Minä ja luonnonsuojelu

Kaupunkia rakennettaessa tulee usein eteen tilanteita, jossa vastakkain ovat perinteiset vihreät arvot ja toisaalta, niin, se rakentaminen. Ovatko nämä yhteensovitettavissa? Usein ovat, mutta eivät aina. Miten silloin pitäisi päättää? Etenkin näin vihreänä.

Yritän tässä blogissa hahmottaa omaa ajatteluani ja sen puutteita aiheen liepeiltä. Ovatko päätökseni johdonmukaisia? Teenkö valinnat jollain järkevällä prosessilla? Miten suhtaudun tutkittuun tietoon ja toisaalta pitääkö kaikki päätökset edes pystyä perustelemaan ”rationaalisesti”? Onhan täysin mahdollista että osa omasta ”rationalisuudestani” on todellisuudessa täysin mutua. Enemmän kuin mahdollista. Todennäköistä, suorastaan.

Rajusti yksinkertaistaen ajattelen luonnonsuojelun ja kaupunkisuunnittelun suhteen lokeroituvan seuraavasti:
1. Ilmastonmuutos
2. Luonnonsuojelu
3. Lähiluonto ja virkistys
4. Elinkeinopolitiikka

Ilmastonmuutos

Minulle ilmastonmuutoksen torjuminen oli keskeisin syy liittyä Vihreään puolueeseen. Yhäkin vain Vihreät suhtautuvat globaaliin katastrofiin sen vaatimalla vakavuudella. Muiden puolueiden osalta vaakakupissa painavat enemmän muut seikat.

Uskon vakaasti myös että ilmastonmuutoksen torjuminen ja toimenpiteisiin ryhtyminen on kannattavaa pidemmällä tähtäimellä myös elinkeinopoliittisesti. Ei 2050-luvulla myydä dieselmoottoreita vaan aurinkopaneeleja ja taajuusmuuttajia.

nelja_vuodenaikaaKaupunkisuunnittelussa ilmastonmuutoksen torjunta on läheisessä suhteessa urbanismiin. Tiivis kaupunki on mahdollista rakentaa tehokkaammaksi ja vähemmän luonnonvaroja käyttäväksi. Tiiviissä kaupungissa julkisen liikenteen kulkumuoto-osuus on korkeamp ja liikkumisen tarve vähäisempi. Tiiviissä kaupungissa voidaan tehdä suuremman mittakaavan (lue tehokkaampia) energiaratkaisuja. Tiiviissä kaupungissa syntyvät myös tulevaisuuden elinkeinot.

Tämän vuoksi pidän esim. Helsingin uutta yleiskaavaa erinomaisen vihreänä. Sen ansiosta mm. jopa 89% helsinkiläisistä voi vuonna 2050 asua raideliikenteen runkoverkoston äärellä.

Samalla tiivis kaupunki vähentää rakentamispainetta muualla. Ei kaavoiteta haulikolla pakettitaloja pitkin Uudenmaan peltoja, ja lisätä turhaa yksityisautoilua. Tämä säästää sekä luontoa, ilmastoa että rahaa. Täytyy aina muistaa että Helsinki ei tee päätöksiä tyhjiössä.

Luonnonsuojelu

Luonnonsuojelu sellaisenaan taas tarkoittaa minulle näyttöön perustuvaa suojelutarvetta. Mm. biotyypit, eläin- ja kasvilajit, esiintymät ja niitä yhdistävät viherkäytävät. Jos jollain tuottoisalla tontilla on Uudenmaan ainoa ”hyppykuppasontiaisen” pesimäalue niin sitten siinä on sellainen eikä siihen rakenneta. Piste. Jos tehtaan rakentaminen vaarantaa Natura-aluetta, sitä tehdasta ei rakenneta. Piste.

Luonnonsuojelullisia arvoja on mielestäni kuitenkin mahdollista priorisoida ja tutkia. Esim. Helsingin karttapalveluiden luontoarvoselvitykset ovat olleet hyvä työkalu. Ja luonnonsuojelullisten päätösten tulee perustua näyttöön suojelutarpeesta.

Vallisaaren käppyröitä

Vallisaaren käppyröitä

Osin myös luonnonsuojelu on mielestäni alisteista ilmastopolitiikalle. Yksittäistä lajia tai esiintymää voi olla turha suojella jos ennuste on se että koko elinympäristö tuhoutuu ilman voimakkaita ilmastotoimia. Tällaista harkintaa on voitava käyttää jos esimerkiksi lajia esiintyy merkittävästi muualla Suomessa Helsingin lisäksi. Esim. edellä mainitsemani julkisen liikenteen runkoverkosto ajaa tavoitteena ohi joistain suojelullisista kohteista. Helsingin ilmastokestävyys voi olla priorisointiperuste.

Suomessa olisi hyvä ottaa laajemmin käyttöön myös kompensaatiot – jos luontoarvoa heikennetään jossain, sitä voisi olla mahdollista parantaa toisaalla.

Lähiluonto ja virkistys

Suurin osa näkyvistä luontokiistoista Helsingin kuntapolitiikassa ei kuitenkaan liity suoraan ilmastopolitiikkaan tai luonnonsuojeluun vaan lähiluontoon.

Helsinki on vihreä kaupunki. Tämä ei ole New York, josta pitää matkustaa pitkät pätkät päästäkseen aitoon metsään. Helsingin ominaispiirre on se että joka puolella kaupunkia on aitoa luontoa. Ei vain puistoa ja puita, vaan kunnollista ”metsän tuntua”.

Tästä periaatteesta tulee pitää kiinni.

pihlajamäkiMutta toisin kuin luonnonsuojelullisia kohteita päätettäessä, lähiluonnon kohdalla vastaavia ”tiukkoja” kriteereitä ei ole. Kyse on valinnasta, arvovalinnasta. Lähiluonnon suojelemisen perustaksi riittää ja pitää riittää vaikka se että jokin paikka on ”nätti”. Tai se että alueen asukkailla on muuten vain kiinteä suhde siihen. Vaikka joku tontti voi kaavoittajan silmiin näyttää turhalta pusikolta, voi se olla arvokkaiden muistojen metsä asukkaille.

Miten sitten lähiluontoa voi päättäjä arvottaa? Onko niin että ainuttakaan puuta ei saa kaataa mistään? Vai onko kaikki valitus vain nimbyilyä?

Itse ainakin pyrin katsomaan alueen kokonaistilannetta? Pätevätkö puolustajien perustelut? Entä kaavoittajan? Mikä on muutoksen mittakaava? Syntyykö rakentamisesta liian pitkä etäisyys lähiluontoon? Mikä vaikutus muutoksella on virkistyskäyttöön? Onko alueella myös luonnonsuojelullisia arvoja? Voiko muutos johtaa lisämuutoksiin (slippery slope)? Edistyykö jokin muu vihreä arvo? Tuoreessa muistissa on esim. tapaus jossa pyöräily ja lähimetsä olivat napit vastakkain.

Elinkeinopolitiikka

Tämä otsikko voi tuntua oudolta luonnonsuojelupohdinnan keskellä. Se on kuitenkin keskeistä jos haluamme onnistua ilmastonmuutoksen torjunnassa ja luonnonsuojelussa.

En usko luonnonsuojelun tai ilmastonmuutoksen torjumisen onnistuvan yhteiskunnassa, jossa ei ole työtä ja hyvinvointia. Ei ainakaan demokraattisesti. Me ihmiset olemme valmiimpia jakamaan omastamme jos perusturvallisuutemme on kunnossa. Siksi eriarvoisuuden kasvu on mielestäni suurin yksittäinen uhka ympäristönsuojelulle ja vihreille arvoille. Itse johdan tästä ajatuksesta suoraan myös Vihreän sosiaali- ja koulutuspolitiikan perustan.

Tämän vuoksi toisinaan on otettava huomioon myös taloudellisia seikkoja päätöksiä punnittaessa. Helsingin on oltava houkutteleva kaupunki, jos haluamme ylipäätään saada ympäristöä suojelevia päätöksiä läpi.

kesa_stadiSumma summarum

Luonnonsuojelu, etenkään lähiluonnon, ei ole mustavalkoinen kysymys jos haluamme rakentaa lisää kaupunkia. Jännitteitä löytyy niin ilmastotavoitteiden ja lähiluonnon suojelemisen väliltä kuin elinkeinopolitiikan ja luonnonsuojelun. Eikä tässä edes olleet kaikki osatekijät. On helppo keksiä koko liuta muuttujia, jotka on otettava huomioon päätöksiä tehtäessä.

Päätökset on tehtävä kohde kerrallaan. En kykene keksimään yleissääntöä joka pätisi aina ja kaikkialla. Kaupunki johon ei rakenneta mitään kun ei ole pidemmällä tähtäimellä hyväksi lähiluonnollekaan. Toisaalta Helsingin täytyy säilyttää sielunsa.

Ajatteluni on myös muuttunut viime vuosina ja toivon että se elää tulevaisuudessakin. Jo se että valtuustossa istun Leo Straniuksen vieressä on saanut aikaan monia hyviä keskusteluja, joissa minun on ollut pakko kyseenalaistaa omat näkemykseni. Jatketaan keskustelua.

Suomalaisten haavekodeista

Eilen valtuusto hyväksyi yleiskaavan. Ja tänään Yle julkaisi uutisen, jonka mukaan ”Suomalaisen haavekoti on maaseudulla”. Jahas.

No, ohitetaan nopeasti se että ihmisten todellinen asumismuoto on harvemmin täsmälleen haaveiden täyttymys, vaan se on monien kompromissien ja taloudellisten realiteettien summa. Itse esimerkiksi haluaisin asua Jupiterin neljänneksi suurimman kuun Europan kiertoradalla sijaitsevassa habitaatissa. Valitettavasti tähän ei ole vielä mahdollisuutta.

Tuolla olisi hyvä Oskalan elää ja yrittää. (Kuva: NASA, ESA, and M. Kornmesser)

Tuolla olisi hyvä Oskalan elää ja yrittää. (Kuva: NASA, ESA, and M. Kornmesser)


Ylen juttua on käytetty some-keskusteluissa vastalauseena tuoreelle Yleiskaavalle. Ja miksipäs ei. Onhan juttuun haastateltavaksi pyydetty jälleen kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara, jonka lausunnot kulkevat tuttuja uria:
– Tekisin sellaisen tulkinnan, että siitä huolimatta että meillä tiedotusvälineet ja tietyt urbanistit, iso osa asiantuntijoistakin, kertovat, että maailma on muuttumassa radikaalilla tavalla, tällaista muutosta ei oikeastaan ole nähtävissä – ei kansainvälisesti eikä Suomessa.

Vaattovaara toteaa, että kansalaisten mielipide pitäisi ottaa vakavasti viimeistään nyt. Suomi kaupungistuu hänen mukaansa edelleen – mutta toivottavasti niin, että asumistoiveet täyttyvät.

– Vaikka meitä kuinka opetetaan kaupunkilaisiksi asumaan pienissä yksiöissä kantakaupungissa, tulokset ovat itsepintaisesti tällaisia.

– Mielestäni tulos pitäisi ottaa vakavasti ja miettiä, mitä se voisi tarkoittaa kaupungin kehittämisen näkökulmasta, Vaattovaara sanoo.

Eli yleiskaava uusiksi kun se ei vastaa suomalaisten asumishaaveisiin? Miksei Helsinki kaavoita maaseutua kun siitä kerta unelmoidaan?

yle_asumishaaveetKoko jutun lähtökohta on älytön. Ei ole olemassa “keskimääräistä suomalaista”. On olemassa erilaisia suomalaisia, joilla on erilaisia haaveita ja unelmia.

Ylen kyselyn mukaan vain 11% haluaa asua ensisijaisesti suuren kaupungin keskustassa, joka tuntuu vähältä jos maaseudulla asuisi mieluusti 30%. Mutta se 11% on kuitenkin 600000 ihmistä. Ja se on enemmän kuin meilä on tällä hetkellä tarjota asuntoja “suuren kaupungin keskustasta”, jonka ainakin itse ymmärrän urbaaniksi kantakaupungiksi. Siksi Helsingin keskusta-alueen asuntojen hinnat nousevat raketin lailla muun Suomen asuntojen hintakehityksestä välittämättä. Siksi uusi yleiskaava rakentaa lisää urbaania kantakaupunkia. Siksi Helsingin tulee rakentaa lisää keskustaa, eikä maaseutua tai haja-asutustaajamaa.

On tyystin absurdia ajatella että pyrkisimme kaikkialla toteuttamaan kaikkien kuvitteellisten ”keskiarvoisten” suomalaisen unelmia. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Suomessa riittää vaikka kuinka lääniä toteuttamaan maaseutuasujien haaveita. Antakaa palaa, siitä vaan! Eläkää! Raivatkaa korpea jos se tekee teidät onnelliseksi. Suomi on vapaa maa, sinne vaan mökkiä pellolle hus! En estä, kannustan. Ja pikkukaupunkeja ja taajamiakin Suomessa piisaa.

Mutta älkää perhana sentään tulko sössöttämään että minun unelmieni kaupunkia ei saisi edes kaavoittaa. Meitä on 600 000 ja vihdoin meillekin rakennetaan lisää unelmien kaupunkia, Helsinkiä.

Yleiskaava ja Keskuspuisto

Viime viikon maanantaina kaupunginhallitus lähetti neljä vuotta valmistellun yleiskaavan kohti valtuustoa, joka puolestaan päättää asiasta 26.10.

Kaupunginhallituksen käsittelyssä päätökseen lisättiin vielä jatkosuunnittelu koskeva ohje:

Hyväksyessään yleiskaavan kaupunginvaltuusto päättää samalla, että jatkosuunnittelussa ratkaistaan tarkemmin maankäyttöön liittyvät kysymykset Keskuspuiston Hakamäentien ja Kehä 1 välillä kulkevan osan kohdalta sekä Hämeenlinnan väylän bulevardisointiin liittyen. Prosessissa määritellään rakentamisalueen raja Keskuspuiston reunan osalta sekä koko alueen suunnitteluperiaatteet ja aikataulut mukaan lukien tarvittavat metsäistutukset rakentamisalueiden reunoihin.

Valmistelun lähtökohta on, että Keskuspuisto ja asuntorakentaminen sovitetaan yhteen niin, että Keskuspuisto säilyy mahdollisimman laajana, kuitenkin bulevardin toteuttamiskelpoisuus huomioiden, esimerkiksi perustuen viher- ja virkistysverkon kehittämissuunnitelmissa esitettyyn kapeimpaan vaihtoehtoon.

Mitä tämä tarkoittaa ja miksi? Kelataanpa koko prosessia vähän kauempaa.

Yleiskaavatyö aloitettiin visiolla. Pohdittiin miten kaupunkimme kehittyy, paljonko uusia asukkaita tulee ja mihin uudet he asettuvat ja miten he liikkuvat.

Liikenne-ennusteet näyttivät selvästi että jos kaupungin kasvu perustuu nykyiseen tapaan yksityisautoilulle, on tuloksena täysin jumissa oleva liikenneverkko. Kukaan ei liiku kätevästi mihinkään. Aikaa ja rahaa kuluu hukkaan, melua ja saasteita syntyy suotta. Ja mikään raha ei riitä ”tarvittaviin” moottoriteiden leventämisiin ja tunnelointeihin.

Siksi yleiskaavan ytimessä onkin raideliikenteeseen – pikaratikoihin, metroon ja lähijuniin perustuva julkisen liikenteen runkoverkko.

Pikaratikat sinisellä

Pikaratikat sinisellä

Samalla tiivistyvästä kaupungista tonttimaata etsittäessä havaittiin että moottoriteiden melualueet olisivat varsin hyvää rakennusmaata, jos vaan moottoritie muutettaisiin kaduksi, bulevardiksi, jolla pikaratikkakin sitten kulkisi näppärästi. Kokonaisuudessaan kaupunkibulevardien varsilta löytyi tilaa 80 000 asukkaalle. Se ei ole ihan vähän.

Kaupunkibulevardit ja pikaraitiotieverkosto tarjoavat tehokkaan ja ympäristöystävälliseen ratkaisun Helsingin asumiseen ja liikkumiseen. Julkisen liikenteen kulkumuoto-osuus alueen liikenteestä nousisi selvästi. Moottoriteitä pistettäisiin muutama kilometri pakettiin ja samalla saataisiin asuntoja kymmenille tuhansille uusille helsinkiläisille. Joensuun verran väkeä.

Periaatteen tasolla ratkaisua voisi ajatella kaikkien ympäristön tilasta huolestuneiden kannattavan. Periaatteellisesta tasosta pitää sitten vaan ennemmin tai myöhemmin siirtyä käytännön toteutukseen. Päätöksiin. Ja ainakin yksi ongelmakohta on löytynyt: Keskuspuisto. Hämeenlinnan bulevardi, joka jatkaisi luontevasti Mannerheimintietä pohjoiseen rajautuu itälaidaltaan Keskuspuistoon, joka on syystäkin helsinkiläisten arvostama virkistysalue.

Jos yleiskaavasta poistetaan kaikki rakentaminen bulevardin itälaidalta, eli Keskuspuistosta, se on palautettava. Muuten riski sille että koko yleiskaava kaatuu hallinto-oikeudessa on liian kova. Ja palautuksen yhteydessä on toisaalta myös viivästymisen riski, jolloin kaavavarantomme uhkaa ehtyä kokonaan. Tämä puolestaan tarkoittaisi sitä että rakentaminen Helsingissä pysähtyisi. Ovatko palauttajat todella valmiita ottamaan tämän riskin? Vasemmistoliiton esitys, jossa valtuusto tuosta vaan poistaa kaiken rakentamisen Keskuspuistosta ei ole vastuullinen. He eivät todennäköisesti sitä edes kehtaisi esittää, jolleivat tietäisi läpimenon mahdollisuuksien olevan vähäiset.

Ilman yleiskaavavarantoa ei voida tehdä asemakaavoja, ilman asemakaavoja ei rakenneta.

Ilman yleiskaavavarantoa ei voida tehdä asemakaavoja, ilman asemakaavoja ei rakenneta.

Eikä bulevardia kannata ylipäätään toteuttaa, jollei sen molemmille laidoille rakenneta kaupunkia. Bulevardin hyödyt jäävät saamatta. Ne hyödyt, joilla se pikaratikka voidaan perustella.

Hämeenlinnan bulevardin pikaratikan poistaminen puolestaan rampauttaa koko kaupungin kattavan raideliikenteen runkoverkoston. Joka sitten puolestaan rampauttaa koko yleiskaavan, koska sen visio lähtee liikkeelle tästä ydinajatuksesta. Tämän vuoksi muutaman pikselin poisto Keskuspuistosta todellakin uhkaa koko yleiskaavaa.

Ja yleiskaavan palautuminen valmisteluun ei tarkoita sitä että valmistelusta pullahtaa muutaman vuoden kuluttua ”unelmien yleiskaava”, jossa kaikki hyvä ja kaunis on säilytetty ja vain ”ikävät” asiat poistettu. Ei. On täysin mahdollista että palautuksen myötä syntyvä kaava rakentaisi vielä enemmän viheralueille ja jättäisi esim. pikaraitiotieverkoston toteuttamatta. Kannattaa pitää mielessä että bulevardeja vastustetaan paitsi halusta suojella luontoa, myös palavasta halusta suojella moottoriteitä.

Yleiskaavan kaataminen tarkoittaa moottoritien suojelua.

Yleiskaavan kaataminen tarkoittaa moottoritien suojelua.

Mitä rakentaminen Keskuspuistoon sitten voisi tarkoittaa? Muutamia hyviä esimerkkejä on jo olemassa. VISTRA II:n, Helsingin viheraluestrategian, liitteestä löytyy seuraava hahmotelma:

Vistra Vaihtoehto 3

Vistra Vaihtoehto 3

Urban Helsinki puolestaan esitti seuraavaa:

Tässä suunnitelmassa koko bulevardi siirtyi länteen ja uusi rakentaminen Keskuspuistoon todella vähäistä.

Tässä suunnitelmassa koko bulevardi siirtyi länteen ja uusi rakentaminen Keskuspuistoon todella vähäistä.

Näissä molemmissa keskuspuisto säilyy metsäisenä. Se se säilyy yhtenäisenä. Se on yhä Keskuspuisto.

Mitä näiden esitysten rakentamisen alle sitten jää? Minun on vaikea pitää moottoritien melualuetta, jossa vielä 80-luvulla oli peltoa, ikuisena ja koskemattomana. Se ei ole Keskuspuiston arvokkainta osaa. Keskuspuiston arvo on ylipäätään enemmän ekologisena käytävänä ja virkistysmetsänä. Nämä arvot taataan tulevassa asemakaavoituksessa.

Keskuspuistoa Hämeenlinnan väylän varressa eri vuosikymmenillä. Ikimetsää se ei ole. Kaavoittajan pikselit ovat kohdissa, joissa metsä on varsin nuorta.

Keskuspuistoa Hämeenlinnan väylän varressa eri vuosikymmenillä. Ikimetsää se ei ole. Kaavoittajan pikselit ovat kohdissa, joissa metsä on varsin nuorta.

Sen lisäksi bulevardin rakennukset toimivat myös meluesteenä. Kaupunkibulevardin suojaama Keskuspuisto olisi hiljaisempi ja miellyttävämpi kuin nykyinen. Olen itse käyttänyt esimerkkinä Puu-Vallilaa, jossa kivitalot suojaavat puutaloalueen asukkaita.

Kivitalot suojaavat Puu-Vallilaa liikenteen melulta. Hämeenlinnan väylän mökä tunkeutuu syvälle metsään.

Kivitalot suojaavat Puu-Vallilaa liikenteen melulta. Hämeenlinnan väylän melu tunkeutuu syvälle metsään.

Yleiskaavan vastustajien toimesta on puhuttu mm. Keskuspuiston ”gryndaamisesta” tai ”viipaloinnista”. Ja ettei luonto- ja maisema-arvoja arvostettaisi. Täysin kohtuutonta retoriikkaa, jos katsotaan sitä mitä todellisuudessa kaavaillaan ja johon kaupunginhallituksen kirjaus ohjaa.

Loppujen lopuksi koko keskustelu tiivistyykin kysymykseksi Keskuspuiston koskemattomuudesta. Keskuspuisto kun on enemmän kuin puisto – se on lähivirkistysalueiden suojelemisen symboli. Saako sinne rakentaa yhtään mitään koskaan vai ei? Jos on sitä mieltä että ei koskaan, ei mihinkään, ei millään reunaehdoilla, ei neliömetriäkään, on keskustelua on turha jatkaa koska kompromissia ei ole olemassa. Sitten pitää vaan äänestää römpsäyttää ja savun hälvettyä tarkastetaan vahingot.

Jos kyse olisi vain Keskuspuiston kaavoittamisesta, voi olla että itsekin vastustaisin rakentamista. Onhan maata muuallakin. Mutta kun kyse ei ole vain Keskuspuistosta, vaan koko kaupungin kattavasta yleiskaavasta; kaupunkibulevardiden ja joukkoliikenteen runkoverkon kokonaisuudesta.

Ja kokonaisuuden tasolla toisessa vaakakupissa on uskomattoman paljon hyvää, oikeastaan vallankumouksellista: eheytyvä kaupunkirakenne, bulevardit, ilmastonmuutoksen torjunta, asumisen hinnan nousun hillintä, raideliikenteen runkoverkosto, pyöräilyverkosto, 500 hehtaaria suojeltua luontoa ja jopa melun väheneminen jäljelle jäävästä Keskuspuistosta. Tämä on kaikkien aikojen vihrein yleiskaava. 50-lukulaisen autokaupungin suunnittelu loppuu vihdoin. Tätä Vihreä liike on Helsingissä ajanut vuosikymmeniä.

Edut voittavat haitat. Kyse on isosta kuvasta. Olisi sulaa hulluutta kaataa tämä kokonaisuus vain muutaman ongelmallisen hehtaarin vuoksi, joiden kohdalta kuva tarkentuu jatkovalmistelussa.

Siksi Keskuspuistoon voidaan rakentaa. Siksi Yleiskaava 2016 tulee hyväksyä.

Yleiskaavan puolesta

Paraikaa kaupunginhallituksen käsittelyssä oleva yleiskaava on paras yleiskaava, joka Helsinkiin on koskaan tehty. Se on kaikkien aikojen vihrein yleiskaava. Se on yleiskaava, joka toteuttaa Helsingin Vihreiden vuosikymmeniä ajamia tavoitteita ja on suuri voitto niin luonnonsuojelulle kuin urbanismillekin.

Helsingin Vihreät syntyi 40 vuotta sitten useamman kansanliikkeen voimin. Mukana oli niin vaivaisia, luonnonsuojelijoita kuin kaupunkiaktivisteja. Eräs yhdistys, jonka joukoista moni lähti mukaan vihreään politiikkaan oli Enemmistö ry, jonka agenda oli muodikkaan moottoriteiden halkoman autokaupungin vastustaminen.

Ruoholahti

Ruoholahti Smith-Polvisen haaveissa

60-luvulta nykyiseen yleiskaavaan saakka kaupunkiamme onkin kehitetty henkilöauto edellä. Vaikka kammottava Smith-Polvinen kuopattiinkin, ovat siinä kaavailluista moottoriteistä oikeastaan kaikki keskustan halkovaa linjausta lukuunottamatta syntyneet. Samalla yhdyskuntarakenne on hajonnut kun yleiskaavoitettiin lähiöitä, joissa elämä perustui yksityisautoiluun.

Tällainen kaupunki ei ole ilmastokestävä, se meluaa, se tuottaa saasteita ja erityisesti – se käyttää maata tuhlaillen: se rakentaa metsiin ja pelloille, se halkoo virkistys- ja luonnonsuojelualueita. Edellisten yleiskaavojen tuloksena onkin tuhottu paljon ainutlaatuisia luontoarvoja. Samalla julkisen liikenteen osuus koko seudun matkoista on laskenut 60-luvulta 2000-luvulle, yksityisautoilu kasvanut. Tällainen kaupunki ei ole kestävä. Tällainen kaupunki ei voi olla vihreän politiikan tavoite.

Uusi yleiskaava muuttaa suunnittelun lähtökohdat. Sen ajattelu perustuu raideliikenteen runkoverkostoon, joka nostaa julkisen liikenteen osuutta matkoista. Se poistaa moottoriteitä, muuttaen ne kaupunkibulevardeiksi. Se tiivistää ja rakentaa lisää kantakaupunkia.

Kannattaa myös muistaa että edellisistä yleiskaavoista poiketen ”Yleiskaavassa on koko kaava-aluetta koskeva yleismääräys, jonka mukaan vihersormien ja muiden seudullisten viheralueiden sekä paikallisen viheralueverkoston jatkuvuus tulee turvata.” Yleiskaava suojelee yli 500 hehtaaria luontoa helsingissä.www_hel_fi_static_public_hela_kaupunginhallitus_suomi_paatostiedote_2016_kanslia_2016-09-19_khs_32_pt_2b63f623-a639-c956-86ac-55592a600000_liite_pdf
Onko yleiskaava siis täydellinen? No ei varmaankaan. Harva asia on. Esim. Urban Helsinki -ryhmän Pro Helsinki 2.0 -varjokaava rakentaisi vielä tiiviimmin kantakaupungin ääreen ja säästäisi viheralueita. Pidin esityksestä kovasti.

Demokratiassa päätöksiä ei kuitenkaan tehdä yksin, vaan päätettävänä olevat esitykset ovat monipolvisen neuvottelu- ja valmisteluprosessin tuloksia, jossa on punnittu lukuisia risteäviä intressejä.

Moni on esittänyt kaavan palauttamista valmisteluun, ajatuksena että sitten putkesta tulee luonnon kannalta parempi esitys. Itse en usko tähän. Kaavaa kun vastustetaan monista ympäristölle tuhoisistakin syistä. Joku haluaisi huristella moottoritiellä lähemmäksi keskustaa, toinen vastustaa ratikoita, kolmas pyöräilyä, neljäs haluaa päristellä pienkoneellaan lähikentältä ja moni haluaisi gryndata jopa luonnonsuojelualueille. Kannattaa muistaa että neuvotteluprosessin aikana kaavaa nimenomaan parannettiin Keskuspuiston osalta – me Vihreät onnistuimme neuvottelemaan sieltä ison määrän pikseleitä pois. Jos lähdemme sovusta ja rumba alkaa alusta, kuka tietää mikä on lopputulos? Olemmeko valmiit ottamaan sen riskin muutaman hehtaarin tähden? Uhka on todellinen.

Kuten Osmo Soininvaara muutama viikko sitten totesi, politiikka on usein valintoja ei hyvän ja huonon, vaan hyvän ja hyvän väliltä.

Mielestäni tässä tapauksessa päätös on selvä. Ääni yleiskaavaa vastaan olisi ääni moottoriteiden ja hajautuvan yhteiskuntarakenteen puolesta. Se olisi ääni 60-lukulaiselle autokaupungille.

Kaavan palauttaminen valmisteluun voi hyvinkin tarkoittaa selvästi nykyistä ehdotusta huonompaa yleiskaavaa ympäristön ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Lisäksi se aiheuttaisi vuosikausiksi vajauksen Helsingin kaavavarantoon, joka entuudestaan nostaisi asumisen hintaa kaupungissamme. Ja kun erityisesti asuntorakentamisen paine on joka tapauksessa kova, ohjaisi kaavan viivästyminen rakentamista muualle Uudellemaalle. Ja siellä sitä metsää vasta sitten kaatuisikin kun koko elämänmuoto perustuu yksityisautoilulle.

Nyt on mahdollista tehdä historiallisen hyvä ja vihreä päätös. Katse kannattaa suunnata asemakaavoituksessa säädettävistä yksityiskohdista isoon kuvaan. Se on tässä kaavassa juuri kohdallaan. Uusi yleiskaava mahdollistaa Helsingin ja koko Uudenmaan kestävän kasvun.

Kaupunginhallitus 19.9.2016

Huhhuh, melkoinen kaupunginhallituksen kokous huomenna! Listalla asioina mm. kansliapäällikön valinta ja yleiskaava. Ei sieltä pienimmästä päästä! Koko lista liitteineen löytyy täältä.

1 V 28.9.2016, Vihreiden valtuustoryhmän ryhmäaloite alueiden eriarvoisuuden torjumisesta

ok. Katsotaan sitten valtuustossa josko vaatisimme myös toimenpiteitä nyökyttelyn lisäksi.

2 V 28.9.2016, Kansliapäällikön virkaan ottaminen ja avoimen viran hoitaminen

ok. Helsingin tulevan ”supervirkamiehen” valinta. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen esittää virkaan valittavaksi Sami Sarvilinnaa, joka toimii nykyisin kaupunginlakimiehenä. Sarvilinna tunnetaan yleisesti tasapuolisena, luotettavana ja pätevänä.

Kaupunginhallitus katsoo hakijoiden työkokemuksen, koulutuksen sekä haastatteluista ja psykologisista henkilöarvioinneista ilmenevien seikkojen perusteella, että Sami Sarvilinna on kansliapäällikön virkaan parhaiten soveltuva. Sami Sarvilinnan ansioituneisuus julkishallinnon vaativissa tehtävissä ja henkilökohtaiset ominaisuudet antavat hänelle parhaat edellytykset keskushallinnon ja kaupunginkanslian johtamiseen ja kehittämiseen. Hyvänä neuvottelijana ja kokeneena edunvalvojana hänellä on erinomaiset edellytykset tulokselliseen yhteistyöhön sekä sisäisten että ulkoisten sidosryhmien kanssa, myös englannin kielellä.

Demarit tullevat äänestyttämään valinnan.

SIVISTYSTOIMI

1 V 28.9.2016, Valtuutettu Nuutti Hyttisen aloite kahdessa osoitteessa asuvien erityisoppilaiden koulukuljetuksista

Nuutti Hyttisen ajatus on ihan hyvä: koulukyytiin oikeutetuista erityisoppilaista 24% asuu kahdessa eri osoitteessa. Aloitevastaus kertoo kuitenkin että kuljetuksen järjestäminen kahdesta eri osoitteesta vaihtelevasti maksaisi näille n. 250 lapselle maksaisi jopa 1,9 miljoonaa euroa per vuosi, 7600€ per lapsi! Tämä raha olisi sitten pois jostain muualta.

Korkea kustannus johtunee osin siitä että jos kuljetus toteutettaisiin nyt kesken kilpailutuskauden, joudutaan kuljetuksista maksamaan erittäin korkea hinta, kun järjestely ei kuulunut kilpailutuksen perusteisiin eikä esim. tietojärjestelmää ole välttämättä suunniteltu tällaista silmällä pitäen. On kuitenkin vaikea uskoa että eri osoitteista noutamisesta syntyisi 1,9 miljoonan kustannus, jos järjestely olisi mukana kilpailutuksessa alusta lähtien. Digitalisaation paikka, sanos.

Olisikin ehkä hyvä että seuraavaa kilpailutusta valmisteltaessa lautakunnalle valmisteltaisiin vaihtoehdoksi kilpailutus tämä malli huomioiden. Olisi ylipäätään mielenkiintoista tietää mikä sen kustannusvaikutus tuolloin olisi.

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1 V 28.9.2016, Helsingin uuden yleiskaavan – Kaupunkikaavan hyväksyminen

Valtuustokauden kaikkein isoin asia. Kahdeksi viikoksi pöydälle, jotta asiasta ehditään keskustella valtuustoryhmissä, jonka jälkeen päätös sitten tehdään ja kaava etenee kohti valtuustoa. Kaava mahdollistaisi suurin piirtein Turun tai Tampereen verran rakentamista.

Kaava on monelta osin suuri vihreä voitto, vaikka mm. Keskuspuiston kaventuminen huolettaakin. Kaupunkibulevardit, raideliikenteen verkostokaupunki, kantakaupungin laajeneminen kaikki ovat asioita, joita vihreä valtuustoryhmä ja kansanliike Helsingissä on ajanut todella pitkään.

2 V 28.9.2016, Kaupunkiympäristön toimialan yhteinen tilahanke, hankesuunnitelman hyväksyminen

ok. Teknisen alan virastot yhdistyvät suuressa hallintouudistuksessa™. Tällä hetkellä virastot sijaitsevat yhdessätoista ja keväästä 2017 alkaen kahdeksassa kiinteistössä eri puolilla kaupunkia. Tämä ei tietenkään ole optimaalinen tilanne kun tarkoitus olisi paitsi lyödä puljut hallinnollisesti yhteen, myös uudistaa prosesseja, poistaa siiloutumista ja lisätä yhteistyötä.

Siksi on valmisteltu uusi yhteinen tilahanke Kalasataman keskuksen lähelle. Kustannus olisi noin 113 miljoonaa euroa, vuokrana noin 8 miljoonaa euroa vuodessa (22,3€/m2). Kaupunginhallituksen aiempien evästyksien mukaisesti työtilaa per työntekijä on tehostettu – nykyisestä 33 neliömetristä tullaan noin 14 neliömetriin per työntekijä.

Näin kivaa työskentely on tulevassa avokonttorissa.

Näin kivaa työskentely on tulevassa avokonttorissa.


Hanke toteutetaan kaupungin suunnittelemana ja rakennuttamana vuokratilana sijoittajaomistukseen. Kaupunki sitoutuu toimimaan tiloissa 20 vuotta.

SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI

1 V 28.9.2016, Valtuutettu Thomas Wallgrénin ja Veronika Honkasalon aloite hätämajoituksen järjestämisessä noudatettavasta ohjeistuksesta

Wallgrenin ja Honkasalon aloite liittyy tietenkin hätämajoituksen järjestämiseen liittyneisiin ongelmiin, joita on viime talvina ollut.

Eduskunnan oikeusasiamies antanee lausunnon kaupungin käytännöistä piakkoin. Esittelijä viittaa tähän:

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle jätettyjen kantelujen johdosta kaupunginhallitus on antanut lausunnon 25.4.2016 § 401. Sosiaali- ja terveysviraston ohjeistusta kriisimajoitukseen muutetaan tarvittaessa, kun apulaisoikeusasiamiehen antama päätös asiasta on saatu ja jos se päätöksen mukaan on aiheellista.

Sitä voisi pohtia kannattaisiko aloite jättää pöydälle kunnes ko. lausunto saadaan.

KAUPUNGINJOHTAJA

4 Helsingin kaupungin linjaus kansainvälistä suojelua saavien vastaanoton täsmentämiseksi ja alaikäisten ilman huoltajaa saapuneiden turvapaikanhakijoiden kuntapaikkakiintiöksi

ok. Hyvä. Alaikäisten ilman huoltajaa maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden kohdalla päätetään asettaa 75 kuntapaikan kiintiö. Määrä perustuu Helsingissä nyt olevien lasten määrään. Kuntapaikan tarjoamalla Helsinki voi tarjota ilman huoltajaa saapuneille alaikäisille turvapaikanhakijoille sopivan asumismuodon ja tarvittavat jälkihuollon palvelut alueella, jonne he ovat maahan saapumisensa jälkeen ehtineet kiinnittyä.

RAKENNUS- JA YMPÄRISTÖTOIMI

2 Lausunto Uudenmaan ELY-keskukselle toimenpide-esityksestä Meilahden jalopuumetsien rajaamisesta luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisiksi luontotyypeiksi

Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt ”Meilahden huvila-alueen arvokkaimpien jalopuumetsien rajaamisesta luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisina luontotyyppeinä”. Helsingin kaupungin oma ympäristökeskus puolsi ajatusta, mutta kaupunkisuunnitteluvirasto vastustaa ja rakennusvirasto sompailee kantojen välissä rajaten suojeltavaa pienemmäksi.

Kaupunginhallituksen lausunto suhtautuu ajatukseen kielteisesti. Esittelijä perustelee kantaansa seuraavasti

Kaupunginhallitus ei puolla ehdotettujen alueiden 1 ja 2 luontotyyppien suojelemista luonnonsuojelulain 29 §:n nojalla. Alueiden metsiköt eivät ole syntyneet säännöksen edellyttämällä tavoin luontaisesti vaan istuttamalla. Kaupunginhallitus toteaa, että kaupunkisuunnittelulautakunnan valmisteilla olevassa asemakaavassa on otettu huomioon alueen luonnon monimuotoisuus ja muiden luonnonarvojen säilyminen sekä kulttuuriarvojen vaaliminen. Alueen rikkaus on sen monikerroksellisuudessa, luonnonmukaisuudessa ja jonkinasteisessa epäjärjestelmällisyydessä. Kaavaehdotuksella pyritään säilyttämään näitä sattumalta syntyneitä ja vaikeasti mitattavia arvoja. Luonnonympäristön ja maisemallisten arvojen säilyminen on kulttuuriarvojen lisäksi kaavamuutoksen keskeinen tavoite. Kaavaehdotus on luonteeltaan hyvin säilyttävä eivätkö luontotyypin suojelutavoitteet vaarannu.

Mielenkiintoinen kysymys. Sinällään kaavoittaja selvästi ymmärtää alueen arvon, siellähän sijaitsevat mm. Tamminiemi ja Kesäranta. Mielestäni ajatus siitä että kaava mahdollistaisi muutaman uuden rakennuksen aiempina vuosikymmeninä purettujen tilalle on hyvä. ”[Alueelle saa] sijoittaa siirtämällä säilytettävän, kulttuurihistoriallisesti merkittävän, alueen arvoon ja ominaispiirteisiin soveltuvan huvilarakennuksen. Uudelleen rakennettaessa ei rakennuksessa saa suorittaa sellaisia muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka turmelevat rakennuksen rakennustaiteellista tai kulttuurihistoriallista arvoa tai tyyliä.”

KAUPUNKISUUNNITTELU- JA KIINTEISTÖTOIMI

1 Rakennuskiellon määrääminen Vartiokylän Itäkeskuksen tontille 45173/5 (nro 12411)
2 Lausunto Uudenmaan ELY-keskukselle Itäkeskuksen kauppakeskuksen vanhimman osan julkisivujen suojelua koskevasta rakennussuojeluesityksestä

Rakennustaiteen seura, museovirasto ja kaupunginmuseo haluaisivat suojella Itäkeskuksen kauppakeskuksen vanhimman osan julkisivuja.

Itse pelästyin listaa lukiessani että onko kyse ”ylisuojelusta” – olivathan Rakennusvalvonta ja kaupunkikuvaneuvottelukunta, jotka molemmat tunnetaan kyllä kaupunkikuvan ja suojelun suhteen tarkkoina putiikkeina, hyväksyneet Itiksen remonttisuunnitelmat jo.
itis_hitsisauma
Kyse onkin osin prosessista. Koska Rakennustaiteen seura ja museovirasto ottivat asiaan kantaa, oli ELY:n käynnistettävä oma suojeluprosessinsa. Ja tämän seurauksena voisi siis olla rakennuksen suojelu ”rakennusperinnön suojelemista annetun lain nojalla”. Ja tähän prosessiin Helsinki ei voisi juuri vaikuttaa.

Tämä halutaan nyt välttää ja siksi on käynnistetty Helsingin oma normaali käytäntö – suojelua asemakaavan kautta. Siksi rakennuskielto asetetaan ja kaava lähtee valmisteluun. Tällä tavoin Helsingillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa suojeluun.

Remontin jälkeen Itäkeskuksessa paistaisi aina aurinko. Näin siilitieläisenä tervehdin muutosta ilolla.

Remontin jälkeen Itäkeskuksessa paistaisi aina aurinko. Näin Siilitieläisenä tervehdin muutosta ilolla.

Tämän vuoksi esitys lienee ok. Itse toivon että prosessin lopputuloksena on suurin piirtein se remontti, joka alunperinkin haluttiin tehdä – se on hyvä ja toimiva kompromissi, joka säilyttäisi ulkoisen rakenteen pääpiirteen ja parantaisi toiminnallisuutta. Mutta tästä ei tosiaan päätetä nyt.