Porilainen rahtikultti

Rahtikultit (cargo cult) ovat kiehtoneet minua aina. Niitä syntyi 1800-luvun loppupuolella lounaisella Tyynellä merellä alkuperäiskansojen kohdatessa kehittyneempää länsimaista teknologiaa:

”Koska vanuatulaiset eivät aikoinaan tienneet, miksi amerikkalaissotilaiden monenlaiset tarvikkeet saapuivat ilmasta, he olettivat sotilaiden rituaalien aiheuttaneen sen yliluonnollisesti ja alkoivat siksi jäljitellä niitä: he rakensivat jopa samanlaisia lentokenttiä ja satamia kuin mitä amerikkalaisilla oli.”

Kun lentokoneet tuovat rikkauksia valkoiselle miehelle, niin oma kenttä ja lentokone tuottaa rikkauksia myös heille. Alkuperäiskansan päättelyketju on samanaikaisesti sekä ihastuttavan looginen että täysin päätön.

Lentokone, kiitorata ja taustalla näkyy lennonjohtotornikin.

Eilen uutisoitiin unkarilaisen lentoyhtiön aloittavan reittilennot Helsingin ja Porin välillä. Ja kuten arvata saattaa, ihan vain markkinavoimin tämä reitti ei pelitä.

Porin kaupunki aikoo tukea yhteyttä kolmen vuoden aikana 11,2 miljoonalla eurolla. Miljoona tänä vuonna ja seuraavat kolme vuotta 3,4 miljoonaa euroa per vuosi. Porista on vuonna 2017 (, joka ilmeisesti oli viimeisin kokonainen toimintavuosi edelliselle yritykselle) ollut noin 10000 kotimaanmatkustajaa. Olettaen saman suosion, tuki olisi ensi vuonna siis noin 340 euroa per yhdensuuntainen matka, meno-paluuta Helsinkiin tuetaan noin 680 euroa per matkustaja. Ja vaikka suosio kaksinkertaistuisi, olisi vain pelkkä tuki yhä yli 300€ per matkustaja.

Summaa voi verrata Porin talousarvioesityksestä löytyviin kaupungin jakamiin muihin avustuksiin.
3,4 miljoonaa avustuksiin ja 3,4 miljoonaa siihen että noin 100 henkeä viikottain lentää Poriin tai Porista.

Porilaisten päättäjien päättelyketju on samanaikaisesti sekä ihastuttavan looginen että täysin päätön. Usko lentomatkustamisen autuuteen kaupunkikehittämisen välineenä on aukoton.

Entä jos Pori olisikin käyttänyt tuon rahan toisin? Entä jos Pori olisi satsannut tuon summan kuntalaisiinsa, tai vaikkapa Helsingin Juhlaviikkojen mittakaavassa (1,5m€) kulttuuriin? Voisiko olla että silloin syntyisi kysyntää Poriin suuntautuvalle liikenteelle jota syntyisi sitten ihan markkinaehtoisestikin? Tai voisiko tuolla summalla järjestää paikallisliikennettä Tampereen ja Porin väliselle kiskoyhteydelle raideliikenteen kilpailun avautuessa? Vaikutukset voisivat säteillä koko maakuntaan. Miksi juuri lentomatkustaminen on niin uljasta että siihen kannattaa satsata tällaisia summia? Onko vaan niin että kulttuuri tai paikallisjunat eivät ole riittävän jumalallisia?

Eikä Pori ole yksin. Samanlaista uskoa lentoyhteyden autuuteen on ollut meillä Helsingissäkin. Hyvänä esimerkkinä taannoinen Hernesaaren osayleiskaava, jossa saaren päähän oli kaavoitettu helikopterikenttä. Tämä kenttä olisi maksanut Helsingille kymmeniä miljoonia euroja (muistaakseni arviot olivat luokkaa 60-80m€) ja lisäksi se olisi aiheuttanut tappiota menetettynä rakennusoikeutena kun helikopterikentän lähiympäristöön ei voi rakentaa asuntoja.

Miten meille kaupunginhallituksessa esitystä perusteltiin? Puhuttiin Tallinnan yhteydestä ja kiireisistä kansainvälisistä liikemiehistä.

Logiikka kulki silloinkin niin päin että meillä on oltava helikopterikenttä jotta saamme menestyviä liikemiehiä ja kun uskomme riittävästi, kaupunkimme saa sitten myös näiden menestyksen jumalten nektaria juodakseen.

Kaupunginhallituksen enemmistö ei uskonut riittävästi ja Helsingin ja Tallinnan välinen yhteys on nähdäkseni kehittynyt ihan hyvin ilman kenttääkin.

Mutta sympatiani ovat tässä kyllä porilaisten päättäjien puolella. Kysymys on taatusti viheliäisen vaikea, etenkin kun kokonaisuuteen liittyy vielä Porin ilmailuopiston tilannekin – Pori joutuu maksamaan tällä hetkellä n. 50 000 euroa kuussa Finavialle lentokentän ylläpidosta joka tapauksessa. Ja ymmärrettävästi Pori haluaisi säilyttää sekä lentokentän että ilmailuopiston. Voi olla jopa että Porin kannattaisi harkita kentän ostamista pois Finavialta, kuten Lappeenranta päätyi tekemään oman kenttänsä kohdalla – toki Lappeenrannalla on sijainnin puolesta sitten muita etuja.

Voi siis hyvinkin olla että Porin kannattaa tekohengittää lentoliikennettä ainakin hetki. Mutta kestävä tämä ratkaisu ei tietenkään ole ja ilmailun tärkeyteen kehityksen airuena kannattaisi suhtautua skeptisemmin. Säännöllinen reittiliikenne ei ole mikään pyhä talismaani, jonka avulla taivaalta sataa nannaa. Lentoliikenne ei ole syy menestykseen, vaan seuraus menestyksestä. Ja voi olla että 3,4 miljoonaa vuodessa toisin satsattuna voisi hyvinkin synnyttää jotain uutta, joka aikanaan vetäisi Poriin sitten myös lentoliikennettä.

Kotihoito ja pysäköinti Helsingissä

Kansanedustaja Eveliina Heinäluoma nosti pari viikkoa sitten esiin kotihoidon pysäköintiongelmat, jotka ovat puhututtanut pariin otteeseen myös Helsingin kaupunginvaltuustossa mm. Arja Karhuvaaran toimesta.

Kysymyshän vaikuttaa melko selvältä. Etenkin kantakaupungissa parkkipaikkojen hakemiseen kuluu aikaa, joka on pois hoitokäynnistä. Miksei kukaan tee mitään?

Arja Karhuvaara ehdotti viime vuonna ”asioimispysäköintipaikkajärjestelmän” kehittämistä – eli siis ilmeisesti järjestelmää, jossa jokaisesta korttelista varattaisiin parkkipaikkoja kotihoidon käyttöön.

Eveliina puolestaan haluaisi ”kotihoidon työtehtävään liittyvän pysäköintiluvan” joka rinnastuisi vammaisten pysäköintilupaan. Vammaisten pysäköintiluvalla saa ajoneuvon pysäköidä yleisillä alueilla:
– Vammaisille autoilijoille tarkoitetuille pysäköintipaikoille, jotka on merkitty pyörätuolimerkillä
– Maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta
– Yleisellä alueella, missä pysäköinti on kielletty liikennemerkillä (pysäköinti kielletty – tai pysäköintikieltoalue – liikennemerkki)
– Rajoitusta pidemmäksi aikaa sellaiselle pysäköintipaikalle, jossa pysäköinnin enimmäisaikaa on liikennemerkein rajoitettu. Pysäköinnin kestoa ei ole tarkemmin laissa määritelty.

Arja ja Eveliina ovat oikeassa siinä että ongelmaa pitää ratkoa – etenkin nyt kun kotihoitoa tarvitsevan väestön määrä kasvaa nopeasti. Kyse on sekä paremmasta hoidosta, paremmista työolosuhteista että yhteisten verorahojen järkevästä käytöstä. Meidän ei kannata tuhlata rahaa siihen että kotihoitaja etsii parkkipaikkaa.

Valitettavasti molempia ratkaisuja yhdistää oikeastaan se että ne eivät varsinaisesti ratko ongelmaa. Arjan ehdotus vastaisi vaihtuvaan tarpeeseen huonosti ja Eveliinan esitys ei oikein auta kantakaupungissa, jossa parkkipaikkoja ei kadunvarteen synny lisää vaikka olisikin lupa pysäköidä vapaammin. (Kuten kaupunki asiaan vastasi jo vuonna 2012.)

Mitä itse ehdottaisin?

1. Teknologia käyttöön

Brittiläinen Guardian kertoi jokunen viikko sitten miten Helsinki käyttää hienoa Videovisit -järjestelmää vähentämään tarvittavien kotihoitokäyntien määrää. Yksi hoitaja voi hoitaa suuren joukon asiakkaita, ja parkkipaikkatarve vähenee kun käyntitarve jää vähäisemmäksi. Vastaavia teknologioita on muitakin. Nämä tulisi ottaa täysmääräisesti käyttöön. Helsingin tulisi olla etäkotihoidon edelläkävijä koko maailmassa.

Vähennetään tarvetta käynteihin. Samalla vähenee parkkipaikkojen tarve. Mutta se ei tietenkään poistu täysin.

2. Muut kulkuneuvot

Arja Karhuvaaran aloitteeseen vastatessaan Kaupunkiympäristön toimiala selvitti lausuntoa varten kaupungin sosiaali- ja terveystoimelta kokemuksia nykyisestä tilanteesta. Kävi ilmi että:

”Kokemukset pysäköintipaikkatilanteesta vaihtelevat. Täysin ongelmatonta se ei ole missään ja esimerkiksi eteläisessä kotihoitoyksikössä autoja ei käytetä vaikeiden liikenneolosuhteiden vuoksi lainkaan. Pysäköintilupakaan ei välttämättä auttaisi, jos paikkoja ei ole tarjolla.

Kyselyn vastauksissa ehdotettiin myös sähkömopojen ja skoottereiden käyttöä, koska ne ovat autoja helpompi pysäköidä.”

Polkupyörän, kuormapyörän tai niiden sähköistetyn version voi pysäköidä pihalle, kadunvarteen tai puistoon. Samoin sähköskootterin tai muun pienen sähkökulkuneuvon. Otetaan auto pois yhtälöstä siellä missä sitä ei välttämättä tarvita. Käytetään muita kulkupelejä. Pysäköintiongelma poistuu.

Tämäkään ratkaisu ei tietenkään sovellu kaikkialla ja kaikille, mutta kuten eteläisen kotihoitoyksikön esimerkki näyttää, se on täysin mahdollista. Tämäkin ratkaisu tulisi käyttää täysmääräisesti.

3. Hinnoitellaan pysäköinti oikein

Pysäköintipaikkojen puute ei ole vain kotihoidon ongelma. Se on ihan yhtä iso haaste putkimiehille, siivoajille, pitsakuskeille, tavarantoimittajille, turisteille, kauppojen asiakkaille – ja tietenkin myös asukkaille, jotka eivät löydä kadunvarsipaikkaa sitä tarvitessaan.

Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Dynaaminen hinnoittelu.

Suomeksi tämä siis tarkoittaa sitä että pysäköinnin hinta vaihtelee alueittain, kortteleittain, jopa kadun pätkittäin niin, että aina korkeintaan 90% paikoista on varattuna. 10% aina vapaana. Aina on tilaa kotihoitajalle kun paikkaa tarvitaan.

Tämä tietysti ratkaisee kadunvarsipysäköinnin ongelmat myös kaikkien muiden kuin kotihoitajien kohdalla.

Ja mikä parasta, mitään uusia lakeja ei tarvita. Helsingin kaupunkiympäristölautakunta, jonka jäsen Eveliina on, voi tehdä päätöksen halutessaan vaikka jo ensi syksynä. Kadunvarsipysäköinnin ja asukaspysäköinnin hintaa nostamalla kysymys ratkeaa, kotihoito sujuvoituu.

Toimiva ratkaisu siis tiedetään jo. Mutta sitten päästäänkin politiikkaan. Löytyykö uskallusta nostaa pysäköinnin hintaa Helsingin keskustassa?

Seuraava autosi on täyssähköinen

Iltasanomien toimittaja Pasi Jaakkonen kirjoitti viikonvaihteen lehteen pitkän jutun otsikolla ”Entä jos polttomoottori kielletään?”. Viesti oli selvä: jos Vihreät tai SDP pääsevät valtaan koittaa turmio.Pasi oli löytänyt ensimmäiseksi esimerkiksi Koillis-Lapissa toimivan eläinlääkärin (35 000km/vuosi). Jos tulee sähköautot, lehmät kuolevat, porot jää erottelematta ja miettikää 600 kilometrin matkaa synnytyssairaalaan! Seuraavaksi Pasi kyseli sitten näkökulmia ambulanssikuskilta ja metsäkoneyrittäjältä.

Itse olin Jaakkosen jutusta lähinnä huvittunut. Ja koko tästä keskustelusta. Tällä kun ei ole yhtään mitään väliä. Suomessa ei myydä normaaliin henkilöautokäyttöön polttomoottoriautoja vuonna 2030 kuin erityistapauksissa. Tuli kieltoa tai ei.

Sähköauto ihan puhtaasti keksintönä on ylivertainen polttomoottoriautoon verrattuna. Se on kertaluokkaa yksinkertaisempi ja siten toimintavarmempi. Olen kuullut käytettävän esimerkkinä että polttomoottoriautossa on noin 2000 liikkuvaa osa, joista jokainen siis voi hajota – ja hajoaa – aikanaan. Sähköautossa niitä on 20. Vaikka ero ei olisikaan aivan näin järisyttävä, on se silti selvä sähköauton eduksi.

Jotta sähköautolla päästään noin 300 kilometrin toimintasäteeseen yhdellä latauksella, pitää siihen kasata paljon akkuja. Akusto on sähköauton kallein yksittäinen osa, yhä noin 10 000 euroa.

Mutta akkujen hinta laskee, on laskenut koko tämän vuosituhannen ja jopa yhä kiihtyvällä vauhdilla.

Bloombergin arvion mukaan Tesla saavuttaa akustoissaan 90$/kWh -hintarajan vuonna 2020 ja 60$/kWh saavutettaisiin konservatiivisestikin arvioiden ennen 2020-luvun puoliväliä. Kiinalaisen Envision Energyn toimitusjohtaja Lei Zhang on arvioinut akustojen hinnan tippuvan alle 50$/kWh vuoteen 2025 mennessä. Akkuteknologia kehittyy, mutta erityisesti tuotannon kasvaessa skaalaedut nostavat tehokkuutta.Mitä tämä tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä että Yhdysvalloissa normaali sähköperheauto on halvempi hankintahinnaltaan edullisempi kuin polttomoottoriversionsa vuonna 2020. Ja noin 2023 polttomoottoriauto on kalliimpi jopa ns. ”budjettiluokassa”. Eli se halpa pikkuauto on halvempi sähköisenä.

Sama kehitys tapahtuu myös Suomessa – etenkin jos verotusta suunnataan yhtään päästöttömän suuntaan. Ja ollaan suuntaamassa – jopa Kokoomuksen ohjelmien mukaan.

Nyt sitten käsi sydämelle myös siellä Suomeen luottavalla puoluetoimistolla. Jos valittavanasi on muutaman vuoden kuluttua 30 000 euron perhe-Skoda tai 30 000 euron täyssähköinen perhe-Skoda, kumman hankit? Tai oikeastaan 30 000 euron polttomoottori-Skoda tai 25 000 euron sähkö-Skoda? Etenkin kun sähköisellä ajaminen on todella paljon halvempaa per kilometri.

Aivan. Hankit sähköauton. Tietenkin. Koska et ole idiootti.

Tätä on disruptio – tekninen muutos, joka voi hävittää vanhoja toimintatapoja hetkessä. Kaikilla meillä oli filmikamera kunnes yhtäkkiä yllättäen kenelläkään ei enää ollut.

Luennoitsija Tony Seban kaksi kalvoa kertovat edellisestä liikenteen disruptiosta noin sata vuotta sitten.1800-luvun lopussa pelättiin New Yorkin peittyvän hevosenlantaan.No, näin ei käynytkään. Liikenne tehostui, moninkertaistui ja parani laadultaan. Näin tulee käymään nytkin.

2030-luvulla on henkilöautoja – koko nykyinen yhteiskuntamme on rakennettu henkilöautoliikenteen ympärille. Mutta polttomoottorilla ne eivät kulje kuin poikkeustapauksissa.

Ja poikkeustapauksia voivat hyvinkin olla ne Jaakkosen jutussaan mainitsemat lappalainen eläinlääkäri, ambulanssikuski ja metsäkoneyrittäjä. Ja näille saattaa hyvinkin olla tarjolla riittävästi kotimaista suhteellisen ilmastoneutraalia biopolttoainetta.

Mutta kun meillä Suomessa oli joulukuun lopussa rekisteröitynä 3 132 997 henkilöautoa, joilla keskimäärin ajetaan noin 52 km päivässä, niin onko jotenkin aivan käsittämätön ja epärealistinen ajatus että näistä helposti vaikkapa 90% olisivat sähköautoja, jos se vaan olisi taloudellisempi vaihtoehto? No ei ole.

Sähköautoilu tulee. Epänormaalista tulee uusi normaali. Ja muutos tulee tapahtumaan aiemmin ja nopeammin kuin juuri kukaan tuntuu oivaltavan.

Erittäin todennäköisesti seuraava (uusi) autosi on täyssähköinen. Ja teet sen päätöksen ihan itse, vapaaehtoisesti, ilman kieltoja tai pakkoja.

Ja kymmenen vuoden kuluttua ihmettelet että miksi kukaan tätä vastusti – eikä kaupasta löydy polttomoottori-vaihtoehtoa kuin tilaamalla.

Sakkojen muuntorangaistuksen palauttamisesta

Oikeusministeriö kertoo verkkosivuillaan olevansa ”Oikeusvaltion ja demokratian ministeriö”. Hyvä juttu.

Oikeusministeri Häkkänen puolestaan riemuitsee Twitterissä sakon muuntorangaistuksen palauttamisesta.

Mikäs se olikaan? No, jos pikkurikollinen on saanut yli kuusi sakkoa vuodessa, voi käräjäoikeus tulevaisuudessa muuntaa sakon vankeudeksi, jos sakkoa ei saada perityksi. Vähintään 5, enintään 40 vuorokautta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kokoomuksen kansanedustaja Mari-Leena Talvitie kertoi Kainuun sanomien kolumnissaan että: ”Toistuvista näpistyksistä tuomitaan tyypillisesti yli 20 päiväsakon rangaistuksia, minkä vuoksi esimerkiksi elintarvikekauppoja kiusaavat jatkuvat kaljavarkaat eivät tule pääsemään pälkähästä.”

Eli kun se syrjäytynyt alkoholisti pöllii kaljaa, niin häkki heilahtaa. Riemuitkaa kansa! Demokratian ja oikeusvaltion ministeriö on puhunut!

Lakiesityksestä annettiin tietenkin lausuntoja. Hain ensin Amnestyn lausuntoa kun arvelin olevani samaa mieltä sen kanssa. Siteeraan mieluummin kuitenkin tässä ensin Suomen Asianajajaliiton hippejä:

”Asianajajien havainto kentältä on se, että sakon muuntoa pyritään välttämään viimeiseen saakka; varat etsitään vaikka mistä. Muuntorangaistuksen kohteeksi valikoituvat ne, jotka ovat pudonneet kaikkien sosiaalisten ja yhteiskunnallisten verkostojen ulkopuolelle. Heillä ei kertakaikkisesti ole mahdollisuutta suorittaa sakkojaan. On selvää, ettei pelotevaikutus silloin toteudu rikosoikeusjärjestelmän uskottavuuden, lain kieltojen ja käskyjen noudattamisen sekä yleisen lainkuuliaisuuden kannalta. Tutkimustieto vahvistaa tämän yksiselitteisesti. Toisaalta sen paremmin muuntorangaistuksen käyttöalaa lisänneet kuin rajoittaneetkaan toimet eivät ole käytännössä vaikuttaneet tällaisten henkilöiden rikollisuuteen millään tavalla.”

Helsingin käräjäoikeuden rikollisia hyysäävät fillarikommunistit puolestaan lausuivat:

”Sakkojen vieminen toistuvuusperusteella sakkomenettelystä tuomioistuimeen tulisi kohdistumaan käytännössä pääosin moniongelmaisiin (syrjäytyneisiin, päihdeongelmaisiin ja maksukyvyttömiin) sakonsaajiin, jotka eivät kykene maksamaan sakkoja, vaan joutuvat sovittamaan ne vankeutena. Esityksen toteuttamisella ei välttämättä olisi juurikaan vaikutusta edellä tarkoitettujen henkilöiden toimintaan ja käyttäytymiseen. Näin esitetyn uudistuksen erityisestävät vaikutukset voisivat jäädä vähäisiksi”

”Tässä yhteydessä käräjäoikeus haluaa tuoda esille, että niin sanottujen nälkäänsä varastelevien ongelmaa ja erilaisia toimimisvaihtoehtoja on jo usean vuoden ajan sekä ennen sakkomenettelylain voimaantuloa ja myös sen jälkeen pohdittu Helsingin poliisilaitoksen, Helsingin käräjäoikeuden, Helsingin syyttäjänviraston, Helsingin oikeusaputoimiston ja Helsingin Asianajajayhdistyksen edustajien pysyvässä verkostoyhteistyöelimessä. Helsingin alueella on ajalla 1.7.2017-1.7.2018 jäänyt 10 ihmistä kiinni 25-52 näpistyksestä, jotka ovat kohdistuneet pääasiassa alkoholiin ja elintarvikkeisiin. Tähän varsin suppeaan, osin nälkäänsä tai janoonsa näpistelevien henkilöiden ryhmään pyritään vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi. Tässä tarkoituksessa kokeiltavana ja kehiteltävänä on yhteistyö Helsingin sosiaaliviraston kanssa.”

Valtakunnansyyttäjänvirasto, tuo hyysäreiden tyyssija puolestaan lausui mm.:

”Esityksen perusteella sakkomenettelylain soveltamisalan rajaaminen johtuisi vain suhteellisen pienen joukon tekemistä toistuvista rikoksista. Esityksen perusteluista ilmenee myös, että vuonna 2008 toteutetulla rangaistusmääräyssakkojen muuntokiellolla ei ole havaittu olleen vaikutusta toistuvasti sakkorikoksiin syyllistyvien henkilöiden käyttäytymiseen taikka yleiseen lainkuuliaisuuteen. Muuntorangaistuksen uhalla voidaan esityksen perusteluiden mukaan kuitenkin arvioida olevan ainakin jonkinlaista vaikutusta sakotettujen maksuhalukkuuteen.

Esityksen perusteluiden mukaan muuntorangaistusta suorittamaan joutuvat sakotetut ovat pääosin yhteiskunnan palvelujärjestelmien ulkopuolella, ja he ovat terveydentilaltaan poikkeuksellisen huonokuntoinen ryhmä jopa verrattuna muihin vankeihin. Muuntorangaistus kohdistuu siis pääsääntöisesti jo muutenkin heikossa asemassa oleviin.

Muutoksella saatava hyöty olisi lähinnä periaatteellinen. Vaikka muuntorangaistuksen uhalla voisikin olla jonkinlaista vaikutusta maksuhalukkuuteen, ei sillä kuitenkaan olisi juurikaan vaikutusta rikoksentekijöiden käyttäytymiseen tai yleiseen lainkuuliaisuuteen. Muutos koskisi vain pientä toistuvasti rikoksia tekevää joukkoa. Myöskään rikosoikeusjärjestelmän uskottavuus ei todennäköisesti parantuisi toivotulla tavalla käytännössä. Tätä perustellaan tarkemmin jäljempänä kohdassa esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset.

Muutoksesta aiheutuvat haitat olisivat sen sijaan suuremmat. Muutos lisäisi huomattavasti viranomaisten työmäärää, hidastaisi rikosasioiden käsittelyä entisestään ja olisi myös ristiriidassa rikosprosessin eri keventämishankkeiden kanssa. Se lisäisi myös huomattavasti oikeudenhoidon kustannuksia. Muutos vaikuttaisi vain pieneen joukkoon rikoksentekijöitä ja vaarana olisi, että ratkaisukäytäntö sakkomenettelylain soveltamisalasta muodostuisi epäjohdonmukaiseksi. ”

Rikosseuraamuslaitos (en tiennyt että sellainenkin kukkahattutätien laitos on olemassa) puolestaan lausui:

”Vaikka hallituksen esityksessä pyritään rajaamaan muuntorangaistuksen palauttaminen yli kuusi kertaa toistuviin samankaltaisiin rikosasioihin, ei esitys korjaa sakon muuntorangaistukseen liittyviä merkittäviä epäkohtia. Oikeusjärjestelmän perustana voidaan pitää suhteellisuusperiaatetta, jonka mukaisen nyt ehdotettua uudistusta ei voi pitää. Sakko on varallisuusrangaistus ja muuntorangaistus merkitsee rangaistuksen ankaroitumista vapausrangaistukseksi. Muuntorangaistus ei ole oikeassa suhteessa rikkomukseen, josta sakko on tuomittu. Joistakin tyypillisistä sakkorikoksista, kuten näpistyksestä ei ole edes mahdollista tuomita vankeutta, minkä vuoksi on kohtuutonta, että vankilaan voi joutua sellaisestakin rikoksesta, jonka rangaistusarvo edellyttää sakkorangaistusta. Esityksessä ei ole riittävästi arvioitu sitä, miten yhteiskunnalliseen intressiin liittyvä esityksen tavoite voitaisiin saavuttaa sakkorangaistuksen saaneen henkilön vapausoikeuksiin vähemmin puuttuvien keinoin. Tähän olisi hyvä mahdollisuus, sillä lain voimaantulo voi tapahtua vasta, kun muutosten toimeenpanemiseksi vaadittavat välttämättömät tietojärjestelmämuutokset on tehty. Hallituksen esityksen mukaan tämä tapahtuisi vasta vuoteen 2021 mennessä.

Käytännössä muuntorangaistus kohdistuu moniongelmaisiin, heikossa taloudellisessa ja sosiaalisessa tilanteessa oleviin kansalaisiin, joille muuntorangaistuksella ei ole erityisestävää vaikutusta. Maksamattoman sakon muunto vankeudeksi johtaa usein tilanteeseen, jossa syrjäytyneen henkilön päihde- ja terveysongelmia hoidetaan seuraamusjärjestelmän toimin ja kustannuksella. Vastuu päihde- ja terveyspalvelujen ulkopuolella olevien palvelujen piiriin saattamisesta tulee jatkossa järjestää niin, että päävastuu ei jää Rikosseuraamuslaitokselle.”

Kuten Valtakunnansyyttäjävirasto totesi, on muutos vain periaatteellinen. Sen käytännön vaikutukset ovat olemattomat ja nekin huonoja. Saadaan vankiloihin lisää moniongelmaisia pikkurikollisia, joiden rikoksen vakavuus ei millään ole riittävä vapaudenmenetykseen eikä rangaistuksen pelotevaikutus millään tapaa vaikuta heidän rikollisuuteensa.

Ja kun vankilat täyttyvät, niin sehän ei sitten ole ilmaista se. Ministeri Häkkänen kertookin että ”uudistuksen toteuttamiseen varataan 10,8 miljoonan euron määräraha”.

Yhden vankivuoden hinta on noin 80 000 euroa. Vanhus tehostetussa palveluasumisessa hoidetaan noin 50 000 eurolla. Kumpaa lisätään? Vai lisättäisiinkö resursseja muuhun rikollisuuden torjuntaan? No lisätään vankeja tietenkin, ja rahaa on – mikään kustannus ei ole liikaa kun kokoomus-poliitikko haluaa esittää kovaa jätkää ennen vaaleja.

Ja erityisesti esittää kovaa jätkää tavalla, joka hakkaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia moniongelmaisia yhteiskuntamme jäseniä. Rikollisia toki, mutta ihmisiä, joiden paikka ei ole vankilassa, vaan paremminkin jonkin sosiaalitoimen palvelun piirissä.

Jos olisi halunnut esittää kovaa jätkää edes vähän järkevämällä tavalla, olisi voinut kuunnella vaikkapa Kriminaalihuollon tukisäätiötä, joka esitti jo vuonna 2014 sopimushoitoa muuntorangaistuksen toteutustavaksi:

”Tutkimusten mukaan päihdehoidolla on vaikutusta myös silloin, kun se ei ole vapaaehtoista (Bright, D. ym. 2012; Wolfe, S. 2013). Vankilan ulkopuolella tapahtuva täytäntöönpano mahdollistaa palvelujatkumojen rakentamisen sekä tiedonsiirron viranomaisten kesken aivan eri tavalla kuin vankilassa on mahdollista toteuttaa lyhyiden tuomioiden aikana.”

Mutta kun ei. Pitää saada heittää juoppo linnaan.

Tämän hallituksen menestyksiksi jäivät siis se että pysäköintikiekko voi olla pinkki ja että köyhät moniongelmaiset heitetään linnaan. Jeejeejee!

Oispa vaalit.

Onneksi kohta on.

Lentämisestä

Ilmastonmuutos on tosiasia. Ihmiskunnan on muutettava käytöstään. Hiilestä ja kaikista muista fossiilisista polttoaineista on vierottauduttava, co2-päästöjen pitäisi jo laskea, kasvaa ne eivät enää saisi.

Meidän on tarkasteltava kaikkea: rakentamista, asumista, jätteitä, ravintoa, liikkumista. Kaikkea.

Monissa asioissa onkin jo edetty paljon. Esim. kotikaupunkini Helsinki tulee vuoteen 2020 mennessä vähentämään asukaskohtaisia ilmastopäästöjään n. -54% vuoden 1990 tasosta – emmekä ole mielestäni joutuneet tinkimään elintasostamme pätkääkään, päin vastoin. Emme värjöttele savimajoissa kylmää lanttua järsien.
Kohtuullisen helposti nähtävissä on myös polut joissa autoliikenne sähköistetään, lihaa syödään vähemmän, lämmitetään talot geotermisellä ja lämpöpumpuilla, sähköä tuotetaan auringolla, tuulella ja ydinvoimalla. We can do this!

Kaikkein vaikein pala on lentäminen. Vaikka lentokoneiden tehokkuus on parantunut valtavasti, ei lentokerosiinille ole olemassa mitään korvaavaa uusiutuvaa polttoainetta tai voimanlähdettä. Sähkölentokoneesta ei ole edes kuviteltavissa olevalla teknologialla korvaamaan nykyistä suihkumoottoriteknologiaa. Oman ongelmansa tähän tuo se että öljystä ei voida tuottaa vain lentokerosiinia, vaan se on hienompi jae prosessissa, jossa syntyy niin raskasta polttoöljyä kuin muutkin liikenteen polttoaineet.

Vaikeinta lentämisestä luopuminen on kulttuurisesti. Helppo ja halpa kaukomatkustaminen on mullistanut maailmamme. Vaikka meidän täytyy muistaa että lentäminen on globaalissa mittakaavassa parhaiten pärjäävän 20 prosentin etuoikeus, se on silti ollut olennainen osa kulttuuriamme jo vuosikymmeniä. Itse haluaisin uskoa että maailma, jossa me ihmiset kohtaamme muita kulttuureja rauhanomaisissa merkeissä, vähentää myös sodan uhkaa planeetallamme. Oikeastaan jos kaukomatkailulla ei olisi negatiivisia ilmastovaikutuksia, toivoisin että ihmiset matkustaisivat vielä nykyistäkin enemmän. Kuljetetaan ihmisiä pommien sijaan.

Lyhyillä matkoilla muutos on helpompi toteuttaa. Kotimaassa voimme parantaa junaverkkoa – Suomen liityntäliikenne Helsinki-Vantaalle tulisi hoitaa vähintään Kokkola-Jyväskylä-Kuopio -korkeudelle junalla. Samoin kuin suuri osa Euroopan sisäisestä liikenteestä. Mutta kansainväliselle lentoliikenteelle ei Suomessa oikein ole vaihtoehtoa. Juna Thaimaahan kestää kaksi viikkoa suuntaansa, laiva Yhdysvaltoihin viikon – eikä se olisi yhtään ilmastokestävämpi ratkaisu, kuten ei ole ”juna Eurooppaan” -vaihtoehtokaan jossa ensimmäinen väli vetäistään kelluvalla viihdekeskuksella joka polttaa raskasta polttoöljyä.
No mitä sitten voidaan tehdä? Eikö ole pahimmanlaatuista vihreää kaksinaamaisuutta vaatia muilta toimia ja lentää itse lokottelemaan Epsanjan lämpöön?

Minä en usko että maailma pelastuu vain yksilöiden valinnoilla. Vaikka moni syö vain kasviksia, ottaa kylmiä suihkuja eikä lennä koskaan minnekään, en usko että me kaikki toimisimme koskaan näin hienosti vapaaehtoisesti. En minä ainakaan. Haluan nähdä maailmaa ja maailmalla asuvia sukulaisiani. Rakastan matkailua ja lämpimiä suihkuja.

Henkilökohtaista kilvoittelua tärkeämpää onkin yhteiskunnan taso. Voin aivan hyvin vaatia järjestelmään muutoksia, jotka sattuvat omaan kukkaroon ja sitä kautta käytökseeni. Kannatankin jyrkästi lentoveroa, joka hidastaisi lentoliikenteen kasvua ja tekisi lomailustani kalliimpaa. Tällainen järjestelmätason säätö tekee muutoksen osin huomaamattomasti – jossain vaiheessa onkin ihan normaalia paistaa seitankinkku, ostaa sähköauto, hankkia katolle paneeleja tai junailla loma lentämättä. Tätä muutosta ei voi vaatia vain yksilöiltä, juuri tähän tarvitsemme yhteiskuntaa.

Eikä kaikkea lentämistä tarvitse lopettaa koskaan. Keskeistä kun pitäisi moraalisen puhtauden sijaan olla se että lisääntyykö ilmakehämme hiilidioksidipitoisuus vai ei. Ja hiilidioksidikuormaamme voimme vaikuttaa kahdella tavalla: joko vähentämällä päästöjä tai poistamalla hiilidioksidia ilmakehästä. Kunhan kokonaisvaikutus on neutraali, ei sillä ole planeetan kannalta oikeastaan mitään väliä jätänkö lennot lentämättä, vai lennänkö ja kompensoin co2-päästöni.

Tunnustan, kävin joululomalla tyttäreni kanssa Lontoossa tapaamassa siskoani ja hänen lapsiaan. Lentämällä. Finnairin laskurin mukaan suora lento Lontooseen tuottaa 149kg co2-päästöjä per suunta per henkilö, matkamme päästöt siis n. 600 kg. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Koneen säätiön yhteisen Hiilipörssin kautta voi ostaa hiiltä sitovaa suota. Hiilipörssin mukaan:

Suot sitovat hiiltä keskimäärin 240-300 kiloa (hiilidioksidiksi muutettuna 890-1110 kg) hehtaaria kohden vuodessa¹. Ojitetut suot taas vuotavat hiiltä ilmakehään noin 1500 kg (hiilidioksidina 5 550 kg) hehtaaria kohden vuodessa (Väli-Suomessa)². Ojitetun suon ennallistaminen lopettaa hiilen karkaamisen ilmaan, ja palauttaa hiilensidonnan turpeeseen, joten vaikutukset voidaan laskea yhteen.

Ennallistamalla 5-6 hehtaaria ojitettua suota, voi varastoida noin 4400 kiloa hiiltä vuodessa, mikä vastaa suunnilleen keskivertosuomalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä (varmuuskertoimet huomioiden). Suomalaisen keskimääräinen hiilipäästö on noin 3100 kg hiiltä vuodessa (vastaa 11 500 kg hiilidioksidia).

1/4 hehtaari (2500m2) sitoo vuodessa vähintään 810kg hiilidioksidipäästöjä, hintaa tälle kompensaatiolle tulee 200 euroa.

Plomps. Olen sovitttanut syntini. Lentolipuille tuli hintaa kolmannes lisää. Ja ilmastoneutraalien lippujen ollessa tämän verran kalliimpia ehkä myös lennän vähemmän. Mutta lentää aion vastakin, kompensoiden.