Suomen Kuvalehteen minulla on erikoissuhde; olen lukenut sitä niin pitkään kuin muistan ja nykyinen tilaukseni on isoisän peruja – ennen kuolemaansa maksoi kestotilaukseni ilmeisen pitkäksi aikaa, ukki kun on ollut haudassa jo melko tovin ja lehti tippuu yhä kerran viikossa eteisen lattialle.
Lehden laadukas asiajournalismi sekä loistava ja Suomessa sangen harvinainen kuvajournalismi saavat lukemaan lehden aina kannesta kanteen. Muutamia ”lipsahduksia” lukuunottamatta Kuivista on ollut helppo arvostaa.
SK:n toimitus on myös Ruokasen johdolla selvästi valinnut puolensa; Natoon mennään, verot alas ja kokoomus ylös on ollut luettavissa sekä riveiltä että rivien väleistä. Usein Ruokasen tahallisen provosoivat pääkirjoitukset saavat veren kiehumaan, mutta olen ajatellut, että on parempi lukea myös ”vastapuolen” argumentteja eikä vain omaa uskoa vahvistavia tekstejä.
Toisinaan tahallinen vastakkainasettelu saa huvittavia muotoja. Tuore pääkirjoitus on ihastuttavan ristiriitainen.
Tasavallan presidentti vastaa ulkopolitiikan arvostelijoille, erityisesti kokoomukselle. On arvokasta, että presidentti osallistuu julkiseen keskusteluun, kun ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa valmistellaan. Toisaalta kielteinen kannanotto puolustusyhteistyöhön vie pohjan valmisteilla olevalta Nato-selvitykseltä.
—-
Sotilaallista painostusta suurempi uhka ovat nyt idän rikolliset, ympäristötuhot, olojen epävakaus ja – pääoma.
—-
Baltian maat taas ovat kokeneet, ettei Nato-jäsenyys auta kun venäläinen raha tunkeutuu markkinoille.
—-
Historia on opettanut, että sotilaallinenkin tilanne voi muuttua nopeasti.
—-
Pienen maan on lopulta oltava yksimielinen, mutta keskustelu tulee sallia. Presidentin ja kokoomuksen maailmankuvat ovat tässä asiassa täysin vastakkaiset.
—-
Kansan enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä ja presidentti heijastelee sitä. Ja toisinpäin: presidentin kannan takia kansa on varuillaan. Historia osoittaa, oliko Halonen se presidentti, jonka aikana pää pantiin pensaaseen kohtalokkain seurauksin, vaikka tosi-asiat olivat ilmeiset. Panokset ovat siis kovat.
Hilpeää. Eli mites tää ny menikään. Keskustelu on arvokasta, mutta vain silloin kun se on Nato-jäsenyyden puolesta? Ja että Halosen osallistuminen keskusteluun perustellulla mielipiteellään on keskustelun estämistä? Lisäksi Venäjä ei ole uhka, mutta Venäjä on uhka ja että ryssä tuloo ja että Nato auttaisi, mutta että Nato ei ole kyllä näihin uusiin uhkiin auttanutkaan… Lisäksi kansa on tahdotonta karjaa vaikka panokset kovenee ja tosi-asiat, anteeksi TOSI-ASIAT, niiko isojen poikien ”ei-mitkään-muumimamma”-tosi-asiat ovat ilmeisiä.
Koetas ny Tapani saada hommas kasaan! Eihän tuossa ole mitään tolkkua! Nato-jäsenyyttä voi varmaan perustella ihan koherentistikin. Ehkä.
Halosen haastattelussaan Natosta lausumien ajatusten kanssa on mielestäni helpompi olla samaa mieltä. Halosen Nato-kanta saattoi hyvinkin olla presidentin vaalien ratkaiseva seikka. Ainakin itselleni Halosen selkeämpi jäsenyyden vastaisuus Niinistön vain vaivoin peiteltyyn Nato-kiimaan verrattuna vaikutti uskottavammalta. Suomen Kuvalehti saa toki olla eri mieltä, perustelut vain kannattaisi pistää kuntoon.