Näkeeköhän Uuden Suomen toimitus mitään ristiriitaa blogaajiensa Raimo Ilaskiven ja Iivi Ann Masson kirjoituksissaan esittämien mielipiteiden välillä? Löytyikö Suomen Muhammad, jota ei saa piirtää? Toivoakseni US:n toimituksen tarkoituskin on tuoda erilaisia ääniä esille.

Vähintäänkin ikioma ”Sturmoberführerimme” osoittaa vaikka tahtomattaankin, että sananvapauskeskustelu on aina ajankohtaista:

Se on selvää, että kaiken maailman radikaalit ovat aina piiloutumassa taiteen vapauden taakse. He myös mielellään puhuvat sensuurista, jos johonkin ”taiteeseen” halutaan puuttua.

…

Tällaisen, Suomen Marsalkan muistoa häpäisevän elokuvan puuhaajien päät on kuvaannollisesti sanoen asetettava pölkylle ja mediassa koko kansan nähtäväksi; maan historian oikean kirjoituksen ja sen merkkihenkilöitten kunnian turvaamisen vuoksi.

Hupaisinta avauksessa on mielestäni se, että nimenomaan Mannerheimin voidaan käyttö ikonina, symbolina, jonka asettaminen uuteen kontekstiin luo mielenkiintoista sisältöä osoittaa Ylipäällikön tärkeyden kansalliselle kulttuurille ja historiallemme. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele animaation olevan historiallisesti tarkka kuvaus Marskin matkasta Kiinaan?

Tapaukseen sopii hyvin sama kysymys, jonka olen usein esittänyt sivarivalintaani arvostelleille. Taistelivatko isoisämme sellaisen Suomen puolesta, jossa nuoriso saa tehdä vapaasti omaan harkintaan perustuvia valintoja, vai sellaisen, jossa ylin johto määrä, mikä on oikein ja mikä väärin? Taisteliko Marski sellaisen Suomen puolesta, jossa valtion johtoa ja ikoneita ei saa arvostella?