Matti Vanhasen visio haulikolla ammutusta yhdyskuntarakenteesta on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Syystäkin.
On sinällään positiivista, että pääministerimme uskaltautuu keskustelemaan kaavoittamisen suurista linjoista avoimesti – sitä ei liikaa Suomessa harrasteta. Vanhasen puhe energiatehokkuuspäivillä Vaasassa 5.8.2008 antaa hyvän kuvan pääministerimme ajatusmaailmasta. Samat teemat ovat esillä myös HS:n jutussa:
Metrointoilun sijaan vastaus Suomen ilmasto-ongelmiin löytyy Vanhasen mielestä hänen ”hajakeskitetystä” mallistaan: ihmiset asuvat pienissä puutarhataajamissa, joissa työpaikat ja palvelut ovat lähellä kotia.
Matkat taitetaan sähköautolla ja busseilla.
”Tämä on ehkä se isoin ideologinen kiistakapula. Rakennetaanko tämä alue keskitetysti vai hajakeskitetysti.”
Vanhanen korostaa kannattavansa länsimetroa ja Kehärataa, mutta vain sen takia, että ne helpottavat liikkumista. Hiilidioksidista puhuminen niiden yhteydessä on näpertelyä.
”Yhteiskunta ei voi pettää itseään sillä, että ilmastotavoitteet saavutetaan rakentamalla muutama rata pääkaupunkiseudulle.”
Näpertelyä? Selvä. Mutta pääministerimme visio suomalaisten ilmastollisesti kestävästä liikkumisesta sähköautoilla on vastaavasti mielestäni täyttä haihattelua.
Pian markkinoille alkaa tulla myös sähköverkosta suoraan ladattavia sähköautoja, joiden latauskohtainen ajomäärä sähköllä nousee jo lähelle 100 kilometriä. Sähkön loppuessa moottori siirtyy automaattisesti käyttämään polttonesteitä.
Sähköautoilla voidaan saavuttaa merkittävä energiatehokkuuden nousu ja ne ovat kansalaisten kannalta mielekäs ratkaisu myös kustannusnäkökulmasta.
—
Akkujen lataukseen markkinat osaavat varmasti pian tuottaa myös aurinkokennoja ja tuulimyllyjä, jotka tuottavat lataussähköä silloin kun olosuhteet ovat otolliset. Ja kun autoa ei lataa samat lähteet voivat lämmittää taloa.
Pitkien etäisyyksiä Suomessa sähköautot mahdollistavat myös yhdyskuntarakenteen pitämisen monipuolisena.
Matin autoon sähkö tulee seinästä. Mistä sähkö tulee seinään? Ilmeisesti Vanhasen Suomessa™ energiaa tuotetaan nykyisen sähkön kulutuksen lisäksi myös kaikille autoille? Millä voimaloilla? Kun nykyisen energian kulutuksenkin kääntäminen laskuun vaikuttaa lähes ylivoimaiselta, niin miten ihmeessä CO2-vapaata energiaa riittää vielä kaikkiin suomalaisiin autoihinkin?
Lisäksi ”pitkien etäisyyksien Suomesta” puhuminen on sikäli harhaanjohtavaa, että pisimmät työmatkat Suomessa taitetaan pääkaupunkiseudun kunnissa. YTV:n sukkulointikarttoihin ja tilastoihin kannattaa tutustua.
Sukkulointi YTV-alueelle kehyskunnista vuonna 2005 (YTV)
Matin kotikunnan Nurmijärven asukkaista 53,1% sukkuloi töihin YTV-alueelle, näistä vielä suurin osa (29,6%) Helsinkiin saakka. YTV-alueelle sukkuloi päivittäin noin 140 000 henkeä. Erityisesti suuntien, joissa ei ole mitään rataverkkoa kehitys on todella huolestuttavaa. Työpaikat eivät siirry hajasijoitetuille peltolämpäreille vaikka pääministeri niin toivoisi. Kävelyetäisyyksien pikkukaupunki ei synny pääkaupunkiseudun viereen.
No, ehkäpä tämä ihmettely on turhaa. Mattihan visioi tulevaa, ei nykyistä tilannetta. Silti on mielestäni ongelmallista, että pääministerimme mielestä erään ilmastonmuutoksen kannalta keskeisen ongelmamme, liikenteen, haittojen vähentämisen tärkein keino on hänen mielestään vekotin, jota ei ole vielä saatu kuluttajille saakka, ja jolta puuttuu tuki-infrastruktuuri tyystin. (Puhumattakaan yleisimmistä akkuteknologian ongelmista, esim. lithiumin saatavuudesta jne.)
Ratkooko Kansanterveyslaitos AIDS-epidemiaa ”tulevaisuudessa keksittävällä rokotteella” vai valistuksella ja jo olemassaolevilla hoidoilla? Jätetäänkö syöpäpotilaat hoitamatta kun ”ihan kohta” keksitään varmasti jokin parempi hoitokeino kuin nykyiset sytostaatti-hoidot? Ei ratko ja ei jätetä. Planeetta on sairas ja ensiapu pitäisi aloittaa välittömästi olemassaolevalla tekniikalla. Tulevaisuudenusko on mukava asia, mutta valtakunnan johdon pitäisi perustaa pitkän linjan poliittiset linjauksensa ennemmin faktoihin kuin toiveajatteluun tekniikan kehittymisestä.
Masan visiohan on se että Nurmijärven työpaikkaomavaraisuus nostetaan sataan prosenttiin. En tiedä miten, mutta jos olisin Tilastokeskuksessa, Lääkelaitoksessa, tai ylipäänsä valtiolla töissä, niin rupeaisin etsimään ekotehokasta maastoautoa.
Tämän seurauksena tilanne parantuu olennaisesti, sen lisäksi että yli puolet nurmijärveläisistä ajaa päivittäin 30km töihin, niin vastaavaa määrä ajaa saman verran Nurmijärvelle. Hämeenlinnan motarin käyttöaste kasvaa kun autoja on ruuhkassa kumpaankin suuntaan, ja hesalaiset lopettaa sen vittuilun pendelöinnistä kun joutuvat sitä itsekin harrastamaan.
Näinpä.
Mulla olis ollut loistoduuni tarjolla Nurmijärvellä, kun ukko työskentelee Helsingissä (missä on kummallakin perhettä ja sukulaisia ja ystäviä). Jäi duuni ottamatta, kun a) Nurmijärvelle ei pääse työn (tai sosiaalisten suhteiden ylläpidon) edellyttämiin aikoihin eikä b) sieltä pääse pois työn (tai sosiaalisten suhteiden ylläpidon) edellyttämiin aikoihin ja c) ukkokultani ei oikein tykännyt ajatuksesta ajaa joka aamu tunnin verran töihin ruuhkassa ja töistä pois ruuhkassa. Kuten en minäkään. Varsinkin kun mulle kyseinen homma edellyttäisi ajokortin hommaamista. Enkä niin oo hommaamassa.
Ja jotain asian hankaluudesta kertoo jo se, että käyn tällä hetkellä toista vuotta töissä Hyvinkäällä, Hämeenlinnassa ja Lahdessa (jonka sisäisessä joukkoliikenteessä ei muuten ole järjen hiventäkään) ilman minkäänlaisia ongelmia. Juna kulkee ja junassa saa töitä tehtyä joten ei tarvi lojua vuositolkulla työpaikalla tai tuoda hirveesti töitä kotiin. Nyt tonne Nurmijärvelle olis tulossa muutama keikka ja tuntuis jotenkin järkevimmältä ajaa se ajokortti ja vuokrata auto niitä varten…
Rakentakoot puutarhapalleroisiaan, mutta katsokootkin että siellä voi autoton elää. En erityisemmin diggaa ajatuksesta jossa ihmisten asuinpaikkakunnat jakautuvat niiden kesken, joilla on auto, ajokortti ja ajokyky ja niihin, joilla ei ole.
Näinpä myös. Ite liityin justisa tänään CityCarClubin jäseneksi. (Kortti tietty savolaispoekana hankittu heti 18-vuotiaana.)
Helsingissä ja koko pääkaupunkiseudulla tulisi lähteä siitä, että autoton elämäntapa on paitsi mahdollista, niin enemmänkin se normi! Miksi ihmeessä uusille alueille kaavoitetaan autopaikkoja kuin kaikki kotitaloudet haluaisivat oman pirssin omaan talliin? (Kantakaupungissa autolliset taloudet ovat yhä vähemmistö.)
Autoilusta on pitkään pitänyt kirjoittaa laajemmin, koska näihin yksittäisiin asioihin (kaavoitus, ruuhkamaksut, pysäköinti jne.) takertuminen peittää helposti sen laajemman kulttuurisen vyyhdin, jonka rajaton yksityisautoilu saa aikaiseksi.
Eikä edes tarvi olla Helsingistä että olisi kortti jäänyt ajamatta. Itä-Suomessa pärjää tietyissä kaupungeissa/kunnissa ihan hyvin ilmankin, kun bussilla ja pyörällä pääsee. Jotkut käy ihan koulussa/töissä julkisilla -härregyyd- TOISEN KUNNAN alueella ilman ajokorttia! Pointti lieneekin se, että jossain on oltava selkeä isompi keskusta, jossa on ns. ’kaupunki’, jonne joka paikasta on hyvät yhteydet. Huoohkis.
Myytiin just meidän auto. Tuumattiin, että tulee halvemmaksi käyttää julkisia työmatkoihin ja vain jos tarvitaan tosissaan (muutot, pidemmät reissut julkisten saavuttamattomiin ym.) niin sitten vaikka vuokrataan tai lainataan appiukolta tms. Turha sitä tossa tien poskessa seisottaa potkittavana, kun sitä tarvitaan vaan n. kerran kuussa. Työmatkat junaillen tulee yllättäen ilman opiskelija- ym. alennuksia pelkkiä bensoja halvemmaksi (vaikka hurruuttaisi IC:llä!) jos kulkeepi yksinänsä (ja autoissahan on sit vielä ne vakuutukset ja diipadaat päälle)…
Ristiriitainen ”hajakeskityksen”-käsite ja sen ohimennen paperilappuun tehty visualisointi antavat osviittaa siitä, että nämä on kunnallisvaaleihin tuotettua vaalimateriaalia. Käytetään kerran ja heitetään sitten pois. Vanhasen vaalikunnassa (eikä muutenkaan pk-seudulla) ”pitkien etäisyyksien Suomi” ei myöskään iske, mainitsemistasi syistä. Muualla ehkä.
Mutta on sieltä Matin suusta jotain hyvääkin tullut, nimittäin sähköautoiluun panostaminen tulevaisuuden juttuna. Tämä uskoakseni jonkun pohjatyön tehneen harmaan virkamiehen evästämänä, mutta kuitenkin. Latausverkostoa tarvitaan ja ehkä lisäenergiaakin, mutta jälkimmäistä kuitenkin vähemmän kuin voisi olettaa. Hyvillä järjestelyillä on sähköauton hamuamaa energiarasitetta mahdollista hallita esim. auton yölatauksella. Koko autokanta ei muutenkaan vaihdu heti sähköiseksi, raskaan liikenteen osalta ehkä ei koskaan. Puhutaan nopeassakin autokannan uusiutumistahdissa vähintään 10 vuoden ajanjaksosta, ennen kuin muutos alkaa tuntua. Ilmaston kantilta tämä on huonompi, sähköverkon kehittämisen kannalta parempi juttu. Kyse on vain siitä, että aletaanko tehdä jotain nyt vai vieläkö pallotellaan ”tarttisko tehdä jotain”. Eikä kyse ole vain ilmastosta vaan myös rahasta; fossiilisen polttoaineen hinta tulee vielä tulevaisuudessakin piikittämään nyt koetulla tavalla. Sähköautoilijaa asia ei enää rassaa, hän käyttää halvinta energiaa mitä verkosta saa. Ja sitäkin tehokkaasti kun sähköauton hyötysuhde on luokkaa fantastinen verrattuna polttomoottoriautoon.
Nyt vain epäluuloisena ja kunnallisvaali-ajankohdan huomioiden epäilyttää, että tämäkin on vain vaalien polttoainetta. Ettei vain palaisi siinä samassa vaalien jälkeisessä roviossa muiden vaalimainosten kanssa.