Jaoin maanantai-iltana Kaapelilla flaijereita ja juttelin muutaman ”potentiaalisen äänestäjän” kanssa – olivat näyttelijöitä, vapaan kentän taiteilijoita, ”lainsuojattomassa” teatterissa tekivät töitä. Mutta kuulin heiltäkin taas klassisen ”Kyl mä vihreitä äänestän, mut varmaan jotain naista.”
*huokaus*
Puoluetoimisto lähetti kaikille ehdokkaille jo kesäkuun puolella ”’Minä ehdokkaana’ – vihreän kunnallisvaaliehdokkan opas 2008” – kirjasen. Vihkosesta löytyi neuvoja mm. omien tavoitteiden asetteluun:
Ensimmäinen tehtäväni oli selvittää, kuinka paljon ääniä tarvitsen läpipääsyyn. Koska käytössäni ei ollut kristallipalloa, jouduin turvautumaan arvioihin sekä aiempien vaalien tuloksiin.
…
katselin millaiset ehdokkaat olivat menestyneet muilla listoilla ja millaisia äänimääriä muut olivat saaneet. Mietin, mistä päin kaupunkiani vihreät olivat saaneet ääniä, ja pohdin sille syitä.
Hehheh. Edellisten vaalien tuloksia tutkimalla voi todeta, että kaltaiseni noin 30-vuotiaan heteromiehen on helpompi käydä läpi kamelin silmästä kuin tulla valituksi Vihreiden listalta Helsingissä valtuustoon… Huono ennuste perustuu sille tosiasialle, että Vihreitä äänestävät keskimäärin nuoret koulutetut naiset. Ja nuoret koulutetut naiset antavat äänensä nuorille koulutettuille naisille.
Mikseivät nuoret miehet äänestä vihreitä? Onko vika politiikkamme asiasisällössä? Ovatko mielipiteemme ja tavoitteemme jotenkin ristiriidassa nuorten miesten intressien kanssa? Vaikea ymmärtää kun puolueiden ohjelmia sekä todellisia poliittisia tekoja tutkailee. Ehkä asia on näin.
Toivoisin kuitenkin ongelman olevan enemmän ”brändäyksessä”. Stereotyyppinen vihreä on yhä pilveä poltteleva ituhippi, vaikka en itseäni tai muita tuntemiani nuoria vihreitä miehiä kuvasta tunnistaisikaan.
No miksi sitten olen ylipäätään ehdolla jos minulla ei tilastojen valossa ole mitään mahdollisuuksia? Onko minulla vain kertakaikkiaan liikaa rahaa ja ylipaisunut ego? Ei ja ehkä…
Olen ehdolla paitsi tavoitellakseni valtuustopaikkaa, niin myös päästäkseni Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varsinaiseksi jäseneksi seuraavalle nelivuotiskaudelle. Olen ollut kuluvan kauden ko. lautakunnan varajäsen (Anni Sinnemäen vara) ja tutustunut sitä kautta lautakunnan päätöksentekoon ja toimintaan. (Osa kunnallisista luottamustoimista (mm. lautakunta- ja johtokuntapaikat) jaetaan puolueiden sisäisellä päätöksenteolla vaalien jälkeen, toki vaalien jälkeiset voimasuhteet paikkajaossa huomioiden.)
Suomalaisessa vaalijärjestelmässä äänet eivät mene hukkaan – ääni minulle on joka tapauksessa ääni vihreille ja yhteisille tavoitteillemme Helsingissä.
Nuori nainen! Ota riski – äänestä nuorta vihreää miestä!
jos lohduttaa niin mulla ei ole pakkomieltä äänestää naista. se olis omanlaistaan sovinismia, ihan ku et miehet äänestää vain miehiä, eikai sekään ole hyväksyttävää? sukupuolten tasa-arvoon kai tässä pyritään. yritän ainakin.
Minä äänestä vain itseäni…
Olen äänestänyt kaikkia sukupuolia ja ikiä. Vaan vanhempaa naista en koskaan, paitsi persidentinvaalin toisella kierroksella. Ikärasisti sitten kuitenkin?