Stream-musiikkipalvelu Spotify on vaikea pala. Olen käyttänyt sitä itsekin ilolla jo pari kuukautta, laillinen kun kerta on. Avoimia kysymyksiä silti riittää.
Mikä on Spotifyn todellinen ansaintalogiikka?
Paljonko Spotify tilittää artisteille?
Kuka Spotifyn todellisuudessa omistaa?
Miten suuret levy-yhtiöt saatiin mukaan?
Ainakin Suomen mainosrahoitteisessa eli ns. ilmaisessa versiossa kaikki mainokset ovat olleet Spotifyn omia. Tuloja ei siis synny lainkaan. ”Kentällä” kiertääkin jo koko joukko huhuja, joita on mahdotonta kumota tai todistaa oikeiksi, mutta monet niistä ovat varsin järkeenkäypiä.
Ensimmäinen kuulemani ”todellinen ansaintalogiikka isoille yhtiöille” oli että suuryhtiöt saavat äärimmäisen tarkkaa dataa kuluttajien käyttäytymisestä; kertoman mukaan tällainen mikrotason lähes reaaliaikainen data on erittäin arvokasta. Jos havaitaan käyttäjien kuuntelevan erityisesti retropoppia, niin sitten sitä tuupataan tuutista ulos vielä enemmän.
Toinen varsin realistinen arvio on se, että riskisijoittajat maksoivat suurille yhtiöille merkittävät ennakot katalogeista. Nyt puhutaan kymmenistä miljoonista euroista.
Ehkä kuitenkin kaikkein ymmärrettävin huhu on että suuryhtiöt saivat katalogeistaan paitsi käteistä rahaa, myös Spotifyn osakkeita tai optioita, joiden arvo on mahdollisesti jopa satoja miljoonia jahka firma listautuu pörssiin seuraavan nousukauden alkaessa. Tai kun se myydään Googlelle miljardeilla.
Marginaalisemman musiikin tekijänä tässä piileekin homman juju. Toivoisin arvon tekijänoikeusaktivistien miettivän miten tällainen asetelma muuttaa markkinatilannetta. Pienet ”independent” -yhtiöt kun eivät saa Spotifylta ennakkoja eivätkä optioita. Ja tulojen tullessa suurillekin yhtiöille muita reittejä kuin artisteille yksilöitävissä olevat soitto- tai tallennekorvaukset, jäävät myös ison puulaakin riveissä musiikkia tekevän tulot saamatta. Iso ”paha” pääoma voittaa joka tapauksessa. Hilpeää kerrassaan.
Entä sitten? Tekijöillehän maksetaan streamatusta sisällöstä?
Maksetaan jos jaksetaan. ”Levy-yhtiön mies” tiesi kertoa erään varsin merkittävän online-jakelijan lisenssoineen katalooginsa Spotifylle. Ensimmäinen tilitys oli tullut joku aika sitten. Kuuntelukertoja 3 miljoonaa – yhtiön tilille oli kapsahtanut 300€. Könttänä. Ilman mitään selvitystä siitä, kenen raitoja oli soitettu. 300€ jaettavaksi kaikkien artistien kesken, eläkkeet, lomakorvaukset…
Vaikka kuinka streamaaminen on eri asia kuin musiikin ostaminen, en malta olla ajattelematta, että jos edes kymmenesosa olisi Spotifyn sijaan käyttänyt iTunes Music Storea, olisivat tekijät (ja levy-yhtiö) saaneet 300 000€. Sadasosakin olisi sentään 30 000€. Nyt tilitys oli vastaava kuin jos promillen kymmenesosa olisi ostanut teokset itselleen.
Vertailun vuoksi voisi mainita vaikka että studiopäivä maksaa vähintään n. 500€. Äkkiseltään laskeskellen siis streamauksia pitäisi halvankin levyn (8000€) tekemiseen tulla n. 80 miljoonaa, jotta hommassa päästäisiin edes omilleen masterkulujen jälkeen. Ja jos muusikoille maksettaisiin työstään vaikkapa SAK:n ehdottaman minimipalkan mukaisesti olisi kuuntelukertoja oltava yhden bändin kappaleille vähintään semmoiset 160 miljoonaa.
Ei toimi. Ei vain toimi.
Montako levyä voitaisiin Suomessa tehdä kaupallisesti kannattavasti vuodessa tällä markkinalogiikalla? Yksi? Kaksi? Edellämainitut summat olivat lisäksi absoluuttisia minimejä. Jos äänittämiseen ja miksaamiseen käytettäisiin vaikkapa kuukausi nousisivat vaadittavat kuuntelukerrat yhdelle levylle jo noin 300 miljoonaan. Heh.
Samoihin tuloihin päästäisiin n. 1000 levyn myynnillä keikoilta. Tai 2000 levyn myynnillä kaupoista. Mainosrahoitteisuus ja ”loppukäyttäjälle ilmainen” musiikkipalvelu saattaa olla tulevaisuuden bisnesmalli, mutta näin se ei tule toimimaan. Tai sitten musiikkia ei tuoteta ammattimaisesti. Ainakaan pieneille markkinoille. Lue: Suomi.
Spotifyhan on oikeastaan vain ”on-demand -radio”, joten mielestäni korvausten pitäisi noudatella edes radiosoittojen teosto- ja gramexmaksuja. Jos Spotify ei ole näillä korvauksilla kannattava, se on Spotifyn ongelma. Tällä hetkellä Spotify yrittää sanella ehdot kaikille toimijoille – pienet ja keskisuuret levy-yhtiöt ovat todella ikävässä pakkoraossa.
Millä muulla alalla vastaava muilutus hyväksyttäisiin? Jos vaikkapa palomiehille, paperiteollisuudelle ja opettajille yritettäisiin vastaavaa ehtojen heikennystä uhkaisi ay-liike välittömästi yleislakolla.
Muusikot! Nyt lakkoon! Kirjastonhoitajat ja humanistitutkijat mukaan! Näytetään voimamme! Yhteisrintamahan käy! Pysäytetään Suomi!
*kyynistä naurua*
”Ainakin Suomen mainosrahoitteisessa eli ns. ilmaisessa versiossa kaikki mainokset ovat olleet Spotifyn omia. Tuloja ei siis synny lainkaan.”
Tälleen sivuhuomiona: Olen kuullut Spotifyn ilmaisversiossa mainokset Mando Diaolta, autoarvio.fi:lta, Verkkokauppa.comilta ja (hyi) Ukko Metsolalta.
Onkos sulla mitään arviota kuinka paljon Spotify tilittää tekijänoikeusjärjestöille? Joku diilihän kai on olemassa. Tuo 300€ äänitefirmalle miljoonasta latauksesta on huonon vitsin kokoinen korvaus.
Vertailun vuoksi: valmistelen kansanmusiikkiradiota syksyksi. Soitamme kolme viikkoa puhtaassa 24/7 -tahtilajissa kansanmusiikkia verkossa ja eetterissä – noin 500 tuntia, johon mahtuu musiikkia max. 5000 teosta. Tekijänoikeusmaksut (Teosto, Gramex) ovat n. 2500€.
Ihan mielenkiintoinen kirjoitus, muutama ajatus heräsi. Kirjoitus oli siitä näkökulmasta, että Spotify olisi se ainoa tulonlähde ja ainoa media, missä artistin levyä myydään. Tuskinpa Spotify lakkauttaa levymyyntiä sen enempää kuin vaikkapa torrent-lataukset. Mielenkiintoista olisi myös tietää Spotifyn lisäksi, mikä on ansaintalogiikka ja maksettavat korvaukset vastaavasti esim. Radio Rock Storessa tai Nokia Music Storessa ja kuinka suuren osan artisti saa yhdestä ostetusta iTunes-biisistä.
Tuskinpa Spotify lakkauttaa levymyyntiä sen enempää kuin vaikkapa torrent-lataukset.
Tämä argumentti on tällä hetkellä kohtuullisen pätevä. Yritän itse ajatella tilannetta kuitenkin ns. ”pitkällä tähtäimellä”. Miten musiikin tekijät voivat vuonna 2030, jos uusi sukupolvi totutetaan siihen, että musiikki pitää saada ilmaiseksi? Oman sukupolveni kiintymystä musiikkiin fyysisinä kappaleina kun nykyteinitkään eivät enää tunnu jakavan.
Selvitän tuon iTunes-osuuden.
Sitähän tuo mm. Ruotsin piraattipuolue tuntuu ajavan, että kaikki viihde pitää saada ilmaiseksi. Itsellä ei ainakaan ole sen enempää tietoa, miten paljon nämä torrenttilatajaat lisäävät tai vähentävät levynmyyntiä. Osa meistä vanhemman koulukunnan musankuuntelijoista lataa levyn torrentista tai Spotifysta ja ostaa sen kotiin hyllyä koristamaan, mikäli se on hyvä. Ja mikäli ei ole hyvä, niin eihän sitä tule pidettyä. Erikseen ovat keräilijät, jotka haalivat halvalla/ilmaiseksi pelkät digitaaliset kopiot, joista ei ole artistille maksettu mitään.
iTunesissa $0.99 hintaisista biiseistä $0.29 menee Applelle. Ei huonompi diili.
”Miten musiikin tekijät voivat vuonna 2030, jos uusi sukupolvi totutetaan siihen, että musiikki pitää saada ilmaiseksi?”
Osuit suoraan asian ytimeen. Digitaalinen tuotehan pitääkin _saada_ ilmaiseksi. Ai mitenkö niin?
Nykyinen levykauppaliiketoimintamallihan perustuu siihen, että valmistetaan fyysisiä tuotteita ja kuljetetaan ne asiakkaalle. Joskus nämä olivat asiakkaalle rahan arvoisia asioita. Oli tarvetta fyysiselle tuotteelle ja sen kuljettamiselle, joten niistä maksettiin.
Nykyään tilanne on toinen. Asiakas voi itse suorittaa kappaleen valmistamisen (jos sitä edes tarvitsee valmistaa) ja etenkin sen kuljettamisen. Miksi niistä palveluista kukaan maksaisikaan kenellekään mitään. Ongelmana on, että miten rahastat biteillä? Sitä ei oikein järkevästi ole onnistuttu ratkaisemaan.
Ainoa idea on ollut kieltää asioita tekemästä itse kustannustehokkaasti, mutta ihmiset eivät sitä oikein tunnu sulattavan. Sama kuin kieltäisi lamppujen vaihtamisen kotona itse, jotta voitaisiin työllistää sähkömiehiä.
Hei Piraatti! Olet varmaankin trolli, mutta ”kansanvalistus”-hengessä on pakko vastata lyhyesti:
CD-levyä ostaessasikaan se mitä ostit ei ollut vain se fyysinen cd vaan se koko lailla immateriaalinen musiikki sillä levyllä.
Vaikka ”jakelu” on nykyään ilmaista, oli se lähes ilmaista jo cd-aikana – CD:n hinnasta alle 5% on fyysisen kopion hintaa.
Asiakas voi itse suorittaa kappaleen valmistamisen (jos sitä edes tarvitsee valmistaa)
Tuskinpa olet kaikkea mp3-soittimella kuuntelemaasi musaa itse soittanut? Jonkun täytyy se musa oikeasti ensimmäisen kerran tuottaa, jotta joku sitten voi sitä kopioida. Ja musiikin tuottaminen maksaa. Oikeesti, ei ole ilmaista puuhaa se, eikä onnistu tuosta vaan läppärillä keittiön nurkassa.
Miksi niistä palveluista kukaan maksaisikaan kenellekään mitään.
Et maksa musiikissa jakelusta, kopioinnista ja kuljetuksesta. Maksat sen musiikin/ohjelman/käyttöjärjestelmän/leffan/pelin/kirjan tuottamisesta.
Ongelmana on, että miten rahastat biteillä? Sitä ei oikein järkevästi ole onnistuttu ratkaisemaan.
Mm. iTunes, Amazon, Spotify, nettiradiot, netAnttila lienevät eri mieltä tästä asiasta.
Hiukan ehkä blogin aiheesta ohi, mutta kun tuota fyysisen median suhdetta sähköiseen mediaan mietittiin ja nykyihmisen tarvetta tai tarpeettomuutta fyysistä mediaa kohtaan.
Itse sen aikakauden nuori, että C-kasettien ja CD levyjen vaihde oli menossa (LP levyjä en nuoruudessani ole hankkinut, eikä silloin tainnut kuuntelemaani musiikkia älpeillä ilmestyäkkään. Jokusia C-Kasetteja tuli siis hankittua, mutta CD-levyjä sitten sitäkin enemmän. Kaikki kuunneltu musiikki tuli hankittua CD-Levyillä, kun radiotakaan en harrastanut.
Mutta nykyään kuuntelen kaiken musiikkini sähköisesti, ja 50% ehkäpä spotifyssä joka on korvannut osan MP3 musiikista. Ja loppu 50% musiikkia (eli se jota spotifysta ei löydy) sitten imutellaan netin torrentti sivustoilta. Nettikaupoista en musiikkia osta.
Ja mistäkö tälläinen muutos sitten johtuu. No omalla osallani siihen ovat vaikuttaneet puhtaasti artistit edustajineen (tekijänoikeusjärjestöt ja levy-yhtiöt jne.) Muutos tapahtui niihin aikoihin kun oma tietokoneen ja tekniikan käyttöni lisääntyi siinä määrin että tyhjiä levyjä kului paljon ja heräsin siihen, että iso osa tyhjien levyjeni hinnasta koostui veronomaisista artisteille menevistä pakkomaksuista. Eli artistit edustajineen saivat palkkaa siitä kun minä tallensin töitäni ja kuviani ja muuta dataa levyille. Sen jälkeen ei ole moraalini kestänyt maksaa omista rahoistani (siis kasetti/hyvitys maksun lisäksi) artisteille lisäpalkkaa. Eli en halua maksaa musiikista kahteen kertaan.
Muutenkin koko kasettimaksu on aivan kestämätön. Tai hyvitysmaksu nykyään nimeltään. C-Kasettien aikaan kasettimaksu oli varsin ymmärrettävää, koska silloinhan luonnollisesti suurin osa tyhjistä kaseteista meni musiikin tallentamiseen. Mutta CD ja DVD levyjen aikakaudella ei voi logiikkaa käsittää, koska tuskin normaali ihmisellä levyille päätyy edes musiikkia yli 5% levyjen sisällöstä. Normaali-ihmisellä ehkäpä digikuvat vienevät sen suurimman siivun ja varmuuskopiot.
Eli musiikkia ei suinkaan haluta ilmaiseksi, vaan siitä ei haluta maksaa kahteen kertaan ahneille artisteille. Ainakaan oma moraalini ei kestä sellaisen toiminnan tukemista, jossa ihmisiltä varastetaan rahojen verotustyyliin musiikin nimissä, ja sitten pitäisi vielä kuuntelustakin maksaa uudelleen.
Spotifysta voisin kuvitella sen 10Eur/kk maksavani, mutta en suinkaan musiikin tekijöiden takia, vaan siksi ettei niitä rasittavia mainoksia tarvitsisi kuunnella (looppina pyörii 3-5 mainosta joka samperin välissä). Mutta jotta olisin valmis maksamaan tuon 10Eur/kk niin pitäisi siihen rahaan saada myös musiikkia kuunneltua, ja koska tällä hetkellä musiikkivalikoima on hyvin rajallista, ja sitä pitää paikkoa torrent latauksilla en ole vielä maksulliseen spotifyhyn liittymässä.
Spotifyn eduksi pitää mainita hyvä ohjelma ja sen käyttöliittymä. Eli vaikka olisin valmis maksamaan 10Eur/kk spotifylle jos siellä olisi musiikkia paremmin tarjolla, niin samaa rahaa en maksa esim. Nokian musiikkikaupalle, vaikka siellä samanlainen kk hinnoittelumalli taisi ollakkin ja valikoiman kunnossa. Sillä esim. Nokian musiikkikauppa on käyttäjälle niin karmea viritys että sen käytöstä pitäisi maksaa.
”Mikä on Spotifyn todellinen ansaintalogiikka?”
Tätä samaa taidettiin ihmetellä jokunen vuosi sitten Googlen kohdalle myös ja kas, sehän on tuottoisa bisnes.
Eli eiköhän se raha tule juurikiin (ainakin tulevaisuudessa) tuosta, että saadaan hyvinkin tarkkaa dataa ihmisten kuuntelutottumuksista ja käyttäytymisestä jne.
Ihmeellistä itkemistä muutenkin, kun ei enää saada rahaa. Jos hiukkakuopasta loppuu hiekka, niin urakoitsija/hiekankaivaja siirtyy uudelle paikalle… eli etsitään uusia tapoja saada hiekkaa/rahaa, eikä aleta itkemään, että nyt meiltä menee leipä :/
“Miten musiikin tekijät voivat vuonna 2030, jos uusi sukupolvi totutetaan siihen, että musiikki pitää saada ilmaiseksi?”
”Osuit suoraan asian ytimeen. Digitaalinen tuotehan pitääkin _saada_ ilmaiseksi. Ai mitenkö niin?”
-Kyseinen palveluhan ei ole ilmainen. Mainostaja maksaa minulle oikeuden kuunnella musiikkia ja vastaavasti minä myyn aikaani mainosten kuunteluun.
”Iso “paha” pääoma voittaa joka tapauksessa.”
-Iso ja paha pääoma on voittanut aina ja tulee vastaisuudessakin voittamaan.
”Tämä argumentti on tällä hetkellä kohtuullisen pätevä. Yritän itse ajatella tilannetta kuitenkin ns. “pitkällä tähtäimellä”.
Ostin ison läjän 70-luvun LP-levyjä divarista yhdysvalloista pari vuotta sitten, ja niiden suojapaperrin oli printattu pääkallo-sääriluut ja teksti ”Home taping is killing music” – RIAA. No, näinhän siinä sitten ei käynyt. Ei varmaan käyne nytkään.
@Tuomas: kyllä, mutta kukaan ”koti-teippaaja” ei pitänyt rajoittamattomana ihmisoikeutenaan myydä kasettejaan tai painattaa lisää vinyyleitä omaan laskuunsa. Bisnes sai olla olemassa, eli ja kehittyi.
Digitaalisten kopioiden tekijänoikeudessa on kyse aika paljon rajummasta muutoksesta kuin kaseteille kopioinnista vinyyliltä.
Huolestuttavia ja ikävän järkeenkäypiä huomioita Spotifysta. Ei ole enää hyvä tämä levybisnes. Ei ole.
Vielä jaksan uskoa markkinatalouteen sen verran, että luulisin Spotifyllle tulevan kilpailijoita, jotka tarjoavat parempia ehtoja levy-yhtiöille. Ajatuksesi Spotify-pörssikuplan syntymisestä tuntuu vähän kaukaa haetulta. Luulisi heidän ymmärtävän sen, minkä mekin ymmärrämme. Spotify on edelleen pelkkä lupaus.
Arvon piratistit. Totta on, että kulttuuruevoluutiossa jokaisella bisneksellä on oma aikansa. Totta on, että oman palkkansa perään ruikuttavat muusikot ovat kansantalouden kannalta mitätömiä kärpäsiä, joiden pitää vaihtaa alaa kuten paperimiestenkin näinä aikoina. Mutta olennainen kysymys on se, haluammeko me, että levybisnes kuolee. Haluammeko me sitä, että äänitetaiteelle käy kuten klassiselle musiikille, niin että uusi musiikki joutuu marginaaliin ja suuren yleisön rakastamat biisit ovat jopa satoja vuosia vanhoja. Tulevaisuudessa nimittäin vain hyvin rikkailla ihmisillä on varaa tehdä sellaista äänitetaidetta, jota vaikkapa The Beatles on tehnyt. Haluammeko me sitä, että lapsemme ja lasten lapsemme kuuntelevat (erittäin ilmaiseksi) samoja äänitteitä kuin me, koska uutta äänitetaidetta, ainakaan yhtä hyvää, ei enää tehdä?
Ellei sitten piratistit ryhdistäydy ja keksi keinoa, jolla tämä taidemuoto saadaan vielä pelastettua. Se vaatii paljon rahaa jostain pussista, mutta mistä?
Lueskeli tuossa Teostorya ja sain sellaisen mielikuvan että Teosto on nyt vasta saanut solmittua sopimuksen Spotifyn kanssa.
Raha jaetaan ilmeisesti saatujen mainos- ja kuukausimaksutulojen suhteessa esitetyn musiikin määrään, eli samalla kaavalla kuin kaupallisista radioista tulevat rahat. Lisäksi nyt on sovittu joku minimikorvauskin, eli ihan lupaavalta vaikuttaa, ainakin jos Spotify tekee tulevaisuudessa isompaa tiliä kuin nyt.
Hienoja kuvia:
http://www.informationisbeautiful.net/2010/how-much-do-music-artists-earn-online/
Tunnutte väittävän, että musiikki kuolee, jos ei-kaupallinen nettilatailu sallitaan. Tunnutte lähtevän liikkeelle siitä ajatuksesta, että musiikkia ostetaan vain, koska nettilatailu on laitonta. Tunnutte unohtavan sen, että vaikka tällä hetkellä käytännössä mikään ei estä luvatonta nettilatailua, koska kiinnijäämisen mahdollisuudet ovat minimaalisen pienet, ostetaan musiikkia silti.
Vaikka ei-kaupallinen immateriaalioikeuksien suojaaman materiaalin käyttäminen sallittaisiin, ei se estäisi mitenkään luovalla työllä leipänsä ansaitsemista. Ostaisitteko itse musiikkia, vaikka nettilatailu olisi laillista? Itse ostaisin ja ostan paraikaa, vaikkakin myös luvatonta nettilatailua tulee harrastettua. Ihmisten toimintaa ohjaavat muutkin tekijät kuin laki.
Itse aiheeseen: käytän aktiivisesti Spotifytä ja suurin osa kuuntelemastani musiikista tulee juuri ko. palvelusta. Olen nyt vajaan kuukauden verran ollut kuukausimaksua maksava asiakas. Tykkään palvelusta, vaikkakin isojen levy-yhtiöiden osakkeiden omistukset epäilyttävät ja tuntuvat kurjilta: piraattina nimenomaan ajan artistien tulojen kasvattamista ja levy-yhtiöiden jättämistä taka-alalle. Toisaalta taas biisiä kohden korvattava rahamäärä on naurettavan pieni. Toivottavasti palvelu ottaa tuulta siipiensä alle, ja artisteille maksettavat korvaussummat kasvavat. Toinen minua huolestuttava asia on se, että kun musiikin pyöriessä näin vahvasti yhden ison lafkan ympärillä, on mahdollisuudet sensuuriin ja muuhun epämieluisaan mahdolliset. Osakkeenomistajat voivat päättää millaista materiaalia palvelussa sallitaan: kuulemani mukaan joitain rasistisia sanoituksia sisältäneitä kappaleita on jo poistettu palvelusta. Spotifyllä on liian suuri mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä ihmiset kuuntelevat.
Eräs keino vaikuttaa edelliseen ongelmaan – ja muutoinkin erittäin mieluisa ja merkittävä parannus Spotifyhyn – olisi mahdollisuus toistaa Spotifyn softalla myös tiedostoja omalta kovalevyltä, jolloin artistien puuttuminen Spotifyn valikoimista voitaisiin paikata.
Tällä hetkellä en näe Spotifytä piratismia paljoa pahempana artistien kannalta, mutta helppokäyttöisyytensä takia tykkään suosia sitä ennen kuin piratismia: helppo käyttöliittymä ja nettilatailun tarpeen dramaattinen väheneminen ovat kivoja asioita. Uuden biisin ”lataaminen” on helpompaa kuin joillain ohjelmilla on jo kovalevyltä löytyvän kappaleen toistaminen. Toisaalta taas, jos epäkaupallinen immateriaalioikeuksien suojaaman materiaalin hyödyntäminen olisi laillista, voitaisiin nostaa pystyyn paljon Spotifytä parempiakin palveluita, kun lupaa artisteilta (käytännössä levy-yhtiöiltä) ei tarvitsisi kysyä.