Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan tulevan tiistain esityslista löytyy täältä.
Listalla monia tärkeitä asioita ja kokouksesta tulee varmasti pitkä. Päällimmäisinä sekä kirjaston että kulttuurikeskuksen lausunnot palveluverkon ”kehittämisestä”.
KIRJASTOTOIMEN JOHTAJA
2 Kaupunginkirjaston vuoden 2009 toimintakertomuksen hyväksyminen
ok.
Linkki toimintakertomukseen (pdf). Täytyy lukea vielä ajatuksella läpi – kirjasto on niin laaja kokonaisuus, että sen yleisluonteinenkin hahmottaminen vaati työtä.
3 Kulttuuri ja kirjastolautakunnan lausunto esitykseen palveluverkon kehittäminen, tilojen käytön tehostaminen ja yhteiskäyttömahdollisuudet kaupunginkirjaston osalta
Lausunto on mielestäni lähtökohtaisesti ok. (Linkki koko tekstiin.) Lähikirjastoja ei lakkauteta ja kirjasto esittää muita keinoja tilakustannusten hallitsemiseksi:
Kaupunginkirjastossa kehitetään edelleen kirjastoverkkoa seuraavien periaatteiden mukaan:
– uusien kirjastojen perustamisen vähimmäisasukaspohja on opetusministeriön suosittelema 10 000 asukasta
– olemassa olevaa kirjastoverkkoa ei supisteta paitsi lakkautetaan Kulosaaren kirjasto, joka on jo suljettu rakennuksessa ilmenneiden sisäilmaongelmien vuoksi
– kirjastotilojen käytön tehostamiseksi etsitään aktiivisesti yhteistyökumppaneita sekä selvitetään mahdollisuutta lisätä aukioloaikoja
– selvitetään uusia toimintamalleja tutustumalla muualla Suomessa sekä ulkomailla suunniteltaviin ja toteutettuihin kirjastokonsepteihin
Ehdotus tilakustannusten hallitsemiseksiKirjaston toimintaa rasittaa ja kaventaa kaupungin sisäinen vuokrajärjestelmä. Vuokratilojen pitäminen teknisesti kunnossa ja ajan vaatimuksia vastaavina korottaa vuokria (esim. Töölö) niin paljon, että käytössä olevia tiloja ei voida kunnostaa toivotulla tavalla.
Toimitilojen perusparannuksista ja palvelun parantamisesta aiheutuvien muutostöiden aiheuttamat vuokrankorotukset kaventavat kaupunginkirjaston liikkumavaraa niukentuneiden resurssien kohdentamisessa (liite 6).
Nykytilannetta parantaisi huomattavasti, jos nykyistä Khs:n asettamaa 3 % pääomakorvauksen tuottotavoitetta alennettaisiin ja määriteltäisiin tuottotavoitteen suuruus toimitilan ”arvokkuuden” ja markkinoitavuuden suhteen. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaista toimitiloista maksettava pääomakorvaus olisi alhaisempi kuin muiden tilojen. Nykyään tuottoprosentti on sama kaikissa kohteissa. Vuokran määrään jonkin verran alentavasti vaikuttaisi myös ns. takaisinmaksuajan eli poistoajan
pidentäminen nykyisestä 30 vuodesta esim. 40 vuoteen.Ns. omistajan vastuuta toimitilojen perusparannuksista aiheutuvista kustannuksista ei tulisi ainakaan kokonaan kuten nyt siirtää suoraan vuokralaisen maksettavaksi, vaan perusparannusten aiheuttamat kustannukset tai ainakin osa niistä voitaisiin rahoittaa kaupungin budjetissa keskitetysti. Tämä vähentäisi vuokraavan hallintokunnan menoja ja Tilakeskuksen tuloja, mutta nettovaikutus kaupungin talousarviossa on nolla. Muutos ei heikentäne vuokralaisten kustannustietoisuutta tilakustannuksista.
Vaikeina taloudellisina aikoina tulisi luopua sisäisten vuokrien indeksikorotuksista. Kun hallintokunnilta edellytetään mittavia säästöjä ja toiminnan sopeuttamista pienennettyihin resursseihin, ei ole kohtuullista, että vuokria korotetaan 1 – 2 prosentilla vuosittain.
Ehdotus pääomakorvauksen tuottotavoitteen alentamisesta kulttuurihistoriallisesti tärkeiden tilojen kohdalla on mielestäni erinomainen. 30 vuotta on kuitenkin toimiva poistoaika, sitä ei kannattaisi pidentää.
Lisäksi en pidä viimeisen kappaaleen ehdotusta ”indeksikorotuksista luopumisesta ’vaikeina taloudellisina aikoina'” järkevänä. Kuka määrittelee ”vaikean ajan”? Milloin se loppuu? Milloin alkaa ”hyvä aika”?
On mielestäni hyvä, että sisäisen vuokrien käytäntöihin kohdistuu kehityspaineita monelta suunnalta. Sisäisen vuokran pitäisi vain olla työkalu, joka tekee tilakustannukset näkyviksi. Tällä hetkellä kaupunki käyttää sitä kuitenkin lisäsäästöihin pakottavana peukaloruuviina. Se ei ole niiden perustarkoituksen mukaista.
Pohjatekstin sijaan haluaisin ehdottaa, että sisäisten vuokrien indeksikorotukset otettaisiin budjetoinnissa huomioon. Eli raameja nostettaisiin aina sisäisen vuokran nousua vastaavasti.
4 Lausunto talonrakennushankkeiden rakentamisohjelmasta vuosiksi 2011 – 2015
ok.
5 Lausunto esitykseen kieltää Helsingin kaupungin henkilökunnan tupakointi työaikana
ok. Lakisääteisillä lepotauoilla sallittua. Vaikka en tupakoinnista tykkääkään, niin kohta tämä tupakoinnin vastustaminen alkaa mennä yksilönvapauksien puolelle. Päätös on kuitenkin aina henkilökohtainen.
6 Itäkeskuksen kirjastonjohtajan virkaan ottaminen
ok.
KULTTUURIJOHTAJA
2 Kulttuurikeskuksen vuoden 2009 toimintakertomus
ok.
3 Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan lausunto esitykseen palveluverkon kehittämiseksi kulttuurikeskuksen osalta
Tässä kohdassa mahdollisesti linjataan isoja asioita pitkäksi aikaa. (linkki koko tekstiin.)
Pääasiat:
1. Nykyisen kaltaisia, kaupungin yksinomaisella vastuulla olevia kulttuurin alueellisia monitoimitaloja ei jatkossa suunnitella. Tämä edellyttää avustusjärjestelmän vastaavaa kehittämistä. Se on kustannustehokkain tapa varmistaa kulttuurin kentän sekä uusien alueiden kulttuuripalveluiden toimintaedellytykset.
2. Kulttuurikeskus siirtää Harakan saaren vuokrasopimuksesta luopumista vuodelle 2012. Tavoitteena on etsiä vuokralainen, joka sitoutuu säilyttämään nykyisen taiteilija-ateljé käytön.
3. Kulttuurikeskus siirtää Eläintarhan huvilan vuokrasopimuksesta luopumista vuodelle 2012. Tavoitteena on etsiä vuokralainen, joka sitoutuu säilyttämään nykyisen taiteilijaresidenssi käytön.
Ensimmäinen kohta on mielestäni hyvä. Kaupunki voi mielestäni tuottaa monimuotoisemmin, tehokkaammin ja joustavammin kulttuurisisältöjä uusille ja vanhoille alueille muilla keinoin kuin uusia alueellisia kulttuuritaloja rakentamalla.
Ehdotuksen ongelma kiteytyy kohtaan ”Tämä edellyttää avustusjärjestelmän vastaavaa kehittämistä.”. Miten varmistetaan, että päättäjiltä löytyy vaikeinakin aikoina tukea kulttuurille, jolla ei ole seiniä suojanaan? Vaikka en laitosrakenteiden fani olekaan, niin täytyy todeta, että niiden kautta määrärahat ovat edes jollain tavoin ”suojassa”. Tänä vuonna leikattiin jo vapaan kentän kohdeavustuksista ja ensi vuonna taas varmastikin lisää.
Onko niin, että suomalainen demokratia kykenee tukemaan kulttuuria vain, jos sen ympärillä on omat seinät? Olisiko mahdollista luoda ”virtuaalisia seiniä” – jatkuvuutta tukevia rakenteita ilman satsausta betoniin? Miten varmistetaan alueellinen tasa-arvoisuus? Esim. kohdeavustusten käyttöpaikat kun näyttävät sijaitsevan suurelta osin kantakaupungin alueella. Pitäisikö osa (nykyistä laajemmista) harkinnanvaraisista avustuksista esim. kiintiöidä suurpiireittäin? Tätä sietää pohtia.
Tämä linjapäätös on tärkeä kohta. Tällä määritellään helsinkiläisen kulttuuripolitiikan suuntaviivoja mahdollisesti moneksi kymmeneksi vuodeksi. Keskustelu tulee varmasti olemaan eloisaa… :)
Toista ja kolmatta kohtaa minun on vaikea ymmärtää tai hyväksyä. Todellista hölmöläisten peitonpidennystä.
Harakan ja Eläintarhan ”kustannukset” syntyvät pitkälti sisäisistä vuokrista, jotka ovat etenkin Harakan kohdalla täysin laskennallisia. Mistä Kulke kuvittelee löytävänsä vuokralaisen, joka sitoutuu nykyiseen käyttöön? Ainakaan nykyisillä vuokrilla taiteilijoille?
Kulttuurijohtaja Pekka Timonen perusteli näitä kohtia suullisesti edellisessä kokouksessa kahdella tavalla:
– Nämä tilat ovat ainoita, joissa Kulke toimii ikäänkuin ”vuokranantajana”. Kulke toimisi mieluummin vain avustuksia jakavana elimenä, vaikka lopputulos olisikin sama.
– Jos tilan vuokraaja on joku muu kuin Kulke, syntyy vuokraajan ja Tilakeskuksen välille todellinen neuvotteluasema, jossa vuokrasta voidaan neuvotella. Nyt näin ei ole.
En silti haluaisi kirjata noita kahta noin avoimesti tavoitteiksi. Jos löytyy hyvä vuokranantaja, joka on myös luotettava kulttuuritoimija, (Kaapeli?), niin silloin voidaan edetä tuohon suuntaan, mutta tälle kehitykselle pitää asettaa tiukkoja ehtoja. Ei niin, että ajetaan taiteilijat ulos Harakasta/Eläintarhasta liian korkeiden vuokrien avulla ja siirretään saari/huvila sitten ravintolatoiminnalle vuonna 2017.
Kirjaisin erittäin mielelläni tähän kohtaan Kulttuurikeskuksen lausuntoa samat sisäisiä vuokria koskevat ehdotukset kuin kirjaston palveluverkkolausuntoonkin. Erityisesti kohdan pääomakorvauksen tuottotavoitteen alentamisesta kulttuurihistoriallisesti tärkeiden kohteiden kohdalla.
4 Avustusten myöntäminen kansainvälisiin hankkeisiin
ok.
Ärsyttävää. Viime vuonna kun meillä oli jaettavana 150 000€ kansainvälisiin hankkeisiin, ei hakijoita ollut riittävästi ja rahaa siirrettiin muihin kohteisiin.
Sitten kun säästöjä piti jostain etsiä ja halusin puolustaa helsinkiläiselle pienimuotoiselle kulttuurille varattuja kohdeavustuksia, ehdotin kansainvälisten hankkeiden tuen puolittamista 75 000 euroon. Sitä satoa korjataan nyt, kun tekijät ovat löytäneet tämän apurahamuodon ja hyviä hakijoita olisi enemmän kuin rahaa on tarjolla. Eli jäljet johtavat sylttytehtaalle!
Kansainvälistä toimintaa tulisi tukea nykyistä enemmän, mutta silti on mielestäni perusteltua pitää helsingissä tapahtuvaa toimintaa ensisijaisena tukien kohteena. Jos kaupunki haluaa edistää taiteilijoidensa ja kaupungin kulttuurielämän kansainvälistymistä, niin kansainvälisille hankkeille kannattaisi kyllä kaivaa ihan uutta budjettirahoitusta valtuuston kautta.
Harkitsisin silti tällä kertaa Tero Saarisen tukemista, vaikka loppuvuodesta rahat ovatkin sitten varmaan tiukilla. Katsotaan, mitä muut ovat mieltä.
5 Kohdeavustusten myöntäminen, 3.jako
ok.
Haluan kyllä jälleen (vuotuinen ateistinen pääsiäisrituaalini) kyseenalaistaa Via Cruciksen tuen. Kyseessä on ev.lut. seurakunnan (käytännössä) rahoittama ristisaatto, jonka kokonaisbudjetti on 177 000€. Onko kaupungin avustus 15 000€ todella tarpeen? Kaupungin tuen osuus tapahtuman budjetista on pieni ja rahareikiä on muuallakin. (Mm. edellinen ja seuraava kohta.)
Lisäksi, vaikka pääsiäinen toki on kiinteä osa suomalaista kulttuuria, on juhla uskonnollinen tilaisuus, jossa ei varmaankaan uskonnottomia tai ei-kristittyjä näy. Ei kaupungin kulttuuritoimi tue muidenkaan uskontokuntien paraateja, miksi sitten Via Crucista?
6 Kehittämishankkeet vuodelle 2010
Esittelytekstissä ehdotetaan:
Lautakunnalla on jaettavana kehittämishankkeisiin 150 000 euroa vuonna 2010. Määrärahojen ylitys, 39 000 euroa, katetaan kohdeavustuksiin varatuista määrärahoista.
Ärrinmurrin. Kohdeavustuksista, joista jo viime vuonna leikattiin pitkin hampain melkoinen osa! Ei käy.
Toki tässä on se puoli, että jos ko. hankkeita ei viedä kehittämishankkeisiin, joissa pitkäjänteisempi suunnittelu on ryhmille mahdollista, niin sitten näitä täsmälleen samoja ryhmiä tullaan tukemaan kohdeavustuksista.
Silti mielestäni kohdeavustusten kokonaissummaa pitää puolustaa ja näille kehittämishankkeille löytää rahaa, joltain muulta momentilta. Katsotaan kuinka käy.
7 Viihdemusiikin Ystävien Seura ry:n oikaisuvaatimus
ok.
Sympatiseeraan perusajatusta, mutta vastaus ok ja tämän asian ajaminen tapahtuu ehkä paremmin muilla tavoilla.
Moi, kiitos jälleen perusteellisesta selvisyksestä. Yksi vakava kysymys herää:
Mitä ihmettä tämän ehdotuksen kirjoittaja on ajatellut?
”1. Nykyisen kaltaisia, kaupungin yksinomaisella vastuulla olevia kulttuurin alueellisia monitoimitaloja ei jatkossa suunnitella. Tämä edellyttää avustusjärjestelmän vastaavaa kehittämistä. Se on kustannustehokkain tapa varmistaa kulttuurin kentän sekä uusien alueiden kulttuuripalveluiden toimintaedellytykset”.
Mitä hyvää tässä on? Toteutuessaan tämä olisi todella radikaali uudistus joka vähentäisi kaupungin alueellisia kulttuuripalveluita todella radikaalisti.
Jotenkin tämä ehdotus haisee pahasti ”Punavuorelle” – eli pieni kulttuurieliitti kuvittelee, että kulttuuritalojen investointeja ja määrärahoja pienentämällä saadaan lisää työtilaisuuksia taiteilijoille ja taiteilijaryhmille.
No tästä seuraa heti kysymys, että miten uudistus palvelee esim. Kontulassa asuvaa Stoan kulttuuripalveluiden suurkuluttajaa tai Kannelmäessä säännöllisesti klassista musiikkia kuuntelevia Kannelmäen mummoja? Uusien asuinalueiden (Jätkäsaari, Östersundom, Malmi) tulevista asukkaista puhumattakaan?
Mielestäni kaupungin tulee ehdottomasti rakentaa myös tulevaisuudessa alueellisia kulttuurikeskuksia, koska
1. Paikalliset kulttuuritalot tavoittavat parhaiten lähes kaikki helsinkiläiset. Kulttuuritalot ovat lähellä asukkaita.
2. kulttuurikeskuksiin voi keskittää hyvin erilaisia palveluja kirjastosta autopajaan, konserttisalista vanhusten päiväkerhoihin, päiväjumpasta nuorison diskoiltoihin jne.
3. paikalliset kulttuurikeskukset luovat paikallista identiteettiä. Onko Pekka Timonen tai kulttuurilautakunta perehtynyt aidosti esim. Kanneltatalon tai Stoan toimintaan? Ne ovat alueen asukkaille aidosti rakkaita ja merkityksellisiä paikkoja, joita mitkään taide-esitykset, vapaat kulttuuriryhmät tai baarin lavat eivät voi koskaan korvata.
4. Vaikka kuinka inhoaisi kunnallisia kulttuuripalveluita, eli ns. ”seiniä”, tulee kulttuurilautakunnan tehdä ehdotuksissaaan selkeä ero kulttuuritapahtumien järjestämisen ja kaupungin asukkaille ympärivuotisesti avoinna olevan kulttuuritalon välille. Jos näiden välille ei osata tehdä eroa, ei kulttuurijohtaja ja kulttuurilautakunta ole tehtäviensä tasolla.
5. Ehdotuksessa mainittu ”kulttuurin kenttä” nimenomaan tarvitsee kaupungin rahoittamia kulttuuripalveluita, koska kulttuuritalot tarjoavat keikkoja ja näyttelymahdollisuuksia kaupallista kenttää huomattavasti paremmilla ehdoilla. Kulttuuritalot ovat useimmille taiteilijoille myös hyvin merkittäviä ja luotettavia työtilaisuuksien tarjoajia.
6. Markkinavoimista vapaan kulttuuritalon toiminta on paikallisen kulttuuritoiminnan elinehto ja sellaisenaan hyvin olennainen osa helsinkiläistä kulttuurielämää.
7. Uusille asuinalueille esim. Jätkänsaareen ja Östersundomiin tulee ehdottomasti rakentaa myös kaupungin kulttuuritiloja.
Helsingin vihreiden ei tule missään nimessä olla tällaisen ehdotuksen takana. Olen täysin varma siitä, että jos helsinkiläisiltä kysyttäisiin että haluatko tukea paikallista kulttuuritaloa vai kulttuuritapahtumia ja -ryhmiä, vastaus olisi: molempia.
Ymmärtääkseni siinä haetaan sitä, että noiden talojen rakentaminen, ylläpito ja sisältö ei tarvitsisi olla vain kaupungin vastuulla. Sillä vaikka esim. Stoa ja Kanneltalo ovat hienoja taloja ja tuottavat laadukkaita sisältöjä, on niiden ylläpito huomattavan kallista. Ja budjetista vain pieni osa valuu sisältöihin. Tässä haetaan nimenomaan vaihtoehtoja.
Muutamia jo käytössä olevia erilaisia malleja:
Pukinmäen taidetalo aikoo ottaa käyttöönsä Pukinmäen vanhan hirsisen rautatieaseman aivan Pukinmäen keskustassa (jahka se siirretään). Tällöin kaupunki toivottavasti tukee Pukinmäen taidetaloa ja sen toimintaa sen sijaan, että lähtisi itse suunnittelemaan, rakentamaan, ylläpitämään ja tuottamaan sisältöjä ”Pukinmäen kulttuurikeskukseen”. Vastaavia pienimuotoisia paikalliskeskuksia saisi olla lisää! Ruohonjuuritasolta nousevat hankkeet ovat usein vielä ”paikallisempia” ja ”merkityksellisiä” kuin ylhäältä sanellut ratkaisut.
Toinen hyvä esimerkki on Kapsäkin rantautuminen Vallilan Allotriaan. Murto-osalla siitä summasta mitä esim. Stoaan laitetaan vuosittain Kapsäkki tuottaa noin 200 esitystä vuosittain. Lisäksi teatteri toimii myös laadukkaiden vierailuesitysten ja konserttien lavana.
Kolmas, ei niin hyvä esimerkki, on Korjaamo. Surullisenkuuluisa private-public-partnership -kokeilu Töölössä. Kaupungin vuotuinen kokonaistuki on kuitenkin vain noin neljännes siitä, mitä kuluisi, jos kaupunki itse olisi tuottanut koko homman.
Neljäs, mielestäni loistava esimerkki on Kaapelitehdas, jonka suojissa tapahtuu erittäin monenlaista kulttuuria. Kaupunki omistaa kiinteistön Kaapeli Oy:n kautta, mutta ei itse aktiivisesti toimi tilan vuokraajana, eikä toimijana. Toki kaupungin tuki mahdollistaa esim. Zodiakin, Hurjaruuthin, Stella Polariksen jne. toiminnan, mutta kaupunki ei yritä tehdä koko pakettia itse. Kaupunki mahdollistaa, mutta ei sanele.
Suvilahdessa Kaapeli jatkaa samankaltaisen toiminnan laajentamista. Sinnekin on syntymässä mm. Oranssin, Cirkon ja muiden toimijoiden ympärille todella mielenkiintoista pöhinää.
Viides esimerkki ”yksityisestä” alueellisesta ”kulttuuritalosta” on Elmun ylläpitämä Nosturi. Senkin kohdalla kaupunki toimii vain mahdollistajana tukemalla Elmua vuokrakustannuksissa. (Saisi tukea enemmänkin.)
Erilaisia yhteistoimintatiloja kannattaa jatkossakin kaavoittaa uusille alueille, mutta nykyisen kaltaisen kulttuuritalojärjestelmän laajentaminen ei ole välttämättä ainoa tapa.
Helsingin vihreiden ei tule missään nimessä olla tällaisen ehdotuksen takana. Olen täysin varma siitä, että jos helsinkiläisiltä kysyttäisiin että haluatko tukea paikallista kulttuuritaloa vai kulttuuritapahtumia ja -ryhmiä, vastaus olisi: molempia.
Niinpä. Budjetti vaan on valitettavasti osittain nollasummapeliä. Kaikkea ei voi saada.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta mainitsemiesi kulttuuritoimijoiden kohdalla haaste on siinä, että ne palvelevat useinmiten tiettyä kohderyhmää, kun kaupungin kulttuuritalot taas palvelevat lähtökohtaisesti kaikkia alueen asukkaita, vauvasta vaariin, työttömästä rikkaisiin. Tämä on mahdollista, koska kulttuuritaloilla on vakaa rahoitus ja osaava henkilökunta.
Kaapeli tarjoaa työskentely- ja esiintymistiloja taiteilijoille ja ryhmille, mutta Kaapelissa ei ole kaikille lauttasaarelaisille tai ruoholahtelaisille avoimia oleskelutiloja tai heitä palvelevaa henkilökuntaa. Kaapelissa ei ole kirjastoa, harrastetiloja, elokuvateatteria tai keskitetysti suunniteltua kulttuuritarjontaa, joka huomioisi esim. alueen asukkaiden ja eri ikäryhmien kulttuuritarpeet.
Korjaamo palvelee urbaania kulttuuripöhinää, mutta ei laajemmin helsinkiläisiä veronmaksajia. Kaupungin Korjaamolle antama subventio kohdistuu erityisesti kantakaupungissa asuvalle kulttuuriväelle mutta ei palvele esim. Pohjois- ja Itä-Helsingin asukkaita. Korjaamo harjoittaa liiketoimintaa, ei hyväntekeväisyyttä. Jos Korjaamon tukea vielä korotetaan, silloin rikotaan jo kilpailulainsäädäntöä.
Elmu ry. toimii kohderyhmänsä eli raskaan rockin yms. ystävien ehdoilla. Elmu ry. pyörittää konsertteja ja bändikämppien vuokrausta, mutta yhdistystä ei voi käyttää kunnallisen kulttuuripalveluiden esimerkkinä. Esim. bändikämppien vuokraaminen ei toimi niin kuin sen kaupungin tarjoaman palvelun kohdalla tulisi toimia. (kämppiin on vuosien jono ja niitä jaetaan kyseenalaisin ehdoin..)
Pukinmäen ja Kapsäkin esimerkit ovat todella hienoja. Kulttuurilautakunnan tulee ehdottomasti tukea juuri Pukimäen kaltaista paikallista kulttuuritoimintaa, koska se hyödyntää kaikkia alueen asukkaita, virkistää ja elävöittää kaupunginosaa ja rakentaa uudenlaista yhteisöllisyyttä. Tätä kaikkea tapahtuu jo nykyisinkin kaupungin kulttuurikeskuksissa.
Kaapeli tarjoaa työskentely- ja esiintymistiloja taiteilijoille ja ryhmille, mutta Kaapelissa ei ole kaikille lauttasaarelaisille tai ruoholahtelaisille avoimia oleskelutiloja tai heitä palvelevaa henkilökuntaa. Kaapelissa ei ole kirjastoa, harrastetiloja, elokuvateatteria tai keskitetysti suunniteltua kulttuuritarjontaa, joka huomioisi esim. alueen asukkaiden ja eri ikäryhmien kulttuuritarpeet.
Kyllä siellä Kaapelilla ainakin paljon väkeä liikkuu. Ja eilen juuri kävin lastenteatteriesityksessä, eli tarjontakin on monipuolista.
Ruoholahdesta on alle kilsa Tennispalatsiin, lastenkirjasto löytyy Metriksen vierestä ja Lauttasaaresta oikea, samoin kuin Rikhardinkadulta. Että ei siellä Ruoholahdessa ihan puutteessa eletä… :)
Mutta ymmärrän pointin. Tuon tyyppistä ”kulttuurin lähipalveluverkostoa” voisi mielestäni kehittää ehkä kuitenkin paremmin kirjaston yhteydessä – siellä puolella on kovasti halua kehittää toimintaa kirjavararstoista ”kohtaamispaikoiksi”. Ja palveluverkosto on todella laaja jo valmiiksi (36 kirjastoa). Ehkäpä Kulke ja Kirjasto voisivat toimia yhteistyössä siten, että Kulke tukee kirjastoihin myös esitystoimintaa? (Tämä nyt vain tämmöisenä keskustelun aikana tulleena ideana/heittona.)
Kannatattavaa ehdottomasti, että juuri Kulke olisi tuottamassa (tapahtuma)sisältöä kirjastoon. Tässä on ilmiselvän ja melko mutkattoman virastoyhteistyön paikka, eikä me kirjastolaiset välttämättä olla ehkä ihan maailman parhaita tuolla saralla.