Miksi kävin turhaan vuosia kouluja? Tutkinto olisi ollut paljon helpompi hankkia juuri saamani sähköpostin avulla:
Bachêlor Degreee, Mâster, MBA, Evën PhD (non accredited) availâble in the fiëld of yôúr çhoice.
Your êxperieñçe can get you the degree you deserve!
Call Now!! 24-hours a day, 7-Days a ^/eek wâiting For your call
Jo ennen kuin mp3-tiedostomuotoa ja ”modernia nettipiratismia” oli edes keksitty, huomasivat kaikenkarvaiset markkinamiehet ympäri maailman sähköpostin hyvät puolet: se oli aina ilmaista riippumatta siitä kuinka monelle vastaanottajalla viestin lähettää. Digitaalisen viestin kopiointi yhdestä kappaleesta miljoonaksi onnistui silmän räpäyksessä.
”Ilmaisuuden” väärinkäyttäjät olivat lähellä tuhota koko sähköpostijärjestelmän – vuosituhannen vaihteessa tuntui siltä että suurin osa liikenteestä oli roskaa. Suurspämmääjiä, verkkorikollisia ja spambotteja vastaan ryhdyttiin kuitenkin taistelemaan: sähköposti oli liian hyvä työkalu uhrattavaksi Viagra-mainoksille.
[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=M_eYSuPKP3Y]
Eräs tehokkaimmista keinoista estää spämmiä on mustalistaus, blacklisting. Yksinkertaistettuna spämmiä lähettävien saittien ip-osoitteet kirjataan ylös ja serverit kieltäytyvät vastaanottamasta näistä osoitteista lähetettyä sähköpostia. Ilman tätä järjestelyä sähköpostijärjestelmä romahtaisi.
Törmäsin itse Welhon blacklistiin jokunen vuosi takaperin kun en enää kotikoneeltani päässyt omille kotisivuilleni tai Sähkötuubaan, joka oli samalla serverillä. Syynä oli se, että Welhon automaattinen spämmin esto luuli uudelleenohjaustani roskapostiksi. Eston selvittelyssä meni muutamia viikkoja.
Tämä ”ennakkosensuuri” jota koko ajan harrastetaan ei estä mitään laillista toimintaa. Lisäksi mustat listat ovat avoimia: sähköpostipalvelimen ylläpitäjä voi valita käyttämänsä mustalistan ja listoilta pääsee tarvittaessa myös pois.
Suomessa kolmisen vuotta sitten käytöön otettu verkkosuodatus, jonka tarkoitus oli suitsia lapsipornon levittämistä herätti kuitenkin voimakasta vastarintaa. Eniten pelättiin sananvapauden puolesta. Lisäksi järjestelyä pidettiin tehottomana.
Todennäköisesti suodatuksen tehottomuus on tosiasia: minkä tahansa esteen voi halutessaan kiertää. Lisäksi esim. Kasvin nostamat ongelmat ovat todellisia: listan pitäisi olla avoin, joka taas sitten lapsipornon tapauksessa taistelisi perustarkoitustaan vastaan.
Pohdintani liittyy Central DDL:n (”Download All You Need”) kaltaisiin sivustoihin. Palvelun laittomuus itsestäänselvää: lähes kaikki ladattavissa olevat teokset ovat tekijänoikeuden alaisia ja luvatta jaossa ilmaiseksi. Ja vaikka sieltä jostain mutkan takaa löytyisi joku laillinen Linux-distrokin, se ei muuttaisi sivuston rikollista perusluonnetta.
Minä haluaisin että Suomeen luotaisiin pakollinen tekijänoikeuksia puolustava mustalista. Toisin kuin lapsipornolista, tämän estolistan tulisi kuitenkin olla julkinen, jotta estettyjen sivustojen laittomuudesta voitaisiin käydä avointa keskustelua.
Käytännössä suomalaiset internetpalveluntarjoajat määrättäisiin laajentamaan jo olemassaolevaa sulkulistaa ja lisäksi estämään muiden kuin oman DNS-palvelimen käyttö.
Olisiko järjestelmä täydellinen? Ei. Olisiko järjestelmää mahdollista kiertää? Kyllä. Hankaloittaisiko se ”nettipiratismia”? Kyllä.
Kuten olen jo aiemminkin todennut, ei mielestäni ole edes tarpeen tavoitella 100% suojaa. Tällainen listaus kuitenkin karsisi kaikkein räikeimmät tapaukset ja hankaloittaisi laittomuuksia edes sen verran, että Rapidsharesta latailun sijaan kuluttajien valtaosa käyttäisi laillisia palveluita kuten Spotifyta tai iTunesia.
Erinomainen ajatus. Suhteelisen helppo toteuttaa. Varsin tehokas ja vieläpä oikeudenmukainen. Tuon seurauksena varmasti tuon kaltaiset palvelut alkaisivat itsekin kiinnittämään huomiota omaan sisäiseen liikenteeseensä, jotta eivät joutuisi listalle.
Yksityiseen tiedostonjakoon liittyvällä piratismilla ei liene pian enää paljoakaan tekemistä ”sivustojen” tai edes ”palveluiden” kanssa. Kyse on ennemminkin tekniikoista ja protokollista, joiden valvominen tai rajoittaminen ei käsittääkseni toimisi lainkaan kuvaamallasi tavalla.
Jos Googlaan vaikka omien bändieni tai kaverien bändien nimillä, niin kyllä sieltä nimenomaan näitä Rapidsharen tyyppisiä latailusivustoja löytyy. Niiden toiminta on niin selkeästi lain vastaista, että jotain täytyy niillekin tehdä.
Ehdottamani malli ei todellakaan toimi vertaisverkkojen kohdalla. Torrentteja varten tarvitsee kuitenkin jo vähän ”osaamista”. Ainakin pitää clientti asentaa. Verkkoselain on kaikissa tietokoneissa valmiiksi asennettuna. Siksi mielestäni myös tällaista ”perinteisempää” ”verkkopiratismia” pitää suitsia.
Kyllä Rapidsharen suitsintayritykset saisivat minun mielestäni toimia niin, että haastettaisiin yritys oikeuteen, voitettaisiin ja pakotettaisiin heidät lopettamaan toimintansa. Siinäkin täytyy olla jotkut perustellut rajat, miten palveluntarjoajaa voidaan rangaista tai heidän yritystoimintaansa estää sillä perusteella, että heidän palveluaan käytetään rikollisella tavalla. Tämän ei toki tarvitse tarkoitaa sitä, ettei mitään palveluntarjoajaa voitaisi ikinä rangaista mistään.
Mitä sitten tehdä palvelulle tai sivulle, jonka sisältö on todettu Suomessa tai EU:ssa lainvastaiseksi, mutta jota ei ole saatu suljettua esimerkiksi siksi, että se sijaitsee EU:n ulkopuolella? Tässä kysymys on enemmänkin tekninen: se, mitä jonkinlainen sensuurijärjestelmä todellisuudessa tarkoittaisi, riippuu ratkaisevasti teknisestä toteutuksesta. Nykyinen lapsipornosensuuri on ainakin epäonnistunut katastrofaalisesti: jos listalla olisi lapsipornoa (kun lista oli uusi, selailin läpi parikymmentä sillä ollutta osoitetta löytämättä materiaalia, joka olisi mielestäni ollut lapsipornoa), tämän ”salaisen” listan olemassaolo vain helpottaisi lapsipornon löytämistä.
Siihen, millaisen palvelun tai sivun pitäisi olla lainvastainen, en tässä nyt ota kantaa.
Tottakai noin Rapidsharen kaltaiset firmat pitäisi saada kuriin ja ojennukseen, mutta mielestäni Pirate Bayn esimerkki osoitti globaalin internetin hallintaongelmat ”normaalin poliisitoiminnan” kautta. Lainsäädännöksi muodostuu ikäänkuin tekijänoikeuslakien alin yhteinen nimittäjä – eli se, että niitä ei de facto ole olemassa. Siksi tarvitaan joko kansallista tai mieluusti EU:n laajuisia teknisiä keinoja.
Tietenkään en toivo ”vapauden” suitsimista. Mutta jos rehottavaa rikollisuutta ei muuten saada kuriin, niin jotain tarttee tehdä. Motareillakin on nopeusrajoitukset.
Kai nyt olet kuitenkin sitä mieltä, että palvelu ja palvelutyyppi täytyy ensiksi todeta laittomaksi ja vasta sitten pyrkiä a) lopettamaan palvelu ja mahdollisesti b) estää pääsy palveluun? Uskoisin tässä ennakkotapausten voimaan, eli ensiksi pitäisi esimerkiksi saada oikeuden päätös, jonka mukaan tiedonsiirtopalveluita tarjoava yritys on vastuussa jaettavan tiedon laillisuudesta ja vasta sen jälkeen tiedonsiirtopalveluita voitaisiin alkaa sulkemaan rutiininomaisena poliisitoimintana. Poliisi saa siis esimerkiksi keskeyttää pahoinpitelyn ennen oikeuden päätöstä, mutta kovin abstraktia taloudellista haittaa mahdollisesti aiheuttavaan, mahdollisesti rikolliseen toimintaan puuttumisesta on ollut tapana ensiksi päättää ylemmällä tasolla, minkä jälkeen käytännöt vastaavan toiminnan lopettamiseksi ovat sitten hiljalleen vakiintuneet ja nopeutuneet.
Se lienee sanomattakin selvää, että kovin kauas varsinaisesta viestin lähettäjästä vastuuta viestin laillisuudesta ei voida ulottaa.
Tärkeä pointti tuossa rutiininomaisessa poliisitoiminnassa on toki se, että sen tekijät toimivat virkavastuulla ja siitä voi oikeusvaltiossa valittaa ja hakea korvauksia. Vaikka esimerkiksi sakot turvavyöttä ajamisesta saaneen ihmisen on aika vaikea kumota sakkoja oikeudessa, sitä pääsee kuitenkin kokeilemaan. Matti Nikki lienee ainoa 2000 -luvulla julkisuudessa ollut tapaus, jossa poliisin käyttämien pakkokeinojen kohteeksi joutuneella kansalaisella ei ole ollut minkäänlaista mahdollisuutta testata ko. pakkokeinojen laillisuutta oikeudessa.
Kai nyt olet kuitenkin sitä mieltä, että palvelu ja palvelutyyppi täytyy ensiksi todeta laittomaksi ja vasta sitten pyrkiä a) lopettamaan palvelu ja mahdollisesti b) estää pääsy palveluun?
Totta kai. Näin mielipiteen omaisesti totean kuitenkin että:
1. Rapidsharen yms. palveluiden ansaintalogiikka perustuu laittomaan tiedostonvälitykseen
2. Palvelu pitäisi pyrkiä lopettamaan ja/tai saattaa laillisemmille vesille, mutta koska globaali lainsäädäntö on yhä lapsenkengissään, niin
3. EU:n ja Suomen tulee harkita teknisiä rajoituskeinoja.
”Tekniset keinot” ovat internetin tuliaseita. Niihin pitää tarttua vasta viimeisenä keinona. Mielestäni kuitenkin on selvää, että netti-poliisin karhuryhmän pitäisi vähitellen rynnäköidä… :)
Jos katsotaan esimerkinomaisesti tarkemmin tuota Rapidsharea. On aika epämääräistä kielenkäyttöä kutsua sitä ”selkeästi lainvastaiseksi”, koska kyseessä on käsittääkseni avoimesti toimivan saksalais-sveitsiläisen yrityksen tarjoama palvelu, joka olisi nykyisessä muodossaan helposti suljettavissa, jos se olisi todettu laittomaksi jommassakummassa maista. Itse sain merkinnästäsi sellaisen kuvan, että pitäisit palvelua itsestäänselvästi lainvastaisena siinä mielessä, että ongelma olisi vain tämän ”laittoman” toiminnan tekninen estäminen. Näin ei todellakaan ole. Jos taas tarkoitit sitä, että mielestäsi nykyisiä lakeja pitäisi muuttaa siten, että Rapidsharesta tulisi laiton, minulle jää epäselväksi, millaisia välittäjää viestin sisällöstä nykyistä vahvemmin vastuullistavia lakimuutoksia olet tarkemmin ehdottamassa ja minne. Tällaista lainsäädäntöä tulisi varmaankin joka tapauksessa kehittää nimenomaan EU:n tasolla, juuri sen takia, että nykyisellään yhdessä jäsenvaltiossa laittomaksi todettu toiminta on niin helppoa siirtää toiseen. Tässäkään ei kuitenkaan ole mielestäni mitään varsinaisen itsestäänselvää.