Ahto Apajalahti julkaisi Piraattipuolueen blogilla näkemyksensä ”suoja-ajoista” -kirjoituksestani. Vastaus paljasti karusti koko piraattiliikkeen takana olevat intressit.
Blogauksesssa esittelemäni ajatukset lähtivät liikkeelle ”piraattipuolen” mielestäni vahvimmasta argumentista. Eli siitä, että tekijänoikeudet eivät saisi kohtuuttomasti estää uuden kulttuurin luomista. Erimielisyyttä piraattien kanssa löytyy heti varmasti siitä kuinka polttava ongelma tämä itse asiassa on, mutta ainakin se on todellinen eikä keksitty. (Mielestäni piraatit suurentelevat sekä remix-kulttuurin vaikeuksia että merkitystä.)
Mutu-tuntumalla sanoisin, että ainakin nuoremman polven musiikintekijöistä suuri osa ymmärtää esim. samplaamisen osaksi luovaa prosessia, ja pitää harmillisena sitä että nykyinen sääntöviidakko osittain estää uusien teosten kaupallista julkaisun, vaikka se ei luovaa työtä ja underground-julkaisua estäisikään.
Pyrkimykseni oli siis tekijälähtöinen. Ehdotukseni parantaisi mahdollisuuksia luoda uusia ja toivottavasti omaperäisiä teoksia mm. sämpläämällä, mutta ei kuitenkaan tuhoaisi samalla nykyistä (ja mielestäni hyvää) kaupallista suoja-aikakäytäntöä. Kulttuurilla on oltava oikeus kehittyä ja kulttuurin tekijöillä oikeus korvaukseen työnsä tuloksien käytöstä!
Apajalahden lähtökohta on toinen. Hän myös ilmaisee sen selvästi:
Mielestäni tällainen porrasmalli voisi olla hyvä askel siirryttäessä kohti vapaampaa teosten käyttöä. Epäkaupallisen käytön täydellisestä vapauttamisesta en ole kuitenkaan valmis tinkimään.
(Lihavointi minun.)
Koko suoja-aika -keskustelu ja ”remixaajien” näkökulma on piraateille siis vain mukava keppihevonen, jonka avulla omaa pääagendaa, nettilatailua, edistetään.
”Epäkaupallisen käytön” ytimessä kun ei ole kyse luovasta uudelleenkäytöstä, mashupeista, remixeistä tai edes ”fanikulttuurista”. Epäkaupallinen käyttö tarkoittaa digitaalisten kulttuurituotteiden ilmaisuutta. ”Koska tiedostoja voidaan jakaa, niitä on saatava jakaa.” Vähät välitetään siitä että tuhotaanko samalla kokonaisia kulttuurin aloja.
Toisin kuin Apajalahti ilmeisesti ymmärsi, blogaukseni ei ollut kokonaisehdotus ”tekijänoikeuden uudistamiseksi” – se oli kirjoitus tekijänoikeuden suoja-ajoista. Ja siksi en käsitellyt siinä lainkaan esim. orpoteoksia tai ”epäkaupallista käyttöä”, joiden puuttumisen kirjoituksestani Apajalahti nokkelasti heti huomasi. (Olen kirjoittanut molemmista aiheista aiemmin.)
”Suoja-aika” -blogaukseni ydinajatus oli se, että tekijänoikeudet sisältävät erilaisia oikeuksia, jotka vaikuttavat erilaisilla tavoilla teosten käyttöön. Ja osa käyttötavoista on kulttuurisesti hyväksyttävämpiä kuin toiset – siksi niitä kannattaisi mielestäni kohdella eri tavoin myös lainsäädännöllisesti. Tätä erilaisten oikeuksien erilaista suojaa Ahto ei vastauksessaan käsittele, vaan tarjoaa vain piraattien standardivastauksen kaikkiin tekijänoikeuskysymyksiin:
Ahto kirjoitti:
On syytä aina muistaa, että luovat alat ovat ainoita, joilla toimivilla on oikeus saada korvaus työnsä tulosten käytöstä hamaan tulevaisuuteen. Tätä selostetaan esimerkiksi minun ja Kaj Sotalan Jokapiraatinoikeus-kirjan sivuilla 129—132 ja 216—218. Tällainen erityisoikeus voidaan mielestäni perustella hyväksyttävästi korkeintaan sillä, että ilman sitä luovaa työtä tehtäisiin huomattavasti vähemmän. Näin voidaankin mielestäni melko hyvin perustella lyhyt, 5—10 vuoden suoja-aika, mutta ei enää muutamaa kymmentä vuotta pidempää suoja-aikaa.
Mielestäni markkinatalouteen perustuvassa yhteiskunnassamme voidaan koko eliniän kestävä suoja-aika perustella erinomaisesti sillä että jos joku muu kuin tekijä saavuttaa teoksen avulla taloudellista hyötyä, tulee osa edusta ulosmitata alkuperäisen teoksen tekijälle. En ymmärrä mikä hinku piraateilla on edistää mm. soittolistaradioiden tai Poptorin kaltaisten kaupallisten toimijoiden asemaa suhteessa tekijöihin! Ehkä Piraatit eivät vain pidä ajatuksesta että kulttuurillakin voi tienata. Ja että menestyvät tekijät tienaavat enemmän, jopa kymmeniä vuosia.
Melkoinen kuilu ajattelumme välillä on. Minun on erittäin vaikea ymmärtää piraattien ”binäärilogiikkaa”: heille tuntuu kelpaavan vain musta tai valkoinen. Ja jokaisen ongelman patenttiratkaisu on aina sama: nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän täydellinen tuhoaminen. Mielestäni fiksumpaa on purkaa vaikeilta vaikuttavat vyyhdit pureskeltavan kokoisiksi paloiksi ja ratkoa ne yksi kerrallaan.
Ei mahdu minunkaan ymmärrykseeni tuo piraattipuolueen ajattelutapa: Tuntuu että tavoitteena on vain saada kaikki mahdollinen ilmaiseksi jakoon ja siten itsekullekin veloituksetta käyttöön (tämä jälkimmäinen tärkeämpänä).
Mikään ei vielä ole saanut minua vakuuttumaan siitä, että he olisivat missään vaiheessa ajatelleet luovan työn jatkuvuutta markkinataloudessa. Sen sijaan aika sosialistisia näkemyksiä tuntuu monillakin piraateilla olevan, minkä johdosta olen taipuvainen kuvittelemaan että piraattien täydellisessä maailmassa, populaarimusiikki muuttuisi Suomessa hyvin pian apurahataiteiluksi, lukuunottamatta suurten yhtiöiden tuottamaa, kaikkialle integroitua tarjontaa.
Kysymys kuuluukin:
Haluammeko kevyen musiikin kokevan saman kohtalon kuin klasari?
Koivulahti:
Kevyen musiikin kohtalosta päättävät vain ja ainoastaan ne ostajat, jotka sitä nytkin ostavat. Jos nettilatailu sallittaisiin, ostaisitko itse vielä musiikkia? Ohjaavatko ihmisten tekoja muutkin kuin lait? Musiikilla leipänsä tekeminen ei olisi mitenkään mahdotonta, vaikka ei olisi olemassa minkäänlaisia tekijänoikeuksia. Piraatit eivät edes hae tekijänoikeusjärjestelmän täydellistä romuttamista, vaan ainoastaan ei-kaupallisen kopioimisen ja käytön täydellistä vapauttamista ja suoja-aikojen merkittävää lyhentämistä, koska elinikä + 70v on niin pitkä suoja-aika, ettei sitä voida perustella mitenkään, kun taas lyhyemmät suoja-ajat toimisivat uuden kulttuurintuotannon hyväksi.
Tekijänoikeudet on btw luotu yhteiskunnan hyväksi tukemaan kulttuurintuotantoa. Tämänhetkisistä tekijänoikeuksista ei hyödy juuri kukaan muu kuin levy-yhtiö.
@Koivulahti
Haluammeko kevyen musiikin kokevan saman kohtalon kuin klasari?
Minkäs kohtalon se nyt on kokenut? Kävin sitä iltapäivällä vähän tyyppimässä, ja hyvissä voimissa se vielä oli.
1968: ”Omistaminen on varastamista”
2010: Henkisen omaisuuden omistaminen on varastamista
Toisin sanoen, siitä puhe mistä puute.