Marja Salmelan viime maanantain ”juliste-vastainen” kirjoitus sai minut liikkeelle erityisesti siksi, että julkisten ilmoitustaulujen teema on ollut esillä aina silloin tällöin myös kaupungin hallinnossa. Ja olen hiljakseen miettinyt miten asiaa voisi Kulken kautta edistää.

Viime syksynä virastojen lausuntokierroksella oli Jouko Malisen (sd) valtuustoaloite, jossa Malinen esitti, että metroasemien yhteyteen hankittaisiin ”riittävän kokoisia julkisia ilmoitustauluja ko. alueen asukasjärjestöjen ja yhdistysten käyttöön”. Tuolloin Kulken lausunto oli todella nihkeä ja saimme siihen lautakunnassa aikaiseksi vain pieniä myönnytyksiä hyväksyvämpään suuntaan.

Yleinen fiilis oli kuitenkin se, että mikään hallintokunta ei halua ottaa julkisia ilmoitustauluja ristikseen. Ja muutenkin ”julisteiden aika on ohi kun meillä on tämä internets”. On se kumma että muualla maailmassa julisteilmoittelu toimii ja on osa elävää kaupunkikulttuuria.

Yllätykseni olikin melkoinen kun Kaapelilla käydessäni näin sen pihalla siistin näköisen pömpelin täynnä keikkajulisteita!

Julistepömpeli Kaapelitehtaalla

Sain sitten Stuba Nikulalta (Kaapelin tj.) tietää, että Kaapeli oli päättänyt aivan keskenään toteuttaa kaksi julistetolppaa ja Suvilahteen on tulossa muutama lisää! Kaapeli kun itsenäisenä osakeyhtiönä voi omalla tontillaan tehdä mitä huvittaa kaupungin byrokratiasta välittämättä.

Ja mikä parasta, kustannukset ovat olleet aivan naurettavan pienet: n. 1500€ per pömpeli (hitsattu jalusta ja hattu, ilmastointiputkea ja betonia). Stuba myös lupasi piirrokset ”Open Source” -hengessä mahdolliseen muuhun käyttöön kaupungissamme. Ylläpitokustannukset viime kesältä tälle keväälle ovat kuulemma olleet lähellä nollaa: kerran ovat repineet julisteet pois ja liimanneet tilalle tyhjän pohjan. Lisäksi Info-pisteessä on ollut liisteriä tarjolla sitä tarvitseville.

Aionkin seuraavassa kulttuuri- ja kirjastolautakunnan kokouksessa tehdä Kaapelin esimerkin rohkaisemana ehdotuksen kokeilun laajentamisesta Kulttuurikeskuksen omassa piirissä. Pilotti-hankkeen avulla saataisiin todellista faktatietoa kustannuksista ja toimivuudesta Helsingissä, eikä tarvitsisi tyytyä mutu-tietoon ja (virkamiehistön ja luottamushenkilöiden) ennakkoasenteisiin.

Pömpeleitä tarvittaisiin mielestäni eniten ydinkeskustaan, sen liepeille ja julkisen liikenteen solmukohtiin. Esimerkkeinä vaikkapa Rautatientori, Ateneum, Elielinaukio, Annantalo, Narinkkatori, Tennispalatsi, Esplanadi, Kauppatori, Senaatintori, Hakaniemi, Aleksanterinteatteri, Töölönlahti, Kurvi, Karhupuisto, Malmi, Ruoholahti, Herttoniemi ja Itäkeskus. Elävä julistekulttuuri vaatii toimiakseen ”kriittisen massan”, jota ei kaikkialta Helsingistä löydy.

Marja Salmela toi HS:n kirjoituksessaan esille nykyisen liimailun aiheuttamat sotkut. Ja tottahan se on. Näky on paikoitellen aika hirveä. Eilen näppäämiäni kännykuvia Kampista:

Eiväthän nämä riekaleet todellakaan esteettisiä ole. Selvästikään nykyinen julistekielto ei estä täysin holtitonta ja laitonta liimailua. Eikö siis olisikin fiksumpaa luoda luvallinen alusta ja yhteiset pelisäännöt liimailulle, jolloin myös tällaisista kaupunkikuvaa sotkevista ilmiöistä päästäisiin eroon?

Lisäksi julisteiden laatu ja niissä mainostettavien tapahtumien monipuolisuus varmasti lisääntyisi, jos julistemainonta olisi laillista. Nythän niissä näyttää olevan lähinnä Dance- ja hip-hop -tapahtumien tiedotteita. Ainakaan itseäni klubijärjestäjänä laiton liisteröinti ei kiehdo lainkaan.

Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Vihreä toveri Martti Tulenheimo otti tämän kuvan Göteborgissa viime kesänä.

Kuva: Martti Tulenheimo

Göteborgista löytyy kolmenkymmenen laillisen julistepömpelin järjestelmä. Pelisäännöt ovat selkeät ja kaikille samat:

– Affischering ska ske på de anslagstavlor kommunen har satt upp
– Materialet får inte var kränkande eller anstötligt
– Du får bara sätta upp en affisch per sida
– Största tillåtna format är A2
– Varje måndag rensas tavlorna
– Tavlorna får inte användas för reklam för butiker, restauranger och produkter.

Lopputulos on se, että julisteet liimaillaan laillisiin paikkoihin. Kaupunki on siistimpi ja kaupunkikulttuuri elävämpää. Win-win.

Helsingissä julistekulttuurin edistämisen tekee erityisen ajankohtaiseksi World Design Capital 2012 -projekti. Designpääkaupungin kaltaisten hankkeiden perusongelma kun tapaa olla se, että juhlavuosi näkyy enemmän brändityöryhmien powerpointeissa ja luottamushenkilöiden maksa-arvoissa kuin kuntalaisten arjessa.

Julistekulttuurin ja laadukkaan graafisen suunnittelun edistäminen julistetelinejärjestelmän ja julistesuunnittelukilpailun avulla olisi konkreettinen ja näkyvä designteko vuodelle 2012. Lisäksi World Design Capital hankkeella on omaa rahoitusta Kulttuurikeskuksen perusbudjetin ulkopuolelta, joten pömpeleiden perustamiskustannuksia ei tarvitsisi niistää Kulttuurikeskuksen perustoiminnasta.

Kaikille avoimien ilmoitustaulujen tuominen kaupunkiimme toteuttaisi hienosti WDC -vuoden sloganin ”Open Helsinki – embedding design in life” arvoja.