Avoin tunnustus. Olen fanboy. Viimeisen kahdeksan vuoden ajan olen käyttänyt ja omistanut vain macceja. Valinta oli sikäli helppo, että 2000-luvun alussa oli vielä täysin selvää että minulle tärkeät musasoftat (ProTools, Sibelius, Logic) vaan kertakaikkiaan toimivat paremmin Cupertinossa muotoilluilla tuotteilla kuin bulkki-puuseilla.
Maksamalla muotoiluista hiukan ekstraa sai laadukkaamman tietokoneen ja bonuksena mm. viruksista ei ole tarvinnut välittää kun niitä ei juurikaan ole. OS9:stä siirtyminen OS X:ään toi vielä lisäksi (ainakin silloin) pc-puolella ennenkuulemattoman korkean toimintavarmuuden. Tää käyttis ei vaan kaadu. (Tai siis kaatuu, mutta harvoin…)
iLuuria en ole kuitenkaan vielä hankkinut: lähinnä syynä on operaattorisidonnaisuus ja tällä hetkellä huomattavan edullinen datasopimukseni – mobiilidataa kun tulee liikuteltua melkolailla paljon. iPhonea ei voi myöskään käyttää WLAN-tukiasemana Nokialaisen tavoin.
iPadin odotus Suomen markkinoille kävi ylivoimaiseksi avokkaan vierailtua Englannissa elokuussa. Pakkohan tää vehje oli hällä hankituttaa.
Montako Applen vehjettä saa olla yhdessä kotitaloudessa?
Nyt muutamia kuukausia käytettyäni täytyy sanoa, että tää aivan loisto-ostos. En ole vuosiin ollut mistään vimpaimesta näin innostunut.
Käyttöliittymä on loistava – netin selailuun ei ole parempaa vehjettä. Sivut aukeavat nopeasti ja näyttö on laadukas. Läppärin joutuu avaamaan vain Daily Showta varten, flash kun ei toimi lain. Sen sijaan YouTube ja fb-videot pyörivät selaimessakin. HTML5 vaikuttaa erinomaiselta kehityssuunnalta.
Jopa tekstin kirjoittaminen onnistuu kosketusnäytöllä suht nopeasti – vain skandien puute perusnäppiksestä hidastaa nakutusta. Tämäkin puute korjaantunee ohjelmistopäivityksellä, jahka lanseeraavat tuotteen myös pohjoismaisille markkinoille. (Huhujen mukaan marraskuun päivityksessä olisi tää puute korjattu.)
Laitteen paras puoli on akun kesto: normaalillakin käytöllä pääsee lähelle luvattua kymmentä tuntia. Amsterdamin seminaarissa ei tarvinnut kertaakaan metsästää töpseleitä, pärjäilin pari päivää yhdellä latauksella kevyesti. (Vastaavasti lataamiseenkin menee pari tuntia.)
Keveys mahdollistaa laitteen ottamisen mukaan aina. Olkalaukun pohjalla painoa hädin tuskin huomaa.
”No mitä sitte tolla teet? Mihi sä muka tota tartteet?”
Lyhyt vastaus: en välttämättä juuri mihinkään. Kaiken sen minkä olen nyt tehnyt tällä lärpykällä olisin voinut hoitaa myös läppärilläni. Ja kirjat voi lukea myös paperiversioina – laiturinnokassa dekkarit varmaan kuuluukin lukea hiirenkorvilla varustettuna.
Pitkä vastaus: sekä työhön että huviin. Ja työhönkin usein liittyy ”ajanvietekäyttöä”. (Muusikon hommissa yllättävan suuri osa päivästä kuluu odotellessa: junassa, bussissa, keikkapaikalla, teatterissa biisien välissä.) Suurin muutos on se, kuinka vähän olen käyttänyt läppäriä – MacBookPron olen kaivanut esiin vain nuotinkirjoitusta, musahommia ja isompia kirjoitustöitä varten.
Kokousasiakirjat ja pidemmät pdf-dokumentit on iPadista todella paljon miellyttävämpi lukea kuin läppärin näytöltä.
Olen testannut myös Amazonin Kindlereaderia. Ainakin scifin lukeminen näytöltä onnistuu helposti. Ilman silmälaseja melkoisen likinäköisenä olen tosin tottunut pitämään kirjoja huomattavan lähellä naamaa ja n. 10-15 sentin etäisyydeltä katsottuna iPadin näytön tarkkuus ei ole vielä riittävän hyvä – mikään ”retina-display” tämä ei todellakaan vielä ole.
Näin sisällöntuottajana iPad on todella toiveita herättävä. Suljettu järjestelmä mahdollistaa piraattien kiilaamisen markkinoilta avoimia alustoja paremmin. Olen hankkinut tähän softaa jo nyt varmasti noin satasella, lisäksi muutamia kirjoja Kindle Storesta sekä pari numeroa Wirediä. Tekniikka alkaa olla riittävän hyvää kirjojen ja etenkin lehtien digitaalisia versioita varten. Wired oli (ylläripylläri) erityisen hauska digiversiona – paperilehden loistava taitto yhdistettynä nettimäisiin hyperlinkkehin ja mediatiedostoihin.
Myös mainostajalle iPad antaa GoogleAdseja parempia mahdollisuuksia. Wiredin sähköisessä versiossa siirryttiin jutuissa eteenpäin navigoimalla ”alas” ja seuraavaan juttuun navigoimalla oikealle. Juttujen välissä oli perinteistä printtimainontaa muistuttavia mainoksia. Mutta esim. Canonin järkkärimainoksen yhdeydessä oli pelkän stillin lisäksi myös pätkä kameralla kuvattua hd-videota. Eivätkä nämä mainokset jostain syystä ärsytä yhtä paljon kuin tavallinen nettimainonta. Ehkä printtimediassa, johon iPad vertautuu, mainoksiin on jo niin tottunut lapsesta pitäen.
Tavallaan harmillista onkin, että laitteen huonot puolet kytkeytyvät nimenomaan näihin hyviin ominaisuuksiin. Mm. otin tätä blogausta varten kännykälläni kuvan laitteesta ja yritin siirtää kuvaa bluetoothin kautta padiin. Ei onnistunut. Olisi pitänyt kikkailla ja kiertää. Laitteesta puuttuu myös ”Finder”-tyyppinen tiedostonhallinta. Edes itse luotuja tiedostoja ei niin vain liikutella edes takaisin vapaasti.
Tuntuu hiukan siltä että vehje on tarkoituksellisesti rampa, vaikka iPad voisi olla täysiverinen (mini)läppärin korvike.
Kokonaisuudessaan kuitenkin ehdottoman mainio rämpylä. Suosittelen.
Tiedostonhallinta pilveen, eli dropbox!
Droppari toimii kyllä hienosti iPadilla.
Tarkoitatko, että olisit warettanut kaikki ostamasi softat, jos iPadisi olisi avoimempi? Eikö AppStore-palvelun laatu ja kohtuulliset hinnat vaikuta enemmän?
@Nyymi: En tietenkään. Mutta jos warettaminen olisi yhtä yleistä iPhoneissa ja iPadeissa kuin mitä se on PC-puolella, niin AppStoren vsltaisa valikoima ja aivan uudet innovaatiot olisivat hyvinkin jääneet syntymättä. Kyse ei ole vain kuluttajista vaan koko ketjusta.
No ei se warettaminen ole PC-puolellakaan estänyt laajan sovellusvalikoiman syntyä millään tavalla.
AppStoren laaja valikoima taas johtuu siitä, että iPhonelle on suhteellisen helppo tehdä softaa. Suurin osa siitä softasta on pieruAppseja ja muuta kuraa, jota ihmiset eivät edes haluaisi warettaa. Kunhan nyt ostelevat huvikseen ku ei paljoa maksa ja se on helppoa.
@Nyymi: Olen eri mieltä. Esim. laadukkaiden (lue kalliiden tehdä) pelejen siirtyminen kontrolloidummille konsolimarkkinoille teknisesti kehittyyneemmän puuseen sijaan on ihan selvä indikaatio siitä, että piratismi ohjaa markkinoita kohti suljettuja järjestelmiä.
http://www.wired.com/gamelife/2009/12/modern-warfare-2-pc-sales/
http://torrentfreak.com/the-most-pirated-games-of-2009-091227/
—
Mutta toisaalta AppStoren helppous ja toimivuus varmaan myös jo sinällään vähentävät tarvetta piratismiin. Odotan innolla AppStorea oikeillekin Maceille.
Ompa erikoinen väite. Pelit julkaistaan yleensä sekä PC:lle että konsoleille. Väität, että kuluttajat eivät halua maksaa peleistä ja perustelet sitä pienentyneellä fyysisten PC-pelikopioiden myynnillä. Toisaalta ihmiset maksavat peleistä mielellään kunhan niitä tarjotaan ”heikommalle” alustalle, vaikka samat pelit saisi ilmaiseksi ”teknisesti kehittyneemmälle PC:lle”. Minusta on ihan selvää, että joku muu kuin piratismi on syynä sille, että ihmiset ostavat pelinsä mielellään konsoleille.
Pelien fyysisen jakelun vertailu PC- ja konsolipuolella ontuu pahasti. Suurin osa PC-peleistä myydään Steamin ja muiden digitaalisten jakelijoiden kautta. Konsoleille pelit ostetaan yleensä fyysisinä kopioina rajoitetun kovalevytilan vuoksi.
Steamin osuus pelien digimyynnistä on käsittääkseni 80-90% luokkaa ja Steam ei julkaise myyntitilastoja, joten kattavan tilaston kokoaminen on mahdotonta. Siksi nämä tilastot näyttävät suosivan konsoleita.
Laittomien latausten vaikutusta myyntiin ei linkeissäsi oltu tutkittu. Nähdään vain, että kyseistä peliä ladattiin laittomasti enemmän kuin mitään muuta peliä ja samalla se myi ihan ok. http://www.gamasutra.com/view/news/26788/Call_Of_Duty_Modern_Warfare_2_Hits_1_Billion.php
Tuolla:
http://www.tweakguides.com/Piracy_1.html
tehtiin aika uskottavasti juuri tämä argumentti. Juttu on pitkä mutta mielestäni lukemisen arvoinen. Käänsin itse kelkkaani jonkin verran drm:n suhteen tuon artikkelin ansiosta. (Olin aiemmin tiukasti kaikkea drm-suojausta vastaan.)