Käytiin eilen herraseuralla hakkaamassa jäätä pois pyörätieltä rautatieaseman edessä. Tarkoituksena oli näyttää kaupungille ja ehkä myös asiasta kiinnostuneille kaupunkilaisille, mitä Stadi jättää tekemättä. Pääpyöräreitit tulisi hoitaa siinä kuin autotietkin.
[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=REU-Kk2illc&hd=1]
Tämä oli ensimmäinen pätkä, jonka kuvasin ulkosalla hiljattain käytettynä ostamallani Nikon D90 -kameralla. Editointi Final Cut Expressillä.
Poikain hakatessa jäätä ja itsekin kangella kalautellessani tuli kyllä jälleen kerran mietittyä myös suomalaista sosiaaliturvaa. Juuri tällaiset jäänhakkaushommathan ovat sitä tietoyhteiskunnasta ”katoavaa työtä”, jota rehti työmies voi tehdä, kunhan vaan annetaan lapio käteen ja osoitetaan paikka josta kaivaa.
Miksi sitten jäätä hakkasi lauma maistereita? Ainakin osittain siksi, että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä tekee juuri tuollaisen vain päivän kestävän pätkätyön vastaanottamisen lähes järjettömäksi.
Eikö juuri tällaista duunia kannattaisi olla tarjolla ihan jo sosiaalisistakin syistä? Kyllä lapiomiehille töitä riittäisi.
Olisi tietysti hyvä jos tuollaiselle työlle löytyisi tekijöitä. Siinä on tosin se riski, että jos tuollaisten hanttihommien yhdistäminen työttömyysturvaan tehdään joustavaksi, siitä muodostuu turhankin houkutteleva vaihtoehto. Parisataatuhatta työtöntä tulee Suomelle kalliiksi, mutta vielä kalliimmaksi tulisi puoli miljoonaa ihmistä tekemässä lähes tuottamatonta työtä työmarkkinatuen turvin.
Tuntuu tyhmältä subventoida toimettomuutta, mutta puuhastelun subventointi voi tulla pitkällä aikavälillä vielä kalliimmaksi. Hommahan menee niin, että toimettomuudesta on joka tapauksessa pakko maksaa kohtuullinen korvaus. Ihmisoikeudet, perustuslaki ja ihmisten oikeustaju estää laajamittaisen pakkoaktivoinnin työmarkkinatuen ehtona. Tuskin sellainen edes edistäisi työmarkkinoiden toimivuutta: yleensähän työttömyyden syy ei ole työttömän vähäinen motivaatio, jolloin pakkoaktivointi vie resursseja tehokkaalta työnhaulta. Näin ollen hanttihommien vastaanottamisen houkuttevuuden lisääminen edellyttää, että työmarkkinatuen ja hanttihommien yhdistäminen tuottaa merkittävästi paremman tulotason kuin pelkkä työttömyys. Tällöin puuhastelemalla mieluisia hanttihommia voisi päästä varsin kohtuullisille tuloille. Se vähentää huomattavasti kannustinta siirtyä oikeisiin töihin–siis sellaisiin, joista joku on valmis maksamaan palkkaa ilman KELAn apua. On olemassa paljon töitä joihin löytyisi enemmän tekijöitä kuin maksajia. Näitä ei kannata tehdä.
Tuo lumityö voi tosin olla ihan fiksua ja tarpeellista työtä. Jos näin on, kaupungin pitäisi palkata tehtävään työntekijöitä–mutta helsinkiläisten veronmaksajien rahoilla, ei KELAn.
Hei,
lähinnä tarkoitin sitä, miten nykyinen järjestelmä tekee sekä työn teettämisen että vastaanottamisen kannattamattomaksi. En tarkoittanut työn subventointia tai ”leikkitöitä”.
Aiheen ympäriltä:
http://hannuoskala.fi/2010/11/28/ode-to-soininvaara/
Käytännössä siis työttömän efektiivinen veroprosentti päivän työstä voi olla jopa 79,5%. Tämän päälle kaikki paperisota ja mahdollisesti muiden tukien myöhästyminen.
Jotta Päivätyö olisi siis kannattavaa, pitäisi siis maksa sellaisia tuntiliksoja, että kenelläkään ei ole varaa niitä maksaa.
Perustulo ratkaisisi tätä pulmaa – kaiken työn vastaanottaminen olisi kannattaaa.