Eipä tiennyt liikenneministeri Merja Kyllönen millaisen vastalauseryöpyn viaton ääneenajattelu aiheuttaisi kun Hesarille torstaina haastattelun antoi.
Hämmentävää kyllä olen Veronmaksajien keskusliiton, SAK:n ja jopa EK:n kanssa samaa mieltä siitä että Kyllösen esittämä järjestelmä, jossa kilometrikorvauksen määrä riippuisi siitä, missä autolla ajetaan, on käytännössä mahdoton toteuttaa. Se olisi tarpeettoman monimutkainen ja siten myös altis väärinkäytöksille. Yksityisautoilun suitsiminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä kannattaa toteuttaa ennemmin tietulleilla.
Sen sijaan olen eri mieltä HS:n mielipideosastolle perjantaina kirjoittaneen Pasi Lindholmin kanssa.
Eikö liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) ymmärrä tavallisen työläisen elämästä mitään, kun hän ilmoittaa haluavansa kajota kilometrikorvauksiin alentavasti, jos reitillä on vaihtoehtoisena mahdollisuutena joukkoliikenne (HS Kotimaa 10. 11.)?
Kuinka tämän voi selittää esimerkiksi kirvesmiehelle, joka kuljettaa pöytäsirkkelin, tikkaat ja laudat mukanaan työmaalle.
Viimeksi kun tsekkasin, suurella osalla työmatka-autoilijoista ei ollut kyydissään pöytäsirkkeliä. Ja uskokaa pois, minä ymmärrän roudaamisen päälle.
Triomme työkalut. Ei muuten liiku ratikalla nämä ei.
Kilometrikorvaus on kuitenkin tätä nykyä liian korkealla tasolla. Esimerkiksi junalippu Tampereelle maksaa noin 30€ ja bussilippu 25€. Kilometrejä mittariin kertyy 176, eli kilometrikorvaus (0,46€/km) olisi 80,96€.
Käväisin muutama kuukausi sitten päiväseltään Tampesterissa henkilöautolla. Farkun päivävuokra oli 45€ ja dieselit maksoivat noin 40€. Jos olisin saanut matkakorvaukset koko matkalta, olisi kulujen jälkeen rahaa jäänyt yli 76,9€ (161,9€-85€). Ihan hyvä lisätili, sanoisin.
Toki vuokrakärryni oli halvimmasta päästä, mutta yhtälö pysyy kannattavana huomattavan paljon laadukkaammallakin vuokra-autolla, saati sitten yksityiskäyttöön joka tapauksessa hankitulla omistusautolla. Miten tämä on mahdollista?
Kilometrikorvaus on selvästikin liian korkea. Se korvaa sellaisen auton pääoma- ja käyttökuluja, joka vain harvalta löytyy. Tällä hetkellä kompensoidaan kartano-Volvon omistamista työmatkakäyttöön. Eikö Clio tai Favorit riittäisi? Usein työnantajat korvaavat julkistenkin kulkuvälineiden käytön edullisimman vaihtoehdon mukaisesti. Eikö tämä sama periaate tulisi olla myös henkilöautopuolella?
Nykyistä pienempi kilometrikorvaus parantaisi julkisen liikenteen kilpailuasemaa, vähentäisi pitkän matkan pendelöinnin houkuttelevuutta, kannustaisi taloudelliseen ajotapaan ja vaikuttaisi pidemmällä tarkasteluvälillä myös autokantaan.
Loppujen lopuksi kyse on veropohjan kattavuudesta ja valtion verokertymästä. Lähivuosina tullaan erittäin todennäköisesti sekä nostamaan veroja että leikkaamaan peruspalveluita. Vuonna 2009 verottomia kulukorvauksia oman auton käyttöön maksettiin noin 1,1 miljardia euroa. Jos siitä esim. kolmannes on ”ilmaa”, jää valtiolta melkoinen potti verotuloja saamatta vuosittain. Kilometrikorvauksen laskeminen lähemmäksi yksityisautoilun todellisia kustannuksia on tulevien leikkauslistojen kivuttomimmasta päästä.
Kuinka paljon muuten vuositasolla kunnat (valtio) jakavat kulttuuritukia, jos otetaan mukaan kaikki suorat tuet, apurahat yms? Nämä pitäisi kaikki leikata, ennen kuin kajotaan peruspalveluihin. Koskee toki yhtälailla urheilua ja muuta, mutta tiedän kulttuurin olevan rakkaampi aihe.
Tämä julkaisu koskee vuotta 2007
http://hosted.kuntaliitto.fi/intra/julkaisut/pdf/p081124152439Q.pdf
Päivitetty tutkimus on käsittääkseni tulossa vielä tämän vuoden puolella.
”Kunnan kulttuuritoiminnan nettokäyttökustannusten osuus kunnan taloudesta vaihteli vastaajakunnissa 2,2 ja 5,2 prosentin välillä vuonna 2007.” ja ”Kaupunkien oman rahoituksen osuus kulttuuritoiminnan käyttökustannusten rahoituksesta vaihteli 47 prosentista 82 prosenttiin. Keskiarvo oli 66 prosenttia.”.
Tämä nettokustannus toki pitää ”taiteen” lisäksi myös mm. kirjastolaitoksen kulut. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että kulttuuripalvelut ovat peruspalveluita ja kunta ilman kunnollisia kulttuuripalveluita on melkoisen ankea paikka elää.
Sinällään muistaakseni 2,4 miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, jotka käyttävät alle 15€ per asukas kulttuuriin vuosittain. Voit muuttaa sellaiseen kuntaan jos oikein tiukasti harmittaa. Mäntsälä muistaakseni käyttää noin euron per asukas. Onnela.
Syyllistyt olettamukseen, että sitä kulttuuria ei syntyisi/olisi, ellei sitä tuettaisi. Se EI ole mitenkään luokiteltavissa peruspalveluksi – kirjastoa lukuunottamatta, sillä on merkityksensä muutenkin kuin kulttuurillisena toimijana.
Onko väärin, että minua harmittaa rahojen tuhlaaminen toisarvoisiin asioihin? Eikä se tee paikasta tai elämästä ankeaa, jollei ole saatavilla yhteisin varoin kustannettuja kulttuurielämyksiä. Niitä olisi siltikin jossain määrin saatavilla, ja ihmisille kyllä riittää aktiviteettia – ihan ilmaistakin. Se on itsestä kiinni. On melko kapeakatseista väittää, että kulttuurin tukemisen lakkauttaminen tekee kunnasta ankean paikan.
Olen ymmärtänyt, että olet jonkinmoisen orkesterin tai esiintyvän ryhmän jäsen. Oletetaanpa tilanne, että ette pääsisi esiintymään mihinkään markkinalähtösesti, mutta tässä kohtaa kunta (valtio) tulee väliin ja jakaa tukiaisia jollekin kulttuuritalolle, joka ostaa teiltä esiintymisen. Itsellenne teidän on tietysti helppo perustella tämän hyödyllisyys tai jopa tarpeellisuus, mutta perustelepa muille tämän toiminnan oikeellisuus. Hyvien perustelujen (niihin kuuluu myös tästä toiminnasta saatu hyöty) jälkeen voi alkaa esittää kommentteja, joissa kehotetaan muuttamaan vähempi kulttuuria tukevaan kuntaan.
Olen aiemminkin täällä tuonut ilmi olleen läheisissä tekemisissä tahon kanssa, jossa kulttuuria käytetään tukimuotona ”eksyneiden” opastamisessa takaisin yhteiskuntaan. Siinä yhteydessä näin myös, että se kuilu jonne rahaa kaadetaan tämän toiminnan yhteydessä kunnan kassasta, on pohjaton. Saavutettava hyöty taas pyöri kokolailla lähellä nollaa. Mutta oltiin kuitenkin hienoja ihmisiä ylevällä asialla.
Kulttuuri sinällään on hieno ja suuri asia, jonka joistain muodoista itsekin nautin suuresti. Se ei kuitenkaan ole mikään perustarve, josta jokaisen tulee päästä nauttimaan – vaikka sitten muiden varoin.
Ja pahoittelut tästä off-topic asiasta, jota sivusit jutussasi – oli pakko takertua.
Olen samaa mieltä siitä, että kilometrikorvauksen tulisi vastata autoilun todellisia kuluja, silloin se ajaa tehtävänsä työntekijälle aiheutuneiden kulujen korvaajana.
Toisaalta en usko, että matalampi kilometrikorvaus ohjaisi taloudellisempaan ajoon tai vähemmän kuluttavien autojen hankkimiseen. Esimerkkinä ajo tampereelle: jos kevyempi kaasujalka ja taloudellisempi autolla dieseliä kuluu 40e:lla ja vähemmän taloudellisella ajolla 60e:lla, työntekijän taskuun jäävän rahan määrä muuttuu 20e riippumatta siitä, saako matkasta km-korvauksia 50e, 100e vai 200e. Eli kaikki insentiivit ovat jo olemassa.
Itse asiassa työnantajalle alhaisempi kilometrikorvaus lisää autoilun kannavuutta. Aiemmin automatka maksoi 160e ja junamatka 80e, työnantajan piti päättää kannattaako maksaa enemmän siitä että työntekijä on nopeammin perillä (koska matkan määränpää on varmasti muu kuin rautatieasema, paikallisliikenne aiheuttaa hitaamman kokonaismatkan). Jos kilometrikorvaus alenee 25%, yhtäkkiä automatka maksaa enää 120e.
Kokonaan toinen asia on km-korvauksiin liittyvä suora veropetos, jossa ilmoitetaan korvattavaksi sellaisia kilometrejä, joita ei ikinä ole ajettu. Korvauksissa pitää kuitenkin lähteä rehellisen yrityksen lähtökohdista, ja jättää rikollisten kiinniotto poliisille.
Olli kirjoitti:
Hyvä pointti. Samoin kuin toinen huomiosi.
Kuulin eilen aiheen tiimoilta fb-keskustelussa että jossain päin Suomea valtiollinen toimija on luopunut oman auton käyttökorvauksista ja käyttävät vain vuokra-autoja, koska se tulee halvemmaksi nykyisellä km-korvausjärjestelmällä.