Helsingin liikennesuunnitteluhistorian ehkä kauhein suunnitelma tunnetaan nimellä ”Smith-Polvinen”. Se on vuonna 1968 julkaistu rohkea visio, jossa uljaiden moottoriteiden alta olisi purettu korttelikaupalla vanhaa kantakaupunkia. Hyvän kuvan ajan hengestä saa ihailemalla Ruoholahteen suunniteltua monitasoliittymää.
Kylläpä on koria. Hyvä olisi tuolla ihmisen elää ja yrittää. Myös täällä meillä Vallilassa Smith-Polvinen olisi tehnyt selvää jälkeä. Vallilanlaakson olisi halkaissut motari.
Luojan kiitos näin ei kuitenkaan tehty. Smith-Polvista pidetäänkin Helsingin liikennesuunnitteluhistoriassa käännekohtana – se oli liian hirveä toteutettavaksi ja yksityisautoilun ei annettu tuhota koko kaupunkia lopullisesti. Sen sijaan päätettiin rakentaa Metro.
Smith-Polvisen hengessä viheralueita kuitenkin ollaan yhä valmiita tuhoamaan. Toissapäiväisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa päätettiin Kokoomuksen ja Sosiaalidemokraattien äänillä rakentaa Vallilanlaaksoon joukkoliikennekatu. Vihreät ja Vasemmistoliitto vastustivat.
Näyttääkö linjaus tutulta?
Mitä ihmettä? Eikö Vihreille kelpaakaan joukkoliikennekatu? Jo on aikaihin eletty.
Joukkoliikennekadun hyödyt julkiselle liikenteelle ovat kiistattomat. Se tulee vähentämään bussimatkustajien ajankäyttöä noin 200 000 – 300 000 tuntia vuosittain. Yhteys Pasilaan lyhenee useampia minuutteja per matka.
Mutta myös sen vaikutus Vallilanlaaksoon on kiistaton; se tulee muuttamaan puistoaluetta merkittävästi. Valinta on minulle henkilökohtaisesti erityisen hankala; en haluaisi millään leimautua silkaksi nimbyilijäksi – asun puiston vieressä, lenkkeilen laaksossa viikottain ja siellä on kiva loikoilla kesäisin. Mitä siis olisi pitänyt tehdä?
Vihreät ja Vasemmistoliitto ehdottivat silkan änkyröinnin sijaan kompromissia; Vallilanlaaksoon olisi voitu meidän mielestämme rakentaa maisemoitu ratikkalinja. Raideliikenne olisi itseasiassa mielestäni kulttuurimaisemaan jopa istunut; Sörnäisten Satamaratahan on kulkenut laakson halki jo yli puoli vuosisataa. Nyt ehdotettu linjaus on joka tapauksessa parempi kuin aiemmin ajettu Pietari Kalmin kadun jatkaminen, joka olisi tuhonnut Kumpulanlaakson täysin.
Tärkein ero raitiolinjan ja joukkoliikennekadun välillä on kuitenkin se, että ratikkalinja voidaan nurmipohjalla toteuttaa erittäin nätisti ja kulttuuriympäristöön istuvasti. Vaihtoehdollamme olisi saatu matkustajien aikahyödyt katua vähäisemmällä haitalla. Mainio esimerkki Karlsruhesta Saksasta:
(Kiitos kuvasta "nakkiputkalle". Löysin kuvan googlaamalla, jos käyttö häiritsee, ota yhteyttä.)
Tämä ei kuitenkaan Kokoomukselle ja Demareille kelvannut. Asfalttia piti saada. Mikäpä siinä. Bussien laaksossa kun ilmeisesti paistaa aina aurinko.
Kylläpä Vallilanlaaksossa on kurjat kelit nykyisin. Onneksi tilanne korjaantuu jahka saamme uuden tien!
Murheellista on sekin, että Vallilanlaaksossa menetettiin mahdollisuus tehdä esimerkillisen kaunista ratikkalinjaa – sen sijaan että Vallilanlaaksoa tultaisiin tulevaisuudessa esittelemään positiivisena esimerkkinä hyvin maisemaan istuvasta raideliikentestä, se tullaan nostamaan esiin kun halutaan vastustaa hyviäkin liikennehankkeita. Ärsyttää.
Toivottavasti ensi syksyn kunnallisvaaleissa täällä Vallilassa muistetaan ketkä äänestivät asfaltin puolesta.
Oikein hyvä, mutta pari juttua.
Ensinnäkin metro kuului Smith-Polviseen, piti saad joukkoliikenne pois autojen tieltä. Tosin sen piti olla metroverkosto, ja sen selittämiseksi miksi sitä ei tehty voi mutustella sellaista lukua kuin 70 mlijoonaa. Euroa kilometriltä metroa. Tarttis toistasataa kilometriä.
Toiseksi, YTV:n silloinen johtajaa ja nykyinen apulaiskaupuginjohtaja Penttilä aikanaan huomautti että Smith-Polvinen on ainoa kokonaisliikennesuunnitelma mitä Helsinkiin on tehty, se tyrmättiin valtuustossa, ja keskustapätkiä lukuunottamatta se on aika pitkälle toteutunut. Keskustatunneli esimerkiksi on maanalainen versio siitä Liisankadulla kulkevasta motarista.
Joo, alunperin blogauksen nimi oli jotain tyyliin ”Smith-Polvisen pojan kosto” ja ideana juuri se, miten paljon se näkyy tieverkossa vaikka suunnitelma ”hylättiinkin”. Sitten tajusin keskittyä edes vähän päivän pääasiaan.
Onko kyseessä siis oikeasti tuo puron ja hiekkatien välinen alue? Eipä kovin ihmeellisen näköinen pätkä ole, ihme että siitä täytyy nostaa tällainen haloo. Viheralue, joka ”tuhotaan”, on siis rautatiekiskot ja sen vieressä olevat pensaat ja nurmikko.
Eikö kannattaisi vain hyväksyä tämä voitto joukkoliikenteelle, eikä jäädä vatvomaan ja valittamaan, kunnes tämäkin hanke jumittuu kunnallispolitiikan loputtomiin rattaisiin? Poliitikkojen ja nimby-aktivistien vatvoessa muut ihmiset kulkevat töihin omalla autolla.
Ymmärtänet Olli että tiheällä vuorovälillä liikennöivät (diesel)bussit vaikuttavat laakson puistomaisuuteen hiukan leveämmältikin kuin pelkän tien kohdalla. Lisäksi se tie halkaisee puiston, joka on ollut tähän asti yhtenäinen.
Toivottavasti linjalle sitten saadaan ainakin hybridit liikennöimään kuten muistaakseni jossain ponnessa toivottiin.
Otetaan vastaesimerkki täältä omalta lähialueelta Berliinistä: käyn usein koiran kanssa ulkoilemassa Grunewaldin puistossa. Puiston halkaisee junarata, moottoritie ja oman ulkoilureitin kohdalta tiuhaan liikennöity Königsallee ( http://g.co/maps/sk33h ). Tietysti tiestä on sitä ylittäessä hieman haittaa, mutta kun liikkuu vähänkin kauempana tiestä, ei sillä ole mitään väliä. Itse asiassa hyvät (joukko-)liikenneyhteydet mahdollistavat koko puistossa käynnin.
No Olli M, kun sen joukkoliikennekadun hyödyt (matka-aikojen lyheneminen) olisi saavutettu myös raidevaihtoehdollamme, niin silloin näiden kahden vaihtoehdon välinen ero on juuri se asfaltoinnin riemu. Taulukoituna:
Mun mielestä raidevaihtoehto nyt vaan on ylivoimainen.
Erinomainen blogikirjoitus, suosittelin sitä FB:ssä.
Olli M: tältä Vallilanlaaksossa näytti vähän reilu kolme vuotta sitten: http://vaunut.org/kuva/52788
Pidetään vain ne kiskokulkineet maisemassa, raideleveys on sivuseikka. Asfaltti ei tuohon miljööseen kuulu. Todettakoon, että muutaman miljoonan investoinnilla saataisiin Tiedelinjan ensimmäinen ratikkaosuus Munkkiniemestä Pasilan kautta Arabiaan tuota kautta, eikä sen jatkaminen Otaniemeen maksaisi kuin noin 20 miljoonaa (vähemmän kuin yksi metroasema).
Yksi kysymys: Ollaanko Vallilan joukkoliikennekatu toteuttamassa ensimmäisessä vaiheessa ilman raitiotiekiskoja? Tämä olisi aika rajua veronmaksajien rahojen tuhlausta.
Enpä tiedäkään. Selvitän ja palaan astialle.
Noniin. Sen verran sain nopeasti selville että laaksoon ei siis tässä vaiheessa ole tulossa lainkaan kisoja. Pelkkä katu.
Mutta eikö katu voisi olla betonitiili pintainen, reiällinen missä kasvaisi nurmikko. Hieman saman näköinen kuin nelosen ratikkalinja paciuksenkadulla, mutta bussin painon kestävä. Itseasiassa tuossakin on usein pelastuslaitoksen autot ajellu. http://g.co/maps/qya94
Ja sanomattakin selvää, että sinne ei taksit, pakettiautot yms pääse rakenteellisten esteiden vuoksi, ainoastaan liikennöivä linja.
http://g.co/maps/ztyh4
No, jahka joskus lähivuosina ko. pätkän katusuunnitelmat saapuvat Yleisten töiden lautakuntaan, niin yritetään sitten vaikuttaa päällysteasioihin.
Vallilanlaakson bussikatu on ajatuksena jo lähtökohtaisesti idioottimainen. Sitä on markkinoitu ”tiedelinja” 506:lla ja sille saatavalla 5 minuutin ajansäästöllä. Haloo!!! Linjan kokonaismatka-aika on reilusti yli tunnin, ei siinä viisi minuuttia enää paljon paina. Länsimetron valmistuminen tulee tekemään linjan 506 kokolailla turhaksi, ja vaikka näin ei kävisikään, järkevämpiä, halvempia ja ympäristäystävällisempiä vaihtoehtoja löytyy hyvin vaikka täältä:
http://www.facebook.com/?sk=h_chr#!/pages/Viherbaana-2012-py%C3%B6r%C3%A4ilyn-Keh%C3%A4-Ykk%C3%B6nen/231674183535569
Soisi Kokoomuksen autoilevien joukkoliikenneystävien, Tatu Rauhamäki etunenässä, tutustuvan huolella näihin ehdotuksiin.
Mitä väliä on kokonaismatka-ajalla? Ei 506:n pääasiallinen kohderyhmä ole päätepysäkiltä päätepysäkille matkaavat. Luulin että joukkoliikennekadun on tarkoitus nopeuttaa ensisijaisesti Pasilan asemalta Kumpulan kampukselle kulkevien matkaa. Tähän ei länsimetro liity mitenkään.
(Sitäpaitsi jos matka-aika putoaa 65 minuutista 60 minuuttiin, tarvitaan kolmasti tunnissa kulkevan linjan ajamiseen 6 bussia 8 sijaan, ja liikennöintikulut putoavat 25%. Periaatteessa siis, en tiedä miten käytännössä käy.)
Jos haluaa edistää järkeviä ja ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, ei pidä asettaa pyöräilyä ja joukkoliikennettä vastakkain, vaan edistää kaikkia järkeviä vaihtoehtoja autoilulle.