Olin muutama viikko sitten teknikkona Jazzliiton kiertueella. Musiikki ja seura oli laadukasta ja Suomi tuli taas tutuksi vähän pääkaupunkia laajemmaltakin. Kilometrejä kertyi jotain kolmisen tuhatta ja retkueen ainoana C-korttilaisena ajoin suurimman osan matkasta.
Jazzliiton Transitissa oli vakionopeudensäädin, joka teki pitkän matkan ajamisesta miellyttävää – kaasujalka ei kramppautunut ja kyyti oli tasaista. Risteyksien kohdalla muuttuvat nopeusrajoitukset (ja välittömästi niiden jälkeen sijoitetut linnunpöntöt) aiheuttivat kuitenkin usein sydämentykytyksiä – ehdinkö hidastaa ajoissa? Mikäs tässä kohtaa se nopeusrajoitus olikaan? 80? 100? Löytyykö eteisen lattialta sakkolappu parin viikon kuluttua?
Aloinkin toivoa härpäkettä, jolla vakionopeussäätimen ja navigaattorin saisi yhdistettyä. Olisi todella näppärää, jos vakionopeussäätimen valvoman ajonopeuden voisi määritellä muuttumaan automaagisesti rajoitusten mukaan. Tuskin tämä olisi GPS- ja karttatiedot yhdistämällä mahdotonta.
Erityisen kätevä automaattinen ”maksiminopeussäädin” olisi silloin kun maantie kulkee taajaman läpi – vauhtisokeus jättää nopeuden todella helposti liian kovaksi. Ja jo kymmenen kilometriä kovempi tuntinopeus lisää jalankulkijoiden kuoleman todennäköisyyttä onnettomuustilanteessa huomattavasti.
Jalankulkijan kuoleman todennäköisyys kolarissa nousee todella jyrkästi 30 km/h jälkeen.
Nopeusrajoitusten nykyistä parempi noudattaminen tekniikka-avusteisesti vähentäisi taatusti myös onnettomuusriskiä ja kuolonkolareita, joista merkittävä osa johtuu ylinopeudesta. Voisiko vaikkapa vakuutusmaksuista tai autoverosta saada alennusta, jos ajoneuvoon olisi kytkettynä jatkuvasti päällä oleva ja liikenneturvallisuutta parantava nopeudenrajoitin?
Itseasiassa minun on erittäin vaikea keksiä mitään hyvää syytä olla määräämättä nopeudenrajoittimia pakollisiksi kaikkiin henkilöautoihin. Ammatti-autoilijoiden ohjastamissa rekka- ja linja-autoissa nopeudenrajoittimet ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Miksi me luotamme amatööreihin enemmän kuin autoilun ammattilaisiin?
Nopeusrajoituksia tulee joka tapauksessa lain mukaan noudattaa. Miksi lain rikkomisen pitää ylipäätään olla mahdollista, jos sen estäminen parantaisi selvästi liikenneturvallisuutta? Yksilönvapauteen on turha vedota – julkinen katutila, jossa ajovirheet ja ylinopeus johtavat helposti kuolemaan, ei ole paikka, jossa yksilönvapautta ilmaista. Sitä varten on erikseen autoradat ja rallia varten suljetut tieosuudet.
Ohitustilanteita tai muita äkillisiä kiihdytystarpeita varten järjestelmään voitaisiin varmastikin rakentaa ”puskuri”, joka mahdollistaisi esim. 15% ylityksen 15 sekunnin ajaksi. Jos ei siinä ajassa pääse rekasta ohi, niin ohitusta ei kannata tehdä. Ylipäätään ohitustarve maanteillä vähenisi kun kaikkien ajonopeudet olisivat tasaisemmin lähellä rajoitusnopeutta.
Suomessa rekisteröityihin ajoneuvoihin tulisi asentaa paikannukseen perustuvat nopeudenrajoittimet. Teknisesti muutos ei ole mahdoton. Henkisesti varmaankin – kuulen mielelläni järkiargumentteja ehdotustani vastaan. Itse en niitä kyennyt keksimään.
Mitä jos se 15 sekunttia loppuu kun on juuri sen 25 metrisen ajoneuvoyhdistelmän etupuskurin kohdalla?
Navigaattorit jo osaa huudella jos ajaa yli nopeusrajoituksen. Hienoimmat tunnistaa myös liikennemerkkejä kameralla.
Yksityiskohtia voidaan hieroa. Toki selvintä olisi jättää koko ”kiihdytyspuskuri” pois, eihän rekkojenkaan mekaanisissa nopeudenrajoittimissa ole vastaavaa järjestelmää.
Itse tarkistan usein navigaattorista, mikä tässä kohtaa onkaan nopeusrajoituksena, kätevä toiminnallisuus suurimman osan ajasta. Välillä taas sen toimivuus on mitä sattuu: navigaattori näyttää, että ajan 160km/h, kun rajoitus on 80km/h – hirvittää että täällä Saksassakin tuosta tulee kunnon penalty. Hidastan ja tarkistan seuraavan liikennemerkin, rajoitus on 80km/h silloin, kun tiellä on vettä, muuten saa ajella niin kuin sielu sietää.
Tekniset ongelmat estävät siis tämän ehdotuksen käyttöönoton, sen sijaan kaikkien suomeen rekisteröityjen henkilöautojen rajoittaminen 130km/h maksiminopeuteen olisi mahdollista. Motarilla ylinopeuden ajaminen vaan ei ole mitenkään tärkein kohde: moottoritiellä ei ole jalankulkijoita eikä vastaantulijoita, joten kaahailija vahingoittaa pääasiassa itseään. Lisäksi kesäkeleillä ja kohtuullisella liikentellä voi hyvin ajella turvallisesti tuota 160km/h (sitä kovempaa en Saksassakaan viitsi ajella, kun bensankulutus nousee kohtuuttoman korkeaksi).
Tekniset ehdotukset on tehty voitettaviksi. Eihän järjestelmän ole pakko perustua satelliittipaikannukseen. Ja eurooppalainen 2019 toimintansa aloittava Galileo-järjestelmä on useampaa sukupolvea tuoreempi keksintö kuin amerikkalaisten GPS.
”Galileo will be a free service. It is intended to provide horizontal and vertical positions measurements within 1 meter precision, and better positioning services at high latitudes than other positioning systems.”
http://en.wikipedia.org/wiki/Galileo_(satellite_navigation)
Ei saa antaa nykyisten teknisten värkkien rajoitusten estää propellihattu-osaston pohdintaa! :)
Perinteisen nopeudenrajoittimen voisi hyvin asettaa 120km/h tunnissa nopeuteen. Sitä nopeammin ei tarvitse kenenkään tässä maassa ajaa. Mekaanisella nopeudenrajoittimella ei vaan saataisi mm. taajamien kohdalla turvallisuushyötyjä.
Näen jo tämän sieluni silmin: järjestelmän kustannukset 500 miljoonaa euroa vuodessa, toteutus kilpailutetaan Tiedon ja Accenturen välillä, kestää viisi vuotta ja on sen jälkeen täysi susi.
Voisikohan olla järkevämpää jättää propellihattuideat sikseen ja keskittyä taajama-alueen ylinopeuksien ehkäisemiseen. 30-50km/h alueella liikenteen seassa / lähistöllä on jalankulkijoita, ja kuvaajasta näkee ylinopeuden lisäävän kolarien vaarallisuutta merkittävästi. Erityisesti kaupungin valtaväylillä on pakko pitää riittävän korkea nopeusrajoitus, jotta liikenne sujuu, jolloin jalankulkijoiden turvallisuus varmistetaan alikulkusilloilla tms. Muilla kaduilla nopeuksia saadaan alas esim. lisäämällä kadunvarsipysäköintiä, jolloin kadut ovat kapeampia, töyssyillä yms.
Kirjoitin Uuden Suomen blogille vastaukseksi resurssihukkaan seuraavaa:
Jos voisimme tällä järjestelyllä estää esim. 100 liikennekuolemaa vuodessa, niin silloin siihen kannattaisi satsata noin 100-200 miljoonaa euroa ihan vaan rahallinen voitto silmissä kiiluen.
Viime vuonna ensirekisteröitiin noin 130 000 ajoneuvoa, eli jos voitoksi arvio 150 miljoonaa, niin jokaiseen autoon voisi hankkia hiukan yli 1000€ maksavan nopeudenrajoittimen ja tekisimme yhä voittoa kansakuntana.
Lisäksi tietysti vähentäisimme täysin turhia liikennekuolemia, joille ei rahallista arvoa voi oikein edes mitata.
Itseasiassa Tuulilasin jutussa:
http://www.tuulilasi.fi/artikkelit/henkia-ja-rahaa-saastavaa-liikenneval…
arvioitiin että ”Palauttamalla liikennevalvonnan määrä kymmenen vuoden takaiselle tasolle voitaisiin estää vuosittain 30–40 liikennekuolemaa ja tuhat lievempää liikenneonnettomuutta. Seuraamustuottojen kasvu kattaisi päätoimisen valvonnan lisäämisestä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi yhteiskunnan menetykset alenisivat 100–150 miljoonaa euroa. ”
Ehdottamani järjestelmä on huomattavasti perinteistä valvontaa tehokkaampaa, joten väitän että säästötkin olisivat vastaavasti suuremmat.
Ei tää jää resursseista kiinni. Samaa mieltä sinällään siitä että taajama-alueiden ylinopeuksien ehkäisemisen pitää olla ensisijainen prioriteetti. Ehdottamasi konstit vaan eivät ole oikein toimivia.
Joten hyvin vähän tehty , paljon loppuun .
Yritys onyhdistelmä sotaa ja urheilua .
Eiköhän tuo riitä, jos noudatettaisiin vaan tätä yhtä yksinkertaista lakipykälää. Ylinopeutta ei ole olemassakaan, on vain vääriä tilannenopeuksia.
Tielikkennelaki 23 §
Tilannenopeus
Ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Ennen kaukovaloilta lähivaloille vaihtamista nopeus on sovitettava uusia näkyvyysolosuhteita vastaavaksi.
Kuljettajan on sovitettava ajoneuvonsa nopeus sellaiseksi, etteivät muut tienkäyttäjät joudu kohtuuttomasti lian tai soran roiskumiselle alttiiksi.
Tai tehorajat uusin B-kortteihin. A-korteissa onkin ollut jo 1990-luvulta asti, ja tämä on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi hillitä nuorten kuljettajien kaahailua ja törmäilyä.
I loved as much as you’ll receive carried out right here. The sketch is tasteful, your authored subject matter stylish. nonetheless, you command get got an impatience over that you wish be delivering the following. unwell unquestionably come more formerly again since exactly the same nearly very often inside case you shield this hike.
my web blog … wesentlich *oo.gutschein-glas.net*