Monet liikenne- ja kaupunkisuunnitteluun liittyvät ehdotukset herättävät kuumia tunteita. Sain mm. viime kesänä kirjoittamaani blogaukseen Hämeentien muuttamisesta joukkoliikennekaduksi todella jyrkkää palautetta. Epärealistisia haihattelijoita ilmeisesti olemme.
Ja ehkä olemmekin. Mutta tietääkö kukaan sitä varmaksi? Tietävätkö joukkoliikennekadun vastustajat että liikenne ei sopeutuisi muutoksiin? Tiedämmekö me, joukkoliikennekadun puoltajat, varmaksi sen että liikenne sujuisi ja edut olisivat haittoja suuremmat?
Emme. Molemmat osapuolet esittävät enemmän (me) tai vähemmän (”ne”) valistuneita arvauksia siitä mitä seuraisi.
Kaikkia liikennejärjestelyjä ei ole mahdollista testata. On mahdotonta rakentaa ”kokeeksi” ratikkasiltaa Kruununvuoreen tai ”ihan vaan testinä” motaria Lahteen. Useimmiten, etenkin kokonaan uusia väyliä rakennettaessa, täytyy siis vaan uskoa lukuja ja asiantuntijoita.
Muutoksia kaupungin jo olemassaolevaan katuverkkoon sen sijaan olisi täysin mahdollista kokeilla. Katuja voisi avata ja sulkea väliaikaisesti. Voitaisiin helposti testata esim. mitä tapahtuisi jos Hämeentie muutettaisiin joukkoliikennekaduksi tai Pohjois-Espa suljettaisiin liikenteeltä.
Motarit ja keskustatunnelit maksavat satoja miljoonia, jopa miljardeja. Kantakaupungin liikennejärjestelyjen kokeileminen maksaisi enimmilläänkin vain muutamia satoja tuhansia euroja. Todennäköisesti moni kokeilu voisi hoitua parin tonnin satsauksella – ei ne betoniporsaat kalliita ole.
Jos miljardin satsausta keskustatunneliin perustellaan sillä, että sitten esim. Pohjois-Espa voitaisiin vapauttaa autoliikenteeltä, eikö Espan kävelykatuna kannattaisi kokeilla jo ilman tunnelia? Ja jos muutoksen vaikutukset eivät olisi kummoiset niin… …eikö sitten voitaisi käyttää miljardi johonkin muuhun?
Helsingissä pitäisi kokeilla rohkeasti erilaisia liikennejärjestelyjä ”pop-up” -hengessä. Aina ei tarvitse rakentaa viidenkymmenen vuoden tähtäimellä. Samalla voisimme säästää pitkän pennin ja saisimme kokemusperäistä tietoa muutosten vaikutuksista liikennejärjestelmään.
Aleksanterinkatu oli muuten kokeeksi yksityisautoilta poikki ja ajorata kavennettuna 12.6.1970 – 8.1.1971. Ei tosin johtanut vielä silloin nykyiseen kävelykatuun. Kukahan unohti, että näinkin voi tehdä?
Mahtavaa tietoa! Kiitos Lauri!
Vanha konsti jälleen kerran parempi kuin nipullinen uusia!