Olen saanut sähköposteja, joissa kysellään kantojani eri asioista. Ohessa vastauksiani. Jos sinulla on lisää kysymyksiä, voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen hannu.oskala@vihreat.fi, tai laittaa kysymyksen suoraan vaikka tämän blogauksen kommenttiketjuun, Facebookkiin tai Twitteriin.
Moi Hannu!
Etsin itselleni ehdokasta Kunnallisvaaleihin 2012. Tästä syystä toivon, että viitsisit vastata näihin muutamaan minulle tärkeään kysymykseen:
Helsinkiin voi ja suorastaan pitää rakentaa korkeita asuintaloja niille sopiville paikoille. Kyllä/Ei/pidempi vastaus?
Keskustakirjasto on syytä rakentaa vaikka valtiolta tai muulta ulkopuoliselta rahoittajalta ei saataisi 50% rahoitusta. Kyllä/Ei/pidempi vastaus?
Helsingin pyörätieverkoston laajentamista ja kehittämistä pitää jatkaa. Kyllä/Ei/pidempi vastaus?
Paljon kiitoksia ja mukavaa päivää!
Hei Xxxxxxx,
kiitos kysymyksistä. Vastailen parhaani mukaan.
1. Korkea rakentaminen
Olen vastannut tähän kysymykseen, että korkea rakentaminen on joillain uusilla alueilla (Kala-Satama & Keski-Pasila) ihan ok. En vastusta. Sen sijaan vanhan kantakaupungin alueelle en olisi täydennysrakentamassa pistetorneja.
Korkealla rakentamisella tavoitellaan korkeaa asukastiheyttä. Yksittäistä tornitaloa vastaavaan tehokkuuteen päästään myös perinteisellä tiiviillä korttelimallilla. Itse toivoisin että Helsinkiin kaavoitettaisiin ja rakennettaisiin lisää ”Töölöjä” – tiiviitä ja kohtuullisen korkeita umpikortteleita. Eli ns. ”perinteistä kaupunkia”.
Korkean rakentamisen suunnittelussa olisi kaikkein tärkeintä huomioida miten korkeat talot toimivat maan pinnalta tarkasteltuna. Pistemäiset tornit eivät luo miellyttävää kaupunkiympäristöä, päin vastoin. Tornitalot tulee suunnitella siten, että ne muodostavat ympärilleen toimivia katuja tyhjien aukioiden sijaan. Keski-Pasilan kaava on tässä mielessä huomattavasti Kala-Sataman kaavaa heikompi.
Muutama aiheeseen liittyvä kirjoitukseni kaupunkisuunnittelusta:
Kaupunkisuunnittelua linnunpaska-metodilla
Kaupunki ei ole ongelma
2. Keskustakirjasto
Pidin aina valtion 50% osuutta Keskustakirjaston rakentamiskuluista optimistisena toiveena. Mielestäni Keskustakirjasto tulisi rakentaa vaikka Helsingin rahoitusosuus olisi korkeampikin. Helsingillä on varaa sekä Keskustakirjastoon että lähikirjastoihin. Uusi vuosituhat ansaitsee uudenlaista julkista tilaa.
Tutustuin joitain vuosia sitten Amsterdamin pääkirjastoon. Blogasin aiheesta: Amsterdamin kirjasto.
Vaalivideoni Keskustakirjastosta:
3. Pyörätieverkosto
Ehdottomasti tulee jatkaa. Erityisesti kantakaupungin alueelle ja suurimmille väylille tulee saada tasoerotellut pyöräkaistat mahdollisimman pian. Esimerkkikaupunkina Kööpenhamina. Kiireellisimpiä ovat mm. Hämeentie ja Mannerheimintie.
Muutama blogauksiani pyöräilystä ja pyörätieverkostosta:
Sokos, pyöräilyn musta aukko
Pyöräkaista Hämeentielle
Videoni pyöräväylien tasoerottelusta.
t.Hannu Oskala
Helsingin Vihreiden pj.
puh. 0445303712
On 16.10.2012, at 21.31, Xxxxxx Xxxxxxxxxx wrote:
Hei Hannu,
Haluaisin tietää minkälaisia ratkaisuja sinulla olisi ilmastonmuutokseen tai hyvinvointivaltion rappetumiseen?
Terveisin,
Xxxxxx Xxxxxxxxxx
Hei Xxxxxxx,
kiitos viestistäsi. Kysehän on kunnallisvaaleista, joten yritän keskittyä vastauksessani niihin ratkaisuihin, joihin Helsingin kaupunginvaltuustolla on valtaa vaikuttaa.
1. Ilmastonmuutos
Ilmastonmuutosta ei tietenkään pysäytetä yksin Helsingissä – kriisi on globaali. Meillä on kuitenkin erään maailman rikkaimman valtion rikkaana kaupunkina erityinen moraalinen vastuu omasta tontistamme. Jos meillä ei ”ole varaa” vähentää päästöjämme, miten kenelläkään olisi?
Konkreettisesti ilmastonmuutoksen torjunta tarkoittaa esim. sitä, että Helsingin tulisi nostaa päästövähennystavoitettaan, joka on -20% vuoteen 2020 mennessä, vähintäänkin tasolle -30%. Vihreät esittivät tätä valtuustossa 26.9.2012. Kokoomus ja Demarit eivät ehdotusta kannattaneet, vaikka olemme jo nyt saavuttaneet -15% tason vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Eli saavutamme -20% tason todennäköisesti tekemättä mitään lisätoimenpiteitä! (Autokannan uusiutuminen kuittaa tuosta jo suuren osan.)
Lisäksi ilmastonmuutoksen torjunta Helsingissä tarkoittaa satsaamista hiilivoiman sijaan uusiutuviin energiamuotoihin ja energiansäästöön.
Myös tehokkaan kaupunkirakenteen kaavoittaminen ja rakentaminen on äärimmäisen tärkeää – Helsingissä käytetään noin kaksi kertaa enemmän energiaa liikkumiseen kuin vastaavilla kaupunkiseuduilla Euroopassa. Helsingin kaavoittamisesta päättää Helsinki.
Minulle ilmastonmuutos on koko ihmiskunnan tärkein kysymys, se läpäisee kaikkea päätöksentekoa ja mitä pikemmin ryhdymme toimiin sen parempi. Ilmaista tämä ei tietenkään ole. Mutta silti se on tehtävä. Haluan että tämä planeetta on elinkelpoinen vielä 2100-luvullakin.
Lisää ajatuksia löytyy blogiltani. Esim. ilmastonmuutos ja kaupunkisuunnittelu.
2. Hyvinvointivaltion rappeutuminen
Hyvinvointivaltion puolustaminen on kuntatasolla erittäin konkreettista duunia, koska suomalaiset kunnat hoitavat kansainvälisesti vertailtuna aivan huikean osuuden palveluista. Monissa maissa esim. perusterveydenhuolto on valtion vastuulla. Helsingissä siitä vastaa Helsinki.
Käytännössä tämä on Vihreiden toimesta tarkoittanut mm.:
– Opettajien lomautukset vältettiin tänä vuonna 13 miljoonan lisäsatsauksella. (Peruskoulutuksesta huolehtiminen)
– Vihreät toivat ns. positiivisen diskriminaation mukaan koulujen rahoitukseen. Eli suomeksi ”ongelmakoulujen” lisärahoituksen.
– Lähikirjastoja ei lakkautettu. Sivistys on olennainen osa hyvinvointivaltiota.
– Taantumaan vastattiin maltillisella lainanotolla ja veronkorotuksella peruspalveluiden leikkaamisen sijaan.
– Olemme saaneet aikaiseksi miljoonien lisäpanostukset päivähoitoon, ja näin saaneet alle 3-vuotiaiden ryhmiin lisää väljyyttä.
Mielestäni myös Vihreiden keskusteluun nostama perustulo-malli uudistaisi sosiaaliturvamme uuden vuosisadan haasteisiin vastaavaksi. Jos kokonaisuutta ei uudisteta, vaan jatketaan 80-luvun mallilla, lähes vääjäämätön seuraus on hyvinvointivaltion tasainen alasajo.
Tasa-arvoinen hyvinvointivaltio on myös välttämätön, jotta ilmastonmuutosta voitaisiin ylipäätään torjua. Vain hyvinvoivassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa löytyy varaa ja riittävää konsensusta ympäristön suojeluun.
Toivottavasti vastauksissani oli jotain järkeä näin yömyöhällä pitkän työ- ja kampanjapäivän jälkeen. Kysy lisää, jos on kysyttävää!
Hyvää syksyn jatkoa!
t.Hannu Oskala
Helsingin Vihreiden puheenjohtaja
puh. 0445304712
Hei!
Minua kiinnostaisi, mitä tekemistä valtuustolla on hoitopolkujen muodostumisen kanssa ja mitä Vihreissä asiasta ajatellaan. Olen tutustunut hiljattain nuorten mielenterveyspuoleen ja kokenut systeemin aika karuksi apua hakevien nuorten kannalta. Kun tällä hetkellä 17-vuotias nuori hakee apua, polku kulkee usein reittiä koulupsykologi -> terveyskeskuslääkäri (äskettäin tuli muutos, että lääkärin lähete tarvitaan) -> Tutkimus- arviointi- ja kriisipoliklinikka -> nuorisopsykiatrian poliklinikka – ja henkilön täyttäessä 18, nuorisopsykiatrian poliklinikalla alkaa olla painetta lähettää hänet jälleen eteenpäin, lähetys seuraavaan paikkaan voi toki tulla muistakin syistä. Tähän asti nuori on voitu ohjata poliklinikalta nuorisoasemalle, jolla on saanut käydä täysi-ikäisenäkin, mutta joku jossain on nyt tehnyt päätöksen, että nuorisoasemillakin aletaan soveltaa 18 vuoden ikärajaa (siis ainakin niin, ettei 18-vuotiaita enää oteta hoitoon, aiemmin aloittaneiden hoitosuhteita ei ilmeisesti välittömästi katkaista).
Onko valtuustopäätöksillä mahdollista jotenkin vaikuttaa siihen, että nuorilla (ja ihmisillä yleensä) olisi nykyistä parempi mahdollisuus saada toimiva, pysyvä hoitosuhde? Erityisesti mielenterveyspalveluiden puolella näen tämän isona ongelmana – terapeuttisen suhteen luominen on merkittävästi vaikeampaa, jos se pitää tehdä vaikka kuudennen ihmisen kanssa jolla asiastaan kertoo.
Lisäksi kiinnostaisi, että eroaako Vihreiden linja näissä koulutus- sosiaali- ja terveyspalveluasioissa jotenkin Vasemmistoliiton tai demareiden linjasta?
terveisin,
Riikka Koljonen
Hei Riikka,
kiitos kysymyksistäsi.
Valtuustossa ja lautakunnissa näihin asioihin nimenomaan voi vaikuttaa. Kuntavaalit ovat lähivaalit.
Valtuustossa valtuutettumme ovat vaatineet mm. lisää koululääkäreitä ja psykologeja Budjettineuvotteluissa toivomme lisää rahaa terveyskeskuksiin ja mielenterveystyöhön.
Tiukka ikäraja ei ole järkevää nuorisopalveluissa. Moni nuori ei ole vielä aikuinen täytettyään 18, ja asiakassuhdetta tulisi voida tarpeen mukaan joustavasti jatkaa kunnes nuori täyttää esim. 21 v. Matemaattinen täysi-ikäisyys ei saisi aiheuttaa väliinputoamista.
Miten sitten eroamme demareista, Vasemmistoliitosta ja Kokoomuksesta?
Sosiaali- ja terveysasioissa olemme Demareita joustavammin valmiita käyttämään myös yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluja emmekä pidä oikein mahdollisena kasvattaa julkista sektoria – väestö ikääntyy ja kulut kasvavat joka tapauksessa paljon lähitulevaisuudessa. Helsinki ei myöskään pärjäisi ilman kolmannen sektorin toimijoita, vaikka Helsingillä onkin naapurikuntia enemmän erityisosaamista.
Emme kuitenkaan toisaalta jaa Kokoomuksen yksityistämisuskoa. Ja erityisesti terveyspalveluissa julkisen toimijan muuttaminen yksityiseksi ei välttämättä tuota toivottua lopputulosta.
Olen vastannut tähän kysymykseen vaalikoneissa seuraavasti:
”Tärkeintä on se, että kaupunki pitää huolta laadukkaista terveyspalveluista kaikille kuntalaisille kaikialla kaupungissa, ei se, miten ne tuotetaan. Helsinki voisi kokeilla yksityisiä palvelutuottajia joissain paikoissa. Päätöksenteko saatujen kokemusten kautta olisi fiksumpaa kuin pelkkä ennakkoluuloista kumpuava kannatus tai vastustus.”
Kouluasioissa suhtaudumme vasemmistoa myönteisemmin ainakin valinnanvapauteen, vaikka tässä Vihreissä onkin hajontaa. En itse esim. pidä ajatuksesta, että oppilas pitäisi aina pakottaa lähikouluunsa 9 vuodeksi.
Onko sulla analyysiä siitä, mitä hyötyä Helsingin päästövähennyksistä on EU päästökaupan oloissa? Mun nähdäkseni maailman tärkeimmänkään tavoitteen takia ei kannata tehdä kalliita päätöksiä jos niistä ei ole käytännössä mitään hyötyä.
Mitä mieltä olet ulkomainonnan kieltämisestä Helsingissä tai veroparatiisiyhtiöiden sulkemisesta pois kilpailutuksista?
Hei ilkka,
1. Päästövähennykset
Olet ihan oikeassa siinä että täydellisessä maailmassa, jossa EU:n päästökauppa toimisi aukotta, päästövähennykset kohdistuisivat aina sinne, jossa päästövähennykset on edullisinta tehdä. Ja silloin muita toimenpiteitä ei tarvittaisi.
Me emme valitettavasti elä täydellisessä maailmassa. EU:n päästökauppa on poliittiinen sopimus, joka on jatkuvan muutosvastarinnan kohteena. Pian helpot muutokset on tehty ja vähennystavoitteiden pitäisi olla jatkuvasti kovempia.
Energiapolitiikassa uskon enemmän betoniin kuin paperiin.
Sen vuoksi mielestäni Helsingin pitää toimia myös omatoimisesti päästöjen vähentämiseksi. Monet päästövähennyksistä ovat järkeviä joka tapauksessa, esim. energiansäästö ja parempi rakentaminen säästää ihan oikeata rahaa päästökaupasta riippumatta.
2. Ulkomainonta
Mielestäni ajatus ulkomainonnan kieltämisestä Helsingissä ei ole oikein tästä maailmasta. Helsinki myös hyötyy ulkomainontasopimuksistaan huomattavasti. Esim. bussi- ja ratikkapysäkit ovat käytännössä ilmaisia.
”Kaupallisen” ulkomainonnan lisäksi olisi hyvä luoda systeemi, jossa kaupungilla voisi olla ”vapaampaa” julistemeininkiä.
Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin: Sotkuista avoimeksi kaupunkikulttuuriksi
3. Veroparatiisiyhtiöt
Veroparatiiseilla tarkoitetaan tässä keskustelussa sitä että kansainväliset yhtiöt kierrättävät voittonsa alemman verotuksen EU-maan kautta. Tämä on huono juttu, koska hyvinvointivaltion ylläpitoon tarvitaan verotuloja.
Kunnat eivät voi kuitenkaan kilpailutuksissa sulkea ns. veroparatiisiyhtiöitä kilpailun ulkopuolelle, jos ne toimivat lain mukaan. Vihreiden Tuija Brax kysyi eduskunnassa veroparatiisesista ja kysymykseen vastasi sosiaalidemokraattinen ministeri Ihalainen seuraavasti:
Eli veroparasiitteja olisi hyvä suitsia. Mutta tätä kehitystä ei voi aloittaa Helsingin kaupunginvaltuustosta eikä oikein eduskunnastakaan, kun kilpailulainsäädöntöä suitsitaan direktiiveillä. Oikea paikka vaikuttaa on EU.
Mielestäni Helsinki voisi parantaa kilpailutuksiaan esim.:
– pilkkomalla niitä pienempiin palasiin, jolloin pienemmätkin yritykset voisivat osallistua niihin. Esim. rakennusalalla pienemmät urakat loisivat lisää kilpailua ja sitä kautta toivottavasti sekä parantaisivat laatua että pitäisi hintoja kurissa-
– yksinkertaistamalla kilpailutusprosessia. Nykyisin julkiset kilpailutukset ovat niin monimutkainen vyyhti että usein pienemmät yritykset tippuvat pelistä pois alkumetreillä pelkän kilpailutuksen vaatiman työmäärän ja osaamisen vuoksi! Tähän olen lautakunnassa törmännyt monta kertaa.