Jokunen kuukausi sitten tekijänoikeusjärjestöt ja palvelinoperaattorit pääsivät sopuun tavoista, joilla verkkotallentamisen kanssa päästään eteenpäin. Hyvä. Sopimusten kautta homma etenee. Syntyy palveluita, jotka ovat sekä hyviä kuluttajille että kannattavia tuottajille.
Sopu ei kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia. Sosiaalisessa mediassa moni ihmetteli miksei ole suomalaista NetFlixiä ja epäiltiin että ratkaisulla estetään sellaisen syntyminen. Eli ongelma oli jälleen tekijänoikeuksissa.
Paitsi että ei ollut. NetFlix kunnioittaa kaikkia tekijänoikeussopimuksia ja sen toiminta on täysin Suomen nykyisten tekijänoikeuslakien mukaista.
Mistä sitten on kyse? Kyse on koko internetin toimintadynamiikasta.
2000-luvun vaihteessa kun tekijänoikeuksien ja internetin ensimmäisiä vääntöjä käytiin, tekijänoikeuksien purkua puoltaneet tahot olivat vahvasti ”pienen tekijän puolella”. Kunhan vaan tekijänoikeuksista päästäisiin, suuryritysten voitot sulaisivat ja syntyisi uusi uljas joukkoistettu maailma, jossa me kaikki luomme sisältöjä toisillemme. Julkaisukynnyksen poistaminen vapauttaisi kulttuurin.
Ja osin juuri näin tapahtuikin. Youtube on pullollaan ”matti meikäläisten” videoita, joista osa voi saada jopa miljoonayleisön ja musiikkia on tarjolla ilmaiseksi enemmän kuin kukaan ehtii koskaan kuunnella.
Murros ei kuitenkaan poistanut suuryhtiöiden valtaa. Pikemminkin päinvastoin – se korostaa sitä. Internetin ja digitaalisten palveluiden peruslogiikka kun on luontaisesti ison toimijan puolella. Skaalaedut ovat kertaluokkaa analogista maailmaa kovempia.
Hyvä esimerkki on sähköposti. Jos perustat sähköpostiserverin kymmenelle hengelle, syntyy kustannuksia vähintään satoja euroja vuodessa, eli jotain kymppejä per käyttäjä. Jos perustat sähköpostiserverin miljardille käyttäjälle, jää yksittäisen käyttäjän kustannus euron promillen sadasosiin.
Suomalaista Netflixiä ei siis synny ihan siitä yksinkertaisesta syystä että sille ei synny riittävästi kysyntää eikä se pysty kilpailemaan kansainvälisten toimijoiden kanssa hinnalla tai sisällöllä. Pelkkä immateriaalisten markkinoiden monopolistinen luonne riittää, syntipukiksi ei tarvita Teosto-mafiaa. En minäkään maksaisi kymmentä euroa kuussa palvelusta, jonka erikoissisältö olisi Metsoloita ja vanhat Kummelit.
Tässä olisikin miettimisen paikka tekijänoikeuskeskustelun molemmille osapuolille. Miten luodaan tulevaisuuden sisältömarkkinat, joilla myös Suomen kokoisella kieli-, kulttuuri- ja markkina-alueella on mahdollista tuottaa laadukkaita sisältöjä. Onko julkinen tuki ainoa vaihtoehto?
Hei Hannu,
Kommentoin nyt aiheen semisti vierestä ja tiedostan, että olet saanut kimmokkeen postaukseen twitter-tuskailuista, mutta sivuan myös tekijänoikeustalojen kyykytystä, joten näillä mennään.
Ei kai sitä välttämättä tarvita suomalaista Netflixiä vaan enemmänkin muutama koko maailman Netflix, Spotify, Skype tai muu vastaava. Jos alusta on sisällönjakelua varten, toki YLEkin voisi asiakkaana sitä käyttää.
Itse olen siinä uskossa, että Suomessa noudatetaan maailman säntillisimmin EU-lakien lisäksi tekjänoikeusjärjestöjen, suurten mediatalojen ja levy-yhtiöiden ymmärtämättömille poliitikoille yleisen edun nimissä sanelemia tekijänoikeuslakeja.
En pidä mahdollisena, että YouTube, Spotify, Napster, Soundcloud, Tumblr, Instapaper, Pocket, Twitter, Pinterest tai Chegg olisivat voineet tulla Nyky-Suomesta, koska täällä ei ole välitilaa vailla valmista lainsäädäntöä: kaikki on ostettava moneen kertaan fyysisinä ja digitaalisina kappaleina. Tai varsinkaan Suomesta vuonna, jolloin palvelut on muualla perustettu. Suomessa ei voi mennä ”liikaa videoita, ei ehditä valvoa” jorinoiden taakse, palvelut suljetaan ja yrittäjät laitetaan kyykkyyn.
Tunnetko Bookabookan tapauksen? Kannattaa tutustua: http://www.talouselama.fi/uutiset/ttvk+tappoi+suomalaisinnovaation++nyt+jenkkifirma+takoo+rahaa+samalla+idealla/a2174062
Enää tässä maassa pääomakaan ei ole ongelma, koska peliteollisuuden, startup-kulttuurin ja Slushin myötä myös isoilla pelimarkoilla heiluvat käyvät täällä säännöllisesti ja kotimainenkin raha on alkanut löytää kasvupotentiaalisia kohteita. Esimerkiksi Venuusta ei välttämättä tule vain Suomen AirBnB:tä tapahtumille vaan koko maailman Venuu.
Ystävällisin terveisin,
Lassi
Moi,
Bookabooka on tuttu ja valitettava keissi. Ja tottakai tekijänoikeusjärjestöjen asenteessa ja jopa tekijänoikeuslaissa on parannettavaa, en sitä kiellä.
Tällä kirjoituksellani herättelin vähän kahta ajatusta:
1. Vika ei aina ole tekijänoikeuksissa, vaan se voi olla myös ihan netin perus toimintalogiikassa ja
2. Toimintalogiikasta seuraa tiettyä markkinadynamiikkaa, josta seuraavan lopputuloksen kuvittelisin olevan ongelmallinen muidenkin kuin ”kulttuuriväen” mielestä.
Hannu Oskala: ”Miten luodaan tulevaisuuden sisältömarkkinat, joilla myös Suomen kokoisella kieli-, kulttuuri- ja markkina-alueella on mahdollista tuottaa laadukkaita sisältöjä. Onko julkinen tuki ainoa vaihtoehto?”
Eli kun ihmiset suoraan (tai välillisesti mainosten kautta) eivät ole vapaaehtoisesti valmiita maksamaan ko. sisältömarkkinoista riittävästi, niin otetaan se puuttuva massi ihmisiltä pakolla veroina, ja järkätään sisältömarkkinat kuntoon niillä verotuksen pakolla kerätyillä varoilla. ;D Ah, kuinka kultturelli idea!
No me varmaankin arvotamme kotimaisen kulttuurin ja ylipäätään sisältötuotannon eri tavalla. Minun mielestäni sillä on oma erillisarvonsa jota voi ja tulee puolustaa.
Tämä idea on jo käytetty, sen nimi on YLE.
Voi hyvinkin olla, että pienillä kielialueilla on syytä tukea voimakkaasti ko. kielillä tehtävää kulttuurituotantoa. Olisin kuitenkin enemmän huolissani koulutuksesta. Suomessa olisi erityisesti panostettava suomenkielisen (ja suomenruotsalaisen sekä suomensaamelaisten) koulutusmateriaalin tuotantoon korkeakoulutusta myöten. Halunnemme pitää ajattelun omakielisenä? Jo nyt on selkeästi nähtävillä, että korkeakoulut lipsahtavat helposti käyttämään englantia, myös silloin kun siihen ei ole tarvetta. Kielialue näivettyy, mikäli sen tiede ja kulttuuri ei ole omakielisesti elinvoimaista. Suomella on vielä varaa oman kielen tukemiseen, eritoten jos samalla kehitetään suomen kielisen sähköisen julkaisemisen edellytyksiä.
And now to the most important question, how can you avoid becoming a part of that 97 % high failure rate.
They are not afraid of making mistakes, because
they know that making mistakes is a part of succeeding, and you also have to remember that if you want to succeed with your Xan – Go
business. A small business independent distributor in a successful product distribution network can create their own successful income
based economy.