Googlen itseohjautuviin autoihin on helppo suhtautua vähätellen niin tieteiskirjallisuudelta ne yhä vaikuttavat. Ehkä sitten joskus ”tulevaisuudessa”. Miksei saman tien lentäviä autoja? Where’s my jetpack?

Vallankumoukset näyttävät usein nopeilta loikilta, giljotiini napsahtaa ja maailma muuttuu. Useimmiten kehitys kuitenkin etenee pienin askelin ja se suuri läpimurto osataan paikallistaa vasta historiaa kirjoitettaessa. Näin myös liikenteessä, jossa täysi automaattiohjaus ei ehkä ole edes suurin juttu.

Markkinoilla teknologia kehittyy vastaamaan tarpeita. Helsingin bussiliikenteen kustannuksista kuljettajien palkkojen osuus on noin 60 prosenttia. Tilanne on vastaava myös tavaraliikenteessä, joten taloudellinen kannuste kehittää automaattiajoa on valtaisa.

Ensimmäinen askel on jo valmiina. Mm. Scania ja Volvo testaavat ”rekkajunia”, joissa vain ensimmäisessä nupissa tarvitaan kuljettajaa. Ja kun autot ajavat lähekkäin toisiaan, myös ilmanvastus vähenee ja sitä myöten sekä polttoainekustannukset että ilmastopäästöt.

Scanian mukaan jo lokakuussa 2013 rekkajunat olivat ajaneet 3,8 miljoonaa kilometriä Södertäljen ja Helsinginborgin välillä. Volvo puolestaan testasi vastaavaa teknologiaa Espanjassa 2012:

Tästä ei ole enää pitkä matka siihen että jonon ensimmäinenkin rekka voi ajaa ilman kuljettajaa. Mercedes Benz toi tänä vuonna markkinoille huippumalleihinsa ”intelligent Driven”, jonka avulla auto mm. ”puoliautomaattisesti” pitää auton kaistallaan liikenteessä ja tarvittaessa estää sivutörmäykset. Täys- ja puoliautomaattiohjauksen ensimmäisen sukupolven luonteva toimintaympäristö onkin moottoritie: helposti ennakoitavissa oleva ja suljettu liikenneympäristö.

Kontrolloidun motarin vastakohta on kaoottinen kaupunkiliikenne, joka saatetaan valloittaa nopeammin kuin olisin itse vielä muutama vuosi sitten uskaltanut arvella. Eikä Google ole ainoa yrittäjä. Hyvänä esimerkkinä Volvo, joka on jo aloittanut testit Göteborgissa muun liikenteen seassa sadalla henkilöautolla.

Automaattiset autot ja sensoreiden kehitys ovat kuitenkin vain osa palapeliä. Myös mobiiliteknologia ja ”jakamistalous” muuttavat koko yksityisautoilun käsitettä. Entä jos autoa ei tarvitsisikaan enää omistaa?

Ajatushan ei ole uusi. Helsingissäkin on jo pitkään toiminut yhteiskäyttöautopalvelu CityCarClub. Uutta ovat palvelun käytettävyyden paraneminen mobiilisovellusten avulla, autovalmistajien mm. BMW:n (DriveNow) ja Mercedes Benzin (Car2Go) vahvat satsaukset ja erityisesti automatkojen yhdistäminen osaksi muuta matkaketjua.

Henkilöauto on vain yksi kulkuväline muiden joukossa. Vaihtoehdoista valitaan se joka kulloinkin parhaiten sopii. Yhdellä matkalla voidaan yhdistellä useaa eri liikkumismuotoa ja auton käyttö maksetaan samalla matkakortilla tai mobiilisovelluksella kuin ratikkakin. Miksi ostaa omaksi, jos käytettävissä on auto aina tarvittaessa? Henkilöautoon sijoitettu pääoma kun on suurelta osin hukkaan heitettyä – arvo alenee sillä sekunnilla kun ajat ulos liikkeestä.

Uberin kaltaiset palvelut puolestaan tekevät jokaisesta autosta taksin.

Yksityisauto muuttuu omistusesineestä palveluksi. Tämän ovat autovalmistajatkin jo oivaltaneet.

Myös Helsinki ja HSL ovat ajan hermolla. Viime viikolla Guardian noteerasi Helsingin Kutsuplus-hankkeen: ”Helsinki’s ambitious plan to make car ownership pointless in 10 years”.

Aivan tämä ei Kutsuplussan tavoitteena toki ole, mutta onhan se mukava lukea kotikaupunkia kehuvia juttuja maailman lehdistöstä. Todellisuus vaan on karumpi – Helsinki ei ole rahoittamassa Kutsuplussaa niin että Guardianin jutussa mainitut tavoitteet toteutuisivat. Säästöliekillä mennään – rohkeutta puuttuu.

Meille päättäjille tilanne onkin haastava. Millä aikataululla muutokset tapahtuvat? Miten niihin pitää varautua? Nojataanko rohkeasti eteenpäin vai katsellaanko mitä tuleman pitää? Kenen eduista pidetään kiinni? Mistä löydetään rahoitus muutenkin tiukkoina aikoina?

Intressiryhmiä on lukuisia. Taksiliitto vastustanee Uberia ja Kutsuplussan laajentamista, Autoalan keskusliitto automaattirekkoja ja autokauppiaat yhteiskäytön yleistymistä – korvaahan yksi yhteiskäyttöauto noin kahdeksan ajoneuvoa. Miten käy Neste Oilin bisneksen henkilöautot liikkuvatkin vedyllä tai sähköllä? Eikö YIT saakaan enää rakentaa monitasoliittymiä?

Vain yksi asia on varma: teknologinen kehitys on vääjäämätöntä ja perää pitämällä jäämme, no, peränpitäjäksi. Samalla kun ruotsalaiset päristelevät horisonttiin automaattisähköautoillaan, jotka suunnitellaan, rakennetaan ja testataan Ruotsissa.

Suomen ja erityisesti Helsingin kannattaisi rohkeasti edistää älyliikenteen kehittämistä ja koko liikenteen rakennemuutosta. Niin Kutsuplussaa, Uberia kuin sähkö-, yhteiskäyttö- ja robottiautojakin. Jäimme jo junasta uusiutuvan energian työpaikoissa. Onko meillä varaa olla satsaamatta tulevaisuuteen?

Olikin ilo toukokuussa lukea Liikenne- ja viestintäministeriön tiedote, jossa kerrotaan robottiautokokeilut mahdollistavasta muutoksesta, joka astuisi voimaan jo vuoden 2015 alusta. Siihen on aikaa enää alle puoli vuotta, tulevaisuuteen. Tervetuloa. Jetpackit voi jättää narikkaan.