Vaalit lähestyvät ja puolueet ja ehdokkaat mainostavat omaa erinomaisuuttaan. Sosiaalinen mediani muuttuu päivä päivältä epäsosiaalisemmaksi. En itsekään ole syytön.
Ehdokkaan rooli on kaksijakoinen. Politiikan arkea tekevänä tiedän miten rajallinen yksittäisen valtuutetun, rivikansanedustajan, kaupunginhallituksen jäsenen tai jopa ministerin valta on. Ehdokkaana minun pitää kuitenkin vaikuttaa kaikkivoivalta. Minä, juuri minä, saan muutoksen aikaan. Olen yksinäinen soturi järjestelmää vastaan. Tiedän kaiken, olen ennustanut kaiken, enkä erehdy koskaan.
On mielenkiintoista havaita miten vähän ehdokkaita – ja ehkä ihmisiäkin – tuntuu kiinnostavan missä mitäkin päätöksiä tehdään. Kansanedustajat päättävät ilmeisesti kaikesta päiväkodin piha-aidan väristä lähtien. Eivät muuten päätä. Ja sille että eduskunta ei päätä lähikouluista on ihan pirun hyvät perustelut – paikalliset asiat kannattaa päättää paikallisesti. Tätä ei vaalipuheista arvaisi. Jos ehdokkaanne puhuu kampanjassaan lähiterveyskeskuksista, lähimetsistä tai lähipäiväkodeista kysykää häneltä miten eduskunta näihin asioihin vaikuttaa.
Ehkä kaikkein vaikeinta meidän poliitikkojen on hahmottaa sitä, miten valtaamme rajoittavat myös kansainväliset sitoumuksemme ja maailman muuttuminen Kekkosen ajoista. Tämän viikon kuuma keppanakeskustelu on hyvä esimerkki.
Alkoholilla on selkeitä haittoja. Tästä ei ole epäselvyyttä. Tämän myöntävät kaikki, myös liberaalimman alkoholipolitiikan kannattajat. Perinteisesti viranomaisilla on kolme konstia vaikuttaa alkoholin kulutukseen:
1. Hinta – ”verot ylös, kulutus alas!”
2. Saatavuus – ”keppana Alkoon, ei viinejä kauppoihin”
3. Valistus – ”kännissä olet ääliö”
Nämä konstit tehosivat menneinä vuosikymmeninä mainiosti. THL:kin viittaa Ruotsin kokemuksiin 1970-luvulla. Nykyisin vaikutus on jatkuvasti kyseenalaisempi.
Hintaa ei voi nostaa ilman vaikutuksia tuontiin – Alkoholijuomien matkustajatuonti Virosta on kasvanut viimeisen vuoden aikana yli viidenneksellä. Rajoja ei saa enää kiinni. Ihmisten liikkumista ei vapaassa Euroopassa ei oikein voi estää. Ja hyvä niin.
Saatavuuden rajoittamisen kanssa on samanlaisia ongelmia. Mitä väliä on sillä saako viiniä ”vain Alkosta”, jos nettitilauksena saa laillisesti kotiovelle viiniä Italiasta tai laatuoluita Belgiasta. Ja hinta on kotiinkuljetettunakin kilpailukykyinen lähikaupan tai Alkon kanssa.
Valistuksen toimivuuden kanssa on aina ollut vähän niin ja näin. No, ainakin nuorison alkoholin kulutus on laskussa. Mitä todennäköisimmin hinnasta, saatavuudesta ja valistuksesta – eli viranomaisten ja poliitikkojen päätöksistä riippumatta.
Maailma on muuttunut. Me emme saa enää rajoja kiinni. Ihmiset ja tavarat liikkuvat vapaasti kansallisvaltioiden rajoista riippumatta. Ja immateriaalinen kauppa ei ole rajoista piitannut enää pitkään aikaan. Tämän oppi oma alani, musiikki, karusti tällä vuosisadalla. 80-luvun konstit eivät 2020-luvulla pelitä.
Yksilöiden valta kasvaa, kansallisvaltioiden vähenee. Historiallisessa perspektiivissä tämä on erinomaista.
Jos yritämme suitsia digitaalista kauppaa tai alkoholin kulutusta suljetun maailman konstein avoimessa maailmassa, ovat lopputulokset surkeat. Musiikin nettipiratismi romahti vasta kun musiikkibisnes hyväksyi uuden todellisuuden ja tarjosi Spotifyta. Myös alkoholin saatavuuden suhteen pitäisi tunnustaa tosiasiat – viranomaisvallan mahdollisuudet säännellä saatavuutta eivät ole entisellään. Pitää keksiä uusia keinoja.
Siksi muutosta on syleiltävä. Viinin kauppa pitää Suomessa vapauttaa. Ei abstraktin ”yksilön vapauden” nimissä, vaan siksi että viinikauppaa ei oikein voi enää rajoittaa avoimessa Euroopassa. Meidän kannattaa antaa kotimaisille vähittäis- tai nettikaupoille mahdollisuus osallistua kilpailuun. Rakennetaan kieltojen sijaan kokonaisvaltaisemmin alkoholikulttuuria.
Minulle ”yksilön vapaus” ei ole mikään abstrakti asia, jota ei voisi käyttää perusteluna esimerkiksi viinin vähittäismyynnin sallimisessa. Onko kirjoituksesi siis ymmärrettävä siten, että oikein mielelläsi rajoittaisit yksilönvapauksia, mutta koska se ei nykymaailmassa enää toimi, niin on myönnyttävä ja annettava periksi? Mihin muihin vapauksiin kuin alkoholin ostamiseen ja nauttimiseen sinulla on vastaava asenne?
Tarkoitan sitä että vaikka itsekin allekirjoitan yksilön vapaus -argumentin tässä kysymyksessä, se on kuitenin asteen verran abstraktimpi ja ”ideologisempi” kuin THL:n terveysargumentointi. Mun argumentti on lähempänä yksilön vapaus -argumenttia, mutta lähestyn sitä toisesta kulmasta – valtio ei kykene enää tätä säätelemään.
Valtio on valtamonopoli, jolla on oikeus rajoittaa yksilönvapauksia hyväksi näkemällään tavalla. Se on yksi valtion perustehtävistä. Pidetään huolta siitä että valtio on sivistynyt ja humaani.
Hyvä kirjoitus, Hannu.
Se mikä häiritsi keskustan esityksessä eniten (ja sanon tämän vuosikymmenen keskustassa aiemmin toimineena) ei ollut se, etteikö tavoitteen motiivit olisi oikeat – eli vähentää alkoholihaittoja ja inhimillistä kärsimystä – vaan se, että esitys ei toimisi, ja synnyttäisi niin merkittävästi ulkoishaittoja. Sen vaikutusta pienpanimoihin ja pieniin kauppoihin ei oltu Saarikon työryhmässä aikanaan mietitty.
Mikä arvotasolla esityksessä oli väärässä on jatkuvasti esittää, että alkoholia pitäisi tuijottaa kustannuskysymyksenä:
1) Ensinnäkin, valmisteveron ja valmisteveron arvonlisäveroarvo on lähes 2 miljardia, missä haitat olivat THL:n mukaan reilun 1 miljardin pinnassa. Nämä ovat ns. suoria laskennallisia kustannuksia. Valmisteveroahan perustellaan haittaverona ja sen tuotto heittämällä korvaakin haitat.
2) Toisekseen, kun kohta 1 ei riitä millään niin siirrytään epämääräisiin tuotannollisiin kustannuksiin ja aletaan laskea jokaista maanantaista poissaoloa alkoholin piikkiin. Samalla tavalla se maksaa laskennallisesti n. 15 miljardia kansantaloudelle, kun ihmiset eivät joka päivä lenkkeile tai 25 miljardia kun syövät liian epäterveellisesti. Sokeri ja rasva tappavat moninkertaisesti enemmän kuin tupakka, huumeet ja alkoholi yhteensä.
3) Jos tehdään laskelmia kohdan 2 mukaan, lähtökohta on, että ihminen on olemassa vain tuotannontekijänä. Se on harvinaisen tympeä ihmiskuva. Sillähän voi perustella jos minkälaista politiikkaa – tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, kehitysyhteistyörahojen nollaamista tai vaikkapa vammaisten sterilointia.
Alkoholipolitiikassa taas se tavoite, että autetaan riskirajoilla käyttäviä niin, että addiktio ei ota valtaa elämästä, on humaani. Siihen ei kuitenkaan päästä näillä keskustan keinoilla.
Edellinen iso haittavaikutus keinovalikolla tehtiin 2004. Silloin raittiusmies Vanhasen hallitus peukaloi viinat ”hinta/laatusuhteiltaan” parhaiksi. Eli viinasta sai halvimmalla kännit. Suora alkoholikuolleisuus kohosi rajusti muutamaksi vuodeksi. Erityisen rankka harvennus tapahtui rappioalkoholistien joukossa, kun oluen ja vineton tilalle tuli suomiviina – mutta pullot tyhjenivät samassa ajassa. Viinien vapautuminen monopolista on ihan lähivuosien asia. Eikä jälki ole sellaista kuin kukkahattuliberaalit väittävät: ”Sitten saa vain Pirkka punaviiniä ja Pirkka valkoviiniä. Ken noin väittää, voi käydä vilkaisemassa markettien olutvalikoimia, niistä löytyy kymmeniä laatuja – myös se Pirkka-olut. Summa summarum: pidetään väkevillä kohtuu korkea vero, vapautetaan viinit hallitusti, kärvistellään ylilyöntien kanssa muutama vuosi – ja ollaan taas hieman lähellä eurooppalaista sivustyskansaa.