Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit, tänään päätämme asumisen ja siihen liittyvän maankäytön isoista linjoista lähivuosiksi.
Helsinkiläisten asumismenojen kohtuullistaminen on ollut vihreille pitkäaikainen tavoite. Tämä onnistuu parhaiten rakentamalla Helsinkiin lisää asuntoja. Onkin mahtavaa että myös kaikki muut ryhmät kannattivat asuntotuotantotavoitteen merkittävää nostamista jo kaupunkisuunnittelulautakunnassa.

Vuonna 2019, jos hyvin käy, Helsinkiin valmistuu 7000 asuntoa vuosittain. Eikä tuo 7000 tietenkään mikään katto ole. Harva tässä salissa halunnee lyödä jarruja pohjaan, jos tuo tavoite saavutetaan. Helsingin väkiluvun kasvua ei ennusteta, se rakennetaan. Parempi olisikin ehkä ajatella tuota lukua ala- kuin ylärajana.

Silti Vihreä valtuustoryhmä ymmärtää että tavoitteen pitää olla myös realistinen, ja meille on vakuutettu virkamiesten puolelta että tuo tavoite voidaan todella myös saavuttaa.

Tärkeää on myös että asuntotuotantotavoitetta voidaan nostaa viheralueita vaarantamatta.

Mutta meidän poliitikkojen tehtävä on paitsi iskeä taululle kovia numeroita, myös varmistaa että tälle suunnittelulle ja toteuttamiselle löytyy riittävät resurssit. Aivan tyhjästä ei kaupunkiympäristön toimiala voi valtaisaa volyymin nostoa nyhjäistä. Tulevan yleiskaavan kaavavaranto auttaa taatusti ja myös johtamisjärjestelmän uudistus toivottavasti nopeuttaa kaavoitusprosessia. Muistetaan valmistelijoitamme tulevissa budjettineuvotteluissa.

Asuntomuotojakauma

Myös toinen suuri kohta, asuntomuotojakauma on oikeastaan kaikille ryhmille voitto, sillä kaikkien asuntomuotojen tuotantotavoite kasvaa.Toistan, kaikkien asuntomuotojen tuotantotavoite kasvaa.

Tämän ohjelman myötä Helsinkiin rakennetaan enemmän niin ARA-vuokra-asuntoja, opiskelija-asuntoja, nuoriso-asuntoja, välimallia kuin vapaarahoitteisia vuokra- ja omistusasuntojakin.

Kaikkien asuntomuotojen tuotantotavoite kasvaa.

Lisäksi kannattaa pistää merkille että asuntomuotojakaumaan neuvotteluissa tehty kirjaus vapaarahoitteisen rakentamisen lisäämisestä on ehdollinen – jos välimallin rakentaminen kiihtyy ja saavuttaa tavoitteensa, sitä tarkistetaan ylöspäin seuraavina vuosina.

Ykköstavoite on se että Helsinkiä rakennetaan tulevaisuudessa enemmän. Vuosien 2012-2014 toteumasta 56% oli vapaarahoitteista tuotantoa, vaikka tavoite oli vain 40%. Vihreä valtuustoryhmä on valmis hyväksymään esitetyn jakauman, jotta asuntotuotanto todella saataisiin ylös. Vapaarahoitteinen tuotanto lähtee liikkeelle. Aina emme voi sulkea silmiä todellisuudelta.

Mainitsinko jo että kaikkien asuntomuotojen tuotantotavoite kasvaa?

Pysäköinti

Pysäköintipaikan ja asunnon hinta tulee aidosti erottaa toisistaan. Tämä ei onnistu nykyisellä järjestelmällä, jossa parkkipaikkoja velvoitetaan rakentamaan myös kantakaupunkiin kuin eläisimme Espoossa. Uutta Kruunuhakaa ei nykyisellä parkkinormilla voisi edes suunnitella.

Jos parkkipaikkoja rakennetaan liikaa, niiden kustannuksen maksaa suoraan joko kaupunki tai asuntojen ostaja – oli asukkailla autoa tai ei. Ja kaupunki maksaa turhista paikoista alempana tonttihintana. Tässä on todellakin normitalkoiden paikka.

Onkin erinomaista että:

“Kaupunginhallitus kehottaa kaupunkisuunnittelulautakuntaa mahdollistamaan kokeiluja ja ottamaan käyttöön erilaisia malleja asuintonttien pysäköintipaikkojen rakentamiseksi niin, että pysäköintipaikoista tarvitsee toteuttaa tontin rakentamisen yhteydessä tapauskohtaisesti määritelty osuus.”

Tämäkään kirjaus ei pakota toteuttamaan pysäköintipaikkoja jokaisessa paikassa vaiheittaisesti. Mutta se antaa kaupunkisuunnitteluvirastolle ja lautakunnalle nykyistä enemmän harkintavaltaa. Kohteita, joissa tämä on sekä järkevää että mahdollista löytyy taatusti.

Lisäksi erityisesti käyttötarkoituksen muutoksissa, eli esim. toimistoja asunnoiksi muutettaessa ja täydennysrakentamisessa pysäköintinormit ovat usein olleet rakentamisen esteenä. Tässäkin annetaan kaupunkisuunnittelulautakunnalle valta poiketa normista, tulkita sitä luovemmin tapauskohtaisesti.

Toivottavasti kaupunkisuunnittelulautakunta tuntee tuoreen vallan kohinan suonissaan ja myös käyttää sitä. Ykköstavoitteena pitää olla se että rakennetaan asuntoja ihmisille. Kyllä markkinatalous niille autoille koteja löytää. Luotetaan markkinoihin, eikö?

Muita tavoitteita
AM-ohjelmassa on muutakin kuin pysäköintipaikat ja asuntotuotantotavoitteet.

1970-luvun loppupuolella Helsinki perusti asuntojen hinta- ja laatusääntelyjärjestelmän, Hitasin. Hitas-säänneltyä tuotantoa rakennettiin paljon 80-luvulla, sittemmin vauhti on hiipunut. Vaikka järjestelmän tavoitteet, kohtuuhintainen omistusasuminen Helsingissä ja sosioekonomisesti tasaisempi kaupunki ovat kannatettavia, on Hitas saanut vuosien varrella paljon myös perusteltua kritiikkiä. Siksi onkin hyvä että ”Kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistövirasto selvittävät ennen valtuustostrategian käsittelyä yhteistyössä seudun tutkimuslaitosten kanssa uusia malleja ja keinoja varmistaa kohtuuhintainen omistusasuntotuotanto”.

Tämä voi tarkoittaa nykymuotoisen Hitasin jatkumista. Mutta se voi tarkoittaa myös jotain muuta, joka toteuttaa näitä tavoitteita. Maailma on muuttunut 1970-luvun puolivälistä melkoisesti. Ehkä jokin muu ratkaisu toteuttaisi tavoitteita paremmin? Vihreälle valtuustoryhmälle tärkeintä on tavoite, kohtuuhintainen asuminen Helsingissä.

Erityisen ilolla Vihreä ryhmä tervehtii selvitystä toimintamallista, jossa kaupunki takaisi ryhmärakennuttamiskohteiden lainat siihen asti, kunnes rakennus kelpuutetaan vakuudeksi. Ryhmärakennuttaminen tarjoaa paitsi kohtuuhintaisia vaihtoehtoja, myös mahdollisuuden tuoda markkinoille lisää kilpailua.

Samaten hyvä on että selvitetään, miten kaupunki voisi vaatia suurten kerrostalokohteiden elinkaaren aikaisen hiilijalanjäljen laskemisen ja julkaisun. Jos haluamme saavuttaa pitkän aikavälin ilmastotavoitteemme, energiatehokkuutta ei pidä ymmärtää vain tiukemmiksi normeiksi.

Lopuksi

Puheenjohtaja, valtuutetut, bästa fullmäktige

Tätä puhetta valmistellessani etsin puolueiden vaaliohjelmia kuntavaaleihin 2012. Valitettavasti googlauskykyni olivat rajalliset. En onnistunut löytämään verkosta kuin omamme ja SKP:n ohjelmat. Onneksi edes vaalilehtiä löytyi!

SKP avaa oman kuntavaaliohjelmansa lauseella: Kohtuuhintainen asuminen on perusoikeus.”

Vasemmiston versio samasta ajatuksesta on “Asuminen on perusoikeus.” ja kunnallisvaaliohjelman Top-10 -osion top-ykkösenä oli “Asumisen hinta alas!”.

Me Vihreät lupaamme ohjelmassamme että ”Asumisen tulee olla halvempaa – myös pieni- ja keskituloisella sekä yksineläjällä pitää olla mahdollisuus asua Helsingissä.”

Kokoomuksen Lasse Männistö avaa puolestaan vaalilehden “Sikakallis Stadi” -kolumninsa seuraavasti:

“Asumisen hinta on kenties Helsingin viheliäisin ja laajimmalle levittyvä ongelma. Ainakin jos on uskominen lukuisia selvityksiä. Helsingissä asukkaalle todella kuluu asumiseen suurempi osa tuloista, kuin missään muualla Suomessa. Pienituloiselle asunto kaupungissa on aivan liian kallis.”

Harvasta tavoitteesta siis vallitsee yhtä suuri yksimielisyys halki poliittisen kentän.

Asumisen hintaa pitäisi saada alas, tai ainakin nykyistä nousua olisi hyvä kyetä edes vähän hillitsemään.

Tämä ohjelma ja tuleva yleiskaava antavat edellytyksiä tämän tavoitteen saavuttamiselle. Helsingissä asuntojen kysyntä ei ole laantumassa ja hyvä niin. Meidän on kyettävä vastaamaan kysyntään. Tämä ohjelma vastaa.

Parahin puheenjohtaja, Vihreä valtuustoryhmä kannattaa Asumisen ja maankäytön ohjelman hyväksymistä. Kiitos.