Suomi, tai no ainakin Suomen hallitus, julkaisi viime viikolla ilmasto- ja energiastrategian, jonka mukaan 2030 Suomen teillä olisi noin 250 000 sähköautoa ja vähintään 50 000 (bio)kaasuautoa. Kovin radikaaliksi tätä näkemystä ei voi väittää, maassamme kun huristelee tätä nykyä noin 2,6 miljoonaa henkilöautoa, 300 000 pakua ja 100 000 rekkaa. Eli hallituksemme strategian mukaan vuonna 2030 vain noin 10% ajoneuvoista liikkuisi enemmän tai vähemmän kestävästi.

Näkemyksestä puuttuu paitsi kunnianhimo, myös ymmärrys siitä miten nopeasti sähköautoilu voi yleistyä.

Suosittelen katsomaan tämän Tony Seban presentaation. Linkkaan suoraan kohtaan, jossa puhutaan sähköautoista. Käyn läpi ydinkohdat tässä blogissa.

Miten nopeasti muutos voi tapahtua? Seuraava Tony Seban kuvapari kertoo esimerkin sadan vuoden takaa:
cursor_and_del_1_pdfcursor_and_del_1_pdf
Meillä on aikaa vuoteen 2030 suurin piirtein saman verran. Onko samanlainen muutos mahdollinen vai vain viherhaihattelua?

Sähköautojen kallein osa on akusto. Litium-ioni-akustojen hinta on laskenut viimeiset 15 vuotta noin 14% per vuosi. Vuoden 2010 jälkeen jopa n. 16% vuosi. Tästä laskusta seuraa seuraava käyrä:
cursor_and_del_1_pdf
Tähti vuoden 2020 kohdalla tarkoittaa vuotta, jolloin 320 kilometrin toimintasäteellä varustetun sähköauton akuston hinta on tasolla, jolla uuden sähköauton hinta on sama kuin Yhdysvalloissa myytävän keskihintaisen polttomoottoriauton (33 000$).

Vuoden 2022 kohdalla oleva tähti puolestaan on ”low-end” eli halvahkon auton hintataso (22 000$). Eli vain muutaman vuoden kuluttua sähköauto ei ole enää markkinaehtoisestikaan kalliimpi kuin polttomoottoriauto.

Entäs sitten? Ei jengi halua sähköautoja? Ai ei vai?

Tavallisessa polttomoottoriautossa on noin 2000 liikkuvaa osaa. Teslassa 20. Kumman arvelette olevan halvempi ylläpitää ja kestävämpi? Entäs ajokokemus? Tesla tarjoaa jo nyt suorituskyvyltään monta kertaluokkaa kalliimpien polttomoottoriautojen kiihtyvyyden ja väännön. Ja sähköauton sähkö maksaa bensaan verrattuna pähkinöitä.
cursor_and_del_1_pdfJa kuvitteleeko joku suurten autovalmistajien tässä markkinatilanteessa vielä kymmenen vuoden kuluttua valmistavan polttomoottoriautoja lähinnä Suomen markkinoille? Ja vielä, kuvitteleeko joku vain Suomen markkinoille rakennettavien Flexifuel-autojen olevan halvempia kuin kaikkialle muualle maailmaan valmistettavien sähköautojen?

Onkin varsin todennäköistä että hallituksen biopolttoainekiimassaan valitsema visio on aivan liian varovainen. Pitäisi valmistautua koko henkilöautoliikenteen sähköistämiseen. Tavoitteen tulisi olla vähintäänkin se että 2030 teillämme ei uusia polttomoottoriautoja ole enää lainkaan.

Ja kaupunkitasolla meidän tulisi valmistautua siihen että latauspaikkojen tarve kasvaa lähivuosina räjähdysmäisesti. Jokaisella Helsingin noin 20 000 kadunvarsipaikalla pitäisi mahdollistaa lataaminen. Olenkin antanut kertoa itselleni että kaupunki on tähän valmistautumassa, tosin mittakaavaa Helsinkikään ei välttämättä vielä hahmota.

Biopolttoaineet, ainakin jätteistä tuotettavat, voivat olla osa raskaan liikenteen ja lentoliikenteen tulevaisuutta. Henkilöautoista polttomoottorit katoavat muutamassa vuodessa ja siinä voittavat sekä autoilija että ympäristö. Vaikka kuinka uskoisi biotalouteen, kannattaa katsoa mitä maailmalla tapahtuu. Suomi ei ole mikään yksinäinen saareke, jossa voidaan tehdä aivan omalakisia päätöksiä. Markkinatalous ratkoo ison osan autoilun ilmasto-ongelmista aivan lähivuosina.

Ja 2030 autot ovat automaattisia, joka muuttaa autoilun luonnetta vielä enemmän. Mutta siitä joskus toiste.