Ilmastonmuutos on tosiasia. Ihmiskunnan on muutettava käytöstään. Hiilestä ja kaikista muista fossiilisista polttoaineista on vierottauduttava, co2-päästöjen pitäisi jo laskea, kasvaa ne eivät enää saisi.
Meidän on tarkasteltava kaikkea: rakentamista, asumista, jätteitä, ravintoa, liikkumista. Kaikkea.
Monissa asioissa onkin jo edetty paljon. Esim. kotikaupunkini Helsinki tulee vuoteen 2020 mennessä vähentämään asukaskohtaisia ilmastopäästöjään n. -54% vuoden 1990 tasosta – emmekä ole mielestäni joutuneet tinkimään elintasostamme pätkääkään, päin vastoin. Emme värjöttele savimajoissa kylmää lanttua järsien.
Kohtuullisen helposti nähtävissä on myös polut joissa autoliikenne sähköistetään, lihaa syödään vähemmän, lämmitetään talot geotermisellä ja lämpöpumpuilla, sähköä tuotetaan auringolla, tuulella ja ydinvoimalla. We can do this!
Kaikkein vaikein pala on lentäminen. Vaikka lentokoneiden tehokkuus on parantunut valtavasti, ei lentokerosiinille ole olemassa mitään korvaavaa uusiutuvaa polttoainetta tai voimanlähdettä. Sähkölentokoneesta ei ole edes kuviteltavissa olevalla teknologialla korvaamaan nykyistä suihkumoottoriteknologiaa. Oman ongelmansa tähän tuo se että öljystä ei voida tuottaa vain lentokerosiinia, vaan se on hienompi jae prosessissa, jossa syntyy niin raskasta polttoöljyä kuin muutkin liikenteen polttoaineet.
Vaikeinta lentämisestä luopuminen on kulttuurisesti. Helppo ja halpa kaukomatkustaminen on mullistanut maailmamme. Vaikka meidän täytyy muistaa että lentäminen on globaalissa mittakaavassa parhaiten pärjäävän 20 prosentin etuoikeus, se on silti ollut olennainen osa kulttuuriamme jo vuosikymmeniä. Itse haluaisin uskoa että maailma, jossa me ihmiset kohtaamme muita kulttuureja rauhanomaisissa merkeissä, vähentää myös sodan uhkaa planeetallamme. Oikeastaan jos kaukomatkailulla ei olisi negatiivisia ilmastovaikutuksia, toivoisin että ihmiset matkustaisivat vielä nykyistäkin enemmän. Kuljetetaan ihmisiä pommien sijaan.
Lyhyillä matkoilla muutos on helpompi toteuttaa. Kotimaassa voimme parantaa junaverkkoa – Suomen liityntäliikenne Helsinki-Vantaalle tulisi hoitaa vähintään Kokkola-Jyväskylä-Kuopio -korkeudelle junalla. Samoin kuin suuri osa Euroopan sisäisestä liikenteestä. Mutta kansainväliselle lentoliikenteelle ei Suomessa oikein ole vaihtoehtoa. Juna Thaimaahan kestää kaksi viikkoa suuntaansa, laiva Yhdysvaltoihin viikon – eikä se olisi yhtään ilmastokestävämpi ratkaisu, kuten ei ole ”juna Eurooppaan” -vaihtoehtokaan jossa ensimmäinen väli vetäistään kelluvalla viihdekeskuksella joka polttaa raskasta polttoöljyä.
No mitä sitten voidaan tehdä? Eikö ole pahimmanlaatuista vihreää kaksinaamaisuutta vaatia muilta toimia ja lentää itse lokottelemaan Epsanjan lämpöön?
Minä en usko että maailma pelastuu vain yksilöiden valinnoilla. Vaikka moni syö vain kasviksia, ottaa kylmiä suihkuja eikä lennä koskaan minnekään, en usko että me kaikki toimisimme koskaan näin hienosti vapaaehtoisesti. En minä ainakaan. Haluan nähdä maailmaa ja maailmalla asuvia sukulaisiani. Rakastan matkailua ja lämpimiä suihkuja.
Henkilökohtaista kilvoittelua tärkeämpää onkin yhteiskunnan taso. Voin aivan hyvin vaatia järjestelmään muutoksia, jotka sattuvat omaan kukkaroon ja sitä kautta käytökseeni. Kannatankin jyrkästi lentoveroa, joka hidastaisi lentoliikenteen kasvua ja tekisi lomailustani kalliimpaa. Tällainen järjestelmätason säätö tekee muutoksen osin huomaamattomasti – jossain vaiheessa onkin ihan normaalia paistaa seitankinkku, ostaa sähköauto, hankkia katolle paneeleja tai junailla loma lentämättä. Tätä muutosta ei voi vaatia vain yksilöiltä, juuri tähän tarvitsemme yhteiskuntaa.
Eikä kaikkea lentämistä tarvitse lopettaa koskaan. Keskeistä kun pitäisi moraalisen puhtauden sijaan olla se että lisääntyykö ilmakehämme hiilidioksidipitoisuus vai ei. Ja hiilidioksidikuormaamme voimme vaikuttaa kahdella tavalla: joko vähentämällä päästöjä tai poistamalla hiilidioksidia ilmakehästä. Kunhan kokonaisvaikutus on neutraali, ei sillä ole planeetan kannalta oikeastaan mitään väliä jätänkö lennot lentämättä, vai lennänkö ja kompensoin co2-päästöni.
Tunnustan, kävin joululomalla tyttäreni kanssa Lontoossa tapaamassa siskoani ja hänen lapsiaan. Lentämällä. Finnairin laskurin mukaan suora lento Lontooseen tuottaa 149kg co2-päästöjä per suunta per henkilö, matkamme päästöt siis n. 600 kg. Suomen luonnonsuojeluliiton ja Koneen säätiön yhteisen Hiilipörssin kautta voi ostaa hiiltä sitovaa suota. Hiilipörssin mukaan:
Suot sitovat hiiltä keskimäärin 240-300 kiloa (hiilidioksidiksi muutettuna 890-1110 kg) hehtaaria kohden vuodessa¹. Ojitetut suot taas vuotavat hiiltä ilmakehään noin 1500 kg (hiilidioksidina 5 550 kg) hehtaaria kohden vuodessa (Väli-Suomessa)². Ojitetun suon ennallistaminen lopettaa hiilen karkaamisen ilmaan, ja palauttaa hiilensidonnan turpeeseen, joten vaikutukset voidaan laskea yhteen.
…
Ennallistamalla 5-6 hehtaaria ojitettua suota, voi varastoida noin 4400 kiloa hiiltä vuodessa, mikä vastaa suunnilleen keskivertosuomalaisen vuosittaista hiilijalanjälkeä (varmuuskertoimet huomioiden). Suomalaisen keskimääräinen hiilipäästö on noin 3100 kg hiiltä vuodessa (vastaa 11 500 kg hiilidioksidia).
1/4 hehtaari (2500m2) sitoo vuodessa vähintään 810kg hiilidioksidipäästöjä, hintaa tälle kompensaatiolle tulee 200 euroa.
Plomps. Olen sovitttanut syntini. Lentolipuille tuli hintaa kolmannes lisää. Ja ilmastoneutraalien lippujen ollessa tämän verran kalliimpia ehkä myös lennän vähemmän. Mutta lentää aion vastakin, kompensoiden.
Pääpiirteissään olen kirjoittamastasi samaa mieltä. Tässä kuitenkin pari pientä faktantarkistusta:
Nesteellä on valmis tuote fossiilisen kerosiinin korvaamiseen uusiutuvalla tuotteella: https://www.neste.com/companies/products/renewable-fuels/neste-my-renewable-jet-fuel Hintaa tuolla toki on nykyisellään reilusti fossiilista enemmän.
Itämerelle ei ole enää moneen vuoteen saanut laivoissa polttaa raskasta polttoöljyä ilman rikkipesureita. Käsittääkseni liikenne on isolta osin siirtynyt huomattavasti puhtaampaan kevyeen polttoöljyyn ja pieneltä osin myös LNG:hen.
https://www.lvm.fi/-/laivojen-typpipaastoja-rajoitetaan-itamerella-ja-pohjanmerella
Kas, tuo Neste oli mennyt ohi silmien. Erinomaista kehitystä, mielenkiintoista tietenkin se miten se skaalautuu jos skaalautuu.
On laivoja ja laivoja. Jos pääsee rahtilaivalla New Yorkiin, laivan päästöt lisääntyvät niin vähän että sitä ei voi mitata mutta varmaan laskelmat osoittavat että muutama kilo tuli. Tämä vaihtoehto on vaan kovin hankalasti selvitettävissä ja siitä ei ole massojen liikuttajaksi.
”Sähkölentokoneesta ei ole edes kuviteltavissa olevalla teknologialla korvaamaan nykyistä suihkumoottoriteknologiaa.” Tämä ei pidä paikkaansa. Nykyteknologiaa hieman jatkojalostamalla on lyhyet suihkumoottorilennot sähköistettävissä. https://cleantechnica.com/2018/10/31/easyjet-to-test-9-passenger-electric-airplane-in-2019/
Startup, joka ratkoisi ongelmaa, jonka voi jo nyt ratkaista 100% junaliikenteellä. En ole varma onko tälle lopulta edes kysyntää. Ja tosiaan jos nyt yritetään kehittää 9 paikan lentokone jolla lennetään muutamia satoja kilometrejä. Pitäisi kyetä korvaamaan koneet, jotka lentävät 10000km ja kuljettavat kerralla 350 matkustajaa.
Ja tosiaan ”hieman jatkojalostamalla”. Tuo kone ei lennä vielä vuosiin, isommista puhumattakaan.
https://weflywright.com
Teillä Helsingissä taloutta halutaan yhä enemmän turismin varaan ja ei vihreät näytä sitä vieroksuvan. Lisää lentoturisteja, kuluttajia, rakennetaan suuren osan ajasta tyhjillään olevia tiloja kuten hotelleja ja kulttuurirakennuksia ja ei puhettakaan siitä, että Helsinkiin tulevat turistit syyllistyvät juuri siihen mistä väitätte kiereskelevänne moraalinne kanssa kun itse matkustelette. Jos oikeasti haluaisi päästöt alas, niin ei rakentaisi yhä suurempaa taloutta johon pitää kehittää koko ajan jotain uutta kulutettavaa. Ei ne Helsingin ekologiset jalanjäljet sillä laske, jos tänne tuodaan joka vuosi yhä enemmän turisteja kuluttamaan yhä enemmän. Ehkä huomaatte vihdoin muutaman tappiollisen vaalin jälkeen että uskotte mahdottomaan, kun kasvatatte taloutta ja kaupunkia kiihtyvään tahtiin ja väitätte tekevänne jotain ekologisesti kestävää. Kaikkea huonoa sinne ensi vaaleihin. Toivottavasti saatte käkättimeen, ettei yhä useammat joudu teidän kusettamiksi.
Vapaissa demokratioissa joissa ihmiset saavat tehdä vapaita valintoja me emme oikein voi matkailua kieltääkään. Ja suurin osa toimenpiteistä mitä olemme Helsingissä tehneet, on sellaisia jotka parantavat Helsingin laatua myös helsinkiläisille.
Suomessa on ennallistettavissa olevaa suota muutama miljoonaa hehtaaria. Yhden ennallistetun hehtaarin arvioidaan sitovan tonnin co2:a vuodessa (tosin ainakin ensimmäisinä vuosina ennallistettu suo ei jarruta vaan kiihdyttää ilmastonmuutosta metaanipäästöjen vuoksi). Eli näillä saadaan parhaimmillaan muutama miljoonaa tonnia sidottua vuodessa vuosien viiveellä. Pelkästään Suomen lentoliikenteen päästöt ovat luokkaa 2 miljoonaa tonnia vuodessa. Kun kompensaatioista haetaan ratkaisua yhden jos toisenkin vaikeasti dekarbonisoitavan sektorin päästöille (mm. teräs-, betoniteollisuus) ja jotenkin tulisi ratkaista myös niiden maiden lento- ym. päästöt joilla ei ole omia kompensaatiomahdollisuuksia, niin aika vaikeaksi menee kompensaatioiden kanssa. Metsiäkään ei voi loputtomiin lisätä.
Lisäksi yksilön valintojen suhteen tärkeintä ei nähdäkseni ole useinkaan suorat, vaan epäsuorat ”sosiokulttuuriset” vaikutukset. Lentämättä jättämällä välttyy määrältä x päästöjä. Kuitenkin sosiaalisesti vähäisimmissäkään määrin ”influensserin” asemassa edes omassa lähipiirissään olevan tekemisten tai tekemättä jättämisten epäsuora vaikutus on helposti suoria vaikutuksia suurempi. Jos käy lentäen siellä täällä, niin lähipiiri matkii, ihan sitä sen suuremmin tiedostamattaankin. Yhteiskunnan tasolla ja kansainvälisesti tapahtuu suuremmassa mittakaavassa samaa. Kts. esim. kasvisruoka. Pääasiassa länsimaiden hyvin toimeentuleva kaupunkilaiseliitti luo trendit, joita muualla seurataan vaihtelevalla viiveellä. Siksi tekemistemme vaikutus täällä maailman onnellisimmissa maissa on suurempi kuin miltä ensisilmäyksellä vaikuttaisi. Tältä kuvio ainakin itselleni näyttää.
Eli tavallaan kuvasit sitä mitä yritin kuvata – vähitellen käytöstavat muuttuvat suuntaan jossa valinnat ovat luontevia ja niille syntyy vaihtoehtoja. Mutta tämä vaatii järjestelmätasoa tuekseen.