Helsingin kaupungin kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan toimialalautakunnan alaisen kulttuuri- ja kirjastojaoston (huh) viimeviikkoinen kokous on herättänyt keskustelua. Vaikka ei poliitikkona olekaan ehkä järkevää nostaa päätään poterosta, niin ajattelen että päätösten ja perustelujen pitää kestää julkinen keskustelu ja kritiikki. So here we go, kirjoitus on pitkä.

Kulttuuri- ja kirjastojaosto jakoi 10.12.2019 kokouksessaan ensin ns. ”laitosavustukset”. Niihin me emme voi vaikuttaa, vaan saajat ja summat löytyvät valtuuston talousarviopäätöksestä. Tämä n. 23 miljoonaa euroa sisälsi avustukset Helsingin kaupunginteatterille, Korkeasaarelle, UMOlle ja Kansallisoopperalle.

Tämän lisäksi Kulttuuripalveluiden avustuksiin on kokonaisuudessaan varattu 17,9 miljoonaa euroa. Tämä sisältää sitten kaikki kohdeavustukset (mm. Alppipuiston kesä, festivaalit, projektit, konserttisarjat) että teattereiden, sirkuksen jne. ryhmien vuotuisavustukset.

Kokouksen päättämät tuet:

Kokonaisuudessaan jaoimme siis kokouksessamme avustuksia noin 36,5 miljoonan edestä, summa kasvoi jonkin verran viime vuodesta. Tätä ei olisi ehkä julkisesta keskustelusta ja tiedotusvälineistä voinut arvata.

TAUSTA

2017

Helsingin kaupunki on viime vuosina terävöittänyt kulttuuripolitiikkaansa. Linjaukset ovat julkisia ja poliittisten päättäjien hyväksymiä, virkamiesten valmistelemia.

Joulukuussa 2017 leikkasimme valtionosuutta (VOS) nauttivilta musiikkioppilaitoksilta Helsingin tukea -5%. Jatkoimme samalla linjalla myös 2018 ja leikkasimme vielä 2% lisää.

Tämän linjauksen taustalla oli eri taiteenlajien perusopetuksen tuen merkittävä rakenteellinen epäsuhta – vuonna 2014 n. 94% valtion tuesta taiteen perusopetukseen meni musiikille ja kaupungin tuestakin 84% musiikille (VOS-opistoille 65%). Päätöksen myötä pystyimme rahoittamaan enemmän muiden taiteenlajien kuten arkkitehtuurin, kuvataiteen, tanssin ja sanataiteen perusopetusta. Ja musiikkioppilaitoksia, jotka eivät ole valtion tuen piirissä mutta tekevät tärkeää työtä.Me emme leikanneet taiteen perusopetuksesta tai kulttuurista. Me vain siirsimme tukea laitokselta ja taiteenlajilta toiselle, painottaen myös alueellisuutta.

Päätöksen jälkeen oli keskustelua tulisiko lautakunnan alistaa päätös ns. otto-oikeudella ja peruuttaa päätös. Näin ei tapahtunut. Päätös oli perusteltu ja kaupungin valitseman strategisen linjauksen mukainen. Päätöksen seurauksena todennäköisesti entistä useampi lapsi pääsi taiteen perusopetuksen piiriin.

2018

2018 saimme myös talousarvioneuvotteluissa väännetyksi noin 800 000 euroa lisää rahaa avustuksiin. Olin ajatellut että tämä olisi tärkeä apu syksyn muutoksissa, kun samanaikaisesti oli tarkoitus myös ensimmäistä kertaa tarkastella avustuksenhakijoita Helsingin jo 2017 keväällä päättämien myöntämisperusteiden kautta. Ao. perusteet ja jaoston seminaarit painottivat erityisesti kulttuurin ns. vapaata kenttää ja uusien toimijoiden tukea.

Joulukuussa 2018 virkamiesten pohjaesitys olikin jakanut lisärahoituksen juuri näiden linjausten mukaisesti. Saimme nostaa useamman toimijan ensimmäistä kertaa tuen piiriin. Olen tästä yhä todella ylpeä ja iloinen.

Olin toisaalta myös pettynyt valmisteluun. Se oli erittäin varovaista ja vaikutti siltä että kenenkään jo tukea saavan avustusta ei oltu tarkasteltu myöntämisperusteiden kautta – ne kun olivat täysin ennallaan. Olivatko ne tismalleen kohdallaan jo valmiiksi? Vaikea uskoa. Lisäraha oli antanut virkamiehille helpon tavan ohittaa avustusperusteiden mukainen tarkastelu.

Siksi ajoin jaostossa palautuksen kautta läpi päätöksen, jossa kohdistettiin lopulta melko marginaalinen leikkaus myös valtiontukea nauttiviin ns. VOS-teattereihin. Tämä raha ohjattiin avustuskriteerien mukaisesti uusille toimijoille. Päätös osoitti jaoston kulttuuripoliittista tahtoa ajaa voimakkaampaa ja jatkuvaa muutosta kriteereihin perustuen.

Päätöksen jälkeen oli keskustelua tulisiko lautakunnan alistaa päätös ns. otto-oikeudella ja peruuttaa päätös. Näin ei tapahtunut. Päätös oli perusteltu ja kaupungin valitseman strategisen linjauksen mukainen.

2019

Tänä vuonna olimmekin vaikeamman tilanteen edessä. Kulttuuriavustuksiin suunnattu summa kasvoi, mutta vähemmän kuin edeltävänä vuonna ja tästä suuri osa oli jo sidottu mm. Tanssin taloon liittyviin ennalta sovittuihin avustusnostoihin.

Virkamiehet ja jaoston poliitikot olivatkin tärkeän kysymyksen äärellä:

Tuleeko kulttuuripoliittisia tavoitteita edistää myös sellaisina vuosina kun tuki ei kasva merkittävästi?

Eli tuleeko meidän antaa lisärahaa uusille ryhmille, oppilaitoksille ja festivaaleille vaikka emme saisi euroakaan lisärahaa? Tai toisinpäin, voiko uusi taiteilijaryhmä päästä kaupungin rahoituksen piiriin vain sellaisena vuonna kun kaupungin tukisumma kokonaisuutena kasvaa? Kulttuurin tuki kasvaa kuitenkin merkittävästi vain noin kerran neljässä-viidessä vuodessa, mutta kulttuurin kenttä kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Ja ehkä erityisesti, voiko jonkun tuki joskus laskea?

Minun mielestäni vastaus on selvä: muutoksia tulee tehdä joka vuosi. Muutoksen täytyy olla olennainen osa Helsingin kaupungin kulttuuripolitiikkaa. Meidän pitää kyetä vuodesta ja avustusbudjetin kokonaissummasta riippumatta – voihan olla että se joskus supistuukin – palkitsemaan ansioituneita toimijoita lisätuella ja nostamaan kokonaan uusia toimijoita tuen piiriin. Se on elävän kulttuurikaupungin ja kulttuurikentän perusta.

Virkamiesten pohjaesitys antoi kysymykseen saman vastauksen. Linja on hyvä ja kaupungin tavoitteiden mukainen. Kiitokset siitä.

Korostan sitä että Helsinki ei leikannut kulttuurilta, Helsinki lisäsi kulttuurin rahoitusta.

LISÄYKSET:

LEIKKAUKSET:

Lisäyksiä siis hiukan yli 300 000 euroa ja leikkauksia noin 110000 euroa. Nettona lisää avustuksia pysyväisluontoisempaan toimintaan n. 190 000 euroa enemmän kuin vuonna 2019.

Voi kysyä, olisiko kaikki leikkaukset pitänyt jättää tekemättä kun rahaa kuitenkin tuli lisää. Toisaalta karuimmillaan se olisi tarkoittanut sitä että olisimme voineet jakaa lisäyksiä 110 000 euroa vähemmän. Kuka meidän olisi pitänyt jättää ilman lisätukea? Ja miten päätös olisi ollut tasapuolinen tai perusteltu?

Tässä kokouksessa jaettua tukisummaa ei kannata kasvattaa myöskään tuomalla lisärahaa kohdeavustuksista, sillä niiden tarve ja hakumäärät ovat kasvaneet. Meillä on pelkästään tammikuun kokouksessa kuulemma luvassa 219 hakemusta – kohdeavustuksissa avustuksen saajien prosenttiosuus tulee ensi vuonna taatusti laskemaan. Sieltäkään ei oikein voi leikata, ne menevät usein kaikkein elävimmälle ja nopeimmin reagoivalle kulttuurille.

Jo nyt tiedossa hakemuksia lähes 7 miljoonalla, jaettavaa vain 2,3 miljoonaa euroa. Ja hakemuksia tulee jatkuvasti lisää.

Vaikka olen ajanut tällaista kokonaiskatsausta ja yleislinjausta jo vuosia, osui päätös ystäviini ja toimijoihin, joiden toivoisin kovasti menestyvän ja saavan lisää tukea.

Aloitin oman taiteellisen urani 1999 Tanssiryhmä Tsuumin riveissä, viimeksi sävelsin heille produktion vuonna 2017 – nyt ainakin väliaikaisesti lopetellessani taiteellista uraani. Alpo Aaltokosken kanssa olen työskennellyt ja ajanut Tanssin taloa, käynyt katsomassa useita hänen teoksiaan. Kokoteatteria ja Kokojazzia olen tukenut vuosia ja käyttänyt heitä esimerkkinä toiminnasta joka ehdottomasti ansaitsisi lisää tukea. ELMUa olen tukenut aina ja aikanaan Elmun tuen nousu tuohon sadantonnin pintaan, josta sitä nyt leikattiin, toteutettiin kulttuurilautakunnassa Johanna Sumuvuoren puheenjohtamana – annoin sivutukea ja valtuustossa tein heille suosiollisen ponnen Nosturin alueen kaavaan. Seurasaareen minulla on näin kansanperinteen ystävänä tietty kohtalonyhteys ja YT:nkin jossain häppeningissä olen tainnut joskus käydä vähän improilemassa.

En silti voinut ohittaa perusteluja, jotka meille kerrottiin. Tukimääriä mm. tasoitettiin suhteessa yleisömääriin ja tukeen per katsoja. Kävimme jokaisen avustusmuutoksen yksi kerrallaan läpi ja ne jokainen meille perusteltiin. Tavoite oli tasapuolisuus, yhdenvertaisuus.

Meidän jaostolaisten pitää pystyä toimimaan neutraalisti, katsomaan kokonaisuutta. Me emme voi ryhtyä tekemään täysin linjatonta kulttuuripolitiikkaa, jossa lisää tukea annetaan – ansioista riippumatta – omille kavereille ja suosikeille.

Todella hankala tilanne päättäjänä, joka on vuosikausia tehnyt töitä nimenomaan vapaan kentän aseman eteen. En nauti tilanteesta enkä tämän blogin kirjoittamisesta.

Mutta iso, strateginen linjaus on täsmälleen oikea. Vapaan kentän kokonaistilanne parani. Ja vuosikymmeniäkään nautittu tuki ei tule olla 100% takuu tulevasta, vaan avustusta tarkastellaan, jos ei nyt aivan vuosittain, niin kuitenkin aika-ajoin. Peilaten paitsi oman toiminnan sisältöön, myös muuhun kenttään, kehitykseen ja kaupungin tuelle asettamiin kriteereihin.

Siksi en voinut avata avustuspäätöstä vaikka moni henkilökohtaiset suosikkini kärsivätkin jaossa. Uskon että vähän pidemmällä aikavälillä näiden linjausten avulla Helsingin kulttuurikenttä on yhä elävämpi, monimuotoisempi ja hauskempi.

YT

Suurin keskustelu on syntynyt Ylioppilasteatteriin kohdistetusta n. 6000 euron leikkauksesta. Yli 2000 ihmistä on allekirjoittanut adressin ja some-keskustelua seuraamalla voisi kuvitella että Helsinki ja kulttuurijaosto ajoivat tahallisesti alas kaupungin koko kulttuuritoiminnan, vaikka kyse on noin 0,02%:sta osuudesta päätöksessämme. Jestas, me lisäsimme kulttuurin tukea!

Adressissa argumentoidaan päätöstä vastaan seuraavasti:

”Ammattitaiteilijan ja tuottajan työpaikka on vaarassa.”

Me tuemme pääosin vain ammattimaista toimintaa. Mikä tahansa leikkaus nyt jo jaetuista tuista tai tulevasta potista YT:lle on myös pois ammattilaisilta.

YT ei ole ammattiteatteri. Se on ammattitaitoisesta johdostaan huolimatta laadukas harrastajateatteri. Helsingin kaupunki ei tue myöskään esim. kuoroja – vaikka kaikilla laadukkailla harrastajakuoroillamme on ammattijohtaja, jonka palkan kuorot maksavat. Kuoroista tuemme Helsingin kamarikuoroa, joka on ammattilaisten kuoro.

YT:n tuki on yhä merkittävä harrastajateatteriksi. Ja YT:n tukeen kohdistettu leikkaus on linjassa muihin toimijoihin kohdistettujen leikkausten kanssa.

”Leikkaus ei voisi tulla YT:n kannalta huonompaan aikaan.”

Taiken tuen leikkaus on ikävää, mutta Helsingin kaupunki ei ole siitä vastuussa. Meidän tukipäätöksemme perustui mm. kaupungin tukisummaan per katsoja, joka ei liity millään tapaa Taiken YT:lle antamaan tukeen.

”Ylioppilasteatterin kaupungilta saamasta avustuksesta 28 000 euroa palautuu kaupungille Mustikkamaan kesäteatterin vuokran muodossa.”

Kaupungin tuki ei ole korvamerkitty Mustikkamaan vuokraan. Kuten kaikessa liiketoiminnassa: jos et voi kasvattaa tuloja (liput, avustukset, mesenointi, tuotemyynti, kaupallinen keikkamyynti), kannattaisiko leikata menoja?

Lyhyempi harjoituskausi Mustikkamaalla, jaettu kausi jonkin toisen teatterin kanssa tai jokin toinen sijainti kesäteatterille? Kaupungistamme löytyy taatusti paikkoja, joissa kesäteatterin voi järjestää edullisemminkin. Toisinaan on hämmentävää miten luovat organisaatiot näkevät muutokset vain uhkina.

”Ammattijohtoisuutensa ansiosta Ylioppilasteatteri on merkittävä helsinkiläinen taideinstituutio ja yhteisö.”

Pitää paikkansa. Siksi sen tuki on harrastajateatteriksi yhä varsin korkealla tasolla. Myös muut tukemamme yhteisöt ovat ammattijohtoisia.

Minun on vaikea uskoa että 6000 euron leikkaus kaataisi Ylioppilasteatterin. Eivät kaatuneet VOS-musiikkiopistotkaan (2017) tai VOS-teatterit (2018).

Teatterikenttä elää ja muuttuu. Se että YT on ollut monen tunnetun näyttelijän, muusikon, käsikirjoittajan ja ohjaajan kasvattiseura menneisyydessä, ei tarkoita sitä etteikö joku muukin teatteri voisi olla.

YT:n kannattaisi ehkä tarkastella myös Helsingin avustuskriteerejä ja miettiä miten toiminta asettuu niihin nähden. Onko siellä jokin myöntämisperuste jonka suuntaan reivaamalla voisi helpommin saada lisää tukea?

LOPUKSI

Kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan päättäjille toivon rohkeutta pysyttäytyä jaoston kokonaisharkinnan jälkeen tekemässä päätöksessä. Se on tasapuolinen ja kaupungin linjausten mukainen päätös, joka edistää pidemmällä tähtäimellä koko kulttuurikentän uusiutumista. Helppo päätös se ei ole, sen tiedän.

Lautakunta ei voi myöskään irroittaa kokonaisuudesta vain YT:n tukea, vaan sen täytyy avata koko kohta, jolloin sen pitäisi pystyä perustelemaan miksi juuri Ylioppilasteatteri ansaitsee vanhan tukitasonsa. Miksei Koko, TTK tai Tsuumi?

Ikävästi on tullut sellainen olo että Vasemmistoliiton kokouksessamme tekemän muutosesityksen taustalla on voimakkaasti se että Ylioppilasteatterilaiset ovat ystäviämme. He tuntevat meidät helsinkiläiset kuntapoliitikot ja osaavat vaikuttaa. Toivottavasti tänään toiset eivät ole tasa-arvoisempia kuin toiset.

Helsinki on hieno kulttuurikaupunki ja ensi vuonna se tukee kulttuuriaan enemmän kuin koskaan. Tanssin taloa rakennetaan, merellinen Biennale ilahduttaa toivottavasti niin kaupunkilaisia kuin vieraitamme. Orkesterit, oopperat, museot, klubit, kulttuurikeskukset, musiikkiopistot, taidekoulut, kaupunginosatapahtumat, galleriat ja teatterit toimivat yhä virkeämmin. Tämä on hieno kaupunki ja vielä parempaan suuntaan ollaan menossa.