Viime keskiviikon valtuustossa käytiin varsin pitkä keskustelu terveysasemien ulkoistamisesta. Tai oikeastaan käytiin keskustelua Kokoomuksen ryhmäaloitteesta, joka olisi luonut jonkinlaisen ulkoistamisautomaatin, mutta kuten usein valtuustossa, nytkin puhuttiin mieluummin vähän asian vierestä. Mikäpä siinä. Puhutaan vaan.

Vaikutti siltä että kaikki valtuutetut olivat jokseenkin herttaisen yksimielisiä siitä että Helsingin terveysasemien hoitoon pääsyssä on parantamisen varaa. Yleinen tapa mitata tätä saatavuutta on ns. T3-aika.

Terveysasemilla mitataan lääkärien ajanvarausaikojen jonoa laskemalla kolmas vapaana oleva kiireetön ajanvarausaika kalenteripäivissä. Terveysaseman T3-luku on näiden aikojen keskiluku eli mediaani. Puolella lääkäreistä on varattavia aikoja ennen T3-lukua ja puolella sen jälkeen.

Tässä taulukossa on värikooditettuna Helsingin terveysasemien T3-ajat 2018-2020. Vihreällä 0-14 päivää, vaaleahko punainen 15-35 päivää ja tumma punainen 36-42 päivää.

Varsin lyhyellä aikavälillä tilanne on heikentynyt merkittävästi. Tilastosta kannattaa huomata että T3-ajan maksimi Helsingissä on 42, sitä pidemmälle ajalle ei ”kalentereita ole vielä avattu”. Yhdeksän terveysaseman 42 päivää tarkoittaa siis käytännössä sitä että kiireettömiä aikoja ei ole.

Kaupunki pyrkii parantamaan toimintansa laatua monella tavalla. Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaava vihreä apulaispormestari Sanna Vesikansa kertoo hyvin millä kaikilla toimenpiteillä tätä yritetään. Varsin kattava ja pitkä lista.

Keskiviikon valtuustossa keskusteltiin kuitenkin vain yhdestä ainoasta keinosta: voisiko Helsinki, kuten monet suomalaiset kunnat, käyttää hyödykseen myös yksityisten yritysten osaamista. Voisiko esim. Mehiläinen tai Terveystalo ottaa hoitaakseen muutaman terveysaseman Helsingissä?

Tätä vastustettiin Vasemmistoliiton, Feministien, Keskustan ja Sosialidemokraattien toimesta. Kuultiin monta puheenvuoroa ”pörriäisistä”. Ratkaisuksi tarjottiin lähinnä sitä että Helsingin tulisi kehittää omaa julkista toimintaansa.

Helsingillä on 23 terveysasemaa, miten ihmeessä kahden niistä siirtäminen yksityisen operoitavaksi vähentäisi kehittämisen mahdollisuuksia 21:llä terveysasemalla?

Aivan. Ei yhtään mitenkään.

Tilanne menee minulta täysin yli ymmärryksen. Meillä on käsissämme akuutti saatavuuden kriisi, joka heikentää yleisemminkin luottamusta julkiseen terveydenhuoltoon ja palveluihin. Silti meidän pitäisi rajata yksi tunnetusti tehokas keino kokonaan pois.

Kyse on joka tapauksessa julkisesta palvelusta julkisella terveysasemalla. Asiakas ei parhaassa tapauksessa erota kaupungin ja yksityisen operoimaa terveysasemaa mistään muusta kuin siitä että yksityisen hoitamalta asemalta kuntalainen saa ajan sellaisen tarvitessaan.
Aivan samaan tapaan kouluruoka on kouluruokaa riippumatta siitä tuottaako sen kaupungin Helsingin kaupungin palvelukeskus -liikelaitos, Helsingin kaupungin 100% omistama Palmia Oy tai esim. Fazer Oy. Kyse on kuntalaisen palvelusta ja sen laadusta, ei siitä kuka sen tuottaa.

Arvelenkin että valtuuston vasen laita pelkää kokeilun onnistumista. Niin syvästi keskustelun kanta on ankkuroitu ideologiaan tosiasioiden sijaan. Tässä kohtaa on pakko lainata Kansan Uutisten entistä päätoimittajaa Yrjö Rautiota:

Moni poliitikko uskoo, että julkisuutta voi hallita kertomalla asioista (vain) sen, mikä on poliittisesti ”tarkoituksenmukaista”. Journalismin ainoa periaate taas voi olla vain se, että olennaiset asiat kerrotaan totuudenmukaisesti, oli se poliittisille päämäärille eduksi tai haitaksi.

Totuus on sitä paitsi aina myös poliittisesti tarkoituksenmukaista. Jos tosiasiat ja ideologia ovat ristiriidassa, vain ideologiaa voidaan korjata, ei tosiasioita. Ideologia, joka ei tosiasioita kestä, on ennen pitkää tuhoutuva.

Mitä tehdään ulkoistuskokeilun päättyessä jos yksityiset tuottajat kykenevät tuottamaan samalla hinnalla – tai jopa edullisemmin – parempaa laatua? Luovutaanko vai laajennetaanko? Miten otetaan opiksi? Jos kanta ei ole alunperinkään perustunut tosiasioihin, voiko tiedon lisääntyessä tehdä uuteen tietoon perustuvia päätöksiä? Voiko laatua ylipäätään kehittää jos ei ole valmis uskomaan mitä excel kertoo?

Minun mielestäni tärkein ideologinen kysymys on se onko meillä laadukas julkinen terveydenhuolto. Ehdottomasti. Näen terveydenhuollon ihmisoikeutena. Se ei ole ala, jolla ”vapaa markkinatalous” toimii – ja onneksi kukaan ei sellaista haluakaan. Meillä on oltava yhteisvastuullinen terveysvakuutusjärjestelmä, se on yksi pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin peruslupauksista. Kaveria ei jätetä, kaikki hoidetaan. Tästä perusoikeudesta olen valmis taistelemaan.

Sen sijaan en näe juuri lainkaan ideologisena kysymystä siitä kuinka julkinen terveydenhuolto järjestetään. Se tulee järjestää mahdollisimman tehokkaasti ja laadukkaasti. Tapauskohtaisesti tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

Joiltain osin se tarkoittaa kunnan, kuntayhtymän, valtion tai tulevaisuudessa ehkä maakunnan itse ylläpitämää palvelua. Joiltain osin se voi tarkoittaa julkisen tahon tarjoamia palveluseteleitä (esim. hampaat, kaihi). Ja joiltain osin se voi tarkoittaa yksityisen yrityksen operoimaa julkista palvelua (sairaankuljetus, terveysasemat, hoiva). Eikä yksityinen sektori tarkoita vain voittoa tavoittelevia yrityksiä – meillä on koko joukko ns. kolmannen sektorin toimijoita mm. päihdepalveluissa, joita ilman yhteiskuntamme olisi varsin toisen näköinen.

Näiden muutaman terveysaseman kohdalla uskon että lopputulos tulee olemaan hyvä. Helsinki osaa kilpailuttaa ja markkinat ovat olemassa. Toivottavasti muutama yksityinen toimija kirittää myös kaupungin omaa palveluntuotantoa tekemään parannuksia nykyistä nopeammalla tahdilla. Kilpailulla tapaa olla sellainen vaikutus.

Aiheesta tullaan keskustelemaan Helsingissä vielä useita kertoja kun ulkoistamispäätös saapuu lopulta päätöksentekoon. Avoin ja harkitseva keskustelu on hyvästä. Samaten lopputulosten perkaaminen – ei tätäkään kokeilua pidä jatkaa jos lopputulokset ovat kehnoja.

Onneksi valtuuston enemmistö ei äänestänyt Vasemmistoliiton palautusesityksen puolesta. Se olisi vienyt meiltä yhden työkalun pois. Ja päätöksen kärsijöinä olisivat olleet juuri ne, joiden puolesta vasemmisto vakuuttaa taistelevansa.