Olen ollut johdonmukaisesti Helsingin rakentamisen kannalla, silloinkin kun se on tarkoittanut myös viheralueiden pienenemistä. Voiko tämä olla vihreää? Helsingin Sanomissa oli eilen juttu Espoon kaavoittamisesta, joka ainakin minulle asetti asiat jälleen hyvin mittakaavaansa.

Juttujen aiheena on ollut Espoon pohjois-osiin suunniteltu uusi rakentaminen. Kokoluokaltaan alue on noin puolet Espoon pinta-alasta, luokkaa 150km2 eli 15000 hehtaaria. Uusia asukkaita ennustetaan olevan noin 60 000. Luontojärjestöjen mukaan tämä tarkoittaisi noin 2000 metsähehtaarin kaatamista, eli noin 300m2 metsää per uusi asukas.

Muutama vertailukohta Helsingistä:

• Jätkäsaari on 116 hehtaaria, ja sinne tulee 21 000 asukasta. Alkuperäistä luontoa tuhoutui, no eipä kai ihmeemmin lainkaan, kun isolta osin täyttömaalle ja vanhaan satamaan tehtiin.
• Vihdintien ja Huopalahdentien bulevardikaupunki -suunnittelualue on 137 hehtaaria, jonne rakennetaan kodit 14000 lle uudelle helsinkiläiselle. Viheralueet supistuvat, mutta niistä suuri osa moottoritien melualuetta, kokonaisuudessaan vaikutus muutamia kymmeniä hehtaareja. Oletetaan vaikkapa 50 hehtaaria, per uusi asukas 35m2.

Jos Vihdintien bulevardisointi kaataisi metsää Espoon mittakaavassa, lakoaisi puuta noin 500 hehtaaria – 3,5 kertaa koko suunnittelualueen verran.

Mistä tämä johtuu?

Ensinnäkin se johtuu siitä että Espoossa halutaan rakentaa pientaloja. Ne vievät vääjäämättä enemmän tilaa kuin tehokkaat kerrostalot. Se on valinta.

Toisaalta kysymys on keskeisesti liikenneratkaisusta. Helsinki tukeutuu olemassaoleviin väyliin ja nostaa niiden kapasiteettia mm. raitiotieratkaisuilla. Sekin on valinta.

Kun asiaa tarkastelee isossa kuvassa, on valinta ainakin minulle täysin selvä:

On täysin selvää että Helsingin rakentaminen on kestävämpää kuin Espoon. Yhä uusien alueiden rakentaminen kauas keskuksista henkilöautoilun varaan ei voi olla ilmastokestävää eikä minkäänlaisen luonnonsuojelun tavoitteiden mukaista.

Eikä tämä tietenkään tarkoita sitä että kaikki metsä Helsingissä kaadetaan. Ei tietenkään. Se tarkoittaa sitä että luonnonsuojeluun on suhtauduttava strategisemmin. Helsingin yleiskaavan ”virkistys- ja viherverkosto 2050” antaa osviittaa mihin tähdätään, yhtenäiset ja laadukkaat viheralueet, kaikkialla Helsingissä:

 

Meidän on Puolustettava vuoden 2016 yleiskaavassa viheralueiksi määriteltyjä alueita ja kehitettävä niiden yhtenäisyyttä. Miksi muuten näen aina vain otsikoita joissa puolustetaan metsää rakentamiselta, mutta en juuri koskaan ehdotuksia kohteista, jossa voisi esim. poistaa parkkipaikan ja laajentaa viherkäytävää?

Samaten esim. liito-oravan suojelussa olisi otettava strateginen, vähintään koko Uudenmaan kattava ote: kestävä ratkaisu ei ole suojella joka ikistä pesäpuuta kuin kruununjalokiviä, jos sen seurauksena jää rakentamatta poikittainen raideyhteys, joka siirtäisi kymmeniätuhansia auton ratista julkisen liikenteen kyytiin, joka päivä – ja toisaalla kaatuu tuhansia pesäpuita. Meillä tulisi olla valmis mekanismi, jossa Uudenmaan laajuisesti vahvistetaan liito-oravalle soveltuvia metsiä ja niiden välisiä yhdyskäytäviä. Kompensaatio voi minun puolestani olla vaikka kymmenkertainen – hehtaari kaatuvaa metsää Helsingissä suojelisi 10 hehtaaria muualla Uudellamaalla. Liito-oravan suojelukin tulee siirtää yksittäisten puiden tasolta strategiseksi, koko seudun kattavaksi.

Ymmärrän että tämä on hankalaa niin poliittisesti kuin luonnonsuojelujärjestöjenkin kantilta katsoen. Kyllähän se on Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen tehtävä suojella luontoa Helsingissä. Kaikkien hankkeiden vastustus ei kuitenkaan johda muuhun kuin että luonnonsuojelulliset näkemykset ja järjestöt ohitetaan yhä useammin. Ja jonnekin talot rakennetaan vaikka Helsingissä päätettäisiin suojella jokainen neliömetri.

Ja tietysti kyse on myös meidän jokaisen helsinkiläisen lähiluonnosta. Ja ymmärrän miksi sitä puolustetaan kiivaasti. Uskon myös vakaasti että lähiluonnosta voidaan pitää kiinni vaikka kaupunkia rakennetaankin lisää. Metsään on Helsingissä ihan kaikkialla (ehkä Ullanlinnaa lukuunottamatta) lyhyt matka, vain satoja metrejä, ja niin sen pitää ollakin. Tärkeää on pitää huolta myös hyvistä yhteyksistä myös Nuuksioon ja Sipoonkorpeen jotta niistäkin voi nauttia helposti myös ilman omaa autoa.

Mutta Helsinki joka ei rakenna, tai joka jopa tieten tahtoen antaisi ympäryskuntien hoitaa lisärakentamisen, ei ole menestyvä, kehittyvä eikä lopulta sitten hyvinvoiva. Myös ilmastonmuutoksen torjunnasta tulee haastavampaa mitä useampi meistä kulkee päivittäiset matkat omalla autollaan. Ja metsää, niin, sitä kaatuisi kymmenkertaisia määriä.