Hannu Oskala

  • Blog
  • Kuka Hannu?
  • Yhteystiedot

Työn tulevaisuudesta

08/12/2012 : Hannu Oskala 4 kommenttia

Nokian irtisanomiset kesällä olivat kylmää kyytiä erityisesti Salossa, jossa puhelinten kokoonpanokin yhä työllisti. Samoihin aikoihin Canon kertoi rakentavansa muutaman vuoden kuluttua tehtaistaan täysautomaattisia. Ihmisiä tarvitaan vain tuomaan raaka-aineita ja kuljettamaan valmiit kamerat kauppoihin. Ja ehkä ottamaan valokuvia.

Luddiitit kutomakoneen kimpussa

Teollistumisen historia kertoo että mikä tahansa toiminto, joka voidaan automatisoida, automatisoidaan ennemmin tai myöhemmin. On vain ajan kysymys milloin Nokian tai minkä tahansa muunkaan härpättimen kokoonpanolinjoilla ei tarvita enää ainuttakaan ihmistä.

Tästä seuraa se, että ns. Kiina-ilmiö, jossa työpaikat ovat paenneet halvan työvoiman maihin, muuttaa luonnettaan. Työvoiman hinta ei ole enää ratkaiseva tekijä tehtaiden sijainnille. Sensijaan energian hinta, logistiikka, markkinoiden sijoittuminen ja hyvä infrastruktuuri nousevat tärkeämmiksi kilpailutekijöiksi.

Sama kehitys koskee myös maataloutta. Jo pitkään koneet ja -automaatit ovat hoitaneet lypsämisen emännän sijaan. Kaukana tulevaisuudessa ei ole enää sekään että tomaatit ja mansikatkin poimii robotti – tehokkaammin, tasalaatuisemmin, edullisemmin ja 24 tuntia vuorokaudessa ilman taukoja. Kannattaako marokkolaisen pyrkiä Espanjan tomaattiviljelyksille vielä 2030-luvulla?

Tämän kehityksen vastustaminen olisi taistelua tuulimyllyjä vastaan. Ja kun katsoo videota korttipakkoja pakkaavan kiinalaisen työskentelystä, tulee vääjäämättä mieleen että eikö hänenkin lahjoilleen olisi ollut parempaa käyttöä. Saati elämälleen.

Yhteiskunnallisesti murros aiheuttaa valtaisia haasteita. Meistä kaikista ei vaan voi tulla kännyköitä suunnittelevia insinöörejä tai ”luovaa luokkaa”. Etenkin jos kännykätkin suunnittelee kone ihmistä paremmin. Työn luonne yhteiskuntaa ja elämää jäsentävänä perustekijänä tulee muuttumaan.

Ja kuten Paul Krugman kolumnissaan toteaa:

”This is an old concern in economics; it’s “capital-biased technological change”, which tends to shift the distribution of income away from workers to the owners of capital.”

Työn ja pääoman välinen ristiriita ei ole siis häviämässä pitkään aikaan. Oliko Marx sittenkin oikeassa?

Kategoriassa: maailma, vehkeet Avainsanoilla: automaatio, ek2015, perustulo, singulariteetti, työ

Työnteon kannattavuudesta

06/09/2012 : Hannu Oskala 19 kommenttia

Newyorkilainen Dean Peterson teki lyhärin metron rappusista, joissa yksi askelma on hiukan muita korkeampi. Laittakaa video pyörimään taustalle samalla kun luette eteenpäin.

Ero askelmien korkeuksissa on niin pieni, että ihan jokainen ei kompastu ja horjahtavat kuvittelevat helposti sen olleen heidän oma syynsä. Ja joskus joku on takuulla kaatunut pahastikin.

Yhteiskunta on nuo portaat. Jos rappuset on rakennettu oikein, me kaikki pääsemme turvallisesti ylimmälle askelmalle. Ja mitä yleisempi jokin kompastuminen on, sitä todennäköisemmin syy ei ole yksilössä, vaan häntä ympäröivän yhteiskunnan usein huomaamattomissa valuvioissa.

Siksi on täysin selvää että naisten miehiä alempi palkkataso ei johdu ”naisten kunnianhimon puutteesta”, työttömät eivät ole laiskoja tai maahanmuuttajat työtä vieroksuvia. Kyse on siitä että virhellisesti rakennetut rappuset estävät työllistymisen tai työllistämisen. Ja valitettavan usein seuraava askelma on niin korkealla että moni ei edes jaksa lähteä kipuamaan, vaan jää metron hämärään loppuiäkseen.

Heikki Viitamäen ja Jussi Laitilan tutkimuksessa ”Työnteon taloudelliset kannustimet” kuvataan huomattavan selkeästi Suomen rikkinäisiä rappusia.

Työnteon kannattavuuden yhteydessä puhutaan usein ”efektiivisestä marginaaliveroasteesta”. Sillä tarkoitetaan sitä osuutta tulojen lisäyksestä, joka jää jäljelle verojen tai alenevien etuuksien vuoksi. Jos efektiivinen marginaaliveroaste on nolla, tienatessasi satasen, saat satasen. Jos se taas on 100%, lisätyön tekeminen ei tuo lainkaan euroja käteen. Jos se on yli 100%, menetät rahaa tehdessäsi töitä.

Tutkimuksessa on sivulta esitelty kaaviona miten efektiivinen marginaaliveroprosentti muodostuu 93:ssa eri tilanteessa. Muutamia esimerkkejä:

Yksinhuoltaja:

Ja tilanne kärjistyy, jos molemmat vanhemmat ovat työtä vailla:

Lähtisitkö töihin jos veroprosenttisi olisi 100%?

Kuinka todennäköisenä pidätte että aiemmin 1450€ kuukaudessa tienannut työllistyy vakituiseen yli 3500€ kuussa tuottavaan työhön? Ja kuinka motivoivana pitäisitte työntekoa, josta 40 tunnin aherruksen jälkeen jää tasan 0€ enemmän käteen kuin tekemättä mitään.

Mä en ainakaan liikauttaisi eväänikään.

Kaiken työnteon tulisi aina olla kannattavaa.

Vihreä ratkaisu, joka poistaisi suuren osan tuloloukuista, alentaisi efektiivistä marginaaliveroastetta ja helpottaisi tuhansien ihmisten elämää on perustulo. Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi perustaa työllisyyttä edistäviä kuntakokeiluja. Helsingin pitää hakeutua perustulon kokeilukunnaksi.

Tasa-arvoisempi yhteiskunta, jossa työnteko aina kannattaa pärjää paremmin. Suomen ja Helsingin rappuset voidaan korjata.

Kategoriassa: politiikkaa Avainsanoilla: efektiivinen marginaalivero, ek2015, perustulo, teema-tasa-arvo, tuloloukku, vihreät

Maailma pelastetaan kaupunki kerrallaan.

Aiemmat kirjoitukset

  • WYSIWYG-Presidentti
  • Helsingin juna-asemien opasteet
  • QAnon, Twitter ja sananvapauden uudet haasteet
  • Viestintää kannattaa varoa – toisinaan se voi onnistua
  • Valtuustoaloite: Lähiliikenteen juna-asemien kehittäminen

Haku

Arkistot

Copyright © 2021 · Genesis Sample Theme milloin: Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään