Työpaikkani sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa, Uudenmaankadun varrella. Tästä johtuen kadun liikennettä tulee seurailtua enemmän kuin oikeastaan haluaisi. Tänä kesänä, erityisesti kun Espalla kaistoja vähennettiin, olen pistänyt merkille että Uudenmaankadun liikenne on oikeastaan yksikaistaista. Punavihreiden päätöksilläkö? Ei suinkaan. Ihan vaan sen vuoksi että autot ovat liian leveitä ajaakseen vierekkäin:
Vuoden 2023 Tesla Model X on peilien kanssa 228 cm leveä, Skoda Enyaq 215cm ja Volvon Polestar 199cm.
Aina autot eivät aina ole olleet yhtä paksukaisia. Kun Simo Rista otti kuvia Uudenmaankadulla syksyllä 1974 autoja mahtui rinnakkain kaksi tai kolme. Toiselta laidalta oli pysäköintikaista poistettu, elettiin autoaikaa, oli kunnollista.
Kuvasta erottuu ainakin vanha kunnon Volvo Amazon, leveys 162cm sekä Vuoden 1974 uutuusmalli Volvo 240 oli 171cm leveä. Vasemmassa laidassa on pikkupikkuauto, ehkä Fiat 127, joka oli noina vuosina noin 153cm leveä.
Vaikka valitsemani automallit ovatkin hiukan sattumanvaraisia, on tulos silti todella selvä: 2020-luvun henkilöauto, joka kuljettaa kaupunkiliikenteessä ihan yhtä monta henkeä kuin 1970-luvun henkilöauto, on kymmeniä senttimetrejä leveämpi. Sanotaan nyt vaikka että keskimäärin 30-50cm leveämpi.
Tällä on valtaisa merkitys katutilassa. Tässä on osapuilleen 14,5 metriä leveän Uudenmaankadun läpileikkaus:
Jos autojen keskimääräinen leveys on 1.7m, vievät ne tilaa noin 7,9 metriä (0,3m välit ja 0,1m laitaan).
Jos autojen keskimääräinen leveys on 2m, vievät ne tilaa 9,1 metriä eli noin 1,2 metriä enemmän. Ja kuten todettua, uudet kalliit sähköautot tapaavat olla selvästi yli 2 metriä leveitä, joten todellinen tilanne on helposti lähempänä kymmentä metriä. Ja kaduilla liikkuu myös suurempia autoja – rekkojen suurin sallittu leveys kun on 2,6 metriä.
Helsingin kantakaupungissa autojen tilaa ei siis syö vain punavihreä autoviha, vaan autoilijoiden oma kyltymättömyys: halutaan isompi ja komeampi auto. Kysehän on myös turvallisuudesta!
Mutta kenen turvallisuudesta?
Kaupungeissa liikkuu muitakin kuin autoja – jalankulkijoita, skuuttajia, pyöräilijöitä. Miten kasvava auton koko vaikuttaa heidän turvallisuuteensa ja kokemukseen kaupunkitilasta?
Euroopassa jalankulkijoiden liikenneturvallisuus kuolemantapauksilla mitaten on parantunut jatkuvasti.
Yhdysvalloissa positiivinen kehitys katkesi 2010-luvulla, ja jalankulkijoiden kuolemat olivat lisääntyneet 77% vuoden 2010 jälkeen, viime vuonna kuolemaan johtaneita onnettomuuksia oli eniten vuoden 1981 jälkeen.
Tekijöitä on tietysti useita: Yhdysvalloissa kulttuuri on autopainotteinen eikä sellaista liikenneturvallisuutta edistävää kaupunkipolitiikkaa, mitä esim. Suomessa ja Helsingissä on voitu harjoittaa ole tehty. Ja voi tietysti olla että 2010-luvulla yksi selittävä tekijä on myös sosiaalinen media ja kännykät – seuraavatko kuskit liikennettä.
Mutta keskeinen selittävä tekijä on autojen jatkuvasti paisuva koko. Amerikkalaiset rakastavat aivan järkyttävän kokoisia autoja. Autoja, joita voit ehkä tarvita, jos kuskaat roinaa jossain ranchilla, mutta joka on kaupungissa ihan vaan puhtaasti hirviö. Ja ne pickupit näkyvät tilastoissa:
Pickupia on vaikea perustella kuljetustarpeella, jos japanilaisen pickupin kyytiin mahtuu 90% tavarasta.
M1 Abrams -tankista on parempi näkymä kadulle kuin pickupista.
No mitä pitäisi tehdä? 1970-luvulla selkein vaihtoehto olisi ollut kaventaa jalkakäytäviä, vain autoliikenne ja autojen pysäköinti oli tärkeää. Mutta Uudenmaankadun jalkakäytävät ovat kapeat jo nykyisellään, niitä ei voi kaventaa enkä usko että sitä kannattaisi Helsingissä kukaan.
Toinen, melko selvä vaihtoehto olisi poistaa kadunvarsipysäköinti. Joko molemmilta puolilta tai toiselta. Toisaalta siinä häviäisivät sitten mahdollisesti myös parklet-terassit, jotka ovat olleet kadun ravintoloiden ja kaupunkilaisten suosiossa.
Itse jos pääsisin vapaalta pohjalta suunnittelemaan, poistaisin kadunvarsipysäköinnin, mutta lisäisin jokaiseen kortteliin useampia logistiikkapysäköintipaikkoja lyhytaikaista pysähtymistä varten. Väliin jäävillä alueilla, jalankulkualuetta voisi laajentaa istutuksilla ja pysyvillä terassialueilla. Ajokaistoja se yksi mikä siinä tuntuu toimivan. Vaikkapa näin:
Ja kuten Uudenmaankadun esimerkistä huomaamme, autojen läskistyminen voi johtaa lopputulokseen joka haittaa oikeastaan eniten autoilijoita, kun rajallista katutilaa on entistä vähemmän käytettävissä liikkumiseen.
Autojen koon kasvu ei ole luonnonlaki eikä yksityisasia. Säätelyllä voidaan vaikuttaa sekä ihmisten valintoihin että siihen millaisia malleja autovalmistajat tuovat Euroopan markkinoille. Ja tällä on suora vaikutus paitsi siihen miten sujuvaa autoliikenne on, myös liikenneturvallisuuteen. Kokonaisuutena kun isompi ei aina ole parempi.
Hyvä kirjoitus, hyvä aihe! Työpaikallani on pysäköintihalli, joka on suunniteltu arviolta 1978. Halli on suurelta osin kaareva, eli usea ruutu on joko etu- tai takaosasta kapeneva. Ja sitten ne pilarit! Oma auto on naarmuuntunut, muiden onneksi eivät. Auto on vanhempi CR-V ja sentään melko suorakylkinen. Istun korkealla, se auttaa, mutta ilman mitään parkkiavustajia välillä on tuskanhiki kun pysäköi.
Lisää jännitystä on luvassa ajoreitin varrella olevalla Töölönkadulla. Ensinnäkin: täällä ei taida pysäköintivalvonta kiertää, sen verran moni auto on aina pysäköity liian lähelle suojatietä. Tuskanhikeä taas tiedossa, kun yrittää kuikkia autojen läpi astuuko joku suojatielle – tietenkin pelkkää puhelinta tuijotellen, eikä katsota oikealle eikä vasemmalle. Seuraava koetus on sitten se, kun joku tulee kadulla vastaan: aina jännittää ettei vain osu autot yhteen tai sitten vastavuoroisesti kolaha kadunvarteen pysäköityyn koslaan.
Kaupunki on muuttanut myös entisiä kaksikaistaisia katuja oikeasti puolitoista kaistaa leveiksi. Yksi tällainen on Maakaari. Kadun päässä oli ennen pysäköintialue, mutta siihen päälle tuli asuintalo (ja jopa yksi liiketila, wow). Kun parkkis poistui, laittoivat pysäköinnin Maakaaren kadunvarteen. Nyt katu ei sitten enää olekaan kahden auton levyinen, mutta tästä ei varoiteta millään tavalla.
Mun puolestani kapeammat autot ovat tervetulleita. En oikein tiedä mihin me niitä Panzerkampfwagenin kokoisia tarvitaan. Pelotteluun? Kuskin vai kadullakulkijan?
Lisäys: Mainitsitkin sen, että Yhdysvalloissa kuljettaja on saattanut käyttää puhelinta samalla kun ajaa autoa, ja tämä johtaa onnettumuuksiin.
Euroopassa on – vielä – enemmistö autoista tietääkseni manuaalivaihteisia. Yle esitti pari vuotta sitten dokkarin, jossa keskityttiin ninenomaan siihen, kuinka kännykän käyttö vie kuskin huomion. Kun onnettomuus sattuu, on kännykän räpläämistä kuitenkin vaikea todistaa. (Paitsi silloin kun kuljettajalle itselleen käy pahasti ja ruumiilla on luuri yhä handussa.) Yhdysvalloissa ne ajavat enimmäkseen automaattivaihteisilla autoilla, joten siinä jää oikea käsi ikään kuin vapaaksi. Ja koska automaatilla on tylsä ajaa, kuski puuhaa puhelimen kanssa. Eräässä esimerkissä isä pelasi vauhdissa Pokomon Go:ta, viis vee lapsi kyydissä.
Autojen koko ja se miten pirssistä näkee ulos ja ympäristöön vaikuttaa. Ja se mitä kuski samalla väsää, oli se meikkaus tai puhelimen räpläys. Miten saada kuljettaja keskittymään ajamiseen?