Kulttuuri!

Olen tehnyt kulttuuripolitiikkaa Helsingissä jo pitkään. Olin kulttuuri- ja kirjastolautakunnan varajäsen 2005-2008, varsinainen jäsen 2009-2012 ja kultuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan varajäsenenä (2017-2019) sekä apurahat ja avustukset myöntävän kulttuuri- ja kirjastojaoston jäsenenä (2017-2021).

Lisäksi olen toiminut kulttuurin kentällä luottamustehtävissä mm. Suomalaisen barokkiorkesterin, Tanssiteatteri Tsuumin ja Perinnearkku ry:n hallituksen puheenjohtajana.

𝐌𝐈𝐍𝐊𝐀̈ 𝐇𝐀𝐋𝐋𝐈𝐓𝐔𝐒 𝐑𝐈𝐊𝐊𝐎𝐎, 𝐇𝐄𝐋𝐒𝐈𝐍𝐊𝐈 𝐊𝐎𝐑𝐉𝐀𝐀

Vuonna 2019 kulttuurin osuus valtion budjetista oli noin 0,8%.

Vuonna 2025 kulttuurin osuus valtion budjetista on noin 0,6%.

Suhteellisesti leikkausta siis JO NYT noin neljännes, absoluuttisestikin merkittävästi, ovathan esimerkiksi valtionosuuksien indeksijäädytykset vähentäneet monen kulttuuritoimijan tukea ennen Kokoomuksen ja perussuomalaisten leikkauspolitiikkaakin.

Valtion lisäksi kulttuuria tukevat kunnat. Helsinki on kulttuurin pääkaupunki. Ja onneksi kaupunkimme tuntee vastuunsa. Viime syksyn budjettineuvotteluissa kulttuurin määrärahoja nostettiin noin 2,5 miljoonaa euroa kohdistuen helsinkiläisille taide- ja kulttuuritoimijoille; teattereille, tanssille, orkestereille, tapahtumille.
Sen sijaan Hallitus jatkaa saksimista tänäkin vuonna. Törkeä esimerkki on Jazzliiton tuen leikkaus, joka kohdistuus suoraan vapaan kentän toimintamahdollisuuksiin koko maassa. Selonteot puhuvat kauniisti kiertuetoiminnasta, teot puhuvat toista.

Mutta mitä Helsinki voi tehdä? Helsinki ei voi kantaa koko valtakuntaa harteillaan, Helsinki ei ryhdy kustantamaan kiertueita tai tukemaan saavutettavuutta muualla Suomessa. Se ei ole Helsingin tehtävä.

Mutta Helsingin on kokoaan suurempi rooli siinä että Suomessa säilyy jatkossakin elävä ja kehittyvä taiteen vapaa kenttä, niin musiikin kuin muunkin esittävän taiteen. Tähän meillä on onneksi yksinkertaisia toimenpiteitä, joita voimme tehdä. Kolme ehdotusta lähivuosille’:

1. Helsingin tulee nostaa kulttuuritalojensa rahoitusta

Helsingillä on useita alueellisia kulttuuritaloja: STOA, Malmitalo, Kanneltalo, Vuotalo, sittemmin pienempänä myös Maunula-talo. Nämä ovat hienoja paikkoja, jotka sijaitsevat ympäri Helsingin. Kulttuuritalojen sisältöjen rahoitus on puristunut nousevien sisäisten vuokrien ja muiden indeksikorotuksessa nousevien kustannusten myötä. On aika tehdä kuoppakorotus.

• Kulttuuritarjontaa ympäri Helsingin, muuallekin kuin keskustaan.
• Työtilaisuuksia vapaan kentän toimijoille Helsingissä
• Taidetta kaiken ikäisille, matalalla kynnyksellä

2. Taiteen perusopetus

Paljon on puhuttu koulujen painotetusta opetuksesta. Musaluokat ovat tärkeitä. Taiteen perusopetuksen valtiollisen tuen uudistusta odotellessa Helsingin tulee pyrkiä madaltamaan kynnystä osallistua laadukkaaseen taideharrastukseen kaikkialla Helsingissä.

Koulun pitää olla ensimmäinen askel. Ja koulusta pitäisi päästä nousemaan seuraaville askelmille vielä ilman valtavia perheen panostuksia. Taiteen perusopetukseen osallistuu sosioekonomisesti hyväosaisilla alueilla puolet lapsista, Itiksen lähellä vain alle 5%. Tämä ei kuvasta eroa lasten lahjakkuudessa, vaan mahdollisuudessa harrastaa. Tämä pitää korjata. Ja tämän Helsinki voi tehdä täysin valtiosta riippumatta. Tämän pitää olla yksi valtuustostrategian toimeenpide.

3. Tapahtumien Helsinki

Helsingillä on mainio Tapahtumasäätiö, joka järjestää Juhlaviikot, Helsinki-päivän, Luxin ja muuta. Myös HAM:n järjestämä Helsinki Biennaali on tärkeä.
Tapahtumat ovat hienoja, mutta niiden kunnianhimon taso on provinsiaalinen. Kuvitteleeko Helsinki nousevansa muutamalla miljoonalla eurolla maailmanluokan tapahtumakaupungiksi? Ei se niin käy. Helsingin pitää tehdä tasokorotus myös tapahtumiinsa.
Ja kun teemme tasokorotuksen, meidän pitää vaatia myös että tapahtumat näkyvät muuallakin kuin Espalla. Helsingin kulttuurin, myös korkeakulttuurin pitää sykkiä koko kaupungissa.

Me kaikki teemm kulttuurin
Mutta ei kaikki kulttuuri tarvitse edes tukea. Se tarvitsee vain luvan olla. Helsingin täytyy tajuta että iso osa kulttuurin tukemista on esim. ymmärtävät melusäännöt, poikkeusluvat, anniskeluluvat, tilojen helppo väliaikaiskäyttö ja ylipäätään tekemistä edistävä ”can do” -meininki. Meillä pitää olla korkeakulttuuria, joka vaatii hienot seinät, mutta Helsinki ei ole Helsinki ilman matalakulttuureitaan, jotka elävät ja syöttävät sykettä kaikkeen tekemiseen. Me kaikki luomme Helsingin kulttuurin.
Helsinki on upea kaupunki. Ja näinä synkkinä aikoina meidän täytyy pitää siitä kiinni. Minun Helsinkini korjaa sen minkä valtio rikkoo.

Lisää ajatuksia löytyy blogistani.