Edellisen ”jameista” -kirjoituksen keskustelu kääntyi Tuomaksen kanssa heti yleisemmin Musiikkitaloon. Olen ilmeisesti turhan pessimistinen tönön suhteen. Mutta epäluulolle ja pessimismille on perusteensa.

Eräs todellinen haaste Musiikkitalon sisällön monipuolisuudelle ovat talon salien suunnitellut ulosvuokraushinnat. Musiikkitaloonhan on tulossa loisteliaan suuren salin lisäksi myös viisi pienempää salia, joissa voi musiikkiesityksiä järjestää. Suurta salia tarvitsee suomalainen jazz- ja kansanmusiikki harvemmin, mutta näille muille saleille olisi varmasti tarvetta.

Tiedustelin salien hinnoittelua ja sain vuokrauksesta vastaavan Sibelius-Akatemian Tuula Linsiön kautta seuraavan vastauksen:

Kokonaisuudessaan hinta muodostuu tilavuokran lisäksi tarvittavista henkilökunta- ja tekniikkapalveluista. Hinnat ovat vielä tässä vaiheessa alustavia, mutta auttanevat kokonaiskustannusten hahmottamisessa. Hinnat eivät sisällä ALV:tä. :

– Salien hinnat konserttipaketteina (4h) + ylimenevät tunnit:

Sonore: 800€, ylimenevät tunnit 100€/h

Camerata: 800€, ylimenevät tunnit 100€/h

Organo: 700€, ylimenevät tunnit 80€/h

Black Box: 800€, ylimenevät tunnit 100€/h

– Palvelumaksut

Saliovipalvelut 30 €/t
Naulakkopalvelut 30 €/t
Tuottajapalvelut 40 €/t
Äänipalvelut 35 €/t
Valotekniikkapalvelut 35 €/t
Virityspalvelut tarvittaessa/ ostopalvelu (120-200€)
Näyttämöjärjestäjä 30 €/t
Ovilipunmyynti 30 €/t

Saliäänen palvelupaketit:

1. Paketti 200€: Puhemikrofoni + kaiutin.

2. Paketti 250€: Puhe- tai musiikkiäänentoistojärjestelmä + ääniteknikon palvelut.

3. Paketti (Hinnoittelu sovitaan erikseen tapauskohtaisesti): Äänisuunnittelu. Ulkopuolisen kaluston sovittaminen salin tekniikkaan.

Valojen palvelupaketit:

1. Paketti 200€: Valotilanteiden ohjelmointi etukäteen. Ei sisällä teknistä henkilökuntaa konsertin aikana.

2. Paketti 250€: Valojen rakennus tilaisuuden tarpeisiin salin vakiokalustolla + valoteknikko. Lisäkalusto vuokrattavissa tarpeen mukaan.

3. Paketti (hinnoittelu sovitaan erikseen): Valosuunnittelu. Ulkopuolisen kaluston käytön sovittaminen salin tekniikkaan.

– Soittimet:

Flyygelin vuokra 130€ konsertin yhteydessä, tuntihinta 40€/h.

Näistä hinnoista voi sitten haarukoida erilaisia hintoja erilaisilla lähtöoletuksilla vaikkapa seuraavasti.

Ryhmä 1: akustinen trio
– selviää konsertista ja harjoituksista neljässä tunnissa
– naulakkopalvelut

Ryhmä 2: Viiden hengen jazzyhtye
– tarvitsee äänentoiston
– esiohjelmoitu valotilanne
– kolme lisätuntia checkiä ja purkua varten
– naulakkopalvelut

Ryhmä 3: ”Kahden bändin ilta”, 12 henkeä ja oma miksaaja
– tarvitsee äänentoiston
– tarvitse valopalvelun
– viisi lisätuntia checkiä ja purkua varten
– tarvitsee flyygelin ja mieluusti tietysti virityksen
– naulakkopalvelut
– ovilipunmyynti

Halvimmillaan, minimiajalla ja minimipalveluilla salin vuokra on siis noin 1200€. 800€ perushinnan saleihin mahtuu 200-240 katsojaa. Tämä on jo kohtuullisen kunnianhimoinen yleisötavoite vähänkään kokeellisemmalle taiteelle. Lasketaan kannattavuusraja esimerkkiyhtyeille kolmella eri yleisömäärällä

Tällöin lipunhinta, jolla maksettaisiin pelkät tilakustannukset muodostuu seuraavasti:

Jos jatketaan kuvittelua vielä siten, että muusikoille pitäisi maksaa palkkaa keikoista! Arvotaan muusikon laskutushinnaksi 250€, joka tarkoittaa noin 150€ palkkana käteen riippuen veroprosentista. Kustannus per lippu muodostuu seuraavasti:

180 katsojaa on 75% täyttöaste 240 katsojan saliin. Lippujen hinnaksi, jolla nämä todella karusti arvioidut kustannukset saadaan juuri ja juuri kuitattua ovat siis seuraavat:

Ja nämä laskelmat eivät pidä sisällään minkäänlaista markkinointia, matkakuluja, tuottajan palkkioita jne. Ja sitten taas toisaalta trio, joka saa liikkeelle 240 henkeä, haluaa varmasti enemmän palkkaa työstään kuin 150€. Suomalaisen kansanmusiikin huippunimetkin pyytävät keikoistaan noin 300€-1000€ palkkana (sivukuluineen n. 450€-1300€).

Mitä noista luvuista voidaan kuitenkin päätellä? Se, että Musiikkitalossa tullaan esittämään joko projekteja, jotka takuuvarmasti myyvät salin täyteen tai erittäin vahvasti apurahoitettuja juttuja. Kokeelliselle ja yhtään marginaalisemmalle, eli juuri taloa ”moniarvoistavalle” taiteelle ei näillä hinnoilla ja lippuriskeillä ole Musiikkitaloon yhtään mitään asiaa.

Ei siinä mitään. Voidaanhan niitä järjestellä vaikkapa Allotriassa (ravintolasali n.250€, alasali 800€) tai jossain sellaisissa paikoissa, joissa vuokra pyydetään juomatakuuna (Dubrovnik) tai hintaa ei edes pyydetä (Kantiksen kellari).

Jos kuitenkin Musiikkitalon halutaan aidosti olevan ”kaiken musiikin” moniarvoinen kohtaamispaikka, niin silloin täytyy kehittää jokin metodi, jolla muitakin kuin laitoksien tuottamia tai muuten vahvasti apurahoitettuja sisältöjä voidaan talossa järjellisellä yhtälöllä tuottaa. Tällä hetkellä esim. Helsingin kaupungilta ei ole mahdollista hakea tukea yksittäisiä konsertteja varten. Tulevaisuudessa ehkä pitäisi olla. Nykyisiin avustusraameihin tällaisen uuden tukimuodon sijoittaminen on kuitenkin todella haastavaa. Se on sitten sitä kuuluisaa nollasummapeliä.

(Kokonaispalettiin liittyy olennaisesti myös Musiikkitalossa toimivien orkestereiden lippujen hinnoittelu, joka tekee muiden konserttien lipunmyynnistä, miten sen sanoisi, haastavaa. Palaan tähän omassa postauksessaan lähiaikoina.)

Ydinkysymys onkin, minkälainen Musiikkitalo halutaan? Ovatko sen seinät leveällä ja katto korkealla? Vai tarkoittaako ”Musiikki” vielä vuonna 2011 lähinnä massiivisesti subventoitua klassista musiikkia?