Disclaimer: Olen saanut hyvitysmaksutuotoista jaettuja apurahoja useampia kertoja.
Eduskunta päätti eilen laajentaa hyvitysmaksuja koskemaan myös ulkoisia kovalevyjä. Matkapuhelimet jätettiin jälleen maksun ulkopuolelle.
Keskustelu asiasta on hankalaa, koska asiassa risteää ainakin kolme teemaa, joita pitäisi pystyä käsittelemään erillisinä, mutta jotka helposti klimppiytyvät:
1. Hyvitysmaksuilla tuettu kulttuuri
2. Hyvitysmaksujen periaattellinen oikeutus
3. Hyvitysmaksujen käytännöllinen toteutus
Kuva: Taniapaz, Flickr cc-lisenssi
Ensimmäinen kohta on kulttuurin tekijöille tärkein: hyvitysmaksuilla kerätyillä rahoilla tuetaan Suomessa paljon sellaista kulttuuria, joka ei saa tukea mistään muualta.
Tuoreen Gramexpressiin mukaan ESEK:ltä tukea ovat saaneet äänitetuotantoon mm. ”Anal Thunder” -yhtye (800€) ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri (3000€). Millä muulla listalla nuo nimet voisivat olla yhtä aikaa?
Itse olen saanut tukea niin harjoittelemiseen, julkaisemiseen, esittämiseen kuin klubien järjestämiseenkin. ESEK on juuri sellaista äärimmäisen tehokasta ja moniarvoista tukitoimintaa, jota toivoisi maassamme olevan enemmänkin. Olen ymmärtänyt, että sama koskee myös AVEK:ia ja muita hyvitysmaksun tuottoja jakavia tahoja.
Ilman hyvitysmaksutuottoja suuri osa uutta luovasta suomalaisesta kulttuurista on vaakalaudalla. Tilanne on todella ikävä.
Tällä ei kuitenkaan ole periaatteessa mitään tekemistä hyvitysmaksujen kanssa. Voidaan varsin hyvin perustella, että hyvitysmaksuja jakavien järjestöjen kaltainen vertaisarviointiin perustuva apurahajärjestelmä olisi hyvä olla olemassa joka tapauksessa. Ja verorahoitus olisi vuosittain vaihtelevan hyvitysmaksusumman sijaan monella tapaa kestävämpi ratkaisu.
Se että hyvitysmaksuilla rahoitetaan hyviä asioita ei yksin riitä legitimoimaan niitä.
Kuva: Giovanni Scanavino, Flickr, cc-lisenssi
Toinen onkin sitten monimutkaisempi. Hyvitysmaksu juontaa juurensa 1980-luvulle ja yksityisen kopioinnin syntyyn.
Ennen c-kasettinauhureiden yleistymistä vain aniharvat jaksoivat kopioida iskusäveliä kelanauhalta toiselle. Äänitys oli vaivalloista, kopio huonotasoinen ja laite vaikeasti liikuteltava. Kasetti muutti tilanteen täysin ja yksityinen kopiointi kasvoi suorastaan räjähdysmäisesti. Käsi sydämelle, kenellä meistä 70- tai 80-luvuilla syntyneillä ei ollut kaverilta kopioituja kasetteja?
Laillisen yksityisen kopioinnin aiheuttama haittaa kompensoimaan kehitettiin ns. kasettimaksu – tyhjän nauhan hinnasta pieni osa kilahti tekijöille, joiden tuottamaa musiikkia nauhoille pääasiassa kopioitiin.
Periaate oli varsin yksinkertainen, hyväksyttävä ja ymmärrettävä.
Samaa periaatetta noudattaa myös nykyinen laki; pieni hyvitysmaksu tallennusmedian hinnassa mahdollistaa laillisen yksityisen kopioinnin. Vaikka hyvitysmaksutuotto on romahtanut viime vuosina, niin yksityisen kopioinnin määrä ei ole laskenut, pikemminkin päin vastoin.
Ongelma onkin lähinnä siinä, miten hyvitysmaksu voitaisiin toteuttaa ja kohdentaa oikein.
Kuva: Matthew Miller, Flickr, cc-lisenssi
Kasettimaksun evoluutio hyvitysmaksuksi oli luonteva.
Aina aika-ajoin hyvitysmaksun piiriin vain lisättiin uusia tallennusformaatteja. Erilaisten nauhojen kohdalla tilanne oli yksinkertainen: mitä pidempi kasetti, sitä enemmän sille mahtui sisältöä ja sitä korkeampi vastaavasti oli maksukin. En ainakaan muista suurta julkista mutinaa vhs-nauhojen yhteydessä. Kasetin hinta oli joka tapauksessa kohtuullinen ja nauhoja käytettiin lähinnä siihen, mitä hyvitysmaksun oli tarkoituskin korvata – tekijänoikeuden suojaamien teosten yksityistä kopiointia.
Kehitys kehittyi ja homma pelasi aina viime vuosiin saakka. Nyt koko järjestelmä on monestakin syystä syvien ongelmien edessä.
Yksi suuri virtahepo olohuoneessa on kännyköistä yhä puuttuva hyvitysmaksu. Keilaniemen jättiläinen sanelee ehdot suomalaisessa politiikassa. Ironisinta koko hommassa on se, että kännykkä olisi ehkä luontevin lisä vanhan järjestelmän piiriin! Niin paljon musiikkia suomalaisten puhelimiin on eri tavoilla kopioitu. Anssi Kela kirjoittaa:
Taloustutkimuksen 3/2010 mukaan yli miljoona suomalaista on tallentanut puhelimeensa musiikkia, keskimäärin 97 kappaleen verran – yhteensä valtakunnan luureissa soi siis yli 90 miljoonaa kappaletta.
Mutta ongelmia on muitakin.
Yhä suurempi osa eri medioille tallennettavasta materiaalista on käyttäjien itsensä tuottamaa. Toisin kuin c-kasettia, ei kukaan tarvitse teran kovalevyä vain kopioidakseen musaa tai leffoja. Kuluttajien itsensä tuottamat valokuvat, digivideo ja varmuuskopiointi vievät yhä suuremman osan tallennustilasta.
Ongelman ydin on siis maksun kohdentuminen. Yhä pienempi osa sisällöistä on sitä, millä korvaus perustellaan.
Osa hyvitysmaksun piirissä olevista formaateista on myös outoja. En voi ymmärtää esim. kameroiden muistikorttien hyvitysmaksuja – enhän minä järkkärini kortille kenenkään muun kuvia saati sitten mp3-tiedostoja lataa.
Myös tallennusmedioiden kapasiteetin kasvu on alkanut tehdä koon mukaan määräytyvän maksun irrelevantiksi. Yhdelle terabitin kovalevylle kun mahtuu arviolta noin 200 000 musiikkikappaletta, joka lienee enemmän kuin suurin osa kuluttajista koskaan tulee kuuntelemaan, saati kopioimaan.
Hyvitysmaksun piiriin pitäisi toki saada nyt myös e-kirjat. Tiedoston koko muuttuu viimeistään tämän vuoksi täysin järjettömäksi tavaksi määrittää maksun suuruus. Onhan kirja paljon arvokkaampi kuin yksittäinen musiikkikappale, mutta silti teran levylle mahtuu 200 000 kirjaa eli kirjastollinen. Iso kirjastollinen.
Myös fyysinen media on tulossa tiensä päähän. Itse käytän Dropbox-nimistä verkkokovalevy-palvelua, josta hyvitysmaksua ei tietenkään tarvitse maksaa. Se kun ei ole fyysinen eikä sitä myydä Suomessa vaan internetissä. (Voin muuten suositella. Ihan loistava systeemi.)
Pilvipalvelut ovat jo arkipäivää, eikä tietokoneen, matkapuhelimen tai digiboksin massamuistin koko millään tavalla määritä laitteella käytettävän yksityisesti kopioidun sisällön määrää.
Kuva: Stallio, Flickr, cc-lisenssi
No minkälaisia johtopäätöksiä tästä sitten pitäisi vetää?
”Taiteilija-blokki” karvahattulähetystöineen vetää johtopäätöksen että koska kohta 1 on elintärkeä ja 2 oikein, niin 3 täytyy vaan vetää eteenpäin välittämättä toimintaympäristön muutoksista.
”Piraattihenkisemmät” tuntuvat perustelevan ajattelunsa siten, että koska 3 on väärin, on myös 2 perusteeton ja 1 turhaa luddiittien kitinää.
Minun ajatteluni on jostain noiden väliltä. Mielestäni median kokoon ja uusiin fyysisiin tallennusmedioihin perustuva hyvitysmaksu tulee muutaman vuoden sisään tiensä päähän. Ehkä hyvitysmaksu olisikin järkevämpi sitoa päätelaitteen ominaisuuksiin kuin muistiin. (Mp3-soittimesta maksu, kamerasta ei, monikäyttöisestä muistikortista ei.)
Olisi myös varmaankin syytä tutkimustiedon perusteella arvioida kuinka suuri osa esim. teran kovalevyn kapasiteetista on hyvitysmaksun piirissä. Kokonaan se ei sitä varmaankaan enää ole.
Siirtymäkaudella maksun ulottaminen esim. kännyköihin ja ulkoisiin kovalevyihin on kuitenkin perusteltua. Tässäkin asiassa kannattaa ”seurata rahavanaa” eli kuka voittaisi ja kuka häviäisi. Hyvitysmaksun laajentamista vastustavat maailman suurimmat laitevalmistajat. Tietenkin. Ne ovat saamapuolella. Häviäjiä ovat sisällöntuottajat. Ei järin reilua sekään.
Ulkoisten kovalevyjen käyttäjistä 54% kuitenkin käyttää niitä hyvitysmaksujen tarkoituksen mukaisesti:
Jos laillisen yksityisen kopioinnin mahdollistava korvaus maksettaisiin yhteisistä verovaroista, joutuisi “Pihtiputaan mummokin” osallistumaan toisten kopioinnin korvaamiseen. Kumpi on reilumpaa?
Suurin hyvitysmaksuista luistava taho tällä hetkellä on kuitenkin laajakaista-palveluiden tarjoajat. Ei kukaan hanki 100MB:n liittymää vain sähköpostia ja naamakirjaa varten. Kyllä nopeaa laajakaistaa tarvitaan nimenomaan sisältöjä varten. Arttu Tolonen lausuu laatuisasti kolumnissaan.
Ajatus ilmaisesta musiikista on loistavaa bisnestä tälle kohtalaisen tehokkaasti yli kansallisten rajojen järjestäytyneelle liiketoimintasektorille, jonka puitteissa varmasti tosi moni ikävyydessä ja mälsyydessä karrikatyyrien levy-yhtiöpatruunalle vertoja vetävä nilkki ansaitsee elantonsa. Sen liikevaihto on kasvanut vielä hurjempaa vauhtia kuin musiikkiteollisuuden on romahtanut. Vuosien 2004 ja 2009 välillä kiinteitä ja mobiili-internet-yhteyksiä tarjoavien yritysten liikevaihto nelinkertaistui $226 miljardiin, kun taas musiikkiteollisuuden liikevaihto kutistui $25 miljardista $16 miljardiin.
Hyvitysmaksu on hyvä olla olemassa myös tulevaisuudessa.
Tärkein minulle näistä kolmesta on kuitenkin kohta 1. Hyvitysmaksuilla tuetaan kulttuuria, joka ei saa tukea mistään muualta. Tuki on vertaisarviointiin pohjautuvaa, pienimuotoista, harkinnanvaraista, moniarvoista ja ennakkoluulotonta. Tätä tarvittaisiin ehdottomasti lisää.
Toisin kuin moni perinteinen tukimuoto, kuten orkesterilaitos, hyvitysmaksuilla tuetaan usein hankkeita, jotka voivat synnyttyään pärjätä omillaan ilman subventiota. Tarvitaan vain siemenraha. ”Kulttuurin starttirahaa”, if you will. On todella sääli, jos tämä loistava tukikanava kuihtuu pois.
Siksi toivoisinkin, että valtio näkisi tilanteessa päivän politiikan yli – rajustikin vaihteleva hyvitysmaksukertymä voi olla osa tämän tuen rahoitusta, mutta ainoaksi rahoituslähteeksi se on tulevaisuudessa liian epäluotettava. Fiksu ratkaisu voisi olla yhdistää nykyinen hyvitysmaksukertymä budjettirahoitukseen tappiontakaus -hengessä.
Tänä vuonna hyvitysmaksukertymä oli noin kuusi miljoonaa euroa, vähän yli euron per suomalainen siis. Aika pieni korvaus yksityisen kopioinnin mahdollistamisesta, eikö vain? Onko tämä maksu todellakin polttavin vääryys maassamme?
P.S. Molemmat päähallituspuolueet saavat muuten ensi vuonna puoluetukea yli yhdeksän miljoonaa euroa.
Hyvitysmaksua maksetaan siis, jotta yksityinen kopiointi olisi sallittua.
Okei, laitetaan hyvitysmaksu verkkoyhteydelle, (sisäisillekin) kovalevyille ja matkapuhelimille.
Ostan verkkomusiikkikaupasta kappaleen tietokoneellani ja siirrän sen puhelimeeni. OSTAN siis kappaleen. Maksan hyvitysmaksua
– Tiedonsiirrosta
– Kovalevytilasta – vaikka kappale ei ehkä tällä levyllä pysyisikään kuin sen pienen hetken ennen sen synkronointia puhelimeen
– Puhelimen tallennuskapasiteetista
Tässä olisi siis kolminkertainen hyvitysmaksu kappaleesta, jonka maksoin. Vähän sama kuin joutuisin maksamaan litrakohtaista vesimaksua polttoaineesta, jota bussi käytti, kauppakassista, jos ostoksia kuljetin ja vesilasista, josta ostamaani maitoa join.
Jos tuo on yksityistä kopiointia, niin entä jos yksityinen kopiointi kiellettäisiin laissa? Verkkomusiikkikaupat laittomiksi? Puhelimiin ei käytännössä voisi saada musiikkia mitenkään (pl. radiot ja valmiiksi ladatut muistikortit), mp3-soittimet olisivat käytännössä kanssa historiaa.
En väitä, että tilanne on helppo. Hyvitysmaksun suuruus ei ole ollut erityisen merkittävä osuus juurikin kasettiaikana, mutta nykyään täytän tyhjät DVD-levyt jollain ihan muulla kuin (muiden) mediatiedostoilla; käytännössä varmuuskopiot ja käyttöjärjestelmät (linux, bsd, sekä muut vastaavat kuten muistitestaukset, vianselvitysohjelmat, kovalevyn tyhjennysohjelmat – kaikki vapaan levityksen alaisina).
Videota tai musiikkia DVD-levylle? Hyi mikä ajatuskin, noin kankea formaatti median nautiskeluun on kauhistuttava ajatuksenakin nykyään.
Kuitenkin DVD-levyjen hinta Suomessa hyvitysmaksujen jälkeen on niin järjetön (vrt. esim Saksa), että jollei ole paniikkitilanne, en taatusti tyhjää optista mediaa kotimaasta hanki. Koska ulkoista kovalevyä en käytä myöskään (muiden tekemän) median tallentamiseen, en taatusti tule niistäkään hyvitysmaksuja maksamaan.
Olen mielelläni maksanut laitteesta sen 10-15e lisähintaa ostaessani suomalaisesta kaupasta vs. saksalaisen hinta posteineen, mutta tälläinen tuplahinta on vaan silkkaa vittuilua. Seuraus: en osta kotimaisista lainkaan, menee niin hyvitysmaksut saamatta, kuin myös verot ja katteet – Suomalainen häviää aina.
Varsinkin kun jatkuvasti levyjä suojataan kopiosuojauksilla, ensimmäinen askel (teoksen saaminen levyltä levitettävään muotoon) tapahtuu lakeja kiertäen, tehden koko ketjusta ilmeisesti lakeja rikkovan. Perustelut hyvitysmaksulle kuitenkin pysyvät, sillä on mahdollista ”nauhoittaa” televisio-ohjelmia ja radiossa soitettuja kappaleita. Käytännössä maksetaan rikollisuusmaksua, tai maksua tyhjästä.
Suomessa kuitenkin kontrolloidaan aivan kaikkea viimeiseen hengenvetoon asti, ja liika on vain liikaa. Kansa alkaa kapinoimaan. Vaaditaan rationaalisia perusteluita, ja jos perustelut eivät ole uskottavia, niitä ei, no, uskota. Mainitsemiesi ”erikoisten” taitelijoiden tukeminen hyvitysmaksuilla, joita maksetaan kuitenkin pääasiassa ulkomaalaisten tähtiartistien ja hollywoodin elokuvatuotosten kopioinnin sallimisesta on yksi näistä uskottavuusongelmista.
Hyvitysmaksu on siis mediankäyttövero, millä ei ole oikeasti mitään tekemistä yksityisen kopioinnin sallimisen kanssa. Maksammeko hengitysmaksua, koska saamme kerätä jokamiehenoikeuksien salliessa marjoja metsästä?
EIEIEI, en sanonut äskeistä, unohtakaa. En halua taas yhtä uutta lisäveroa.
Kyseessä ei ole polttavin kysymys maassamme. Jos keskittyisimme vain suurimpaan ongelmaan, emme olisi koskaan päässeet pois vaiheesta, jossa nypimme kirppuja laumamme vanhimman niskakarvoista.
Eikä maksukaan ole suuri, se on vain pisara meressä, siinä pienillä ja yhä lisääntyvillä maksuilla täytetyssä meressä. Eihän Suomessa mikään ole maailman kalleinta; perustelu jota käytetään hintojen, verojen ja maksujen nostamiseen. Kokonaismäärä onkin sitten sitä ihanaa luettavaa, kun ostovoimallamme kappailemme mm. Bulgarian kanssa. Onko siis ihme, että tälläiset lisämaksut, joilla ostovoimaa entisestään lasketaan, ja kun sitä mediaakin muuten heikommin sitten ostetaan, kirvoittavat (pun jne) kapinaa, aiheen kuitenkin ollessa verkkokeskusteluissa, nykypäivän torikokouksissa, se helposti koskettava aihe?
”Toimiva yhteiskunta ei synny kontrolloimalla, vaan yhdessä tekemällä”, sanoo tehtavasuomelle.fi
Haluammeko tästä yhteiskunnasta toimivampaa, missä oikeasti tehtäisiin yhdessä – tukien sitä kulttuuriakin, vai lisää pakkopullaa, millä ihmisistä saadaan lamaantuneita ja apaattisia, ja kulttuurinkin merkitys on vähän niin ja näin?
Taisi lähteä vähän sana lapasesta :)
Hannu, hyvä kirjoitus – erityisen hyvää on tuo ongelman jaottelu kolmeen osaan. Itse en ehkä osu tuohon ketjuun, jonka itse sanot piraattien näkökulmista. Pidän kolmosta haitallisena, mutta ykköstä ihan oikeasti hyvänä asiana. Siksi näkisin mieluummin ratkaisun, jossa hyvitysmaksu lakkautetaan, mutta valtio ottaa budjettiinsa noin 10 miljoonan euron kokoisen erän kulttuuriapurahojen jakamiseen.
Yksi asia, jota et käsittele kirjoituksessasi lainkaan on se, montako euroa valtio menettää siksi, että hyvitysmaksu on käytössä. Esimerkiksi nyt ulkoisissa kovalevyissä hyvitysmaksu on käytännössä tuon 21 euroa. Halvimmat levyt maksavat alle 50€ (ilman sitä maksua) joten hyvitysmaksun osuus myyntihinnasta tulee olemaan yli 30%. Tämä tarkoittaa sitä, että merkittävä osa ihmisistä ostaa tuotteensa netin kautta ulkomailta ja valtio menettää verotuloja (esimerkiksi ALV:n muodossa).
Itse en myöskään pidä maksun pääveroluonteesta. Periaatteessa saman maksun joutuu maksamaan köyhä opiskelija ja hyvätuloinen toimihenkilö. Opiskelijalle 21 euroa tarkoittaa noin viikon ruokabudjettia – alkaako hahmottua se, miksi jotkut ihmiset ovat raivoisasti tällaista maksua vastaan?
Mutta palatakseni asiaan: mitä olet mieltä siitä, että maksu lakkautettaisiin ja kulttuuribudjettiin lisättäisiin suurinpiirtein vastaavan kokoinen summa apurahoja varten?
Mun mielestä samoilla periaatteilla jaettava, stabiili apurahabudjetti olisi huomattavasti parempi. Kukaan ei ole tarjonnut. Onkohan kukaan kysynyt?
Hyvä, kiihkoton molempien osapuolten kantoja tarkasteleva teksti. Näitä lisää. Itse lisäisin noihin periaatteellisiin ongelmiin vielä sen, että ”hyvitysmaksu on korvaus laillisesta kopioinnista”-perustelu käy sitä horjuvammaksi, mitä vähemmän ihmisten harrastamasta kopioinnista on varsinaisesti laillista.
Noista hyvitysmaksuilla rahoitetuista apurahajärjestelmistä on varmaan joku hyvä yhteenveto jossakin, osaisitko linkata?
Teloustutkimuksen piirakkakaaviota on pakko kommentoida. Mielestäni pitäisi erottaa varmuuskopiointi muusta käytöstä ulkoisen kiintolevyn kohdalla. Eli jos minulla on tietokoneella musiikkia ja käytän ulkoista levyä kaiken varmuuskopiointiin, tuntuu vähän hölmöltä siitä maksaa hyvitysmaksua. Jos sen sijaan käytän levyä musiikin (muiden tekemän, yksityiskopiointioikeuden perusteella tekemieni kopioiden) säilömiseen, jota en säilö muualla, lienee hyvitys tästä käytöstä paikallaan.
Moi,
Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta
ottamatta kantaa mihinkään muuhun, jäin ihmettelemään, että miksi mielestäsi se, että ulkoisella kovalevyllä on musiikkia tai videoita tarkoittaa suoraan sitä, että sitä käytettäisiin ”hyvitysmaksujen tarkoituksen mukaisesti”?
Korjaa jos olen väärässä, mutta seuraavat tavat tallentaa musiikkia tai videoita kännykkään tai ulkoiselle kovalevylle eivät ole näin maallikon näkökulmasta perusteita hyvitysmaksuille:
– itse kuvatut videto tai itse tekemä musiikki
– ilmaiseksi laillisesti saatavilla oleva musiikki tai video (jossa on luovuttu oikeuksista saada palkkiota, vrt. CC lisenssi)
– maksetut musiikkilataukset verkosta
– ostetuilta omilta CDiltä musiikin kopiointi kännykkään (tämä tietysti voidaan ajatella kiistanalaiseksi koska CD:tä voi kuunnella saman aikaisesti joku toinen perheenjäsen jos perhettä on…)
Ottaen muuhun kantaa: henk. koht. kulttuuri on sen verran tärkeää että toivon että sen tukemista ei vähennettäisi, ja mielellään makselen hyvitysmaksuja (vaikka en uskaokseni juurikaan tee mitään sellaista millä hyvitysmaksua perustellaan) kunnes joku kuluttajan kannalta reilumpi systeemi kehitetään.
Itse muuten ostan noin 4 teratavua ulkoisia kovalevyjä vuodessa valokuvapuuhastelun takia. 2 teraa kuvia (RAW-muoto ja työtiedostot, TIFF tai vastaava formaatti, vievät todella paljon tilaa varsinkin kuin nykykameroiden pikselimäärät ovat sitä mitä ovat) ja varmuuskopiot niistä
Ja tässä vaiheessa kävin surffaamassa sen verran, että ilmeisesti tuo 4 teraa (1 teran kovalevyinä) maksaa 84 euroa vuodessa. Onhan tuo kyllä jo melkoisesti sekä käytännön että periaatteen tasolla.
Kommentoin, jotta voin kehua nimimerkin ”Markus J” kirjoitusta, jossa nostettiin esiin mainio pino oleellisia pointteja. Yksi suosikkivääryyksistäni on juurikin tuo ”Tässä olisi siis kolminkertainen hyvitysmaksu kappaleesta, jonka maksoin” -kohta.
Kännyt olisivat muka luonteva lisä tähän karuselliin? Miten niin? Olen ripannut kaupasta ostamani levyt koneelleni kätevyyden nimessä, miksi minun pitäisi maksaa jonkun kappaleen siirtämisestä puhelimeeni soittoääneksi vielä lisää? Jo kertaalleen maksetun musiikin siirtämisestä ”levyhyllyn lokerosta toiseen”? Minä haluaisin kyllä tietää, mikä tässä on taas olevinaan järkenä.
Ai niin, teinien pelleilystä on tietysti hyvä rangaista koko muuta valtakuntaa. Reilu peli.
Suomi on mielettömän kallis maa elää, vallankin kun kaikesta mahdollisesta vedetään ”pieni” vero tai korvaus, jolloin nettotuloksena kaikesta menee mieli. Juu, ihan kaikki ei *vielä* ole kalleinta maailmassa mutta kova hinku siihen tuntuu olevan päästä… Minusta kasettimaksu on nykypäivänä tyystin moraalitonta ylimääräistä taskullakäymistä asioista, joista on jo maksettu kerran, pari. Hyvitysmaksun mukana taskullakäyntejä tulee helposti muutama lisää. Kiitos vain, tilaan kaiken ennemmin ulkomailta, siinähän ihmettelette, miksi kasettisuojelumaksutulot putoavat entisestään. Omaan jalkaan on aina mukava ampua.
Alkuperäisen kirjoittajan kanssa olen kyllä sitä mieltä, että kasettimaksujärjestelmä olisi syytä korvata jollain muulla. Korvaavan järjestelmän soisin toki olevan vähemmän epäreilu ja ehkei enää tyystin väärältä tuntuva. Toisin kuin legendaarinen kasettimaksu.
Hyvä kirjoitus Imperialis. Alempana toisessa vastauksessa olen esittänyt oikeudenmukaisen ratkaisun. Sitä vaan ei tule koskaan tapahtumaan, eihän tällaista automaattista rahasampoa voi alkaa horjuttamaan.
Olen vastikään törmännyt tähän käsitteeseen ”hyvitysmaksu”. Osaisitko vääntää rautalangasta lyhyesti, mikä on sen periaate ja miten se käytännössä toteutetaan?
Michael, kulttuurin kuluttaja
Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta!
”Ensimmäinen kohta on kulttuurin tekijöille tärkein: hyvitysmaksuilla kerätyillä rahoilla tuetaan Suomessa paljon sellaista kulttuuria, joka ei saa tukea mistään muualta.
Jos laillisen yksityisen kopioinnin mahdollistava korvaus maksettaisiin yhteisistä verovaroista, joutuisi “Pihtiputaan mummokin” osallistumaan toisten kopioinnin korvaamiseen. Kumpi on reilumpaa?”
Miksei kulttuuria (joka ei saa tukea mistään muualta) tuettaisi verovaroin ”hyvitysmaksun” sijaan? Kyllähän se olisi huomattavasti reilumpaa ainakin kuluttajien kannalta, myös sen kuuluisan Pihtiputaan mummon.
Tärkeintä, että artisti saa kohtuullisen korvauksen tekemästään taiteesta ja mahdollisuuden tehdä lisää taidetta. Mutta tärkeää on myös se, että kuluttajan ei tarvitse maksaa epäreiluja korvauksia tyhjästä.
Yhtälailla kaikki kuluttajat maksavat jos se verovaroista tehdään. Hyvitysmaksulle ei löydy yhtään kestävää perustetta, ennen kuin se toteutetaan niin, että maksu maksetaan todistetusti tapahtuvasta kopioinnista. Kustannukset ja kehittely jääköön asianosaisille, niin se muillakin menee. Kulttuurista pidän, mutta en halua sitä tukea sentilläkään tahtomattani. Ostan musikkia ja elokuvia, käyn jopa keikoilla (n. kerran vuodessa) mutta se on siinä. En halua, eikä ole oikein, että mikään muu taho päättää kulttuurin tukemisestani. Juoskoon ruinaamassa yrityksiltä tukensa.
”…kiihkoton molempien osapuolten kantoja tarkasteleva teksti. Näitä lisää.”
Yhdyn em. mielipiteeseen, kiitos kirjoittajalle.
Hyvä Hannu!
Pari pikku detaljia, jotka saattavat jäädä kirjoituksesi perusteella hieman pimentoon:
Hyvitysmaksuista suurin osa menee järjestöjen kautta suoraan tekijöille. Nuo mainitsemasi apurahasysteemit ovat tärkeitä (ja toteutuessaan usein yksittäisille tekijöille merkityksekkäämpiä, kuin ne roposet, jotka suoraan ”ison jaon” jälkeen tilille ropisevat), mutta nehän eivät ole se varsinainen hyvitysmaksun ydin, vaan ennemminkin kulttuuripoliittinen päätös.
Toinen asia, joka monilta (ei tosin sinulta) näissä nettikeskusteluissa usein unohtuu on, että vaikka esim. kaikki tarjonta onkin ”siirtymässä pilveen”, niin se ei ole siellä vielä, ei pitkään aikaan. Ja sama oikeastaan koskee koko ”tietoyhteiskunta”-käsitettä. Tässä maailmassa on edelleenkin aika paljon väkeä, joka ei (ainakaan kovin aktiivisesti) bloggaa, googleta, facebookkaa, wareta, käytä Spotifyta jne. Tarkoitan siis sitä, että nämäkin pohdinnat ja kommentit ovat aika harvojen hupia. Hyvitysmaksussa ja tekijänoikeusasioissa ylipäätään tuntuvat suurintä möykkää pitävät tahot, joille nämä ovat oikeasti aika vieraita ja merkityksettömiä asioita. Näin varsinkin netissää.
Hyvä kirjoitus, varsinkin tuo (jo useaan kertaan) mainittu kolmen kohdan erottelu.
Kulttuuria pitää tukea, mutta miten, siinä on se kysymys. Michael osuu oikeaan kysyessään ”mikä on hyvitysmaksu ja mikä sen perustelu on”. Kyse on siitä, että LAILLISESTI sisältöä ostanut henkilö joutuu maksamaan rahaa TO-järjestöille siitä, että hän LAILLISESTI tekee siitä itselleen kopion – perinteinen esimerkki on CD:n ostaminen ja siitä oman kopion tekeminen autostereoita varten.
Hyvitysmaksujärjestelmä on looginen kun se on olemassa. Ongelma on vain se, että sen perustelut ontuvat. Nythän hyvitysmaksuajattelu perustuu siihen, että kansalaisilta on ”oikeus” velottaa rahaa siitä, että nämä käyttävät teoksia itselleen järkevästi – ikäänkuin artistilla olisi jokin ”oikeus” odottaa, että kuluttaja ostaisi omat CD:t kotistereoita ja autoa varten. Sanomattakin on selvää, että tämä ajattelu on aivan uskomatonta. Maksat ensin ostosta ja sen jälkeen käytöstä? Ostat maitopurkin, maksat sen, maksat jokaisesta juomastasi lasillisesta maitomaksun, samoin myös jos käytät maitoa vaikkapa leipomiseen. Tai kuten edeltävät keskustelijat totesivat, ”hengitysmaksu jokamiehenoikeuksien käytöstä”. Jaetaan sitten maanomistajille näiden maaomistuksien suhteessa. Hyvitysmaksujärjestelmä perustuu teoskappaleajatteluun, mikä ei yksinkertaisesti ole järkevä.
Itseäni tosin ehkä enemmän ärsyttää, että hyvitysmaksu maksetaan – mitä ilmeisimmin – myytyjen teoskappaleiden mukaan niille artisteille, jotka ovat listojen kärjessä ja jotka menestyvät muutenkin. En nyt pahana porvarina tarkoita tällä mitään vasemmistolaista ”yhyy, rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät”-ulinaa, vaan yksinkertaisesti sitä, että kuva hyvitysmaksuista ”pienen artistin leiväntuojana” taitaa olla aika kaukana todellisuudesta. Jonkinlainen ”tappiontakaustuki” olisi siinä paljon hyödyllisempi.
Sen ymmärtäisin vielä, että hyvitysmaksulla korvattaisiin laittomien latausten aiheuttamia imaginääritappioita. Mutta miksi Jari Sillanpää saa rahaa siitä, jos minä lataan japanilaisten bändien tekemää musiikkia kiintolevylleni? Tuskinpa ne hyvitysmaksurahat heille menevät.
”Ongelma on vain se, että sen perustelut ontuvat. Nythän hyvitysmaksuajattelu perustuu siihen, että kansalaisilta on “oikeus” velottaa rahaa siitä, että nämä käyttävät teoksia itselleen järkevästi – ikäänkuin artistilla olisi jokin “oikeus” odottaa, että kuluttaja ostaisi omat CD:t kotistereoita ja autoa varten.”
Ymmärtääkseni hyvitysmaksun perusteen ydin on se, että on laillista kopioida kaverilta musiikkia hänen ostamiltaan äänitteiltä, ja tätä laillista ”levityskanavaa” korvataan sitten artisteille. En itse ajattelisi omaa datan kopiointia esimerkiksi autossa tai kännykässä soitettavaksi hyvitysmaksun piiriin (koska se on, kuten sanoit, järjen vastaista). Tietysti sillä ei ole väliä mitä minä ajattelen tai kuvittelen, mutta ymmärtääkseni järjestelmän ydinperuste on tuo mainitsemani laillinen kopiointi ihmiseltä toiselle.
Ohoh. 477 lukijaa tänään ja 13 kommenttia ennen kuin itse ehdin aamukahveja keittää… (Vuorokausirytmini on ”hiukan” sekaisin.)
Muutamia vastauksia nopeasti:
@Mikko Särelä & Kalle Björklid: Teillä on väärät luvut ulkoisten kovojen hyvitysmaksuista. Syynä huolimaton uutisointi. Kari Haakana kertoo:
http://www.karihaakana.net/blog/2010/12/paljonko-hyvitysmaksu-nostaa-kiintolevyjen-hintaa/
Eli jos ostat neljä 1 TB:n levyä, maksat vuodessa hyvitysmaksua 20€, ei 84€. Toi 20€ on jo melko kohtuullinen, no?
Henk.koht. olen sitä mieltä, että hyvitysmaksun kannattaisi olla kiinteän summan sijaan esim. prosenttiosuus, jolloin kovojen kansainvälinen hintakehitys vuoden aikana ei haittaisi loppuvuodesta kauppaa niin paljon.
Lisäksi on hyvä kysymys kannattaisiko hyvitysmaksulla olla jokin katto. En usko, että kukaan tarvitsee neljän teran levyä kopioiontia varten. Tai ainakin se osuus, jota kopiointiin käytetään jäänee tuon yhden teran paikkeille.
@Kaj: tietoa apurahajärjestelmistä löytyy:
http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hyvitysmaksun_saajat.html
tuolta.
@Toivo: niin sehän tää vaikeus on. On kuitenkin mahdotonta tietää mihin kukin kovalevyään käyttää. Jos maksu on kohtuullinen, kuten mielestäni 5€/tera on, niin silloin osa (taloustutkimuksen mukaan 46%) joutuu maksamaan ”vain mahdollisuudesta kopioida”. Oikeus vai vääryys?
Mulle kävi tän kirjoituksen kanssa siten, että lähdin kirjoittamaan tätä kovalevyjen hyvitysmaksua vastustavana blogauksena. Sitten törmäsin taloustutkimuksen tekemään tutkimustietoon asiasta ja kävikin ilmi, että enemmistö (54%) ihmisistä käyttää yhä kovalevyjä hyvitysmaksun piiiriin kuuluviin hommiin. Vaihdoin lennosta mielipidettä. Näin se joskus käy. :)
@Michael: lue
http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/tietoa_hyvitysmaksusta.html
tuolta. :)
@Arttu, Toivo, Mikko jne.:
Mielestäni budjettirahoitus hyvitysmaksun kohdalla voisi olla hyvä vaihtoehto. Ainakin asiaa sietäisi tutkia. Ehdotin kirjoituksen lopussa ”hybridi-mallia”, joka yhdistäisi budjettirahoituksen ja kohdennetuista maksuista kerättävän tulon. Sama malli olisi muuten mielestäni paras myös Ylen rahoituksen kohdalla. Mutta ei mennä siihen nyt. Hups.
@Tommi:
Juu. Data löytyy
http://bit.ly/hSEE9R
tuolta. Tekijöille jaettiin 5,4 miljuunaa ja apurahoina noin 4 miljoonaa vuonna 2009. Itselleni kun en ns. ”listamusaa” tee on tuo apurahapuoli tutumpi.
”Eli jos ostat neljä 1 TB:n levyä, maksat vuodessa hyvitysmaksua 20€, ei 84€. Toi 20€ on jo melko kohtuullinen, no?”
Seuraavan linkin mukaan 10 eur per levy, eli 40 euroa olisi 4x1tb: http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/Hinnat_2011.html
Kannattaa ostaa kerralla 4 teran levy, koska 3 teraa suuremmista levyistä ei mene ollenkaan hyvitysmaksua:
http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hinnasto.html
hannuoskale: ”Eli jos ostat neljä 1 TB:n levyä, maksat vuodessa hyvitysmaksua 20€, ei 84€. Toi 20€ on jo melko kohtuullinen, no?”
Ei ole, siinä on 20€ perusteetonta lisämaksua kuluttajalle.
Hyvä kirjoítus!
Yksi seikka, joka itseäni on mietityttänyt hyvitysmaksun laajentamisessa erityisesti tietokoneisiin ja miksi ei myös kiintolevyihin, on tuottojen kohdentuminen. Näihin välineisiinhän tallennetaan myös tietokantoja ja tietokoneohjelmia, jotka ovat myös tekijänoikeuden alaisia teoksia. Kyselenkin blogissani ”Kuuluisiko ohjelmoijille osuus hyvitysmaksun tuotoista?”
Tietokoneohjelmia ei saa kopioida yksityiseen käyttöön, joten niiden perusteella ei myöskään voi maksaa hyvitysmaksua.
Tuo Taloustutkimuksen kaavio kyllä herättää minussa suuria epäilyjä. Jos oikein ymmärrän, niin siinä on siis kuluttajilta kysytty, onko heillä (yleensä) musiikkia ja videoita ulkoisella kovalevyllään. Kuitenkaan kaikki musiikki ei ole (tai loogisesti sen ei ainakaan tulisi olla) hyvitysmaksun kohteena.
Perstuntuman perusteella, suurin osa musasta jota ihmiset tänään soittelevat, on rehellisesti ostettua, esimerkiksi Nokian Comes With Music palvelusta tai muista kanavista. Tämän musiikin tallentaminen omaan käyttöön ei mielestäni voi olla hyvitysmaksun tarkoittamaa kopiointia, koska kyseessä siis on ostamani originaali. Sama koskee mielestäni ostamieni CD-levyjen rippaamista omalle kovalevylleni, ainakin niin kauan kuin CD-levyt iän myötä lopettavat toimimisen. Maksettu mikä maksettu, kertamaksu riittäköön!
Toisessa ääripäässä on sitten ”laittomasti” kopioitu musiikki. Jos hyvitysmaksua perustellaan tällä kopioinnilla, niin en ymmärrä viime aikojen kovia tekijänoikeustuomioita? Jos kerran olen tuosta(kin) musiikista maksanut hyvitysmaksun, niin miten sellaisen musiikin jakelu voi olla laitonta, josta olen vastaanottajana maksanut?
Näiden kahden ääripään (oman musan ja ”laittoman” musan”) väliin jää hyvin kapea kaistale hyvitysmaksun (omasta mielestäni) tarkoittamaa ”laillista” kopiointia. Jos tuossa kyselyssä olisi pystytty selvittämään tuon musiikin (ja videoiden) osuutta talletetusta datasta, niin epäilenpä pahasi, että luvut olisivat hyvin, hyvin paljon pienempi kuin nyt esitetyt.
Vale, emävale, tilasto!
Selaa Håkan se koko Tiastokeskuksen juttu läpi. Ei ole pitkä ja siellä vastataan juuri esittämääsi kysymykseen. Huomattavan pieni osuus musasta jo jopa yllättävän pieni osa videoista on itse tuotettuja.
Joo, huomasin että siellä oli tietoa tosta kun olin jo postannut. Tosin mun tulkinnan mukaan 29% musasta ja videoista ehkä 51 (TV:stä ja kavereilta) menee mun järkeen tuon hyvitysmaksun piirissä olevina.
Raportin sivulta 10 päätelen että noin 20% käyttäjistä on tallettanut musaa tai videoita (yleensä) jolloin musaa siis 29% tuon hyvityksen mukaista (ainakin niin kuin minä sen haluaisin sen tulkita) ja vastaavasti siis 50% videoiden kohdalla.
Tästä seuraisi että kaiken kaikkiaan noin 6% (musan tallettajat) ja 10% (videoinden tallettajat) ovat mielestäni mitenkään tuon hyvitysmaksua perustelevia, Tehdään vielä raju yksinkertaistus ja lasketaan nuo vann yhteen (eli oleteaan että musan ja videoiden tallettajat ovat täysin eri tyyppejä) ja jäämme hyvin alle sen 20% jolla perusteltiin se, että matkapuhelimet eivät ole korvauksen piirissä.
Vale, emävale, tilasto?
Hannu, kysymys ulkoisten kovalevyjen hyvitysmaksun alaisesta käytöstä on Taloustutkimuksen raportin perusteella monimutkaisempi. Voi sanoa että 54% on musiikki- ja videotiedostoja (syystä tai toisesta) kovalevyllänsä.
Olen samaa mieltä että 1 ja 2 ja tapa jolla lähestyt kysymystä useammasta näkökulmasta on hyvä lähtökohta fiksulle politiikalle. Hyvää argumenttia ei kannata pilata virheellisellä detaljilla, menee helposti pohja pois koko argumentilta!
6 miljoonan euron hyvitysmaksu kertymä on täysin väärä koska oikea tarkka summa on 9.7 miljoonaa euroa. Kannattaa tarkastaa faktat
http://www.hyvitysmaksu.fi/Teosto/hymysivut.nsf/0/70363EB7E652A0ECC22577B900212874?opendocument
Nuo oli vuoden 2009 lukuja. Teosto puhuu vuoden 2010 rahoista. Niitä ei ymmärrettävistä syistä ole vielä julkaistu.
Hyvitysmaksuista saadut tulot 1984-2007
http://www.hyvitysmaksu.fi/Teosto/hymysivut.nsf/0/0f085260b8604de9c22573b1003c22ec/$FILE/Hyvitysmaksujako2007_iso.gif
Täällä meidän Petteri on kirjoittanut tosi asiaa missä mennään:
Hyvitysmaksun laajentaminen lainvastaista
http://pjarvinen.blogspot.com/2010/12/hyvitysmaksun-laajentaminen.html
Kiintolevyjen hyvitysmaksu hämmästyttää
http://pjarvinen.blogspot.com/2010/12/kiintolevyjen-hyvitysmaksu-hammastyttaa.html
Valheellinen hyvitysmaksu
http://pjarvinen.blogspot.com/2010/11/valheellinen-hyvitysmaksu.html
Valheellinen hyvitysmaksu, osa 2
http://pjarvinen.blogspot.com/2010/11/valheellinen-hyvitysmaksu-osa-2.html
Yrityksen hyvitysmaksu: veroa verosta
http://pjarvinen.blogspot.com/2010/11/yrityksen-hyvitysmaksu-veroa-verosta.html
@Muusikko:
Kuusi miljoonaa on arvio tämän vuoden kertymästä:
http://www.kulttuuriuutiset.net/easydata/customers/kulttuuriuutiset/files/2007_piirrokset/kaavakuva-hyvitysmaksun_romahdus.pdf
Valitettavasti tämä on fakta.
Rahoille on olemassa perusteltuja käyttötarkoituksia, mutta rahat kerätään nyt epäoikeudenmukaisesti ja artistille kuuluvaa rahaa hukataan turhaan byrokratiaan. Onko artistelle tärkeää että X euroa tulee tilille nimenomaan hyvitysmaksusta eikä jostain muunnimisestä lähteestä?
Perusteluina esitettyihin asioihin rahat pitäisi oikeasti saada mm. suoraan valtion budjetista, lahjoituksina, raastuvasta ja kehittämällä musiikkibisnestä. Näin muutkin joutuvat tekemään.
Vaihtoehdoista pitää poistaa valtion budjetista. Lahjoituksina ja kehittämälla omaa alaansa ja kuluttajille kelpaavia markkinoita.
Ppusa: en usko rahaa juurikaan menevän ”turhaan byrokratiaan” – Teoston on todettu toimivan todella paljon tehokkaammin kuin ulkomaalaiset vastineensa. Toki sitä menisi vielä vähemmän jos raha kerättäisiin valtion verotuksen yhteydessä.
Hannu, aikaa menee hukkaan muuallakin kuin Teostossa. Yritykset joutuvat aivan turhaan anomaan vapautusta hyvitysmaksusta. Kaupoissakaan asia tuskin aivan yksinkertainen on.
Teostossakaan tuskin kauheasti iloittaisiin jos valtaosa yrityksistä, 500 000 kaupparekisterissä, oikeasti jättäisi anomuksensa. Rahaa kerätään nyt niiltäkin jotka eivät tiedä/jaksa maksusta vapautua.
Kaj Sotala : Miksi olette osapuoli? Eikö Piraattipuoluetta kiinnosta ajaa kulttuurin tekijöiden oikeuksia elantoonsa?
JH: Ei hyvitysmaksujen pitäminen ongelmallisena ja toimimattomana ratkaisuna tarkoita, että vastustaisi jonkun oikeutta elantoon. Esim. (Vihreiden) Osmo Soininvaara painotti tuoreessa kirjoituksessaan, että sisällöntuottajien tulee saada korvaus työstään, mutta hyvitysmaksut eivät ole siihen oikea tapa: http://www.soininvaara.fi/2010/12/18/kasettimaksu-menkoon-c-kasetin-mukana/ .
Omituinen vastaus, kuuluuko Osmo Soininvaara Piraattipuolueeseen?
Haluatko kommentoida Piraattinuorten vara pj. kannanottoa:
”Piraattipuoluehan juuri ajaa sitä, että taide tapahtuisi enemmän markkinoiden ehdoilla, eikä tilannetta vääristeltäisi esimerkiksi teennäisellä niukkuuden luomisella.”
http://blog.piraattipuolue.fi/2010/12/hyvitysmaksun-todellinen-luonne/#comment-3114
Ette siis halua kulttuuritekijöiden saavan apurahoja ( ”…tilannetta vääristeltäisi esimerkiksi teennäisellä niukkuuden luomisella.” ) vaan haluatte kulttuurin tapahtuvan markkinoidan ehdoilla?
Koska hyvitysmaksupotilla on jaettu apurahoja juuri marginaalisten ja ei-kaupallisten sähköisten taidemuotojen, sekä pilottiprojektien (esim. digidemo) tekijöille. Haluaisitte siis että tällainen toiminta jätetään tulevaisuudessa markkinoiden armoille?
JH: Kysyit, miksi ”olemme osapuoli” ja annoit ymmärtää, että hyvitysmaksujen vastustamiseen liittyy halu heikentää tekijöiden elantoa. Viittasin Soininvaaraan osoituksena siitä, että kyllä hyvitysmaksuja vastustavat sellaisetkin tahot, joilla ei mitään moisia tarkoituksia ole.
”Teennäinen niukkuuden luominen” viittaa ylitiukkoihin tekijänoikeuslakeihin, ei hyvitysmaksuihin. Kun jokin osapuoli voi sanella ehdot sille, missä ja miten eri teoksia saa käyttää, vaikeuttaa se huomattavasti kunnollisen kilpailun syntyä. Esimerkiksi toimivia musiikin digikauppoja ei syntynyt pitkään aikaan, koska markkinoita hallitsevilla levy-yhtiöillä ei ollut suurta intressiä kehittää toimivia sellaisia. Ilman luvattoman tiedostonjakamisen aiheuttamaa painetta olisi varmasti mennyt vielä huomattavasti pidempään, ennen kuin yhtiöt olisivat joutuneet tarjoamaan hyvää palvelua ja kohtuullisia hintoja.
Mitä tulee hyvitysmaksuihin, monet piraatit pitäisivät tuon hyvitysmaksuista rahoitettavan apurahajärjestelmän kustantamista valtion budjetista suoraan. Olisi paljon parempi, jos apurahat kustannettaisiin progressiiviseksi rakennetusta verotuksesta kuin kiinteänä lisähintana, joka satuttaa köyhimpiä kaikkein eniten. Lisäksi on periaatteellisesti hyvin kyseenalaista, että yksityiselle taholle on annettu verotusoikeus miltei kaikkeen informaatioliikenteeseen (aiheesta enemmän tässä blogauksessani).
”Mitä tulee hyvitysmaksuihin, monet piraatit pitäisivät tuon hyvitysmaksuista rahoitettavan apurahajärjestelmän kustantamista valtion budjetista suoraan.”
Pitäisivät tätä hyväksyttävänä, siis.
Hannu kirjoitit näin:
”Ei kukaan hanki 100MB:n liittymää vain sähköpostia ja naamakirjaa varten. Kyllä nopeaa laajakaistaa tarvitaan nimenomaan sisältöjä varten.”
Siis oletat että ihmiset ottavat 100 megan nettiliittymän jotta voisivat imuroida suomalaisten (tai minkä maalaisten tahansa) artistien tuotteita ilmaiseksi? Kyllä sulla on nyt todellisuuden taju karannut kauaksi ajatuskuvioista.
Minulla on vain 24 meganen nettiliittymä, sitä kautta tulee mm kolmisenkymmentä televisiokanavaa (joista tietenkin maksan maksut niin kanavien toimittajalle kuin valtiolle lupamaksuna) jotka kaappaavat kaistasta niin suuren osan että samanaikaisesti edes facebookin käyttö on tahmaista. Lisäksi perheessä asuu 3 netin käyttäjää. Teräväpiirtolähetysten tullessa (alkavat muuten näillä näppäimillä) kaistan tarve moninkertaistuu. Jopa se 100 megan kaista on hyvin nopeasti tukossa. Mutta sinä tietenkin edelleen pienessä ajatusmaailmassasi näet vain piraatteja tonkimassa sinun tekemääsi kulttuuria, ziisus sentään.
Minulla muuten on pihassa auto jonka huippunopeus on 240 kilometriä tunnissa. Et varmaankaan usko sitäkään etten ole koskaan ajanut sillä 140 km/h nopeampaa. Pitäisikö mielestäsi minun auton käyttömaksuissa maksaa myös potentiaaliset ylinopeussakot sen mukaan mitä autolla pystyy ajamaan? On varmaankin parasta viedä kortti samantien poliisille kuivumaan.
Ylivoimaisesti kaikkein eniten tekijänoikeuksia rikotaan musiikkisoittimilla. Valtion täytyisikin lätkäistä rapea 400% lisävero jokaiseen kitaraan, syntikkaan ja rumpuihin, sillä aivan takuulla niillä soitetaan muiden muusikoiden musiikkia maksamatta mitään korvauksia alkuperäiselle säveltäjälle ja mitä todennäköisemmin vieläpä huonolla laadulla pilaten teoksen hengen!
Osaako joku selittää miksi kulttuuriuutisilla on väärät ja virheelliset hyvitysmaksuluvut?
http://www.kulttuuriuutiset.net/easydata/customers/kulttuuriuutiset/files/2007_piirrokset/kaavakuva-hyvitysmaksun_romahdus.pdf
katsokaa 2007 kohtaa ja verratkaa Teoston omaan viralliseen ilmoitukseen. Kulttuuriuutisten mukaan 15 miljoonaan mutta Teoston mukaan vähän yli 12 miljoonaa.
Sitten kun verrataan 2009 hyvitysmaksutuloja 8.9 miljoonaa muka kulttuuriuutisten mukaan vaikka todellisuudessa 9.7 miljoonaa.
http://www.hyvitysmaksu.fi/Teosto/hymysivut.nsf/0/70363EB7E652A0ECC22577B900212874?opendocument
Kysyin asiaa Teostosta suoraan, jossa todettiin ja vastattiin, että kulttuuriuutisten taulukko on virheellinen, eikä se pidä paikkaansa mutta Teoston oma taulukko on tarkka ja virallinen.
http://www.hyvitysmaksu.fi/Teosto/hymysivut.nsf/0/0f085260b8604de9c22573b1003c22ec/$FILE/Hyvitysmaksujako2007_iso.gif
Tässä Teoston virallinen ja oikea taulukko 1984-2007.
Osaako joku selittää miksi kulttuuriuutisilla on väärät ja virheelliset hyvitysmaksuluvut?
Katsokaa 2007 kohtaa ja verratkaa Teoston omaan viralliseen ilmoitukseen. Kulttuuriuutisten mukaan 15 miljoonaan mutta Teoston mukaan vähän yli 12 miljoonaa.
Sitten kun verrataan 2009 hyvitysmaksutuloja 8.9 miljoonaa muka kulttuuriuutisten mukaan vaikka todellisuudessa 9.7 miljoonaa.
Kysyin asiaa Teostosta suoraan, jossa todettiin ja vastattiin, että kulttuuriuutisten taulukko on virheellinen, eikä se pidä paikkaansa mutta Teoston oma taulukko on tarkka ja virallinen. Lisäksi sain tietää Teostolta, että 2010 hyvitysmaksu kertymä on yli 9 miljoonaa euroa vaikka vuotta on vielä jäljellä eli lisää tulee vielä. Kulttuuriuutisten 6 miljoonan hyvitysmaksu tulo on siis tahallista vääristelyä.
Hyvitysmaksu melkein viisinkertaistaa tallentavien medioiden hintaa.
lainaus “Aika mielenkiintoista hyvitysmaksullinen Verbatim DVD-R 16X media 4.7GB, 100 kpl maksaa 103.90 € (sis 23% alv.)
http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=0230
Kun sama mutta hyvitysmaksuton maksaa 22.99 euroa
http://www.nierle.com/s01.php?shopid=s01&ag=1&sp=fi&pp=aa&bnr=2992&letterid=372
Tuohan tarkoittaa, että hyvitysmaksu lisää hintaa 4.5x kertaiseksi mikä on aivan järjetöntä dvd-levyissä. Kuka vielä ostaa mafiaverolla varustettuja laitteita 4.5x kertaisella hinnalla Suomesta.” lainaus
Kaj kirjoitti:
Minä ymmärsin Oden kirjoituksen siten, että hän vastustaa lähinnä sitä tapaa, jolla hyvitysmaksut kerätään, mutta ei hyvitysmaksuja yleisesti.
@Iplo:
On tää jotenkin jännä keskustelu kun siihen osallistuu vain ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kopioineet yhtään ainutta teosta mistään.
Toki netin kohdalla hyvitettävät kohteet ovat erilaisia ja tavallaan kopiointilähteen määritelmä vain ”lailliseksi lähteeksi” on nykyisenään melko keinotekoinen ja turha – suurin osa yksityisestä kopioinnistahan tapahtuu laittomasta lähteestä.
@Muusikko:
Täytyy tsekkailla. Jos virheellisiä lukuja käytetään, niin se on tietysti väärin.
@Muusikko:
Nierle on Luxembourgilainen kermankuorija-firma, jonka halvemmat hinnat perustuvat myös alhaisempaan yritys- ja arvonlisäveroon:
http://www.pwc.com/en_LU/lu/vat/docs/pwc-vat-112005.pdf
Jälleen hyvä esimerkki siitä, miksi Euroopassa pitäisi pyrkiä verojen harmonisointiin. Onhan toi aika kipeää että levyjä lähetellään Suomeen sitten erillispaketteina.
Hyvitysmaksua siinä on 0,6€ per levy eli 60€, joka on kyllä aikast paljon.
http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hyvitysmaksu_kansainvalisesti.html
Ranskassa hyvitysmaksut ovat Suomeakin kovemmat.
http://www.copieprivee.org/Levy-tariffs-excluding-VAT.html
Jos ymmärsin tosta oikein, niin ulkoiset kovalevyt 2 senttiä per giga eli Teranen olis sitte 20€. En ole nyt ihan varman kun ranskalaisten taulukosta ei ylläri ota ihan helposti selvää.
Ja Ranskassa maksun piirissä ovat myös matkapuhelimet.
Ehkä se johtuu siitä, että kopiointi (yleensä) on paljon harvinaisempaa kuin jotkut haluavat ajatella? Ja uskoakseni laskee edelleen?
Ja siis edelleen kieltäydyn mieltämästä kopioinniksi (missään mielessä) ostamani digitaaliteoksen varmuuskopioinnin, esimerkkinä vaikka CDn rippaaminen turvaan levyn hajoamiselta. Jotain oikeuksia maksavalla asiakkallakin pitää olla, sanoo minun oikeustajuni.
Ja siis edelleenkin hyvitysmaksuhan ei hyvitä laitonta kopiointia (eikös vaan?) jolloin se ei oikeastaan millään lailla kuulu tänne?
Lisäksihän tuo Taloustutkimuksen selvitys indikoi että laillinen kopiointi ja teosten laillinen ostaminen olivat molemmat hyvin paljon yleisempiä kuin laiton kopiointi, eli mihinkäköhän nyt perustuikaan väite siitä, että laiton kopiointi on yleisempää?
Tosin uskon että aika moni saattaisi hyväksyä ajatuksen siitä, että laillisen ja laittoman kopioinnin ero on ”keinotekoinen” jos näin ratkaistaisiin koko laittoman kopioinnin ongelma: Kehitetään hyvä malli hyvitysmaksuille ja laitetaan kaikki kopiointi (eli siis myös jakelu) lailliseksi, niin varmaan asenteet muutuvat?
Juha Rautiainen kirjoitti:
Ei. Miksei? No siksi, että ei ole luvallista ottaa kaverilta vaikka käyttöjärjestelmä-dvd:tä lainaan ja kopioida se itselleen. Tietokoneohjelmissa ei ole luvallista kopiointia kuten musiikin kohdalla. Sitä tällä hyvitysmaksulla kompensoidaan.
Jos luotaisiin jokin valtiollinen maksu, joka kompensoisi myös ”nettipiratismia”, niin silloin ohjelmistot pitäisi tietysti ottaa mukaan. Mutta sehän olisi mahdotonta, koska silloin todellakin puhuttaisiin kollektiivisesta rangaistuksesta.
Juuri näin. Olisi toki pitänyt muistaa, että hyvitysmaksulla on ajateltu kompensoitavan laillisen kopioinnin aiheuttamaa tulon menetystä.
Minua sotki asiassa se, että hyvitysmaksun laajentamista uusiin välineisiin on perusteltu usein laittoman kopioinnin aiheuttamilla menetyksillä. (Kuten esimerkiksi keskustan kansanedustajat näyttävät tekevän.) Ja kuten kommentissasi totesit: jos laiton kopiointi on hyvitysmaksun peruste, ovat myös tietokoneohjelmat samassa asemassa muiden teosten kanssa.
Joo, en ole lainkaan yllättynyt siitä että Kepun kansanedustajat ovat tän asian kohdalla ns. laitumella…
Kyllä hyvitysmaksusta tai silloisesta kasettimaksusta puhuttiin 1980-luvullakin. Silloin tosin ei ollut nettiä. Eduskunnassa kiivaimpia vastustajia oli Martti Tiuri. Vaikka kirjoituksessa puhuttiin lähinnä musiikista, pitää muistaa, että suurin osa maksuista vuotta 1984 lukuun ottamatta tuli videosta. Videokasetin maksu oli ja on hyvin suuri. 1990-luvulla videon osuus oli jopa yli 80 % maksuista. Videoille kuvattiin osin omaa materiaalia. Toisten materiaalin tallennus oli vanhoja elokuvia yms. TV:stä. Varsinaista kopiointia oli vähän, koska se olisi edellyttänyt kahta nauhuria, joita harvalla oli. Sille materiaalille, jota videonauhoille tallennettiin ei juuri ollut myyntimarkkinoita kuluttajille. Musiikkia sen sijaan nimenomaan kopioitiin esimerkiksi levyltä kasetille, jolloin taloudellinen menetys oli selkeämpi. En koskaan ymmärtänyt miksi tällainen TV-ohjelmien kotitallentaminen olisi edellyttänyt hyvitysmaksua ainakaan niin suurena kuin se oli. Äänilevy ja videokasetti/DVD ovat suunnilleen samanhintaisia, kuitenkin videoaihion/kasetin hyvitysmaksu on moninkertainen.
Kun Teosto puhuu kopioinnista, se harvoin puhuu lähteestä. Nykyään kai kukaan ei nauhoita radioista, joten musiikkia kopioidaan laillisesti kolmesta lähteestä: ostetulta CD:ltä, lainatulta CD:ltä ja netistä ostetuista tiedostoista. Näistä viimeisessä ostotapahtumassa ostaja maksaa kopiointioikeudesta, joten tämä ei edes periaatteessa ole oikeutus hyvitysmaksulle. Laki ei tee ero itse ostetulta levyltä ja lainatulta kopioimisen välillä, mutta jos asiaa katsoo ekonomiselta ja moraaliselta, on näissä ero. Jos kopioi lainatulta levyltä, tästä voidaan katsoa tulevan tappiota tekijöille. Sen sijaan en näe miten omalta levyltä kopiointi sitä aiheuttaisi. Toki voisi argumentoida, että koska ostaja voi kopioida levyltä, ei hän osta musiikkia erikseen MP3-soittimeen. Ei kuitenkaan moraalisesti voi edellyttää, että hänen tulisi ostaa sama musiikki uudestaan. Lisäksi nykyään hän saattaa ostaa levyn vain kopioidakseen sen MP3-muotoon. Jos ei voisi kopioida niin hän ei ostaisi. Tässä tapauksessa kopiointimahdollisuus tuo itseasiassa tuottoa eikä tappiota tekijöille.
Saksassahan on yleisesti käytössä laitemaksu. Siellä on medioillekin maksu, mutta se on pienempi kuin Suomessa (esim. DVD:lle 17 c vs. 60 c). Laitemaksu saattaa tuntua houkuttelevalta, mutta mille laitteille se tulisi asettaa. MP3 soittimet ja kännykät on jo mainittu. MP3-soittimilla maksu jo on. Näissä on kuitenkin se ongelma, etteiväthän ne ole musiikin kopiointilaitteita vaan kuuntelulaitteita. Se, että usein itse ostettu musiikki kopioidaan niihin on vain tekninen seikka. Ei MP3-soittimen muisti ole sen kummempi kuin CD-soittimen levynvaihtaja. Jos musiikkia ei voisi laittaa ko. soittimeen ei sitä ostettaisi ollenkaan. Miksi sisällön tuottajat näkevät laitevalmistajat ja uudet laitteet aina uhkana. Ilman laitevalmistajia ei olisi sisällön tuottajiakaan. Ennen Edisonia musiikki myytiin nuotteina. Klassinen esimerkki tästä uhkana näkemisestä on Disney vs. Sony. Disney yritti USA:ssa kieltää videonauhurit oikeusteitse. Myöhemmin Disney teki miljoonia videokasettien myynnillä. Eikö Disneyn olisi pitänyt maksaa hyvitysmaksua Sonylle.
> Yhdelle terabitin kovalevylle kun mahtuu arviolta noin 200 000 musiikkikappaletta
Eihän tuollaisesta 125 gigatavun kovalevystä edes joudu maksamaan hyvitysveroa. Aika huonolaatuisia kappaleiden tosin pitäisi olla, että tuolle niitä mahtuisi 200 000 kappaletta.
@Narskuhammas: ? 1 Tera = noin 1000 Gigaa = noin 1 000 000 Megaa. Jos keskimääräisen musiikkitiedoston koko on noin 5 MB, niin silloin niitä mahtuu teraiselle levylle noin 200 000 kappaletta.
Kyl mä tiesin, että näistä asioista joutuu vääntämään, mutta emmä sentään ihan jakolaskua olettanut joutuvani opettamaan…
Tavu on 8 bittiä, eli 1 terabitti on 125 gigatavua. Ehkä tarkoitit jutussasi, että levy olisi yhden teratavun. Tämäkin on jakolaskua.
Kaada ittelles vaan…
Nierle.de nierle.com on kylläkin Saksalainen firma joka myy tallentavia medioita Saksasta ja hinnat sisältävät Saksassa perittävän hyvitysmaksun joka on pieni, vaikka tuotteita toimitetaan mihin päin maailmaa tahansa. Lisäksi kyseisestä firmasta ei tarvitse tilata yksitellen ja erikseen koska Saksa kuuluu EU:hun. Mitään 45 euron rajoja ei siis ole kuten Ahvenanmaan kohdalla.
Voisi Hannukin vähän tarkistaa faktoja eikä keksiä omasta päästä. :(
Tekijänoikeus keskusteluissa yleensä keskustelijoilla on oma etu ajettavanaan. Piraatit haluavat varastaa kaiken ilmaiseksi, kun tekijät haluavat saada lisää rahaa. Siksi pitäisi löytyä neutraali osapuoli, joka ei ole kummankaan puolella. Jos Hannu pystyisi käsittelemään asioita täysin neutraalisti niin keskustelu ja ratkaisut olisivat kaikkien kannalta parhaita.
Muusikko, muistutuksena että keskustelussa on mukana piraattien ja tekijöiden lisäksi myös ihmisiä, jotka joutuvat maksamaan hyvitysmaksun esim. valokuvaus- tai video-harrastuksensa takia. Maksua voi myös vastustaa perustellusti oikeudenmukaisuusnäkökulmasta vaikkei itse kärsisikään.
Tekijöillä on turhan usein georgebushilainen asenne ”Either you are with us, or you are with the terrorists”
@PPusa: Nimimerkin ”Muusikko” keskusteluasenteessa on korjaamisen varaa kyllä.
Toivon kuitenkin että oma alkuperäinen blogikirjoitukseni ei ollut georgebushilainen. Yritän ratkaisuja. Kolmas hyvitysmaksukirjoitus on tulossa.
Hannu, alkp. blogikirjoituksesi yrittää ymmärtää myös muita näkemyksiä, mikä on aina rakentavaa. Oma kanta toki näkyy vahvasti, mutta blogeissa sekin on jopa suotavaa.
Kirjoittaessani georgebushilaisista en ajatellut sinua, mutta nyt kun vilkaisin uudestaan tekstiä niin lainausmerkeissä ollut ”piraattihenkisemmät” ei ollut onnistunut sanavalinta. Etenkin kun siitä on linkki Petteri Järvisen kirjoitukseen, jossa sanotaan mm. ”Tuki on epäilemättä tarpeellista, mutta kerättäköön se edes rehellisin ja oikeudenmukaisin perusteluin.” Järvisen tekstissä ei nopealla vilkaisulla ole mitään piraattihenkistä eikä se vastaa heti linkin jälkeen olevaa kuvaustasi ”piraattihenkisten” ajatuksenkulusta ”Koska 3 on väärin, on myös 2 perusteeton ja 1 turhaa luddiittien kitinä”
http://www.nierle.com/s01.php?shopid=s01&cur=eur&sp=fi&ag=1&pp=kont
NIERLE Media AG
47, Duarrefstrooss
L- 9990 Weiswampach
Luxembourg
00492401/6048-12
00492401/6048-29
info@nierle.de
Kaupparekisteri: B 103113
UST-ID Nummer: LU 20321326
Emmä tiedä kumpi meistä on oikeassa, mutta tuon mukaan minä sen Luxembourgin katsoin. Sekä kaupparekisteritunnus että pääkonttori viittaavat kovasti kääpiömaahan. Tahallani en mitään tieoa vääristele enkä keksi.
http://www.kulttuuriuutiset.net/index.php?mid=324&a=viewItem&itemid=222
Joissakin blogi-keskusteluissa on ihmetelty, miksi Teoston nettisivujen ja Kulttuuriuutiset.netin hyvitysmaksutilastoissa on eroja. Vastaus ilmenee kyseisten tilastojen otsikoista. Teoston tilasto kertoo, paljonko minäkin vuonna jaettiin hyvitysmaksu-rahaa ja Kulttuuriuutisten tilasto taas kertoo, paljonko sitä minäkin vuonna kerättiin.
Ok kiitos Hannulle vaivasta ja tarkasta tiedosta. Netistä kun googletin nierlestä tietoja löytyi sekä suomeksi, että englanniksi ja Kotipaikka: Saksa. Nierle Media group Germany based company. Ilmeisesti ovat sitten virheellistä tietoa ja Luxembourg on se oikea tieto. Kiitokset Hannulle selvennyksestä hyvitysmaksusta. Aina ei ole kaikilla oikeaa tietoa ja netistäkin saatava tieto ei ole aina oikeaa, kuten nierlen tiedot, että olisi muka saksalainen. Uskon, että se on Luxembourg. Hyvä, että selvisi tuo hyvitysmaksu hommakin.
Hannulla oikeastaan ensimmäinen neutraalin suuntaan menevä blogi kirjoitus ja siksi hyvä. Asioita pitäisi katsoa ja miettiä monelta kannalta, eikä vain yhdeltä tai kahdelta. Tästä on hyvä jatkaa.
Tuossa oli taas hyvitysmaksun ajatus esitettynä sopivasti yksinkertaistettuna.
Tämä tärkeä tarkoituksenmukainen yksinkertaistus?
Se, että maksu olisi kaikesta yksityisestä kopioinnista on tämä sopivan valheellinen ajatus. Hyvitystähän tulee vain ostoa korvaavasta kopioinnista.