Aamun Hesarissa PerusSuomalaisten varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala linjasi rohkeasti kulttuuripolitiikkaa. Lainataanpa Pravdasta koko kulttuuriosuus, jottei syytellä lauseiden irrottamisesta asiayhteydestään:
Haluatte lisää arvostusta Albert Edelfeltin, Akseli Gallén-Kallelan ja Jean Sibeliuksen teoksille. Haluatte myös tukea ”suomalaista identiteettiä vahvistavaa” taidetta ja ottaa tukea pois ”postmodernilta nykytaiteelta”. Onko poliitikkojen tehtävä määritellä mikä on oikeaa taidetta?
”Ei se ole mitenkään politiikan ulkopuolella oleva kysymys. Se kertoo hyvin paljon perinteisistä puolueista, että ne eivät halua eivätkä uskalla ottaa kantaa tämäntyyppisiin asioihin, vaan pitävät sitä kammoksuttavana. Täytyy ottaa kantaa asioihin. Kyllä minulle ainakin on tärkeämpää vanhustenhoito kuin postmodernismin tukeminen. Asetan vanhukset edelle.”
Ovatko ne asiat aidosti vastakkain yhteiskunnassa?
”Kyllä ne alkavat olla näillä talouslukemilla. On pakko alkaa miettiä, mihin rahaa laitetaan.”
Kuinka paljon vanhustenhoitoa voidaan parantaa taiteen tukia leikkaamalla?
”Kyllä jonkin verran. Aina se vähän paranee, kun ei heitetä rahaa sinne [taiteeseen]. Ei varmasti korjata sitä, mutta sanotaan että jonkin verran.”
Eli taiteen tuen leikkaukset tulisi kohdistaa postmodernismiin. Ja aina paranee kivasti vanhusten asema kun taiteelta leikataan. Selvä. Mietitäänpä yhdessä paljonko postmodernia taidetta Suomessa tuetaan valtion toimesta. Unohdetaan kunnat tämän laskelman ulkopuolelle, nämähän ovat eduskuntavaalit, joissa päätetään valtion määrärahoista.
Wikipedian mukaan postmodernismi on:
Postmodernismi (myös jälkimodernismi tai myöhäismodernismi) on taiteellinen, filosofinen ja kulttuurinen virtaus ja ajattelutapa, joka syntyi modernismin jälkeen reaktiona sille tai sen jatkumoksi, tarkastelutavasta riippuen.
Mielipidetiedustelujen mukaan tästä taulusta suomalaiset pitäisivät
Valtion kulttuurille antamasta potista suurin yksittäinen kakku menee Kansallisoopperalle, hiukan alle 60 miljoonaa euroa. Ohjelmiston vahvan rungon muodostavat klassiset suursuosikit: Romeo ja Julia, Iloinen leski (operetti), Sevillan Parturi, Parsifal, Il Trittico, Aleksis Kivi. Suurelta osin ei siis edes modernia vaan premodernia, klassista taidetta. Edes tuoretta Robin Hood -oopperaa ei voi syyttää postmoderniksi. Ooppera jätetään siis rauhaan.
Entäs sitten orkesterilaitos? Musiikin 1033:sta henkilötyövuodesta 988 eli 96% menee klassista musiikkia soittaville orkestereille, jotka ohjelmistonsa puolesta edustavat vahvasti esimodernia, jopa satoja vuosia vanhaa taidetta ja kansallisromanttisten säveltäjien teokset takuulla soivat ympäri maan. Loput 4% menevät kansanmusikille, lastenmusiikille ja jazzille. Ehkä UMOlla on jotain postmoderniakin ohjelmistoa. Sieltä siis.
Entäs teatterit? Kansallisteatterin versio Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -näytelmästä on selvästikin postmoderni. Mutta toisaalta se perustuu Väinö Linnan teokseen. Ja Tuntemattoman kirjoittaja oli toki suomalaisen sotilaan sielunelämän kuvaaja vailla vertaa. Talvisodan ihme! Torjuntavoitto! Kiitos 1939-1945! Veteraanit mainitaan Perussuomalaisten vaaliohjelmassa 11 kertaa.
Eli leikatakko vaiko ei? Kovin vaikeaa on tämä kulttuuripolitiikan ohjaaminen anti-post-moderniksi. Suurin osa Kansiksenkin ohjelmistosta on kuitenkin klassista teatteria. Modernia korkeintaan.
Maakuntateattereiden ohjelmistosta postmodernia tekotaidetta on turha etsiä. Sieltä ei voine säästää siis.
Paljonko teattereista, oopperasta ja orkestereilta olisi yhteensä säästettävissä, jos luovutaan post-modernista tekotaiteesta? Oopperasta ei mitään, UMO:lta muutama sata tonnia ja Kansikselta ehkä puoli miljoonaa sakonomaisesti Väinö Linnan muiston häpäisemisestä.
Seuraavan kerran kun Tuntematon versioidaan, se tehdään sitten kunnolla, eikä mitään pesukoneita hakkaamalla.
Nuinikkää. Löydettiin leikattavaa melkein miljoona euroa. Missä postmodernisti, siellä ongelma.
Vuonna 2009 Suomen sosiaalimenot olivat yhteensä 52 400 miljoonaa euroa. Leikkaamalla postmoderni tekotaide voidaan sosiaalimenoja kasvattaa 0,002%. Tällä summalla vanhustenhuolto pelastetaan. Leikkaamalla kaikki orkesteri-, kirjasto-, teatteri- ja museolaitoksen valtionosuudet, päästään säästöissä noin 0,8:n prosenttiin sosiaalimenoistamme. Turha varmaan mainita, että keskimäärin seniorikansalaiset käyttävät enemmän kulttuuripalveluita kuin hapertuneelta arvopohjalta ponnistava nuorisomme.
Todellisuudessahan PerSut vastustavat kaikkea kulttuurin rahoitusta. ”Postmoderni tekotaide” on vain koodisana kuvaamaan kaikkea sellaista kulttuuria, josta ”eliitti” tykkää ja Timo Soini ei. Nyt pitäisi enää määritellä kansa, tekotaide ja eliitti.
Mielipidetiedustelujen mukaan tästä taulusta suomalaiset eivät pitäisi.
Näin kansanmuusikkona pitäisi varmaan olla tyytyväinen PerusSuomalaisten vaaliohjelman kansallista kulttuuria vahvistamaan pyrkivistä linjauksista. Kalevalakin mainitaan. Tosin kun itse voin rohkeasti tunnustaa ajattelevani postmodernistisesti, ja toisinaan jopa post-postmodernistisesti, lienee Karjalan Poikia minun soittamanani vähintäänkin tekotaiteellista.
Yhdestä asiasta olen samaa mieltä Vesa-Matin kanssa. Kulttuuripolitiikan suunnasta pitää voida keskustella avoimesti ja on melko sokeaa väittää, että nykyinen taiteen tukijärjestelmä olisi jollain tavalla arvovapaa ja epäpoliittinen rakennelma. Nykyjärjestelmä tosin, luojan kiitos, perustuu sivistyneille arvoille ja valistuneelle politiikalle. Tietämättömyyttä ylistävä pölhöpopulismi ei ole hyvä vastaus – kulttuuripolitiikassakaan.
2007 syksyllä eduskunta aloitti syyskautensa käymällä Kansiksessa katsomassa Kristian Smedsin version Tuntemattomasta sotilaasta. Soini tuolloin kehui mediassa esitystä vuolaasti. Kovin ristiriitaista tämä nyt jotenkin on.
”2007 syksyllä eduskunta aloitti syyskautensa käymällä Kansiksessa katsomassa Kristian Smedsin version Tuntemattomasta sotilaasta. Soini tuolloin kehui mediassa esitystä vuolaasti.”
En epäile, mutta koska itsekin käyttäisin tätä tietoa, olisin kiinnostunut siitä, että missä mediassa. En löytänyt HS:n arkistosta tai googlettamalla.
Ei nyt taida Vesa-Matti Saarakkala ymmärtää sitä, että pelkästään tarve vanhusten julkiselle hoitolaitokselle on postmodernismia pahimmillaan. Juuri postmodernismin seurauksena on romutettu vanhat hyvät perhearvot, joihin on perinteisesti kuulunut huolenpito vanhemmasta sukupolvesta. Taide sen sijaan ei itsessään edusta postmodernia aatemaailmaa, vaan sen koko perusajatus ja lähtökohta on kaukana menneisyydessä niin historiallisesti kuin aattellisesti.
Josko Soini ja kumppanit olisivat nipistämässä oopperalta enemmän sillä perusteella että vain Kiven osalta voidaan puhua ”suomalaista identiteettiä vahvistavasta” taiteesta, muuhan on tuontitavaraa? Siellähän taisi olla puolueohjelmassa erikseen mainittu muutama hyvä esimerkki tällaisista identiteettiä vahvistavista taiteentekijöistä, Edelfelt ja Sibelius ainakin.
Kaiken kaikkiaan on melkein pakko nostaa hattua tälle PerSujen älyvapaudelle: harvalla olisi pelimerkkejä päästää ko. aivopierua julkisesti.
No kävisikö perusteluksi se, että valtio joutuu ottamaan velkaa koko ajan. Siis valtio ottaa velkaa ja 60 miljoonaa oopperaan, jepjep… Jos tultaisiin omilla toimeen ja jäisi ylikin, ei nämä niin isoja asioita olisi, mutta kun tilanne on mikä on, pitäisi mm. oopperan tuen olla melkolailla tasan 0€!
Siinä olen Perussuomalaisten kanssa samaa mieltä, että meikäläinen taide-elämä kaipaisi reilua tuuletusta. Tällä hetkellä se on täynnä kaikenlaisia sisäänlämpiäviä kerhoja jotka rajaavat itse taiteen tekoa jopa tiukemmin kuin Perussuomalaisten vaaliohjelma. Taiteilijaporukan kannattaa siis mennä peilin eteen. Lapsuudenaikaisten traumojen purku materiaan on terapiaa eikä aina välttämättä taidetta.
Mutta samalla tavalla Halosen ja Gallen-Kallelan kaivaminen kirkkomaasta ei ole oikein kansallista luovuutta parantavaa. Molemmat osoittavat, ettei luovuuden prosessia ole ymmärretty.
Muistakaamme, että kansan voidakseen hyvin ja vetreästi, kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja. Ja sirkushuvit kun tämän päivän mittakaavassa eivät ole mitään tekemistä postmodernin taiteen tai suomalaisvoimin tuotetun kulttuurin käsissä. Realitytv ja formuloita sen olla pitää!
Ongelmana viihteellisten taitelijoiden olemassa oloon löytyy se syy, että vähänkään paremmat taitelijat asuvat ulkomailla, viisveisaten Suomen ympäristöstä. Kiitosta juuri tuon samaisen kansan, joka ei tajua, että pitää osata lukea ymmärtääkseen sanoja. Etenkin rahallisesti menestyneet tekijät, niitäkin kun on yllättävän paljon, ottavat paljon mieluummin töitä ulkomailta, kun siellä kulttuurin perään ymmärretään enemmän kuin tässä kyrsää nakertavassa rallimaassa.
Ja kyllä, traumojen purkaminen on pahaksi. Sitä vaan ei olla sanottu, että paljonko ollaan rahallisesti niin yksityiseltä kuin valtiolliselta taholta pistetty palamaan tähän Suomen suurimman trauman, toisen maailman sodan aikaisten tekojen, ylläpitoon ja hyvinvointiin? Etenkin kun veteraaneja kuolee kuin heinää syksyllä, olisikin hyvä aika meidän kaikkien katsoa peiliin ja miettiä, kuka meistä todellakin yrittää henkilökohtaisia traumoja siirtää sukupolvelta toiselle, etenkin heiltä niille, jotka eivät ole koskaan olleet tekemisissä mokomien hirveyksien kanssa. Niin kauan kuin ”Marskin” sairas ihannointi pysyy hyvissä voimissaan, eipä sitä nokkaa kannattaisi koputtaa taitelijoiden traumoista tippaakaan.
Kiitos Hannu Oskala tästä kannanotostasi!
En olisi koskaan osannut asiaa näin jäsennellysti ja perusteellisesti esittää.
Vähemmistösuomalaisten populistinen ote ottaa itseäni vakavasti pannuun, enkä toivo, että nämä laukkaavat suu vaahdossa vailla perusteita minkäänlaiseen vaalivoittoon.
”Tahdon lättähattujen vanhainkotiin, jossa rokki aina soi.” Tässä olisi se Irwin vainaan puolueohjelma, ja sillä keräisivät ääniä kommarit, sossut, keput, kokkarit ja persutkin. Jotenkin näin vaalien alla kaikki vaan yrittää olla turhan hienoja.
Tulee myös miettineeksi, että mihinkä kategoriaan laitetaan ne kulttuuripoliittiset teot (olkoonkin sitten vaikkapa kunnallisia), joissa sosiaali- ja ’vanhustyön’ eli ikääntyneiden kanssa toimimisen välineinä käytetään kulttuuria? Pitäisikö siis nykykulttuurin sosiaalinenkin käyttö lopettaa vain siksi, ettei vanhustekoteihin enää saa tuoda nykytanssia, ilmaisu- ja teatterityöpajoja ja vaikkapa improvisaatiomusiikkia puhumattakaan kansanmusiikista. Olisi yhden jos toisenkin edustajan hyvä käydä kurkkaamassa, mitä kentällä oikeasti tapahtuu. Siinä vaiheessa, kun oma muisti alkaa pettää, saattaisi olla ihan mukavaa, että joku koskettaa vielä sanojen tuolla puolenkin…vähän vaihtelevammin kuin yhteislaulutilaisuuksin.
Voihan olla, että vastakkainasettelu on olemassa sen seikan hämärtämiseksi, ettei tässä arvosteta ikäihmisiä eikä kulttuuria…
Aika mautonta lainata ja lisäillä lainaukseen omia sanoja: ”Aina se vähän paranee, kun ei heitetä rahaa sinne [taiteeseen]”. Minusta lainattu teksti tarkoitti enemmänkin ”ei heitetä rahaa sinne [paskataiteen tukemiseen]”. Tekijät jotka persut nostavat esille ovat kiistatonta taidetta. Postmodernismi ja nykytaide on kiistanalaista ja oman näkemykseni mukaan 95% merkityksetöntä skeidaa jota tuotetaan kun ei viitsitä töitäkään tehdä ja ajatellaan että julkinen itsesääli on taiteilijuutta.
Tekstin sisältö oli pääosin taiteen yhteiskunnallisen määrittämisen vaikeuden ruotimista ja persujen syyttämistä siitä.
Yhteiskunnan varoin järjestetty taiteen tuki tulee lopettaa. Se oli virhe siihen lähdettäessä ja virheiden myöntäminen ei ole lainkaan häpeällistä. Ja se ei poista taidetta yhteiskunnallisena ilmiönä vaan se vasta luo sen siten kuin sen tulee olla ja kuin se on aina ollut ennen em. sekoilua.
Tämä oli ihan fiksu kirjoitus. Varsinkin kun vertaa Suomen kuvalehden puffaamaan ”kalikka kalahti” kirjoitukseen.
http://www.luutii.ma-pe.net/?p=284
Pääasia että puhutaan.
Tuo Aleksis Salujärven kirjoitus oli todella hyvä.
Taide on huijausta. Sen viimeisteli ja todisti Duchamp.
Suomen kuvalehden kommenttejen pohjalta on sen joku muurarikin suomessa tajunnut. Jos on apurahalla muurannut seinää. Tosin silloin herää kysymys, miksi muurata niin pienellä palkalla? Tosin, onhan ne eestin pellehermannit tulot syöneet. Mutta ei kait sitä sentään nyt galleriaan tarvi mennä muuraamaan?
Salujärvi oikeasti perusteli ja uskossa vahvasti julisti. Että persujen äärettömän tyhmällä taidelinjauksella oli kuin olikin paikkansa.
Mutta takaisin Duchampiin. Taide on huijausta. On aina ollut, ja tulee aina olemaan. Keisarin vaatteet ja aatteet vain vaihtuu.
Saaristo:
Vaikka näinkin, mutta kaikki taide on aina toiminut mesenaattien, ruhtinaiden, tukijoiden yms. ”julkisen” tuen varassa. Itse olen sitä mieltä että Michaelangelonkin olisi pitänyt sotata oman kotinsa seiniä, eikä tuhria apurahataiteena paavin palatseja. apurahataiteilijan paskiainen.
Sarkasmisi olisi purevaa mikäli faktat olisivat oikein. Toistan: yhteiskunnan varoin järjestetty taiteen tuki tulee lopettaa. Oikea muoto on yksityinen rahoitus eli mesenaatit ja säätiöt. Olet nyt ymmärtänyt julkinen/yksityinen -asetelman väärin. Paavit ja ruhtinaat eivät ole demokratioita.
Olen täysin samaa mieltä tästä, eli yhteiskunnan tehtävä ei todellakaan ole tukea taiteita missään muodossa. Monasti kuulee syytöksiä siitä, että haluaa tappaa taiteet kokonaan tai jotain muuta yhtä lapsellista. Eikö kukaan pysty enää taiteilemaan, ellei sitä tueta yhteiskunnan varoin? Kuulostaa merkilliseltä.
Pakko kommentoida myös Hannu Oskalan kirjoituksen kohtaa jossa hän taas jättää kunnat pois näistä laskelmista. Kyllä ne kunnan taiteisiin syytämät rahat ovat ihan yhtälailla pois sieltä yhteisestä rahapussista. Tämä nyt on tietysti Hannulta tietoinen yritys hämärtää sitä kuinka suuria summia tosiasiassa syydetään näihin turhuuksiin.
Yksittäisenä kohteena esim. tuo Kansallisoopperan 60milj. rahoitus. Tuollainen kyllä pistää vihaksi, kun samaan aikaan on reumasairaalan 2 miljoonaa ollut täysin mahdotonta. Tämä siis nyt vain yhtenä esimerkkinä. Jokainen voi sitten laskeskella kuinka paljon tuolla sumalla saisi jotain oikeasti yhteiskuntaa hyödyttävää aikaiseksi.
Persuista syvällinen persus tutkielma Pyllykirjassa http://www.pyllykirja.fi/2011/
Hei Jaakko Saaristo! Mikä on näkemyksesi taiteen saavutettavuuteen liittyen tässä harvaan asutussa maassamme? Samoin kiinnostaa, pidätkö turhana myös kääntäjien kirjastoapurahoja – taiteen julkista tukea kun nekin ovat?
Kapitalismi on huijausta, niin kuin on kaikki poliittiset liikkeetkin. Taidetta on tehty jo paljon ennen rahan ja poliittisen laitoksen keksimistä, se on osa ihmisen olemusta. Se että raha pyrkii ottamaan taiteen paikan kulttuurissa on vain surullista. Katselen kyllä mieluumin maalausta (etenkin postmodernia sellaista) seinällä kuin ekonomistien laskelmia virtuaalirahan liikeistä tai aikuisten äijien juoksentelua pallon perässä. Taide ja kulttuuri on osa minkä tahansa yhteisön identitteettiä ja alitajuntaa. Miksi ihmeessä haluaisin kuunneela poliittisia korupuheita, tuijottaa amerikkalasta soopaa telkusta tai seurata jonkun urheilijan runkkausta olla parempi kuin kukaan muu. Mitkään näistä eivät luo todellista pohjaa yhteisöllisyydelle tai anna sijaa todelliselle dialogille. Ja mitä tulee taisteleviin metsoihin ja tuohivirsuihin niin mitä niistä voi muuta sanoa kuin että näyttääpäs ne metsoilta ja tommosilla sitä ennen käveltiin. Onko taiteen tehtävä siis toimia museona, rentoutus terapiana yli viisikymppisille ja valta aateiden pönkittäjänä kuten kansallissosialismissa aikanaan. Se että taiteella ei ole enää mesenaatteja johtuu arvorappiosta, ei suinkaan huonosta taiteesta. Jenkeissä tuotetaan paljon taidetta rahakkaiden sohvakalustoon sopivaksi. Kulttuurin kuolema on merkki vakavasti sairaasta yhteiskunnasta.
Kauhea tämä linjaus! Onko PS esittää uusi kategoria kattamaan nuoret taiteen ympärillä häärijät vai tarkoittaako postmodernistien vanhuksiin vaihtaminen koko kauheudessaan juuri sitä että nuoret taiteen opiskelijoina ym. korvataan vanhuksilla?
Muuten näen postmodernismin mollaamisen kirjallisuuden osalta vain muutamaan henkilöön kohdistuvana hyökkäyksenä.
Hei Poula,
en ymmärrä mitä tarkoitat taiteen saavutettavuudella–yksityinen taideteoksen omistaja ei ole velvollinen laittamaan omaisuuttaan näytille ja saa tietysti esim. pyytää teoksensa näytteille asettamisesta tai jäljennösten teettämisestä rahaa tai olla pyytämättä. Musiikin esittäjä saa pyytää arvolleen sopivan korvauksen ennenkuin alkaa soittamaan. Kirjakustantaja saa pyytää kirjasta rahaa kirjailijan kanssa sopimallaan tavalla.
Yksityiset säätiöt ja mesenaatit saavat jakaa rahojaan miten lystävät–säännöllisesti maksettava apuraha on ihan hyvä muoto johon itse päätyisin jos istuisen moisen säätiön hallituksessa.
Jumalaisen näytelmän (1912) käänsi Eino Leino–hienosti käänsikin–ja sai rahoituksen suomalaisen kirjallisuuden Edistämisrahastosta. Mikäli arvaan oikein, rahasto myönsi miehelle rahoitusta omien sääntöjensä ja käytäntöjensä mukaisesti ns. pärstäkertoimen perusteella. Säätiöitä ja yhdistyksiä saavat perustaa yksityiset henkilöt vapaasti omilla rahoillaan; ei yhteiskunnan varoilla.
Jaakko, Poula varmaankin tarkoitti kysymyksellään sitä, että jokaisella kansalaisella riippumatta varakkuudesta tai asuinsijasta tulisi olla vähintäänkin kohtuullinen mahdollisuus tutustua kulttuuriin.
Ja oletko todella sitä mieltä että myös kirjastolaitos on tarpeeton?
Hannu/Poula,
”Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.”, perustuslaki §9. Ei ole mitään kysymystä taiteen saavutettavuudesta.
Hannu,
kirjastolaitos ei tuota taidetta. Samoin museo ei tuota historiaa.
Hmm. Tämä on kyllä ihan turhaa jankkausta. Olin jo kirjoittanut vastauksen. Mut sit päätin että mitä turhaan. Antaa olla. Jos ei näe koko kansan sivistyksellä arvoa, niin sitten ei näe.
Eihän kansan sivistyksellä olekkaan mitään arvoa. Jos kansalainen vahingossa sivistyisi, hän saattaisi jättää tittytainmentin väliin. Tällöin kuluttajuuteen perustuva monikansallinen hömppä menettäisi tulonsa.
Vain sillä, mitä jää viivan alle on arvoa. Tätäkin vielä täsmentäen, riippuen kenen kirjanpitoon.
Taiteen tukijärjestelmät takaavat osaltaan sen, että esimerkiksi lapsilla olisi synnyinpaikkakunnastaan ja perhetaustastaan riippumatta mahdollisuus kulttuurielämyksiin. Jos pidät tätä merkityksettömänä, niin selvä juttu.
Kääntäjien kirjastoapurahat takaavat sen, että ei-kaupallista korkeakirjallisuutta voidaan kääntää laadukkaasti Suomen kielelle. Mikäli olet sitä mieltä, että Suomen kansa ei ansaitse mahdollisuutta lukea esim. nobelistien teoksia omalla äidinkielellään, niin selvä juttu.
Kirjastoapurahat eivät siis liity kirjastolaitokseen muuten kuin siten, että apurahoina jaettavan summan kokonaissuuruus määräytyy yleisten kirjastojen kirjahankintojen mukaan. Olisin iloinen, että kulttuuripoliittiseen keskusteluun osallistuvat vaivautuisivat ottamaan selvää siitä, mistä yleensä puhutaan. Asia selviää helposti yhdellä googletuksella. Hannukin voisi tehdä kotiläksynsä tässä suhteessa ;)
Tässä on nyt tapahtunut käsitteellinen sekaannus. Kun sanoin että taiteen tuki tulisi lopettaa, tarkoitin taiteen tuottamista; samaa kuin alkuperäinen artikkeli tarkoitti. Joku väänsi sen nyt vahingossa tarkoittamaan kirjastolaitosta.
Toinen sekaannus on siinä että monellakin täällä menee sekaisin aate ja yhteiskunta. Kyllä, taide on tärkeää; yksi tärkeimmistä asioista. Ei, sitä ei pidä tuottaa yhteiskunnan varoin. Samoin uskonnollisesti kyllä: Jumala hallitsee, mutta ei, Jumalan nimeä emme lausu politiikassa. Poliittisessa keskustelussa on kysymys yksityinen/yhteinen -vastuujaon päättämisestä eikä siitä onku joku asia tämä-ja-tämä tärkeää.
Hannulle sanoisin vain että keskustelun lopetus oli ala-arvoinen. Ihan sopivaa argumentaatiota vaikka Big Brother-ohjelmaan.
Oopperan tukeminen on kaikkea muuta kuin sivistynyttä.
Jos persuja syytetään natsivivahteista niin kyllä samaa sarjaa on kokoomuksen ja RKPn masinoima oopperatuki kaikessa ylväässä kohtuuttomuudessaan. Oopperaa pahempaa todellisuuspakoa en osaa kuvitellakaan, itsesäälin melodraamaa melkein jokainen tuotos. Mahdollisimman kaukana inhimillisesta relaatiotapahtumasta.
Elitismi on aatelispopulismia.
Populismi on aina elitismiä – me samankaltaiset estämme poikkeavat.
Mittakaava on vain eri.
Ooppera on vain saavuttanut kuitenkin pseudopopulistiset mittakaavat eliitin juhlavuden käenpoikana. Melodramaattinen taiteellisuus tekee siitä ajatonta ja harmitonta elitististä viihdettä. Kaikki yhteiskunnalliset viitteet on kastroitu uljaudella ja suuruudenhulluudella. Katharsis on oikeastaan mahdotonta ylvästelyn oopperassa, jumalten talossa, jossa katsoja voi tuntea olevansa jumala.
Populistinen taide tuottaa saman turvallisuuden ja muuttumattomuuden tunteen kuin kehitystä ja ahdistusta pakeneva elitismi.
Itse kannattaisin oopperan yksityistämistä.
Tämä olisi ainoa oikea toimintatapa.
Ooppera on mahtava taidemuoto, todellakaan sitä ei tule lopettaa. Vaan nykyisen muodin mukaisesti se on ulkoistettava Kiinaan.
Kiinan kansantasavallan alaiset oopperan tekijät ovat kustannustehokkaampia, ja jos niskuroivat niin nappi otsaan ja sisäelimet myyntiin elintasosairaille olliloille.
Muutenkin suomalaisen taiteen voisi ulkoistaa kuten jo Suuri Mestarimme Juhani Palmu on tehnyt. Ostakaa maalauspohjien valmistelu ja muut alustavat työt Intiasta. Näin saat suuremmat voitot.
Tässä on mielestäni sivuutettu muutamista euroista riideltäessä (koska kulttuurimenot ovat mielestäni pieni pisara meressä siitä summasta, mikä lähivuosina on säästettävä) se uskomattomin Saarakkalan alkuperäisen haastattelun kommentti, jonka mukaan joku voi muka päättää, mikä on ”oikeaa taidetta.”
Ei voi.
Ei poliitikko, eikä edes teoksen tuottaja itse.
Saarakkalan kommentti, että poliitikon pitäisi se määritellä, onkin ihan uskomatonta arvososialismia.
Toinen asia, johon tässä (taas kerran) kiinnittyy huomio, on se, että taiteelta penätään jotain ihmeen ”merkitystä”. Siis mitä tällä oikein tarkoitetaan? Taideteos antaa toiselle enemmän kuin toiselle. Joku teos on jonkun mielestä hyvä, toisen mielestä ei. Saako taideteos merkityksensä siitä, että esim. määrätty prosenttimäärä ihmisiä tai riittävä ajan kuluminen osoittaa, että jostain tykätään tarpeeksi? Sosialismia sekin.
Ei taiteella ole mitään muuta ”merkitystä” kuin olla ihmisen iloksi. Ei esimerkiksi yhteiskunnan.
Esimerkiksi käy Jaakko Saariston kommentti
”Tekijät jotka persut nostavat esille ovat kiistatonta taidetta. Postmodernismi ja nykytaide on kiistanalaista ja oman näkemykseni mukaan 95% merkityksetöntä skeidaa.”
Nämä ovat sinun mielipiteitäsi (vai viittasitko johonkin itsesi ulkopuoliseen mainitessasi kiistanalaisuuden?). Siis toivottavasti ovat, eivätkä vaan jonkun lauman tai massan näkemyksien toistelua. Itse en mitenkään voisi ajatella, etteikö jollain taideteoksella, josta en tällä hetkellä pidä, voisi esimerkiksi 100 vuoden päästä olla jopa mainittua ”kiistattomuutta”. Tai että se olisi huono.
Taidehistoriassa on tapahtunut paljon aikojen kuluessa tapahtunutta arvonnousua. Muusikkona ensimmäisenä tulee mieleeni J. S. Bachin tuotanto. Sibeliuksella ja kumppaneilla on siis myös ajan antama etu olla ”kiistattomia”. Plus että sinä Jaakko Saaristo satut niistä pitämään. Mutta asiaa ei kannata viedä yhtään pidemmälle. Se on hulluutta.
Terde, kukaan ei odota sinun osaavan tai haluavan arvioida taidetta keskustelussa taiteeseen liittyvästä yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Kyllä, taiteen arviointi on subjektiivista. Poliittinen taidekeskustelu ei.
Vannon sinulle että maalaus ei ole maalia kankaalla.
Aika ei liity Sibeliuksen arvon vaihteluun millään tavalla; vain siinä mielessä että joskus elämme ns. sellaisia aikoja, että tietynlaiselle romantiikalle on yhteiskunnallista tilausta. Kuten tällä hetkellä kansallisromantiikalle ylipäänsä, mistä persujen suosio kertoo. Se, miksi kansallisromantiikalle on tänään tilausta, on aivan looginen selviö.
Maalausta kankaalla?
Aivan aivokuolleita. Maalaus on kuollut jo ajat sitten. Laveeratkaa nyt vaan vesiväreillä ja sutikaa.
Olkaa stuckisteja. Maalaustaidetta kunnioitetaan vain ja ainoastaan siksi, että neliöhinta on suurempi kuin rakennusmaalaajalla. Mutta kumman sisältö on parempi kun katsoo kuin maali kuivuu?
J. Saaristo, vanno toki, mitä maalaus ON. Tämä on minusta kiinnostavaa.
Siteeraan vielä kommenttiasi
”Tekijät jotka persut nostavat esille ovat kiistatonta taidetta. Postmodernismi ja nykytaide on kiistanalaista ja oman näkemykseni mukaan 95% merkityksetöntä skeidaa.”
koska se osoittaa, miten eri lähtökohdissa olemme puhuttessa taiteesta. Lähdet (käsittääkseni) yhteiskunnallisesta merkityksestä, minä luovanan taitelijana en. Eikä lähtenyt Sibeliuskaan, joka rutiköyhänä ja veloissa yritti vain tehdä hyvää musiikkia.
Terde, etpä taida tietää Sibeliuksesta mitään. Suosittelen elämänkertaa mutta vain jos henkilö kiinnostaa sinua kansallisromanttisessa mielessä; muussa tapauksessa ei kannata tutustua siihen mitä hän, tunnetuin suomalainen, VAIN YRITTI tehdä. Tuskin minun, yhteiskunnallisen ajattelijan, kannattaa kaltaisellesi luovalle taiteilijalle ruveta opettamaan mitä taide on, se tuntuisi minusta koomiselta ja sinusta halventavalta.
J.S.,
kyllä vain on Tawaststjerna (ja muutama muu) luettu pariinkin otteeseen. Tuo se vasta halventavaa onkin. :)
Mutta totta, hänen kirjoittamat nuottinsa kiinnostavat minua toki hänessä eniten.
Pieni yksityiskohta: 4. sinfonia meni aikalaiskuulijoilta yli lipan. Eräs arvostelija kirjoitti teoksen kuvaavan yksityiskohtaisesti Kolin-matkaa (siinä meille kansallisromantiikkaa!) Sibelius kiisti tämän julkisesti.
Mistä tässä tapahtumaketjussa on kysymys?
Terde (nimim), väität ettei Sibeliuksen yhteiskunnallinen vaikuttaminen ollut tietoista ja harkittua. Sibeliuksesta meidän ei tarvitse enempää keskustella. Vetäydyn keskustelusta joka oli mielenkiintoinen poliittisessa mitassaan.
Mikko O:
No ei se ole tietoinen yritys hämärtää, vaan pitää keskustelun ydin siinä, mistä nyt keskustellaan. Nyt on eduskuntavaalit. Eduskunta päättää kulttuurin valtionosuuksista ja valtion kulttuurilaitoksista (Kansallisteatteri, kansallisooppera, kansallismuseo, Ateneum jne.).
Sitten on se kuntataso ihan erikseen. Ja vaikka Persuilla olisi 120% enemmistö eduskunnassa, niin silti kuntien asioista ei päättäisi eduskunta, vaan ne kunnat. Piste.
Rahoituksen kaksilähteisyys tuottaa kyllä epäoptimaalisen kokonaisuuden, mutta se on aivan eri asia.
Suosittelen tutustumaan Stakesin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) sivuilta löytyviin tilastoihin. Niiden mukaan:
Vuonna 2008 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 15,5 miljardia euroa. Tämä oli 700 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna.
15,5 miljardia on 15 500 miljoonaa. Jos reumasairaalalle ei löydy kahta miljoonaa, niin silloin vika ei kyllä ole Oopperassa tai postmoderneissa tekotaiteilijoissa. Piru vie. Aika ankea olis tää meidän maa, jos pelkästään tarvehierarkian alimpia tasoja hoidettaisiin.
Täähän tän koko homman ydin on. Kukaan ei tunnu tajuavan valtiontalouden mittasuhteista tai kokonaistalodellisesta vaikuttavuudesta yhtään mitään. Nyt Mikko valtion budjetti vasempaan käteen ja taskulaskin oikeaan. Ehkä sieltä ne maahanmuutonkin kustannukset löytyvät, jos vaan osaa lukea ja laskea.
http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2011/he_2011.html
Tajuaa tajuaa. Mutta mielestäni niin kauan kuin ihmisten hoitamiseen ei löydy rahaa – ei sitä voi löytyä taiteeseenkaan. Olen aiemminkin myöntänyt, että ei puhuta valtion budjetissa suurista summista, mutta poissa se on muualta yhtä kaikki. Terveydenhuollossakin on varmasti paljon karsittavaa hallinnon puolella, josta saataisiin jo valtavia säästöjä, ja tämä rakennemuutos pitäisi käynnistää viipymättä. Valitettavasti todellisuus on se, että kaikki Suomen talouskasvu on tällä hetkellä silmänlumetta, joka selittyy laskutavan merkillisyyksien sallimana lähinnä julkisen sektorin ”kasvulla” – joka siis todellisuudessa syö pohjaa Suomen taloudelta. Kun nyt maahanmuuton vedit mukaan, voidaan ottaa tästä esimerkki. Joku perustaa firman joka huolehtii maahanmuuttajien asioista, saa valtiolta sopimuksen ja tienaa tästä x summan. Tuo hänen tienaamansa summa vaikuttaa positiivisesti talouskasvun indikaattoreihin vaikka todellisuudessa tehdään pelkkää miinusta koko ajan. Tästä voidaan sitten jatkaa toiste, mutta kun todellisuus on se, että nuo kyseessä olevat potit tulevat lyhyellä ja todennäköisesti pidemmälläkin aikavälillä rajusti laskemaan, pitää vaan kylmästi karsia niin, että valtio ja kunnat hoitavat vain perustarpeet. Eli paneudu nyt ihan itse vaan talousasioihin vähän paremmin. Helppohan se tietysti on toistan rahoja kaikenmaailman turhuuksiin jakaa, mutta pitkälle sillä ei mennä. Tietysti voidaan velkaa ottaa jatkuvasti vaan lisää…
Anteeksi, että kaikki yhdessä pötkössä hankalasti luettavana, tuli vähän kiire.
Niin, onhan se oleellista, että kun ei ole rahaa hoitaa ihmisiä, ei etenkään niitä paapottuja sukupolvia, jotka ilmaista sairaanhoitoa ovat saaneet joskus nakki ja muusi, ei missään nimessä muuallekaan pidä rahaa pistää palamaan.
Sanonpahan sen, että jotain helvetin mätää koko Suomen sairaanhoidossa on, kun yksityisellä käydessä jää rahaa peräti talteen, kun kunnallisella sai ravata viikottain.
Samaa ajatustahan me voidaan käyttää armeijaankin: onhan se nyt turhaa pistää rahaa sairaisiin ihmisiin, kun ei saada muutamaa miljoonaa paattiin, jolla puolustaa valtiollista ihmisiä! Ja niin edelleen ja niin edelleen, kunnes pääsemme taas ”Miksi meidän pitäisi syytää rahaa lapsiin, kun ne kuitenkin kuolevat joskus?”
Kun ”perussuomalaiset” on nyt julistautunut Kristillissosiaaliseksi puolueeksi, ja joku heidän puhemiehistään on myös julistanut että he eivät hyväksy vaikutteita mistään muista kuin kristillisistä kulttuureista,
niin eihän siihen kristittyyn rajaukseen mitenkään voi sopia pakanasisältöinen Kalevala. Ovatko persut ryhtyneet kulttuuriportoiksi? Pakanallisia joikujakin hyväksyvät muka kulttuuriksi kristillissosiaaliseen maailmaansa. Joskus ennen hyvinä aikoina tuommoisten pakanallisten menojen niin kuin Kalevalan toteuttajat olisi poltettu kirkon toimesta rovioilla kristinuskon vastustajina.
Ehkä Persut ymmärtävät Kalevalan kansalliseepokseksi ja kristinuskon valtionuskonnoksi eivätkä sotke niitä keskenään. Ehkä Persut eivät ole koskaan kuulleetkaan ”Kalevalan toteuttajista”. Olisi myös kiva kuulla tarkemmin tuo lainaus ”eivät hyväksy vaikutteita mistään muista kuin kristillisistä kulttuureista”, mitä, väitän, ei ole olemassakaan.
Ehkä Persuja on ylipäänsä kiva mollata millä vaan mieleen juolahtaa. Sehän on kivaa: saa purkaa vähän paineita.
Lisää rahaa kulttuurille, ei taida persujen vaatimukset mennä vielä kuuleviin korviin
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=50176:kulttuurille-esitetaeaen-13-lisaemiljoonaa-vuodessa&catid=6:politiikka-paeaeuutinen-&Itemid=30
Hei!
Tässä kommentaari ehdotuksiin taiteen julkisen tuen lakkauttamisesta.
Taide ei suurimmaksi osaksi ole puhtaassa markkinajärjestelmässä taloudellisesti kannattavaa. Julkinen tukijärjestelmä on etenkin Suomessa taiteen rahoituksen, ja taiteilijoiden toimeentulon, ylivoimaisesti tärkein lähde. Markkinoilta saatavat tulot muodostavat selvästi pienemmän osan, ja yksityisten säätiöiden merkitys on todella vähäinen. (Maallamme on lyhyt historia vauraana, ja yksityistä säätiöpääomaa on erittäin vähän.) Tilanne on uskoakseni vastaavankaltainen muuallakin Euroopassa, joskin joissain maissa voi olla jonkin verran enemmän yksityistä rahoitusta.
Siinä olette oikeassa, että taide ei sinänsä lakkaa olemasta jos tukijärjestelmä lakkautetaan – taidetta ei ylipäätään ole mahdollista tuhota. Ammattitaiteilijuus yhteiskunnallisena instituutiona on kuitenkin mahdollista rampauttaa, ja äärimmillään ehkä jopa lakkauttaa. Skenaario, jossa julkinen tukijärjestelmä Suomessa lakkautettaisiin on aika mielikuvituksellinen, mutta voinemme kuitenkin spekuloida seurauksia: lähes kaikilla taiteenaloilla, ehkäpä populaarimusiikkia lukuunottamatta, se tarkoittaisi ammattitaiteilijuuden melko totaalista alasajoa. Suomessa tehtävän taiteen määrä ylipäätään romahtaisi murto-osaan nykyisestä, jäljelle jäävä taide saattaisi viihteellistyä ja taiteellinen taso laskea, ja lisäksi tietenkin taiteen markkinahinnat nousisivat, niin että vähävaraisempien olisi yhä vaikeampaa harrastaa taidetta.
Mitäs sillä on väliä? Jos olemme ylipäätään kiinnostuneita maassamme tehtävän taiteen merkittävyydestä, kannattaa ammattitaiteilijuutta pitää yllä. Miksi sitten olisimme taiteesta kiinnostuneita, eikö taide ole ”turhaa”? Taiteen kulttuurinen, yhteiskunnallinen ja inhimillinen merkitys on kovasti haastava filosofinen kysymys, jonka edessä viisammatkin päät ovat menneet todella solmuun. Taide joka tapauksessa on osa kulttuurista kehitystä, ehkä väliin ’heijastaen’, ehkä väliin ’suuntaa näyttäen’. Kausaliteettien osoittaminen ei liene mahdollista, mutta rohkenen väittää, että historiankin ’opetusten’ perusteella on syytä otaksua, että taiteensa kuristava kulttuuri ennen pitkää jämähtää myös teknologisen ja sosiaalisen kehityksensä kanssa – olivat kausaliteetit nyt minkäsuuntaisia tahansa. Tässä mielessä taide mielestäni muistuttaa joiltain osin filosofiaa.
Taiteen rahoituksen vertaaminen ylipäätään mihinkään muuhun julkiseen menoon on nähdäkseni äärettömän hankalaa, jos ylipäätään millään muotoa mahdollista. Toki esimerkiksi terveydenhuolto on monessakin mielessä ensisijaisempaa, mutta juuri siksihän siihen laitetaan kaikkein suurin määrä julkisia resursseja.
Terveydenhuollon resurssien kohdistamisessa ja menojen suuruudenkin määrittämisessä on monia ongelmia – ja tulee aina olemaan. Näkökannat, joiden mukaan jokin julkinen meno on mahdoton niin kauan kuin ”terveydenhuolto ei ole kunnossa” eivät perustu kovin realistiseen käsitykseen terveydenhuollosta. Ei ole olemassa mitään täydellistä terveydenhuoltojärjestelmää, joka ei enää kaipaisi muutoksia ja olisi siis ’valmis’. Sitäpaitsi lääketieteellinen teknologia, jos mikä, on asia johon voidaan upottaa täysin rajaton määrä resursseja – koko Suomen ostovoima on mahdollista laittaa siihen, ja sittenkään meillä ei ole kaikkea, jonka voisimme kuvitella jollakin tapaa ’tarvitsevamme’. Jos siis odotatte terveydenhuoltojärjestelmän valmistumista, saatte odottaa maailman loppuun asti.
Michelangeloa ja paavia koskevasta esimerkistä: paavin varallisuus lienee enimmäkseen verotuksella aikoinaan kerättyä, ja 1500-luvullahan paavi oli oman valtionsakin päämies – siinä määrin kuin nyt valtioita voidaan katsoa olleen jo olemassa. Nähdäkseni tärkein ero Michelangelon ja nykyisen rahoitusjärjestelmän välillä on, että paavi määritteli Michelangelolle sopivat aiheet. Nykyään on kai suhteellisen tavallista ajatella, että ’vapaan’ taiteen rahoitus on nimenomaisesti osa käsitystämme demokratiasta, ja että taiteen sisältöjä ei tule pyrkiä poliittisesti ohjaamaan.
Taiteen täysi riippumattomuuskin on tietenkin tarkkaan ottaen mahdotonta – jokaisella rahoitusjärjestelmällä on vaikutuksensa myös itse taiteeseen, tuotanto-olosuhteiden kautta. Silti ehdotusta, että poliittiset instituutiot nimenomaisesti päättäisivät taiteen suotavista sisällöistä, aiheet ja estetiikka mukaan lukien, on kyllä nähdäkseni aika vaikea mieltää jonkinlaisen demokratia-käsityksen osaksi. Tätä ei voi ohittaa väittämällä, että julkisyhteisöt ovat vain ”taiteen ostajia”, jotka päättävät mistä tykkäävät samassa mielessä kuin yksittäinen vastaanottaja päättää; juuri edellä on kuvattu, miksi julkisyhteisöjen osa on ensisijaisesti mahdollistaa taiteen ja yleisön kohtaaminen taidetta tukemalla.
Akseli
|
”Ammattitaiteilijuus yhteiskunnallisena instituutiona on kuitenkin mahdollista rampauttaa, ja äärimmillään ehkä jopa lakkauttaa. Skenaario, jossa julkinen tukijärjestelmä Suomessa lakkautettaisiin on aika mielikuvituksellinen, mutta voinemme kuitenkin spekuloida seurauksia: lähes kaikilla taiteenaloilla, ehkäpä populaarimusiikkia lukuunottamatta, se tarkoittaisi ammattitaiteilijuuden melko totaalista alasajoa. Suomessa tehtävän taiteen määrä ylipäätään romahtaisi murto-osaan nykyisestä, jäljelle jäävä taide saattaisi viihteellistyä ja taiteellinen taso laskea, ja lisäksi tietenkin taiteen markkinahinnat nousisivat, niin että vähävaraisempien olisi yhä vaikeampaa harrastaa taidetta.”
Tämä vastaus taas osoittaa sitä, miten asetetaan itsensä tavallisten ”todellista taidetta” ymmärtämättömien pullukoiden yläpuolelle. Tästä samasta näkökulmasta tietysti on helppo oikeuttaa apurahat sun muut meille itseään parempien kerhon jäsenille. Kuka sen taiteen tason määrittää? Sitä ei lopulta voi määrittää kukaan muu, kuin jokainen yksilö itse päästessään vastaanottamaan taiteilijan tuotosta – oli se sitten musiikkia, maalausta tai mitä tahansa. Edes kaupallistuminen ei voi lähtökohtaisesti laskea taiteen tasoa mitenkään.
Jospa käsittelisimme näyttämötaidetta: kaikkein suurinta ’kansansuosiota’ koko maassa nauttii Helsingin kaupunginteatteri, joka tuottaa Broadway-musikaaleja ynnä kaikenlaisia Lontoosta ja New Yorkista tuotettuja farsseja ja muita puhenäytelmiä. Kaupunginteatterin julkisen tuen määrä on yli 12 miljoonaa (pari vuotta vanha tieto, joten on jo voinut vähän noustakin), josta valtio maksaa noin viisi ja kunta loput. Jos kaupunginteatterilta otetaan nuo miljoonat pois, niin luulenpa että hypoteettinen ”tavallinen pulliaisemme” menettää mahdollisuutensa nauttia Wicked-musikaalista, ja joutuu tyytymään vähemmän suureellisiin spektaakkeleihin.
Pelkästään kaupunginteatterin saama tuki yksistään on kuusi kertaa niin suuri kuin valtion näyttämötaidetoimikunnan kaikille Suomen pienille ryhmille ja yksittäisille taiteilijoille jakamat harkinnanvaraiset tuet, ja näistäkin merkittävä osa menee tekijöille, joita ei voi mitenkään ’kokeellisiksi’ väittää. Väite, että rahoitusta jaetaan pienissä piireissä jotenkin ’yleisen mielipiteen’ vastaisesti on – suoraan sanottuna – melkoista roskaa.
Akseli
|
Akseli,
taide muuttuu viihteelliseksi sen rahallisen kannattavuuden myötä. Kun taidetta tuetaan rahoituksella, se muuttuu rahallisesti kannattavaksi joukolle ihmisiä jotka eivät oikein tiedä mitä tehdä mutta tietävät karsastavansa luudan vartta. On itsestään selvää että taiteen tuen lakkauttaminen 1. tiputtaa sen tuotannon määrää mitä nimitetään taiteeksi, 2. nostaa sen tasoa, ja 3. vähentää sen viihteellisyyttä; pennosille halajavat viihdenikkarit etsivät kannattavammat apajat ja taidetta jäävät tekemään vain ne jotka tekevät sitä kutsumuksesta. Sinusta sana ’kutsumus’ on ehkä korni ylipäänsä.
Taide on yhtä vähän demokraattista kuin Jumala ja viimeinen tuomio on demokraattinen. Okei, et ehkä usko Jumalaan mutta samoin et ehkä ymmärrä taidetta. Voit kuitenkin järjellisesti ymmärtää että on olemassa pitkä perinne ilmaisua joka olettaa hyvän ja pahan ja joka ei ole demokraattinen vaan jossa oletetaan jotain ihmistä suurempaa. Jos ajattelet että nykypäivän taide on jotenkin edistyksellisempää, et puhu enää taiteesta siinä mielessä kuin taide elää ihanteissamme ja niidenkin ihanteissa jotka pyrkivät sitä tekemään, vaan kuulut siihen osaan väestöä jotka ovat kadottaneet taiteen ihanteen ja joiden olisi nyt juuri mahdollisuus äänestää Perussuomalaisia.
Paavi oli taiteen ostaja ja rahoittaja, joten hän määräsi teoksen aiheen. Näin on lupa tehdä kenen hyvänsä tänä päivänä ja jos joku tulisi minun taiteen teettämisbisneksiin väliin horisemaan jotain demokratiasta, se olisi yksinkertaisesti naurettavaa.
Mainitsemasi kausaliteettijutut menevät merkityksettömän metafysiikan puolelle mutta jos haluat kysyä jotain taiteen filosofisesta puolesta, vastaan mielelläni mielekkäisiin kysymyksiin.
Selvä – lisään nyt tähän vielä sen, että taidetta tosiaankin tehdään myös jonkinlaisesta ’kutsumuksesta’, mutta kuten jokainen taiteen tekoa kokeillut kyllä tietää, aika paljon parempaa siitä tulee, jos sen tekemiseen voi keskittyä ihan töikseen eikä vaan noin kivana harrastuksena. Tietenkin viihteellistymistä esiintyy paljon myös nykyisessä järjestelmässä, mutta se että kukaan ei voisi taiteeseen oikeasti keskittyä tuskin sitä parantaisi.
Mitä tulee mainitsemaasi edistykseen, tarkoitin kehityksestä puhuessani lähinnä muutosta. Toden totta olen paha postmodernisti ainakin siinä, että suhtaudun äärettömän epäilevästi edistyksen käsitteeseen.
Yhtenäistä ideaalia taiteella ei ole koskaan ollutkaan.
Akseli
|
”mutta kuten jokainen taiteen tekoa kokeillut kyllä tietää, aika paljon parempaa siitä tulee, jos sen tekemiseen voi keskittyä ihan töikseen eikä vaan noin kivana harrastuksena.”
Mitä sitten? Tämäkö oikeuttaa nämä apurahat? Miksei minulle kukaan maksa n. 1550€/kk verottomana siitä, että käyn kalastelemassa päivät pitkät. Yrittäkäähän nyt hyvän tähden saada jotain järkeä näihin juttuihin. Voi olla kova vaatimus useimmille – vaikka mielikseni olen huomannut että tätäkin löytyy – taiteilijoille. Olen valitettavasti yhden ”taiteilijan” tarinan nähnyt hyvin läheltä, suosion huipulta mielenterveytensä menettäneenä suljetulle osastolle. Silmiinpistävää oli, että vaikka rahaa tuli jossain välissä ovista ja ikkunoista, ei senttiäkään ollut hetken päästä… Tapauksen henkilökään ei ikinä saanut senttiäkään mitään apu- tai tukirahoja ja hyvin menestyi – kunnes romahti.
Ei taiteesta tule parempaa jos sitä saa tehdä töikseen edes vaikka taiteilija olisi taitava, sillä ihmisiä ei kiinnosta taide siinä merkityksessä kuin se on aikanaan ollut vaan taiteeksi ymmärretään mitä tahansa, ts. ”jos se herättää tunteita, se on taidetta”. Tänä päivänä jos sanot että tämä-ja-tämä teos on paskaa, sinut tyrmätään tasa-arvo- tai demokraattisin teesein tai tyyliin ”et voi todistaa tuota”. Tämä tarkoittaa vain etteivät ihmiset osaa arvioida taidetta mutta ennen kaikkea heillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta edes oppia arvioimaan taidetta koska he ovat vieraantuneet sen merkityksestä ja uskovat taiteeksi ihan vääriä asioita.
Omasta mielestäni tämä ei johdu postmodernismista, jonka arvo taiteellisena ja siis yhteiskunnallisena suuntauksena on ollut klassisen taiteen elitismin kitkeminen, ja tässä mielessä se on ollut arvokasta. Arvotyhjiö johtuu siitä että tämän postmodernistisen suuntauksen jälkeen ei ole keksitty mitään muutakaan vaan on sukupolven vaihtuessa tulkittu entiset yhteiskunnalliset ideaalit kiveen kirjoitetuiksi luonnonlaeiksi: tasa-arvo on tärkeää joten jos joku sanoo sulle että naisella on oltava munat, et osaa sanoa siihen mitään vastaankaan koska kaunis tasa-arvon ideaali tuhoutuisi. Tasa-arvo oli arvokas ideaali silloin kun yhteiskunta oli näkyvästi epätasa-arvoinen, mitä se ei tänä päivänä ole. Nyt on aika unohtaa sellainen ajattelu ja keskityttävä uusiin haasteisiin.
Taiteelta pitää ottaa rahoitus pois jotta ne taideteokset mitä tuotetaan heijastavat sitä ihmeellistä taitoa ja aatteellista kutsumusta joka todellisilla taiteilijoilla on. Ja mikäli sellaisia ei jostain syystä synny, on istuttava hiljaa ja odotettava uutta vapahtajaa joka tulee näyttämään valon meille jotka pimeydessä vaellamme. Jollekulle joka osaa työllään ilmentää sitä mitä suurta taidetta ihaillessamme koemme.
Mikko O:
kannattaa miettiä tarkkaan miten konseptualisoit kalastukseen perustuvat teoksesi, jotta tiedät mihin taidetoimikuntaan lähettää hakemuksen – ja on siitä varmaan hyötyä myös itse teosten tekemisessä. Valtion taiteilija-apurahojen haun määräaika on maaliskuun lopussa, joten ehdit kyllä!
Apuraha on veroton mutta joutuisit sitten maksamaan siitä eläkevakuutuksen (mikä raha tällä hetkellä menee maatalousyrittäjien eläkkeisiin). Kannattaa myös valmistautua henkisesti siihen, että joudut kirjoittamaan hakemuksia melkoisen pinon ennen kuin saat ensimmäisen apurahasi. Onnea projektiin!
Jaakko Saaristolle:
ihan täytyy ihailla suuren idealismisi paloa! Joudut kuitenkin sietämään sen, että me muut nautimme olemassa olevasta taiteesta sen kaikessa epätäydellisyydessä niin kauan kuin messias antaa odottaa itseään.
Akseli
|
Akseli: ”Jos kaupunginteatterilta otetaan nuo miljoonat pois, niin luulenpa että hypoteettinen “tavallinen pulliaisemme” menettää mahdollisuutensa nauttia Wicked-musikaalista, ja joutuu tyytymään vähemmän suureellisiin spektaakkeleihin.”
Who cares jostain Wicked-musikaalista?!? Suomalainen ei edes ymmärrä mitä ”wicked” tarkoittaa ja ne jotka ymmärtää, lentävät Lontooseen hintaan 50e meno-paluu katsomaan mikä siellä on kirjoitettu ja osataan oikein laulussa ääntää. Sitä ei todellakaan tarvita eikä suomalaisen tarvitse olla sellaisesta ylpeä.
”ihan täytyy ihailla suuren idealismisi paloa! Joudut kuitenkin sietämään sen, että me muut nautimme olemassa olevasta taiteesta sen kaikessa epätäydellisyydessä niin kauan kuin messias antaa odottaa itseään.”
Et sinä idealismiani ihaile vaan olet vain jostain oppinut sisällöllisen taideargumentaation sijaan aukomaan sarkastisesti päätäsi, todennäköisesti viettämällä liikaa aikaa porukoissa jotka haluavat olla asioista jotain mieltä mutta eivät ole kosketuksessa taiteen tekemiseen. Siksi tarkoitat taiteella lähinnä suureellisia spektaakkeleja jotka tapahtuvat jonkin taideinstituution tiloissa tai esim. mitä Oxfordin sanakirja aiheesta sanoo.
Niin, miksi tänne pitää ylipäätään tuottaa jotain spektaakkeleita? Lähtekää sinne Broadwaýlle katsomaan ketä kiinnostaa. Tässä taas mennään sen pisteen yli, että aletaan määrittelemään muille mikä on hyvää ja ”korkeampaa” taidetta ja mikä taas rahvaanomaista. Ja tämän saman määrityksen mukaan pitää siis tukia olla jotta saadaan tätä ”korkeampaa” taidetta kaikille. Älkää asettako itseänne muiden yläpuolelle. Jokainen kokee taiteen omalla tavallaan, sitä ei pysty määrittelemään taiteilija itse eikä mikään muukaan taho – vain henkilö itse. Ei ole olemassa mitään yleisesti ottaen parempaa tai ”korkempaa” taidetta, tuollaista luokittelua ei mielestäni voi tehdä – kaikkein vähiten kenenkään muun puolesta yksilölle.
Mitä tuohon kalastukseen tulee, niin se oli vaan esimerkki toisesta harrastuksesta. Jos taiteilija joutuu (hui kauheaa, ei tule automaattisesti vaan rahaa) täyttämään hakemuksia, ei minua haittaa vaikka kalastajakin joutuisi – tai suunnistaja, olkoon kyse mistä tahansa harrastuksesta – täyttelemään hakemuksia. Tuo oikeus pitäisi olla sitten jokaisella katsomatta siihen mitä harrastaa. Voi olla, että yhteiskunnan rahat olisi (mitä ne siis onkin tällä hetkellä) kulutettu hyvin nopeasti. Tänne on vaan juurtunut joku ihme käsitys, että sivistysvaltion tunnusmerkki on taiteen/kulttuurin tukeminen, ja että olisi jotenkin itsestäänselvää, että näitä tuetaan. Yhteiskunta ei häviä yhtään mitään siinä, jos nämä apurahat ja muut tuet lakkautettaisiin.
Taidetta ja kulttuuria en siis ole pois kitkemässä Suomesta. Harrastakoon toki jokainen, ja hankkikoon siitä ammatin jos maksajan löytää yksityiseltä puolelta – taidettaan myymällä tai lahjoituksin. Sitä en sulata, että minun kukkarollani käydään näiden merkeissä.
Täytyy sen verran korjata että musikaalit eivät ole koskaan olleet korkeampaa taidetta vaan kansan viihdettä. Oopperan rahvaanomainen muoto, jotka tosin voivat olla vaikuttavia perustuessaan hienoon alkuperäisteokseen, kuten Les Miserables. Jos se Les Miz tuotaisiin Suomeen, olisi aika hirttää itsensä, sillä täältä ei löydy sen tulkintaan kykeneviä solisteja vaikka kuinka laittaisi rahaa tiskiin. Siksi onkin aivan erityisen hienoa että kun matkustaa Lontooseen, voi sen käydä katsomassa. Se tekee siitä arvokkaamman. Sen voi myös ostaa DVD:llä maailmanluokan tähtilaulajien tulkitsemana. Ja tämä Suomen musiikin tason tulkinta ei ole mitään mielipidettä vaan ihan simppeliä faktaa jonka jokainen Suomen musiikkialalla työskentelevä tietää. Pieni maa, pienet piirit, samat naamat. Eikä tästä muuksi muututa. Ihan turhaa yrittää tuoda tännä jenkki- tai brittituotteita. Eikö voida olla ylpeitä siitä mitä meillä jo on.
Ootte te kyllä Mikko ja Jaako veikeitä veijareita.
En oikeastikaan juuri nyt vaan jaksa alkaa jankata tällaista juupas-eipäs -keskustelua, joka ei johda juuri mihinkään. Pakko hiukan kuitenkin kommentoida.
Miksi kulttuuria tuetaan on peruskysymys, johon on vaikea antaa yksiselitteistä ja yksinkertaista vastausta. Niitä on itseasiassa useampia näkökulmasta riippuen.
Olette siinä ihan oikeassa, että se pitäisi pystyä perustelemaan paremmin kuin vain että ”kulttuuri on arvokasta, niin sitä pitää tukea”. Pitää pystyä näyttämään hyötyjä ja ainakin jollain tapaa ero yhteiskuntaan, jossa taidetta ei tuettaisi.
Vaahtoamisenne on sen verran saanut ajatteluani eteenpäin, että lähiaikoina lienee pakko kirjoittaa taiteen tukemisen perusteluja käsittelevä kirjoitus. Joten toivottavasti tapaan teidät blogilla myöhemminkin.
Sen verran on pakko kommentoida heti, että molempien kommenteista paistaa läpi ”kamreerimaisuus”. Tuijotetaan puusilmäisesti vain jotain saraketta eikä edes yritetä nähdä kokonaisuutta. Valtiota tai kuntaa ei hoideta niinkuin yksittäistä yritystä tai kotitaloutta. Valtiolla tulee olla yksittäisiä toimijoita pitkäjänteisempiä intressejä. Kulttuuri on yksi näistä arvoista.
Ette kumpikaan tunnu myöskään tuntevan niitä realiteettejä, joiden puitteissa Suomessa kulttuuria tehdään. Kaljaa litkivä apurahataiteilija on helppo kohde ivalle, mutta kun se ei ole todellinen. Ulkiukko, sanoisin.
http://www.flickr.com/photos/kallu/168377122/lightbox/
Molemmilla tuntuu olevan myös mittaluokat täysin hukassa. Kulttuurin julkinen tuki on aivan pähkinöitä kokonaisuudessamme. Puhutaan alle parista prosentista. Pitäen sisällään jo kirjastolaitoksenkin.
Toki valtion ”roolista” voidaan keskustella. Ja voi vallan hyvin argumentoida että sen tulisi olla pienempi. Minarkismi on nostanut Suomessa viime vuosina päätään. (Outoa, kun meillä menee niin hyvin maailmanlaajuisessa vertailussa mielestäni nimenomaan vahvan valtion ansiosta…) Tämä keskustelu onnistuu esim. osallistumalla puoluepolitiikkaan, asettumalla ehdolle ja ajamalla tärkeäksi kokemiaan asioita ja arvoja. Niin teen minäkin. Tällä blogilla tai muualla internetissä sauhuamalla ei taiteen tuesta päätetä.
Tällä hetkellä Suomessa arvostetaan taidetta ja nähdään ymmärrettävästi se, että korkealaatuista kulttuuria olisi tarjolla selvästi vähemmän, jos kulttuurin tekemistä ei tuettaisi.
Hannu, miksi?!? kommenteeraat kaiken sen ohitse mitä olen tässä esittänyt?
”Miksi kulttuuria tuetaan on peruskysymys, johon on vaikea antaa yksiselitteistä ja yksinkertaista vastausta.”
Kyse on ollut TAITEEN tuesta, niin alkup. kommentissasi kuin kritisoimassasi Saarakkalan kommentissa. Miksi käännät tämän vaikeammaksi kysymykseksi kuin se on? Toiseksi, on selkeää että kysymyksessä TAITEEN tuesta on olemassa filosofinen puoli ja toisaalta yhteiskunnallinen päätöksenteon puoli, ja jostain syystä haluat nähdä nämäkin yhtenä kysymyksenä. Eli teet tahallasi kysymyksestä vaikean. Red herring, sanoisin.
”Olette [sic] siinä ihan oikeassa, että se pitäisi pystyä perustelemaan paremmin kuin vain että “kulttuuri on arvokasta, niin sitä pitää tukea””
EN ole esittänyt tällaista. Olen esittänyt että taidetta ei pidä tukea.
”molempien [sic] kommenteista paistaa läpi “kamreerimaisuus”. Tuijotetaan puusilmäisesti vain jotain saraketta”
”Molemmilla [sic] tuntuu olevan myös mittaluokat täysin hukassa”
EN ole viitannut yhteenkään talouslaskelmaan enkä viittaa vaikka yrittäisit saada viittaamaan. Minulle on yksi hailee mistä rahoista on kyse; näkökulmani perustuu siihen että taiteen yht.kunnallinen tuki itsessään perustuu käsitteelliseen erehdykseen.
”Kaljaa litkivä apurahataiteilija on helppo kohde ivalle, mutta kun se ei ole todellinen”
Ei, vaan sinulla ei ole silmiä päässäsi. Et tiedä mistä puhut. Minä puhun siitä mitä oma silmäni on nähnyt, enkä aio mainita henkilöiden nimiä vaikka pyytäisit.
”Minarkismi on nostanut Suomessa viime vuosina päätään”
En ole kuullut tässä ketjussa yhtään minarkistista kommenttia. Oletkohan edes lukenut tekstejä vaan vain laittanut mielikuvituksessasi sanoja suihimme?
”Tällä blogilla tai muualla internetissä sauhuamalla ei taiteen tuesta päätetä.”
Älä kirjoita blogeja sitten jos et halua niihen kommentteja! Täällä on hyvää hyvyyttämme sormet kirvellen annettu sun nyrjähtäneille näkemyksille palautetta ettet menisi vahingossa esittämään niitä painavammassa mittakaavassa, ja sä kuittaat että sun mielipide on mun mielipidettä arvokkaampi koska osallistut puoluepolitiikkaan? Mitä jos kuitenkin antaisit niistä kiitosta koska ne ovat sinun parhaaksesi, kiittämätön.
”Tällä hetkellä Suomessa arvostetaan taidetta ja nähdään ymmärrettävästi se, että korkealaatuista kulttuuria olisi tarjolla selvästi vähemmän, jos kulttuurin tekemistä ei tuettaisi.”
Tässäpä nyt tämä taide/kulttuuri-silmänkääntötemppu. Eli haluat taiteelle tukea argumentilla että muuten kulttuuri kärsii. Taitaa olla oma lehmä ojassa kun sattuu tuollaisia vahinkoja.
“Olette [sic] siinä ihan oikeassa, että se pitäisi pystyä perustelemaan paremmin kuin vain että “kulttuuri on arvokasta, niin sitä pitää tukea””
EN ole esittänyt tällaista. Olen esittänyt että taidetta ei pidä tukea.
No et olekaan. Tarkoitin tuolla siis meitä ”taiteilijoita”. Meidän taiteilijoiden pitää ymmärtää, että meille riittävä perustelu “kulttuuri on arvokasta, niin sitä pitää tukea” ei riitä kaikille. Meidän on pystyttävä parempaan. Meidän on perusteltava paremmin.
“molempien [sic] kommenteista paistaa läpi “kamreerimaisuus”. Tuijotetaan puusilmäisesti vain jotain saraketta”
“Molemmilla [sic] tuntuu olevan myös mittaluokat täysin hukassa”
EN ole viitannut yhteenkään talouslaskelmaan enkä viittaa vaikka yrittäisit saada viittaamaan. Minulle on yksi hailee mistä rahoista on kyse; näkökulmani perustuu siihen että taiteen yht.kunnallinen tuki itsessään perustuu käsitteelliseen erehdykseen.
Lue myös Mikko O:n kommentit.
“Kaljaa litkivä apurahataiteilija on helppo kohde ivalle, mutta kun se ei ole todellinen”
Ei, vaan sinulla ei ole silmiä päässäsi. Et tiedä mistä puhut. Minä puhun siitä mitä oma silmäni on nähnyt, enkä aio mainita henkilöiden nimiä vaikka pyytäisit.
Oikeesti.
En ole kuullut tässä ketjussa yhtään minarkistista kommenttia. Oletkohan edes lukenut tekstejä vaan vain laittanut mielikuvituksessasi sanoja suihimme?
Suhteessa nykyiseen suomalaiseen malliin esittämäsi ”ei euroakaan yhteisistä rahoista taiteelle” on minarkistinen, allekirjoitat sitten ”yövartijavaltion” mallin kokonaisuudessaan tai et. Ja lue myös Mikko O:n kommentit.
Mitä jos kuitenkin antaisit niistä kiitosta koska ne ovat sinun parhaaksesi, kiittämätön.
Kiitos. Lainaan itseäni: ”Vaahtoamisenne on sen verran saanut ajatteluani eteenpäin, että lähiaikoina lienee pakko kirjoittaa taiteen tukemisen perusteluja käsittelevä kirjoitus. Joten toivottavasti tapaan teidät blogilla myöhemminkin.” Eli pakotitte ajatteluani eteenpäin. Kiitos siitä. Olen yhä täysin eri mieltä kanssanne.
“Tällä hetkellä Suomessa arvostetaan taidetta ja nähdään ymmärrettävästi se, että korkealaatuista kulttuuria olisi tarjolla selvästi vähemmän, jos kulttuurin tekemistä ei tuettaisi.”
Tässäpä nyt tämä taide/kulttuuri-silmänkääntötemppu. Eli haluat taiteelle tukea argumentilla että muuten kulttuuri kärsii. Taitaa olla oma lehmä ojassa kun sattuu tuollaisia vahinkoja.
Kyllä. Olen ammatiltani muusikko. Kyllä, teen töitä VOS-teatterissa jälleen huomenna. Kyllä, mulleja on mulla navetallinen ja meijerirahat ne riittää.
Kirjoitan paljon kulttuuripolitiikasta. Kulttuuripolitiikan tärkeä osa-alue, johon alkuperäinen blogaus vahvasti liittyy, on taiteen tukeminen. Kulttuuri ja taide ovat tässä keskustelussa osittain synonyymejä, laajalti risteäviä aiheita, joiden erottaminen toisistaan täysin erillisiksi asioiksi on aivan käsittämätöntä hiusten halkomista eikä missään mielessä mielekästä.
Hyvää naisten päivää.
Keskustelu menee nyt niin naurettavaksi että haluan siitä pois. Sun kommentit on ihan järkyttävää mun näkemysten vääristelyä ja muutenkin taitaa olla puutetta ihan perusasioissa.
”Tarkoitin tuolla siis meitä “taiteilijoita”. Meidän taiteilijoiden pitää ymmärtää, että meille riittävä perustelu “kulttuuri on arvokasta, niin sitä pitää tukea” ei riitä kaikille.”
TAITEILIJAT eivät päätä Suomen taiteen rahoituksesta vaan SUOMEN KANSA. Se että ajattelet teitä ”taiteilijoita” omana ryhmänä paljastaa juuri sen että pelaat ”taiteilijoiden” eli taiderahoitusta nauttivien piikkiin etkä Suomen.
”EN ole viitannut yhteenkään talouslaskelmaan”
”Lue myös Mikko O:n kommentit.”
SINÄ laitat MINUN suuhuni mitä MIKKO O on sanonut. Sen takia tämä on viimeinen kommenttini tässä naurettavassa keskustelussa.
”esittämäsi “ei euroakaan yhteisistä rahoista taiteelle” on minarkistinen”
EIKÄ OLE vaan sinä kategorisoit. Minä en aio jatkaa keskustelua tuollaisen tyypin kanssa joka luokittelee minut kategoriaan jota en edusta, ja kohtelee minua sen mukaisesti. Se ihan aidosti loukkaa. Ihan samoin mä voisin nimittää sun kommenttia vaikka homoseksuaaliksi silla perusteella että mun mielestä homoseksuaali voisi esittää sellaisen.
Mulla ei ole sulle enää tän keskustelun puitteissa mitään sanottavaa. Miten nää sähköposti-ilmoitukset saa pois päältä.
Vielä yksi vastaus.
“Tarkoitin tuolla siis meitä “taiteilijoita”. Meidän taiteilijoiden pitää ymmärtää, että meille riittävä perustelu “kulttuuri on arvokasta, niin sitä pitää tukea” ei riitä kaikille.”
TAITEILIJAT eivät päätä Suomen taiteen rahoituksesta vaan SUOMEN KANSA. Se että ajattelet teitä “taiteilijoita” omana ryhmänä paljastaa juuri sen että pelaat “taiteilijoiden” eli taiderahoitusta nauttivien piikkiin etkä Suomen.
Koita nyt ymmärtää, että yritän esittää sitä, että taiteilijoiden pitäisi pystyä perustelemaan ”kansalle” paremmin miksi taidetta pitää tukea. 70-lukulainen perustelu ei välttämättä ole enää 2010-luvulla pätevä. Minä siis arvostelen meitä taitelijoita henkisestä laiskuudesta julkisen tuen puolustamisessa.
Huuh. No lopetetaan tälllä erää tähän. Hyvin sä vedät.
Valitettavasti tilanne ei ole se, että taiteilijoiden rahoituksesta päättäisi SUOMEN KANSA. Siitä päättää pieni piiri ihmisiä, jotka nostavat itsensä taiteen tuntemuksessa muiden yläpuolelle. Tilanne toki pitäisi olla niin, että rahoituksesta päättäisi suomen kansa – ostamalla tai lahjoittamalla taiteilijoille tai vaikka taiteen/kulttuurin parissa toimiville ”yleishyödyllisille” toimijoille.
Tuo on hyvä pointti, että tuet pitäisi pystyä perustelemaan – ja sitä voisi pyytää muiltakin kuin taiteilijoilta. Itse esitän kantojani kiivaasti siksi, että leimataan heti ”juntiksi” tai ”moukaksi” tai miksi milloinkin, kun uskaltaa esittää näkemyksiä esim. taiteen julkisen rahoituksen täydellisestä alasajosta. Vastapuolen perustelut tosiaan ovat aina luokkaa ”sivistysvaltiossa taiteen ja kulttuurin tuki on itsestäänselvää.” Minulle on jäänyt hyvinkin epäselväksi, mitä tekemistä tällä on sivistysvaltion kanssa.
Mitä on sivistysvaltio? Hyvä kysymys. Ehkä se on sitä, että erimieliset potkitaan ulos puolueesta?
Sitten vähän numeroita. Kiasma ja Teemu Mäki kun tuntuvat olevan PerSuksien suurimpia peikkoja.
Jos vähän vilkaisee Kiasman määrärahoja:
http://www.fng.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vtm/embeds/vtmwwwstructure/14731_TAE2011.pdf
Niin aika pieniä ovat lillukan varret. Mutta onhan siellä osoitettu 150-300 teoksen ostamiseen rahaa.
Kari Tykkyläisellä taitaa olla noin tuhat youtube videota netissä. Nyt äkkiä pitää saada Tykkyläisen suuri videoistallaation Kiasmaan. Niin apurahat säilyvät muillakin taiteilijoilla. Ja PerSut on syleilty sivistysvaltion hamaan hoivaan.
Tämä näyttäisi todella kovalta projisoituna:
http://www.youtube.com/watch?v=5jZgz32kkVg
Mikko O:Valitettavasti tilanne ei ole se, että taiteilijoiden rahoituksesta päättäisi SUOMEN KANSA. Siitä päättää pieni piiri ihmisiä, jotka nostavat itsensä taiteen tuntemuksessa muiden yläpuolelle.
Rahoituksesta päättää ”Suomen kansa” ihan samalla tavalla kuin esim. maatalouden, liikenneväylien, lastenpäivähoidon, terveydenhuollon, koulutuksen, maanpuolustuksen tai minkä tahansa muun valtion budjettikirjasta löytyvän asian kohdalla – edustuksellisen demokratian kautta.
Järjestelmä ei todellakaan ole täydellinen, aukoton tai ”optimaalinen”. Ja todellinen keskustelu on aina hyvästä.
Toivon voivani vakuuttaa esim. sinut Mikko perusteluillani, joista tosiaan kirjoittanen lähiaikoina erikseen oman blogauksen. Tämän mammuttiketjun päätteeksi niitä on turha laittaa.
@Samppa: !!!! Mahtava meno! Heti rupesin symppaamaan enemmän Persuja. Juuri tuollaista kylähulluutta pitäisi tässä maassa ravita!
Piti tehdä ihan virallinen kannanotto
http://haapavaara.wordpress.com/2011/03/09/perussuomalaista-postmodernismia/
Odotan perusteluja mielenkiinnolla. Voi olla, että osallistun jälleen kommentoinnillani teidän kiusaksenne siihenkin ketjuun. Mielestäni näistä asioista päättää niin pieni piiri, ettei siinä täyty edes edustuksellisen demokratian määrite, mutta en nyt lähde siitä enempää puimaan.
Tämä on mielestäni muutenkin saanut suhteettomat mittakaavat koko asia. Eihän tässä lopulta ole kyse kuin yhden puolueen kannanotosta taiteen tukemiseen. Mitään ei olla kieltämässä saati rajaamassa. Jos he ovat lompakon vartijoina ja töiden ”maksajana” – ovat valmiita tällaista ”tilaamaan”. Jollei tämä on jonkun mielestä suuri tai ylipääsemätön asia, ei vaan äänestä persuja – helppoa. Kuten varmaan jo tullut ilmi, itse olisin huomattavasti tiukemman linjan kannalla ja sälyttäisin taiteen/kulttuurin tukemisen yksityisille tahoille. Asiasta toiseen, itse äänestäisin muuten Itsenäisyyspuoluetta, mutta en viitsisi heittää ääntäni tällaiselle ryhmälle joka tuomittu marginaaliin, joten valitsen heitä ajatusmaailmassa lähimpänä olevan…
Kiitos Mikko että osallistut aktiivisena keskusteluun, joka on ehkä merkittävintä taiteen määrittelyä koko milleniumin aikana.
Olen myös ilolla huomannut, että kantaa asiaan otetaan
http://reijotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/64568-taiteen-ylenmaarainen-tukeminen-on-kyseenalaistettava-taide-ei-ole-perustarve-joka-pitaa-yhtei
Kuten päätoimittaja sanoo, on ilmaherruus menetetty ja perälauta vuotaa.
Huolestuttavaa luettavaa. Ovatko nämä blokissasi kirjoittavat ”taiteen vihaajat” edes koskaan todellisuudessa itse joutuneet kantamaan vastuuta köyhistä, syrjäytyneistä, raihnaisista ja vanhuksista. Joidenkin kirjoitusten perusteella epäilen suuresti! Menkää katsomaan vanhainkotiin ja hoititolaitoksiin minkälasita postmodernia taidetta siellä tehdään! Vanhuusiässä olevat ihmiset tajuvat elämän merkityksen sekä ne seikat mistä muodostuu mielekäs ja merkityksellinen elämä! Kannattaisi kysyä vanhuksilta haluaisivatko he poistaa valtion tuet taiteelta ja jäädä yksistään monikansallisen viihdeteollisuuden(TV) tai nk. ”vanhan” taiteen vastaanottajiksi. Olen varma, että valtaosa vanhuksista vastaisi kysymykseen kieltävästi! Luovat ja kehittyvät hengentuotteet eri muodoissaan ovat osa perusedellytystä mielekkäälle ja merkitykselliseksi/läsnäolevalle koetulle elämäälle. Puolustan vanhuksien, lasten ja kaikkien muidenkin olioiden oikeuksia omaan kokonaisvaltaiseen elämään. Vapaa taide ja muu irrationaalinen toiminta ovat erottamaton osa inhimillistä elämää, jotkut jopa saa sen tekemisestä leipänsä. Hitler aikanaan määritti mikä oli hyväksyttävää taideta, oliko silloin kansa tyytyväinen, ja mitä siitä lopulta seurasi?
Voi voi. Alpo Alpo Alpo… Ihan ensimmäiseksi, en todellakaan ole taiteen vihaaja, nautin taiteesta siinä missä muutkin – en vaan pidä siitä että näitä tuetaan yhteiskunnan varoin. Ja kyllä, olen työskennellyt syrjäytyneiden parissa ja yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä heitä saattaa takaisin yhteiskunnan matkaan.
Kysytäänkö samalla vanhuksilta, haluavatko he jatkaa valtion velanottoa nykyiseen malliin ja ajautua jonkin ulkopuolisen (esim. IMF, EKP) tahon kaitsennan alaisena pakon edessä sopeuttamaan taloutta. Silloin lähtee sekä taiteesta, että terveydenhuollosta sekä muista perustarpeisiin kohdistuvista. Vai pitäisikö tätä kuitenkin kysyä heidän lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan? Mistä taas sikisi yksi tällainen, joka olettaa että se taide häviää maan päältä jollei sitä tueta? Kyllä niitä harrastajia edelleen riittäisi.
”Vapaa taide ja muu irrationaalinen toiminta ovat erottamaton osa inhimillistä elämää, jotkut jopa saa sen tekemisestä leipänsä. Hitler aikanaan määritti mikä oli hyväksyttävää taideta, oliko silloin kansa tyytyväinen, ja mitä siitä lopulta seurasi?”
Niinhän ne ovat erottamaton osa, ja sellaisina pysyvät ilman tukemistakin? Ja se on hienoa, että osa taiteilijoista saa leipänsä tästä työstään, mutta se leipä ei tästä ”työstä” pidä tulla yhteiskunnan maksamana. Onhan ihmisellä muutenkin oikeus harrastaa mitä tahtoo (lakien puitteissa tietysti). Mitä siitä sitten tulisi jos kaikkien harrastuksia pitäisi tukea niin, että voivat tätä kokopäiväisesti tehdä? Taidetta pystyy vallan hyvin harrastamaan muun työn ohessa tai työttömänä – kuten muitakin harrasteita. Ei sen pitäisi yhtään sen kummallisempaa tukea vaatia. Tai jos mielestäsi vaatii niin miksi? Välineiden vuoksi? Mitenkäs muiden alojen harrastajat tähän vastaisivat? Ja kerrataanpa nyt vielä tämäkin: Kukaan ei ole kieltämässä mitään tai määrittämässä mikä on hyväksyttävää taidetta. Persut haluavat tukea ”Suomalaista identiteettiä korostavaa taidetta”. En yhdy heidän linjaukseen tässä. Minusta ei ole oikein tukea mitään taidetta – vaikka siitä nautinkin.
Sinäkin muuten tietoisesti tai tiedostamatta taas asetit itsesi muiden yläpuolelle määrittelemällä jonkin taiteen toista paremmanksi. Onko apurahoilla tai ilman toteutettu taide parempaa kuin monikansallisen viihdeteollisuuden tuottama? Näyttäisi siltä, että valtaosan mielestä näin ei ole. Tietysti tämä pieni piiri joka nauttii näistä näennäisen ”elitistisistä” näkemyksistään ja ovat olevinaan kovia ”asiantuntijoita” mielellään näin tekevät jotta saavat omaa itsetuntoaa pönkitettyä.
Itse muuten nautin suuresti ns. ei-kaupallisesta musiikista – joka kuitenkin kaupallista on ja sitä nettikaupoista ostan. Tämä ei ole ns. mainstream musiikkia mutta siellä sitä samaan hintaan myydään näiden ”huonompien” ylikansallisten yhtiöiden tuotteiden kanssa. Tämä lienee silti oikea tilanne. Taiteella ei sinällään ole mitään itseisarvoa, vaan sen määrittää jokainen yksilö kohdallaan itse ja on siihen valmis sen mukaan panostamaan. Jos teet marginaalista tuotetta jolle ei asiakkaita löydy, joudut tyytymään pienempiin tuloihin.