Makasiinien tulipalolta säästynyt pätkä törröttää Sanomatalon ja Musiikkitalon välissä aidattuna kuin eksoottinen eläin Korkeasaaressa. Siellä se matalakulttuuri on kivasti häkissään. Muistakaa että sitä ei saa ruokkia.

Nyt Musiikkitalon valmistuttua makasiinin arvo on kirkastunut; ilman sitä koko alue on vain toinen toistaan komeampien lasipytinkien historiaton joukko. Tuleva Keskustakirjasto vain korostaa tarvetta säilyttää edes pieni pala alueen vanhaa rakennuskantaa.

No mitä sille sitten pitäisi tehdä?

Mielestäni rauniosta tulisi luontevasti Helsingin Nuorisoasiankeskuksen hallinnoima ”nuorisomusiikkitalo” ja/tai toimintakeskus. Sen tapahtumat ja erilainen yleisöpohja monipuolistaisi koko alueen ilmettä ja loisi ehkä juuri sitä ”säpinää”, joka kulttuurin ja median palatseilta jää helposti saavuttamatta. Tulevan Keskustakirjastonkin profiilia astetta anarkistisempi pikkuveli terästäisi. Keskustaan tarvitaan kipeästi epäkaupallista (sisä)tilaa.

Vanhaa makasiinia voisi varmasti jatkaa esim. lasisena ”haamumakasiinina” vähän pidemmällekin, jos runko on toiminnallisesti liian pieni. Ja jos nuorisoasiainkeskus samalla luopuisi ulkopuoliselta vuokratusta Gloriasta, niin vaikutus budjettiraamiinkaan ei liene kohtuuton.

Olen antanut kertoa itselleni että tulipalon jäljiltä osa yhä pystyssä olevasta makasiinista on todella huonossa kunnossa – niin huonossa että uusiokäyttö ei ole mahdollista. Tätä minun on vaikea uskoa. Kyse lienee kuitenkin loppujen lopuksi enemmän poliittisesta tahdosta kuin rakennusinsinöörien sanelemista reunaehdoista. Halutaanko alueella säilyttää muistuma menneestä Helsingistä vai ei.

Abu Simbelkin kyettiin siirtämään padon alta, luulisi muutaman tiiliseinän säilyttämisen olevan huomattavasti yksinkertaisempaa.