Olen pyöräillyt talven yli viimeiset kolme vuotta ja ajaminen lumisessa maisemassa tuntuu ihan normaalilta. Oikeastaan fillaroinnin keskeyttäminen säiden kylmettyä tuntuisi todella kummalliselta. Eihän pieni kylmä haittaa yhtään mitään jos vaan takki on lämmin ja varpaat kuivat. Talvipyöräilyyn suhtaudutaan nettikeskusteluissa usein kuitenkin kuin se olisi jotain todella, todella extremeä hardcore-fillistelyä.

On aika tehdä talvipyöräilystäkin ihan normaalia. Mitä tarvitaan ja mistä kiikastaa?

1. ”Etkö sä tajuu että Helsinki ei oo mikään Kööpenhamina vaan meillä on talvi?”

Joo, tajuan. Mutta ei se talvi sinällään mitään ulkoilua estä. Hemmetti sentään, kansallisylpeytemme on urheilulaji, jossa sauvotaan tuntikausia pitkin ja poikin lumista metsää. Pyöräilyn kohdalla ei kuitenkaan puhuta kuin muutamasta kymmenestä minuutista ulkoilmaa kerrallaan. Kyllä näillä geeneillä se pitäisi kestää. Ja kyllä sitä talvea on Köpiksessäkin:

Talvea Köpiksessä.

Suomen pyöräilyn ja erityisesti talvipyöräilyn ykköskaupunki on muuten Oulu, joka, viimeksi kun tsekkasin, sijaitsee noin 530 kilometriä pohjoisempana kuin Helsinki. Oulussa fillaroidaan ympäri vuoden lähes kaksi kertaa enemmän kuin Helsingissä ja pyöräilyn osuus matkasuoritteesta on keskellä talveakin noin 10 – 12 %.

Talvipyöräily Helsingissä ei voi olla mahdotonta, jos se on täysin mahdollista yli 500 kilometriä pohjoisempana. Mikä Oulun sitten erottaa Helsingistä?

2. It’s the kunnossapito, stupid!

Yksinkertaisesti Oulu ottaa talvipyöräilyn tosissaan. Ja se tarkoittaa käytännön tasolla sitä että pyöräväylistä ja pyöräilijöistä pidetään huolta ympäri vuoden. Ei tää ole mitään rakettitiedettä.

Tuoreena esimerkkinä Oulun perustama nettipalvelu, josta voi tarkastaa pyöräteiden auraustilanteen lumisina aamuina. Umpihankeen ei tarvitse lähteä polkemaan ja tarvittaessa voi valita vaikka vähän pidemmän reitin, joka on jo ehditty aurata.

Helsingissä homma ns. kusee. Tältä näyttää ”pyöräkaista” Stockmannin edustalla:

Etsi kuvasta pyöräkaista. Vinkki: se on ton lumikasan alla.

Laadukas talvikunnossapito on talvipyöräilyn suosion ylivoimaisesti tärkein kysymys. Auraamattomalla Kulosaaren sillallapuskeminen ei vaan ole kivaa oli kuinka fanaattinen fillanisti tahansa.

Pääpyöräväylien talvikunnossapito tulee olla säännöllistä, luotettavaa, laadukasta ja siitä tulee tiedottaa reaaliaikaisesti. Kun nämä perusasiat hoidetaan kunnolla, talvipyöräilyn määrä lisääntyy kuin itsestään. Toki myös yhtenäiset pyöräväylät – kunnolliset pyöräkaistat ja baanat auttavat.

3. Rätei ja lumpui

Talvipyöräily on helppoa ja mukavaa, mutta vielä helpompaa ja mukavampaa siitä tulee kun satsaa hiukan varusteisiin. Omat talvi- ja syyspyöräilyvarusteeni ovat:

Nastarenkaat

Talvipyöräilen leveärenkaisella kuormapyörälläni johon minulla on Schwalben nastarenkaat, jotka alla nousee helposti vähän jäisempääkin mäkeä. Näyttävät maksavan nykyisin noin neljäkymppiä kappale.

Tuulensuoja

Hyvät hanskat ovat tarpeen. Satsasin tänä talvena laadukkaisiin goretex-suojattuihin ”lasketteluhanskoihin”, enkä ole katunut vaikka noin 80€ hinta hiukan kirvelikin.

Pari vuotta sitten hankin ”Mac in a Sac” -merkkisen ulkoasun, joka pitää tuulta ja vettä. Pieneen pakettiin menevät takki ja housut kulkevat syksyisin kätevästi repun pohjalla ja pakkasella niitä voi käyttää halutessaan erillisenä ulkokerroksena. Viima ja vesi pysyvät ulkona ja lämpö sisällä. Kustannus oli noin satasen ja näille on ollut käyttöä ihan vaan muutenkin ulkoillessa.

Lisäksi minulla on pyöräilykypärän alle hyvin mahtuva ohut urheilupipo ja erittäin kylmiä kelejä varten ”kommandopipo” – sitä en ole kyllä tänä vuonna tarvinnut kuin muutamana päivänä.

Valot

Talvella Suomessa on pimiää. Kaupunkipyöräilijällä on oltava valot. Ei siksi että lamppua tarvitsisi nähdäkseen itse eteensä, katuvalaistus hoitaa kyllä sen, vaan siksi että muut tiellä kulkijat, erityisesti autoilijat, havaitsevat pyöräilijän.

Led-valo on halpa henkivakuutus: löysin syksyllä vaalikampanjaani varten polkupyörälamppuja Tigeristä kolmella eurolla. Mukana siis kaksi valoa – eteen valkoinen ja punainen taakse. Joulukuussa hankin lisäksi Velosportista pienen mutta tehokkaan Blackburn -merkkisen usb:llä ladattavan pyörälampun, jolle tuli hintaa joitain kymppejä. Tarrakiinnitteiset lamput lähtevät kätevästi taskuun kun pyörän jättää kadulle parkkiin.

Yhteensä talvipyöräilyn mahdollistavat varusteet maksoivat pari sataa euroa. Suurinpiirtein saman verran kuin yksi auton talvirengas.

Talvipyöräilyyn tarvitaan siis kolmea asiaa:
1. Parempaa väylien kunnossapitoa
2. Hiukan varusteita
3. Hiukan asennetta

Kaupungin duuni on hoitaa ykkönen nykyistä selvästi paremmin. Pyöräilijät hoitavat loput itse. Talvipyöräily on jo nyt silmämääräisesti arvioiden yleisempää kuin vain muutama vuosi sitten – pyöräilyn suosio nostaa hitaasti mutta varmasti myös talvella fillaroivien määrää.

Talvipyöräily ei ole mitään erikoishommaa – se on ihan tavallista liikennettä siinä kuin talviautoilu ja talvikävelykin.