Helsingin Sanomat uutisoi maanantai-aamuna Helsingissä valmisteltavan ”johtamisjärjestelmäuudistusta”. Aivan valtavana yllätyksenä tämän ei pitäisi kenellekään politiikkaa tarkemmin seuraavalle tulla – asiasta sovittiin jo viime keväänä valtuustostrategian yhteydessä. Nyt uudistusta valmisteleva jaosto on vihdoin aloittanut työnsä.
Ja on aikakin – edellisen kerran johtamisjärjestelmää uusittiin kokonaisuutena vuonna 1971. Uudistuksessa on kaksi keskeistä asiaa: mitkä ovat kaupunginjohtajien toimikaudet ja miten kaupunginjohtaja valitaan.
Helsingin kaupunginjohtajat ovat yhdistelmä poliitikkoa ja virkamiestä: periaatteessa he ovat vain virkavastuulla puurtavia byrokraatteja, mutta käytännössä heidät valitaan poliittisilla mandaateilla tekemään erittäin poliittisia päätöksiä. Kausi kestää kerrallaan seitsemän vuotta.
Tästä seuraa selkeitä ongelmia. Päällimmäisenä se että demokraattisissa yhteiskunnissa on tapana mittauttaa erilaisten ajatusten ja ideologioiden kannatus kansan syvissä riveissä aina aika-ajoin.
Tätä prosessia kutsutaan vaaleiksi.
Ja jos demokratia on toimivaa, aiheuttavat muutokset vaalituloksissa vaihtuvuutta myös poliittisen vallan käyttäjissä. Näin ei meillä Helsingissä tapahdu. Jo seitsemän vuoden toimikausi tarkoittaa sitä että samat voimasuhteet kaupungin johdossa voivat säilyä kaksien vaalien yli. Kaksien vaalien yli. Vaalituloksesta välittämättä.
Onkin aika päivän selvää että kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien toimikausien tulisi olla valtuustokausien mittaisia. Puhutaan ns. “pormestarimallista”. Kaupungin johtajisto valittaisiin samalla kun muistakin luottamuspaikoista, kuten lauta- ja johtokuntien jäsenistä, päätetään vaalien tuloksen selvittyä. Kaupungin johdolla olisi valtuuston enemmistön tuki takanaan.
Helsingin Vihreät ovat olleet johdonmukaisesti tätä mieltä myös koko 2000-luvun. Teimme mallista ryhmäaloitteen vuonna 2004 ja kannatimme mallia myös silloin kun itse olimme demareita pienempi ryhmä 2005-2008. Tässä on aidosti kyse demokratian toimivuudesta eikä vain omasta vallahimosta.
Melko itsestäänselvää on että Vihreät hyötyisivät nykytilanteessa pormestarimallin käyttöönotosta Helsingissä. Tämän voi tunnustaa ihan suoraan. Samalla kannattaa huomata että uudistus ei takaa Vihreille ainuttakaan apulaispormestarin paikkaa. Jos malli otetaan käyttöön ja otamme turpaamme vuoden 2016 kunnallisvaaleissa sosialidemokraateilta tai vaikkapa perussuomalaisilta, niin sitten se toinen vihreä apulaispormestari jää haaveeksi.
Pormestarimallissa poliittiset voimasuhteet muuttuvat vaalitulosten mukaan. Ei ole ikuisia läänityksiä. Ja se on ihan ok. Se kuuluu demokratiaan. Ja ehkäpä se demareita juuri pelottaakin.