Tänään julkaistiin Jaakko Kuusiston puheenjohtaman ja Sitran kätilöimän asiantuntijaryhmän ”teesit ja rahoituksen periaatteet”. kulttuurin VOS-järjestelmän uudistamiseksi. Vain noin 30 sivua isolla fonttikoolla ystävällisesti taitettuna ja paljon kuvia! Suosittelen selaamaan läpi jos kulttuuripolitiikka kiinnostaa!
Kyseessä on siis ikuisuusaihe siitä miten kulttuurin rahoitusjärjestelmää tulisi uudistaa. On upeaa että uudistustyössä on kuultu taiteen kenttää näin monipuolisesti ja laajasti. Ja on ihanaa että tämä vihdoin tuntuu etenevän ja vielä hyvässä hengessä. Sitran fasilitointi näyttää vaikuttaneen – näin voisi lakeja valmistella useamminkin!
Työryhmän esittämät neljä periaatetta ovat (ranskalaisilla viivoilla allekirjoittaneen kommentteja):
1. Esittävien taiteiden ja museoiden rahoitusjärjestelmä huomioi yhteiskunnan monet erilaiset kulttuuriset tarpeet.
– Tämä on pirun hyvä periaate. Taiteen tukijärjestelmän pitää pystyä kehittymään ja joustamaan. Tukijärjestelmän pitää olla kykenevä tunnistamaan vaikka ihan kokonaan uusia taiteen muotoja ja nostamaan niitä tuen piiriin. Nykyinen järjestelmä ei tähän aina kykene. Absurdein esimerkki lienee se että kuoro ei voi edes hakea VOS-tukea koska ”kuoro ei ole orkesteri” – pitäisikö lyödä kaikille kuorolaisille marakassit käteen?
2. Varmistetaan palvelujen alueellinen saatavuus ja monipuolisuus.
– Erinomaisia ideoita tämänkin periaatteen alla. Museoiden alueellisten ja valtakunnallisten tehtävien tunnistaminen omaksi rahoitusjärjestelmäkseen hyvä idea.
– Kiertue- ja yhteistyötoiminnan kehittäminen herättää toiveita että josko nyt vihdoin kymmenien vuosien odottelun jälkeen saataisiin Suomeen järkevä musiikin kiertuejärjestelmä! Ja mieluusti teatterille, sirkukselle ja tanssille kans.
3. Uudistus kokoaa valtion rahoituksen yhdeksi kokonaisuudeksi, joka koostuu eri toimijatyypit tunnistavista kategorioista ja tehtäväpohjaisista elementeistä.
– On erinomainen idea että ”esittävien taiteiden organisaatioiden rahoitus olisi tyypillisesti yhdistelmä laskennallisia ja harkinnanvaraisia elementtejä”. Näin saadaan sekä jatkuvuuden turvaavaa pysyvää rahoitusta että hereillä pitävää rahoitusta ja kilpailua.
4. Kaikissa kategorioissa kriteerien toteutumista tarkastellaan määräajoin. Määräajat ovat eripituisia. Tämä luo mahdollisuuksia sekä pitkäjänteiseen toimintaan että esittävissä taiteissa vaihtuvuuteen.
– Ja tämä. Tätä olen toivonut vuosikausia. On todella tärkeää että toiminnan laatua ja tukikriteereiden toteutuista tarkastellaan määräajoin. Vain määräaikainen tarkastelu mahdollistaa vaihtuvuuden tuen saajien joukossa. Ja loppujen lopuksi vain vaihtuvuus mahdollistaa uusien toimijoiden nousun tuen piiriin.
Hyviä periaatteeita siis. Miten tästä eteenpäin?
Lakiesityksen pitäisi kuuleman mukaan olla valmis 31.10. Viimeistään silloin tiedetään konkreettisesti mitä tuleman pitää. Ja tuolloin voi olettaa keskustelun lämpenevän merkittävästi.
Muutama pointsi VOS-uudistukseen liittyen:
Ensinnäkin se että tässä asiassa perinteinen hallitus/oppositio-asetelma ei mielestäni päde. VOS-uudistus ainakin periaatteideinsa puolesta toteuttaa niin Vihreiden, Keskustan, Kokoomuksen, Sdp:n kuin Vasemmistoliitonkin kulttuuripoliittisia tavoitteita. Ulos jäävät oikeastaan vain Perussuomalaiset, joita tunnetusti kiinnostaa lähinnä kulttuuripolitiikan nationalistinen kulma ja se että postmodernisteille ei anneta rahaa.
Nyt on kyse kulttuuripuolueen uudistuksesta, jota on tehty kulttuurin kenttää laajasti kuunnellen. Olisi surkeaa jos tämä esitys kesällä teilattaisiin yleisen oppositiopolitiikan nimissä. Kaikelle ei pidä sanoa ei.
Sitten yleisemmin. VOS-uudistuksesta puhuttaessa sekoittuu jatkuvasti kaksi keskustelua:
1. Rakennekeskustelu
– eli se miten rahaa jaetaan ja kenelle ja
2. Resurssikeskustelu
eli miten paljon rahaa on jaettavissa.
Ja usein vielä niin että “oikeastaan meillä ei edes ole rakenteellista ongelmaa – on vain resurssiongelma ja kaikki ratkeaa kunhan kaadetaan riittävästi rahaa kulttuuriin”!
Olen vahvasti toista mieltä. Mielestäni nämä kaksi keskustelua tulee pitää erillään. Kulttuurin tukirakenne tulee uudistaa joka tapauksessa. Muutoin käy kuin 2007-2008 kulttuurin rahoituksen lisääntyessä – tuki meni samoille toimijoille kuin ennenkin. Tämä ei ole enää 2019 kestävää.
Toisaalta resursseja tulee vaatia lisää joka tapauksessa. Sivistysvaltio Suomella on varaa satsata kulttuuriin nykyistä enemmän. Tämä vaatimus tulee pitää esillä jatkuvasti.
Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan suoraan liity toisiinsa. Itse uskon että uuteen rakenteeseen nojaten voidaan lisärahoitustakin perustella nykyistä paremmin.
Olettaen että tämä laki astuu voimaan 2018 ja ensimmäinen uuden lain mukainen rahoituskierros käydään 2018 syksyllä, ja lain mahdollistama toiminta alkaa keväällä 2019, voidaan vaalikaudelle 2019 ja eduskuntavaaleihin 2019 mennä vahvalla kulttuurikärjellä kestävän ja uutta luovan rakenteen voimin.
Kiitos Jaakko ja työryhmä! Hyvää työtä! Tsemppiä ministeriön suuntaan! Hyvä!
#KulttuuriVOS