Tieto Tanssi-lehden vaalikyselystä tuli sähköpostiini niin lähellä kyselyn deadlinea, että en ehtinyt lähettää vastauksiani. Kysymykset kuitenkin olivat tärkeitä, joten päätin vastata niihin täällä blogillani joka tapauksessa.
1. Minkälaisia uusia linjauksia kaipaat nykyiseen kulttuuripolitiikkaan?
Suomalainen kulttuuripolitiikka keskittyy suuriin yksiköihin; teatterilain ja orkesterilain piiriin kuuluvien laitosten tukeen. Cuporen viime vuonna tekemä selvitys 14 kaupungin kulttuuritoiminnan rahojen kohdistumisesta on karua luettavaa: ”Valtaosa avustuksista meni vuonna 2006 useimmissa kaupungeissa taide- ja kulttuurilaitoksille (kuvio 15). Rovaniemellä taide- ja kulttuurilaitosten avustus muodosti 93 prosenttia kaikista avustuksista.”
Mielenkiintoista (ja usein myös kustannustehokkainta:) kulttuuria tehdään useimmiten kuitenkin laitosten ulkopuolella. Tanssin ja muidenkin taiteen vapaan kentän taiteilijoiden asema on selvästi ”järjestelmässä” toimivia taiteen tekijöitä heikompi. Tämä epäkohta vaatii pikaista korjaamista.
Toinen suomalaisen kulttuuripolitiikan tärkeistä ongelmista on mielestäni kulttuurin (ja sen tekijöiden) keskittyminen vain suurimpiin asutuskeskuksiin. Laadukkaasta suomalaisesta kulttuurista ei voi nauttia koko maassa. Onko mitään järkeä, että korkealaatuisimmat taiteilijamme niin musiikin kuin tanssinkin puolella esiintyvät pääasiallisesti ulkomailla eivätkä kotimaassan, koska Suomessa ei ole olemassa mitään kunnollista kiertuejärjestelmää esittävälle taiteelle.
2. Mitä mieltä olet Helsingin kaupungin
1. kulttuuribudjetin avustusmäärärahojen jakautumisesta yleensä
Vaikka edellisessä vastauksessa mainitsemani Cuporen selvitys ei koskekaan Helsinkiä* ovat tunnusluvut samantyyppisiä. Helsingin kulttuurilautakunnan jakamat avustukset menevät suurimmalta osin kirjastolle, laitosteattereille ja orkestereille. Kaikkien kulttuurin lajien ns. vapaa kenttä on tuen vähäisyyden vuoksi todella vaikeassa asemassa.
(*Helsinki ei kulttuurihallintonsa monipuolisuuden ja monimutkaisuuden vuoksi ehtinyt vuoden 2006 kyselyyn vastata – 2007 selvitys, joka ilmestyy todennäköisesti vasta 2009 keväällä kaupunkimme ehti mukaan.)
2. tanssimäärärahojen suuruudesta
Tanssin määrärahat ovat liian pienet. Niihin pitää saada reilu korotus. 2% on sekä suhteellisesti että absoluuttisesti liian vähän. Yleisesti ottaen kaikkien kulttuurin lajien vapaan kentän rahoitus tulee saada nousuun.
3. Miten mielestäsi pitäisi parantaa tanssitaiteilijoiden työskentely- ja esiintymisolosuhteita Helsingissä?
Lisätä työskentely- ja muita määrärahoja. Määrärahojen nostaminen ratkaisisi myös osan tilaongelmista; jos produktioilla olisi enemmän varoja, löytyisi mm. harjoitustiloja myös vapailta markkinoilta.
4. Tarvitseeko tanssitaide oman talon Helsinkiin?
Tanssin talo on hyvä tavoite, mutta sen toteutuminen on aikaisintaankin noin kymmenen vuoden päässä. Sitä odotellessa polttavampia ongelmia voidaan ratkoa muilla keinoilla.
Olen itse viime vuosina ollut yhä enemmän lähtökohtaisesti uusien talojen ja seinien pystyttämistä vastaan. Uudet talot syövät resursseja ja seinien ylläpitäminen on yllättävän kallista. Tanssitaiteen aseman parantaminen kannattaa mielestäni aloittaa toimintamäärärahojen tasokorotuksesta. Ensin rahaa ihmisille toimia, keskittyä ammattiinsa ja elää. Sitten vasta seiniin.
Toisaalta Helsingissä on pulaa sekä harjoitustiloista että kansainväliset standardit täyttävistä esitystiloista. Missä Pina Bausch voisi Helsingissä esiintyä? Stoassa? No ei. Välttämättä kysymystä ei kuitenkaan ole järkevintä ratkaista uudella vain tanssiin keskittyvällä rakennuksella. Harjoitustiloja voidaan sijoittaa muuallekin kuin keskustaan ja toisaalta keskustan esitystilojen puutetta voitaisiin varmastikin paikata mm. tukemalla vierailuesityksiä ja kotimaisia ryhmiä Alminsalin ja Aleksanterin teatterin vuokria alentamalla. Erityisesti Alminsali tulisi saada muidenkin kuin kansallisoopperan käyttöön järkevään hintaan.
Iiro Auterinen heitti TeAkin paneelissa (yleisön jäsenenä) mielestäni hyvän ajatuksen: ensimmäisenä tulisi pistää pystyyn ”Virtuaalinen tanssin talo”; taiteellinen johtaja, tuotantotiimi ja budjettia vierailuesitysten tuottamiseen sekä mahdollisesti ”in-house” ryhmän tai koreografin ylläpitoon. Vakituinen korkeatasoisen tanssin tuottamiseen keskittynyt taho edesauttaisi pitkällä tähtäimellä myös vain tanssiin keskittyneen esitystilan, sen varsinaisen ”Tanssin talon” valmistumista.