Hesari uutisoi Toyotan hybridin voittaneen ensi kerran ”vuoden ekoauton” tittelin.

Hyvä merkki on se, että ilmeisesti kuluttajat ovat kiinnostuneet päästöistään kun tällaisia vertailuja tehdään.

Huono merkki on se, että vertailun lähtökohdat ovat aivan fuulaa.

Tällä kerralla mukana valinnassa olivat automallit, joiden virallinen hiilidioksidipäästöarvo oli 130 g/km*.

Tuota lukemaa EU:n komissio on kaavaillut tulevaksi valmistajakohtaiseksi CO2-päästöjen ylärajaksi. Lisäksi testin autojen pituuden piti olla yli neljä metriä.

”Vuoden ekoauto” kuluttaa vähimmilläänkin satasella 5,43 litraa löpöä ja tuottaa 128 grammaa CO2 päästöjä per kilometri.

Vastaavat luvut Smartin parhaalle mallille ovat 3,3 litraa ja 88 g/km2.

Smart

Millä ihmeen logiikalla Prius on vuoden ekoauto? Minun järkeni mukaan Smartin pitäisi olla ekoauto joka vuosi kunnes joku keksii jotain parempaa.

Neljän metrin vaatimus ”ekoautolle” on myös käsittämätön. Mitä pienempi laite, sitä vähemmän se tarvitsee energiaa liikkuakseen. Yksinkertainen totuus. Pikkuautot ovat ekoautoja, mersut eivät. Piste.

Onneksi eurooppalainen autoilukulttuuri hyväksyy myös pienemmät kulkuneuvot. Vuoden ekoauto-tittelin valintakriteerit paljastavat kuitenkin ne puitteet, joissa auton hankintapäätöksiä tehdään – iso auto on oltava, vaikka sille ei olisi tarvettakaan.

Netin keskustelupalstojen mukaan auto on absoluuttinen välttämättömyys ja vapaa autoilu tärkein kansalaisoikeus. Jos liikkuminen yksityisautolla esim. töihin onkin useissa tapauksissa kehnon kaavoituspolitiikan tuloksena tarpeellista miksi sen pitäisi olla iso ja painava? (yt) Aamuruuhkassa on voinut bussin ikkunasta ihailla autoilun todellista yksi henkilö per kulkuneuvo -ekotehokkuutta ja tarvetta.

Äkkiseltään löysin metron päästöiksi 29g/km. (pdf) Ja sen päästöjä voidaan laskea ”helposti” muuttamalla sähkön tuotantotapoja. Viime vuonna ensirekisteröidyillä henkilöautoilla keskimääräinen hiilidioksidipäästö oli bensiinikäyttöisillä 180 g/km ja dieseleillä 175,9 g/km.

Kimppakyydit, julkisten kulkuvälineiden suosiminen ja ruuhkamaksut vähentäisivät hiilidioksidipäästöjä selvästi enemmän ja muuttaisivat liikkumiskulttuuria terveempään suuntaan kuin ”Vuoden ekoauto”-tittelin tyyppiset ”osta puhdas omatunto tinkimättä mistään” -”ympäristöteot”.