Lokakuun kunnallisvaaleissa valittavien valtuustojen kokoa säätelee kuntalaki.
Helsingin valtuuston 85 jäsentä edustavat keskimäärin noin 6728:a kuntalaista. (Asukkaita Helsingissä oli elokuun lopussa 571 887.)
Lapsuuteni kotipaikkakunnalla Savonlinnassa (väkiluku 26 657) on 43 valtuutettua, eli jokainen valtuutettu edustaa noin 620:a henkeä.
Savonlinnan vierestä löytyy Enonkosken kunta (väkiluku 1652), jonka 17 hengen valtuuston valtuutetut edustavat keskimäärin 97:a asukasta.
Kun enonkoskelainen huomaa kunnassaan korjattavaa, tuntee hän oman valtuutettunsa erittäin todennäköisesti henkilökohtaisesti ja voi helposti ottaa yhteyttä. ”Muljuuttelepa Reijo siihe Kerjmäentien risteykseen oekee merkkilöitä ettei lapset jiä autoje alle!” ”Tokkiisa jo laetetaa!”*
Kehen helsinkiläinen ottaa yhteyttä? Ei ainakaan poliittisesti valittuun päättäjään. Eikä hallinnon toisaalta ole helppoa olla kontaktissa kaupunginosien asukkaisiin – esim. asukasyhdistykset kun ovat täysin epädemokraattisia nimbyily-keskittymiä.
Lähes seitsemän tuhannen ihmisen edustaja on jo huomattavan kaukana valitsijoistaan ja poliittiset päätökset etääntyvät kaupunkilaisista tarpeettomasti. Enonkoskelainen edustavuuden taso ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu pääkaupungille, vaikka 5885:n valtuutetun kokoukset Hartwall-areenalla voisivatkin olla mielenkiintoisia…
Toisaalta taas pääkaupunkiseudun ongelmista osa johtuu siitä, että yksittäiset kunnat ovat seudullisen hallinnon yksikköinä liian pieniä ja todelliselle metropolihallinnolle olisi tarvetta.
Hallinnollisesti Helsinki on jaettu seitsemään suurpiiriin.
(Kuva: Wikipedia)
Nämä Helsingin osat kuuluisivat itsenäisinä kuntina suurimpien suomalaisten kaupunkien joukkoon. Esim. itäisessä suurpiirissä asuu suurinpiirtein saman verran väkeä kuin Lahdessa, joka on seitsemänneksi suurin kaupunki.
Eikö ole mitään asioita, joita vaikkapa Kaakkois-Helsinki voisi hallinnoida itsenäisesti? Mikseivät kalliolaiset voisi päättää joistain Kallion seudun asioista? Miksi Vantaa saa kaavoittaa asutusta seuturakennetta turmelevasti?
Helsingin seutu tarvitsee sekä metropolihallintoa että laajempaa paikallisdemokratiaa.
*Anteeksipyyntöni kaikille enonkoskelaisille hirvittävästä murresekasikiöstä…
Ainakin silloin jos – ja kun – pääkaupunkiseudun kunnat yhdistetään yhdeksi suurkunnaksi, suurpiirit voisivat toimia pohjina kaupunginosademokratialle, jollainen toimii esimerkiksi Tukholmassa ja Oslossa. Kuitenkin, uskon, että näihin kaupunginosiin tai suurpiireihin pitää voida samastua, jotta suurkuntaa ei koettaisi liian etäiseksi, jähmeäksi ja byrokraattiseksi.
Ehdotukseni pk-seudun alueiksi, jotka toimisivat kaupunginosademokratian pohjana:
Leppävaara-Pohjois-Espoo
Tapiola-Itä-Espoo
Espoon keskus-Länsi-Espoo
Kivenlahti-Lounais-Espoo
Matinkylä-Olari-Nöykkiö: Etelä-Espoo
Kauniainen
Länsi-Vantaa
Tikkurilan suuralue
Rekola-Koivukylän suuralue
Hakunilan alue
Korson alue
Kaarela
Haaga
Konala-Pitsku-Pajamäki-Tali
Munkkiniemi-Munkkivuori-Niemenmäki-Lehtisaari
Töölö-Meikku
Ruskeasuo-Pikkuhuopalahti
Lauttasaari-Kaskisaari
Pasila
Kallio-Vallila-Alppila-Hermanni
Käpylä-Kumpula-Toukola-Arabia
Viikki-Pihlis
Ogeli-Patola
Pukinmäki-Malmi-Tapanila-Suutarila-Siltamäki
Heikinlaakso-Jakomäki-Puistola
Kontula-Myllypuro-Kivikko-Kurkimäki
Laajasalo-Herttoniemi
Itäkeskus-Vartiokylä-Puotila-Puotinharju
Unondinkohan jotakin? Ehkä Helsingin jaottelusta tulisi liian tarkka, ja suurpiirijako voisi olla parempi.
Hmm. Samaistuminen kuntiin onkin jännä juttu. Olen pitkään ihmetellyt sitä intoa, jolla oman kunnan itsenäisyyttä ajetaan kuntaliitoksien yhteydessä. Eihän minkään kylän tai asuinpaikan x identiteetti perustu vain veronkantoon ja kunnan nimeen? Tai jos perustuu, on se aika lailla huterilla aineksilla kasattu joka tapauksessa.