Olen pitkään vastustanut musiikin DRM–suojauksia. Ne eivät vaan kertakaikkiaan toimi. Piste. DRM onnistui lähinnä hankaloittamaan e-bisneksen kehittymistä kun laillisesti ostettujen fileiden toimivuudesta ei voinut olla varmuutta. Fyysiset CD-levyt toimivat aina. Samoin piratoidut mp3-tiedostot. Laittomasti sai siis paremman tuotteen kuin laillisesti. Ei näin.
Otso Kivekäs ja Kenneth Falck vetävät tästä johtopäätöksen, että myös e-kirjojen kohdalla drm on tuhoontuomittua ja tekijänoikeudet sen mukaisesti.
Kenneth:
Osallistuin eilen eReading-seminaarin, jossa käsiteltiin sähköisen lukemisen nykytilaa ja tulevaisuuden suuntia Suomessa. Eräs mieleenpainavimpia lausahduksia oli erään kirjakustantajan edustajan lausunto, joka meni suunnilleen näin:
”Haluamme välttää musiikkiteollisuuden virheet. Siksi kaikki sähköiset kirjat pitää suojata DRM:llä.”
Toisin sanoen kirjamiehet ovat onnistuneet ymmärtämään täysin päälaelleen sen, mikä musiikkibisneksessä mokattiin. Siellähän yritettiin monen vuoden ajan käyttää DRM:ää, ja juuri se sai ihmiset kääntymään laittomien lähteiden puoleen, koska käyttökokemuksesta tuli niin huono.
Otso:
E-kirja kopioituu valitsemalla ”edit” ja ”copy”. Missä tahansa maailman miljardista tietokoneessa. Vaikka intressi rajoittaa on yhä olemassa, mahdollisuudet siihen ovat aika heikot.
—
Kirjojen kohdalla binääriaika on vasta alkamassa. Näyttää siltä, että kirja-ala aikoo toistaa musiikkiteollisuudessa jo hyvin koeteltuja virheitä, joissa voi turvallisesti luottaa epäonnistuvansa.
Otso ja Kenneth ovat kuitenkin sekä oikeassa että väärässä. Jos pelkkä lopputuote, esim. ääni- tai kirjatiedosto, kopiosuojataan, yritys on tuomittu epäonnistumaan.
Jos taas koko ketju luodaan suljetuksi, on onnistumisella paljon suuremmat mahdollisuudet.
Musabisneksen ”moka” oli se, että cd-levy luotiin avoimeksi alusta lähtien. Vuonna 1980 ei voitu edes kuvitella, että jokaisella ihmisellä olisi taskussaan laite, jolla voitaisiin lähetellä megatavujen (gasp) kokoisia tiedostoja ympäri maailman.
Tämän sudenkuopan e-kirjabisnes nyt yrittää ohittaa ja mahdollisesti jopa onnistuu siinä.
Minulla on iPadissani e-kirjoja Kindle Readerissa sekä Wiredin ja Suomen Kuvalehden diginumeroita. Kindle readerissa ”edit” ja ”copy” ei onnistu, koska koko ohjelmassa ei ole ”edit” tai ”copy”-toimintoa. Enkä liioin tiedä missä ”tiedosto” sijaitsee, koska perinteistä tiedostonhallintaa ei ole. Uudet Wiredin ja SK:n numerot hankitaan Wiredin oman sovelluksen kautta täysin suljetusti. Minua tämä kontrollin menetys ei haittaa koska homma toimii muuten sujuvasti.
(Kirjoittaakohan Chris Anderson muuten seuraavaksi kirjan ”Closed – a radical old price”?)
Vaikka suljettu järjestelmä ei täysin aukottomasti estäkään ”piratismia”, se kuitenkin hankaloituu niin merkittävästi, että laillinen metodi on parempi vaihtoehto enemmistölle käyttäjistä, joka mahdollistaa järkevän ansaintalogiikan. Ja se on itse asiassa myös PC-pelien drm:n tavoite. Olin ymmärtänyt DRM:n perustarkoituksen väärin.
Many people will blurt out what they believe is the ultimate argument against copy protection and DRM: ”It doesn’t work!”. This claim is borne out of the misconception that the games industry is using copy protection or DRM measures to completely eliminate piracy, which is absurd. It’s common knowledge both within the gaming industry and outside it that piracy cannot be stopped completely. If properly motivated, and given enough time, pirates can and will break through virtually any software or hardware-based defence mechanism. The rationale behind the use of copy protection and DRM is much the same as the rationale behind the use of physical locks: to increase the complexity, time, effort and risk involved in attempting to overcome the protection, in the hopes of discouraging ’casual’ pirates and thieves. In other words whether a physical lock or a digital lock, the aim is essentially to keep honest people honest, not to present an impenetrable barrier.
—
So really, all locks and keys do 99% of the time is present a constant inconvenience for legitimate users. If we lose them, we’re locked out of our own houses or cars. Yet strangely enough, you won’t find a groundswell of popular opinion stating firmly around the Internet that ”door locks don’t work!” and demanding that everyone remove them because of the inherent inconvenience that they impose. Why is that? Probably because everyone is the owner of physical property of some kind, and is willing to endure the constant inconvenience of various locks and keys in their daily lives in the hopes of protecting that property from potential theft, even if in reality it actually provides them with no real protection against most thieves. However because most people are not owners of intellectual property, they find it exceedingly easy to flippantly shout simplistic solutions across the Internet such as ”Greedy companies must remove all protection and DRM, they don’t work!”.
Kun tähän lisätään musiikkibisneksen etsikkoaikaa kehittyneempi internet-kauppa ja aukottomasti toimivat palvelukonseptit (Kindle, iBookStore), niin e-kirjojen tulevaisuus näyttää musiikkibisnestä valoisammalta. Ja siihen tulevaisuuteen drm kuuluu olennaisena osana.
Sori vaan piraatit, aiheutitte itse ihannoimanne vapaan internetin tuhon. Tulevaisuus on suljettujen palvelukonseptien kuten Steam, Kindle ja Spotify. En tiedä pidänkö tästä tulevaisuudenkuvasta sen enempää kuin vapaan latailun onnelasta. Dystopioita ovat molemmat.
Kyllä Suomessakin osataan!
http://download.akateeminen.com/fi/ekirja/Aleksis%20Kivi/Seitsem%C3%A4n%20veljest%C3%A4/198179a3-ad89-47b4-bd85-3d857a8307d3/
http://www.gutenberg.org/ebooks/11940
Ja kas näin! Siististi päin honkia! Jesss!
Korjaan blogaukseni argumenttia. Fiksu drm voi olla osa e-kirjan menestystä. Ääliömäinen ja paskasti toimiva taas ei. Tässä ollaan homman ytimessä: Akateeminen ei hallitse koko ketjua. Eikä koskaan tule hallitsemaankaan. Akateeminen on turha välivaihe, niin kivaa kuin siellä hyllyjen välissä onkin vaeltaa.
Hyvä kirjoitus. DRM:ää voi tosiaan käyttää oikeinkin – ja nuo mainitut palvelut osoittavat mainiosti sen, että luvattoman tiedostonjakamisenkin kanssa on ihan mahdollista kilpailla.
Näkisin niiden pääasiallisena ongelmana niihin liittyvän monopolivoiman. Jos Spotify on ainoa musiikkipalvelu jota kukaan käyttää, kaikkien tekijöiden on pakko hyväksyä Spotifyn käyttöehdot, olivat ne miten kohtuulliset tai kohtuuttomat tahansa. Ehkä tuota voimaa voisi lainsäädännöllä rajoittaa? Muissa luonnollisissa monopoleissahan näin on tehty, esimerkiksi teleoperaattoreillahan on velvoite vuokrata verkkoaan kilpailijoille kohtuulliseen hintaan. Mitenköhän realistinen olisi skenaario jossa vaikka Steamin kautta pelejä ostettaessa voisi valita keneltä myyjältä ne haluaa ostaa, ja Steamillä olisi velvoite ottaa vain kohtuullista lisäkorvausta muiden myyjien pelien välittämisestä oman palvelunsa kautta?
@Kaj: Juuri tähän vahvaan monopolistiseen tendenssiin viittasin, kun kirjoitin pitäväni suljettuakin nettiä jollain tapaa dystopiana
Tosin internetissä on mnonia vahvasti monopolisoivia piirteitä jo nytkin. Kannattaako kenenkään esim. perustaa haku-palvelua? Voimmeko ikusesti luottaa ”don’t be evil’ -sloganiin? Samoin bannerimainonta on keskittynyt Googlelle todella vahvasti.
Voi olla, että näihin piirteisiin on lainsäädönnön otettava kantaa jo pian. Luontevimmalta tasolta tuntuisi EU.
Hupaisaa sinällään että olet huolissasi Spotifyn kohtuuttomista käyttöehdoista, jotka kaikkien on pakko hyväksyä, mutta käsittääkseni koit Pirate Bayn täysin ok palveluna, vaikka se jos mikä alisti sisällöntuottajat tyystin kohtuuttomien ehtojen eteen, joista ei voinut edes neuvotella kenenkään kanssa.
Hupaisaa sinällään että olet huolissasi Spotifyn kohtuuttomista käyttöehdoista, jotka kaikkien on pakko hyväksyä, mutta käsittääkseni koit Pirate Bayn täysin ok palveluna, vaikka se jos mikä alisti sisällöntuottajat tyystin kohtuuttomien ehtojen eteen, joista ei voinut edes neuvotella kenenkään kanssa.
Pirate Bayn käyttäjistä kukaan ei (ainakaan toivottavasti) kuvitellutkaan, että sitä kautta ladatuista teoksista putoaisi jotakin tekijän tilille. Moni lataaja päätyy sen vuoksi ostamaan lataamistaan teoksista parhaat, tai pyrkii tukemaan tekijää jollakin muulla tapaa. Sen sijaan Spotifyn kaltaisia palveluita hyödynnettäessä käyttäjä olettaa herkästi, että alkuperäinen tekijäkin on saanut kaupasta reilun siivun eikä välttämättä enää koe suurempaa tarvetta tekijän tukemiseen.
Lisäksi siinä missä Spotify antaa yhdelle taholle monopolivaltaa, Pirate Bayn kaltaiset palvelut heikentävät sitä. Kuluttajat jotka kokevat hinnan, laadun tai vaikka tekijöille maksetut korvaukset laaduttomina voivat aina kieltäytyä maksamasta ja hankkia teokset muita reittejä.
Tota, kirjoja nyt on voinut kopioida vuosikymmeniä laitteella jota kutsutaan sattuvasti kopiokoneeksi. Tämä on jopa yleistä joidenkin erikoiskirjojen kohdalla, ja kustantajat reagoivat tähän niin että vaikkapa joku oikeustieteen teos voi maksaa useita tuhansia euroja kappale, kulut katetaan niillä kappaleilla joita sitten kopioidaan. DRM:n ongelma on vähän tässä, se että Pekka tekee kopio pelistä kaverilleen ei ole niinkään ongelma, luultavasti myös Pekan kaveri ostaa jotain jota kopioi. Jos kopiointi on liian vaikeaa niin Pekka rupeaa käyttämään piraattituotteita kokonaan. Lukkoanalogiaa jatkaakseni, jos ihmisiltä vaaditaan kovin monimutkaisia salasanoja, jotka ovat turvallisempia, niin käy että niin he eivät vaihda niitä ja/tai kirjoittavat ne muistiin, jotka kummatkin taas ovat riskejä.
Tämä ei ylipäänsä ole lainkaan niin yksinkertaista että suljetut laitteet voittavat vapaan jakelun. Kysymys on oikeastaan vain ja ainoastaan hinnoista. Jos se suljettu laite itsessään on tarpeeksi halpa, iPad ei ole, ja sisältö on niin halpaa että sitä ostaa malliin kahvikuppi kummemmin ajattelematta niin kopiokanaville ei ole kysyntää. Ja jos näin ei ole niin sitten syntyy kopiokanavia. Se mitä painoteollisuus on minusta oppinut on että pelataan varman päälle, eli mieluummin myydään alihintaan kuin otetaan riski piraattikilpailusta. Musiikkiteollisuus kompastui ahneuteen.
En usko, että e-kirjabisnestä voi pitkällä tähtäimellä rakentaa suljetun jakelukanavan ja näennäisen teoskappalemyynnin varaan. Lyhyellä tähtäimellä kyllä, ehkä seuraavat 5 vuotta.
E-kirjojen ja hittipelien välillä on yksi oleellinen ero: kirjat eivät vaadi uusinta tekniikkaa. Jokiasen pelikonsolin DRM kräkätään aina jollain aikataululla, pisimmillään pari vuotta. Sen jälkeen intohimoiset pelaajat alkavat warettaa niiden pelejä. Tämä ei kuietnkaan haittaa teollisuutta, koska siinä vaiheessa pukataan jo uutta konsolia markkinoille, ja uusimmat pelit toimivat vain siinä. Pleien ja raudan tuotanto ovatkin aika naimisissa keskenään.
E-kirjoissa sama toimii alkuun: toistaiseksi uusimmat kindlet ovat aina parhaita alustoja lukemiselle, iPad ehkä vaihtoehtona, ja vanhat romut ovat vain romua. Muutaman vuoden sisään e-kirjalukijat kuitenkin vakiintunevat niin, että kiinalainen kindle-kloonikin on suunnilleen yhtä hyvä. Ja kiinalainen kindle-klooni näyttänee mitä e-kirjoja vain, DRM:stä viis.
DRM on tapa rajoittaa päätelaitteen käyttöä, mutta jos on olemassa vaihtoehtoja päätelaitteelle, se on huono tapa rajoittaa sisällön jakelua.
Spotify eroaa tästä siinä, että se ei edes yritä myydä fiktiivisiä teoskappaleita (bittikopio ei itse asiassa ole nykylaissakaan teoskappale, jos sitä ei sidota johonkin mediaan), vaan tarjotaan jotain enemmän kuin yksittäinen kirja/kappale: vapaa pääsy valtavan varannon äärelle.
Steamkin tarjoaa enemmän: yhteisön ja helpot päivitykset. Toki ne lisäksi pyrkivät estämään kopioinnin, vaihtelevalla menestyksellä, mutta suurin syy menestykseen on, että ne tarjoavat jotain mitä kuluttaja ei voi kopioida.
Itse voisin hyvinkin maksaa muutaman kympin kuussa pääsystä (lähes) kaikkien maailman kirjojen ääreen, vaikka se toimisi vain yhdellä laitteella. Saman verran tai vähän vähemmän rahaa käytän nyt paperikirjojen osteluun itselleni. Musiikkia sen sijaan en enää osta, paitsi kavereiden bändejä ja vanhoja LP-levyjä. Kaikki pelleily kopiosuojausten ja piraattijahdin kanssa kun on saanut musiikin ostamisen tuntumaan moraalittomalta. Tuntuu vastenmieliseltä maksaa rahaa suurille levy-yhtiöille, vähän kuin mafiaa tukisi.
Tämä on ehkä se suurin riski e-kirjabisnekselle. Haluan tukea kirjallisuutta, haluan sen voivan hyvin ja rönsyävän joka suuntaan. Arvostan sitä kulttuurityötä, jota suomalaiset kustantajat ovat viimeiset 140 vuotta tehneet. Haluan maksaa kirjailijoille (ja kustannustoimittajille jne). Enkä liene ainoa. Tästä kiinni pitäminen on kustannusalan ydinkysymyksiä. Se voidaan kuitenkin tuhota sössimällä myyntimallit ja kusemalla asiakkaan naamalle. Virhe, jota ei ole vielä tehty.
DRM on tapa rajoittaa päätelaitteen käyttöä, mutta jos on olemassa vaihtoehtoja päätelaitteelle, se on huono tapa rajoittaa sisällön jakelua.
Kindle on drm-suojattu pilvipalvelu, jossa kirja voi olla yhtäaikaa useassa eri päätelaitteessa. Muistaa vielä ”auki olevan sivunkin” automaattisesti. En oikein ymmärrä argumenttia. Mahdollisia päätelaitteita päätynee Suomessa markkinoille rajallinen määrä. Ja uskoisin niiden kaikkien olevan tavalla tai toisella rajoitteisia.
Toki iPadissakin voi lukea pdf-kirjoja, joita ymmärtääkseni verkosta löytyy, mutta niissä lukukokemus on huonompi kuin oikeissa e-kirjoissa.
Itse voisin hyvinkin maksaa muutaman kympin kuussa pääsystä (lähes) kaikkien maailman kirjojen ääreen, vaikka se toimisi vain yhdellä laitteella. Saman verran tai vähän vähemmän rahaa käytän nyt paperikirjojen osteluun itselleni.
Mielenkiintoinen ajatus. En ole varma toimiiko musiikin palvelumalli kirjoille. Ja musiikin puolellakin malli on vielä puolitekoinen. Vasta parin vuoden päästä voidaan arvioida toimivuutta.
Miten näet kirjaston tehtävän tällaisessa tulevaisuudessa? Piraattien ajatus kun tuntuu olevan, että tuollaista kauppapaikkaa ei tarvita eikä edes pidä luoda kun meillä on kirjastolaitos.
Tästä kiinni pitäminen on kustannusalan ydinkysymyksiä. Se voidaan kuitenkin tuhota sössimällä myyntimallit ja kusemalla asiakkaan naamalle. Virhe, jota ei ole vielä tehty.
Tjah. Tuota. En minä koe että Amazon olisi kussut minun naamalleni. Hommahan toimii vallan mainiosti. Itseasiassa paljon paremmin kuin tavallinen kirjakauppa – lukemisen saa laitteelle heti ja halvemmalla.
Ja ilmeisesti Kindleen on tulossa ominaisuus, jolla kirjoja voi ”lainata” kavereille 14 vuorokautta, joka toimii sekin paremmin kuin analoginen lainaus, jossa opukset jäävät kavereiden hyllyihin…
Naamalle kusemista on tuottaa sellainen drm-ketju joka ei toimi. Tai on muuten vaan aivan liian hankala. Musiikin kokemuksista on selvästikin otettu opiksi: drm-kirjat tuntuvat selvästkin toimivammilta kuin musiikin mallit.
Tuntuukin siltä, että mikä tahansa pienikin rajoitus tuntuu osasta kuluttajista täysin kohtuuttomalta. Kuitenkaan täydellinen vapaus ei vaan kertakaikkiaan toimi – liian suuri osa ihmisistä vähät välittää tekijän toimeentulosta.
Keinotekoinen rajallisuus (scarcity), joka tuntuu teknologiauskovaisesta helposti täysin turhalta on kuitenkin luonteva malli meidän orgaanisten olioiden näkökulmasta. Meillä tulee nimittäin olemaan ikuisesti puutetta kaikkein tärkeimmästä hyödykkeestä – ajasta. Lausuin tämän saman englanniksi pari viikkoa sitten eräällä toisella foorumilla:
Musiikkia sen sijaan en enää osta, paitsi kavereiden bändejä ja vanhoja LP-levyjä. Kaikki pelleily kopiosuojausten ja piraattijahdin kanssa kun on saanut musiikin ostamisen tuntumaan moraalittomalta. Tuntuu vastenmieliseltä maksaa rahaa suurille levy-yhtiöille, vähän kuin mafiaa tukisi.
Olen törmännyt tähän argumenttiin useampaan kertaan eri paikoissa, joten kaippa se on pakko uskoa todeksi. Surullista. Erityisesti kun tuollainen boikotti iskee ”suurta pahaa mafiaa”, joka suojauksia ja tuomioita tehtaili, kovemmin itseni ja kavereideni kaltaisiin musiikkiteollisuuden ruohonjuuritason puurtajiin. En muista koskaan tavanneeni ketään muusikkoa, joka olisi esim. pitänyt cd-levyjen kopiosuojauksia hyvänä juttuna.
Onneksi kuitenkin edustat selvää vähemmistöä. Musaa myydään yhä.
Itse näen myös ”piraattijahdin” valitettavana, ja vaikka se pitäisi osata tehdä mahdollisimman pienin vaurioin, niin myös välttämättömänä. Sisällön tuotantoprosessi on vaan ihmisten enemmistölle niin vieras, että arvoketjua ei ymmärretä. (Hyvänä esimerkkinä keskustelu siitä miksi sähkökirjat / digiäänilevyt eivät maksa vain murto-osaa fyysisestä tuotteesta. No siksi, että suurin osa kirjan/levyn/leffan hinnasta on immateriaalista eikä niitä painokustannuksia.)
Markkinoilla tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa. Porkkana ovat hyvät, kohtuullisesti hinnoitellut palvelut ja keppi on riittävä uhka kiinnijäämisestä. Tällä hetkellä valitettavasti osa tuomioista on niin kovia, että keppi on enemmänkin WMD-luokkaa. Kohtuullinen keppi olisi mielestäni lähes automaattisesti toimiva järjestelmä, jossa keskimääräiset sakot olisivat suurinpiirtein samaa luokkaa kuin pummilla ajamisesta.
Voisinpa kommentoida tähän aiheeseen jonkun muun suulla… http://www.sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/e-kirja
DRM ei peleissäkään ole niin ruusuista kuin se ehkä kirja- tai musiikkialalle näyttää. Käyttäjä maksaa pelipuolellakin ylimääräistä turhasta suojauksesta ja tuotteen selvästä huononnuksesta sekä saa tästä hyvästä tietokoneelleen sen toimintaa sotkevaa piilosoftaa.
Monet ostavat pelin ja sitten lataavat käyttöönsä piraattiversion tai kräkkäävät ostetun pelinsä juuri sen vuoksi, ettei tarvitsisi tapella kopiosuojauksen kanssa.
Tuottajapuolen ongelma on se, ettei siellä ymmärretä ihmisten haluavan ostaa hyviä tuotteita, vaikka niitä saisi ilmaiseksikin. Kyse on pitkälti vain ostamisen helpottamisen, laadukkaan tuotteen tekemisen ja hinnoittelun perusproblematiikasta. Mikään ei ole muuttunut. Kysykää vaikka Baenilta.
Fantastique post, persistez comme ça
Bon bah je vais en parler sur un blog perso