Helsingin pyrkii siihen että uudisrakentamisesta 30% on täydennysrakentamista. Tämä olikin yksi harvoista viime vuonna toteutuneista tavoitteista – 2013 lukema oli peräti 45,9 % valmistuneesta asuntotuotannosta. Aihetta juhlaan ei tosin ole. Korkea prosenttiosuus kertoo lähinnä muun asuntorakentamisen aivan liian hitaasta tahdista.
Miksi tällainen tavoite? Miksi ylipäätään täydennysrakentaa? Onhan Uusimaa täynnä peltoa, jonne sopii tönöjä pystyttää.
Hyviä perusteluja on monia. Tiivimpi kaupunkirakenne on sekä ekologisempi että taloudellisempi – Tampereen teknisen yliopiston tutkimuksen mukaan täydennysrakentaminen on jopa 70% edullisempaa kuin lisärakentaminen uusilla alueilla. Kaupungin ei tarvitse rakentaa teitä ja terveyskeskuksia tai täyttää merenlahtia. Suosimalla täydennysrakentamista voidaan myös suojella yhtenäisiä viheralueitamme. Mieluummin Hertsigaan kuin Kivinokkaan. Mieluummin metroasemalle kuin metsään.
Asukkaidenkin näkökulmasta vaikutukset voivat olla positiivisia – hyvä keino puolustaa omaa lähikirjastoa, terveysasemaa tai ala-astetta onkin varmistaa täydennysrakentamisella riittävä asukaspohja palveluille.
Mutta on myös myönnettävä että monilla tyylillisesti yhtenäisillä asuinalueilla on täydennysrakennettu törpösti. Lätkäisty moderni kuutio keskelle vanhaa rakennuskantaa ja toivottu että kukaan ei huomaa. Parempaan suuntaan ollaan menossa. Olen seuraillut muutamaa tuoretta kohdetta erittäin ilahtuneena.
Mäkelänkatu 95
Löydättekö uudisrakennuksen havainnekuvasta?
Uudisrakennus istuu vanhan rakennuskannan sekaan erinomaisesti. Pintamateriaali, väritys ja muotokieli ovat samoja kuin naapureilla. Talon voi oikeastaan ajatella ”täydentävän” kesken jääneen kaavan.
Bonuksena pienempi poikittainen siipi estää Mäkelänkadun meteliä leviämästä ja luo kaikille asukkaille suojaisamman piha-alueen.
Kangasalantie 13
Toinen hyvännäköinen kohde löytyy Vallilasta, jossa Heka rakentaa 56 vuokra-asuntoa Kangasalantielle.
Talo alkaa jo saada muotoaan ja istuu räystäslinjaa myöten kadun varteen ja keskustelee hienosti viereisen korttelin vuonna 1929 valmistuneiden rakennusten kanssa. Lisäkerros vanhaan verrattuna ei haittaa yhtään.
Juuri tällaisia esimerkkejä kaivataan lisää. Eivät ihmiset tyhmiä ole. Jos täydennysrakentaminen vaikuttaa arkkitehtien historiatajuttomalta egotrippailulta, on sen vastustus varmasti voimakasta – ihan perustellusti. Alueille hyvin istuvien esimerkkien avulla epäilyjä voidaan toivottavasti hälventää ja rakentaa lisää Helsinkiä Helsinkiin.
Ilmeinen ongelma on tietty se, jos lähiön täydennysrakennus pitää asettaa maastoon lähiömäiseen tapaan ”alueen luonnetta kunnioittavasti” esim. pistetalona keskelle valtavaa tonttia. Tällainen rakentaminen syö tyypillisesti juuri niitä asukkaille rakkaimpia kaikille avoimia puistoja ja metsiä saamatta kuitenkaan aikaiseksi mitenkään merkittäviä asuntomääriä. Kts. esim. Länsi-Herttoniemi. Jos sopivia paikkoja onkin (avoparkkikset), tulisi nekin rakentaa tiiviimmin, mikä ei tietenkään välttämättä tarkoita korkeammin. Tällaisten kohteiden väljä rakentaminen tuhlaa täydennysrakentamispotentiaalia. Väittäisin, että tiivistysrakentamisessa eniten asukkaiden silmään pistää ja vastustusta herättää poikkeava arkkitehtuuri, toissijaisesti rakennusten ympäristöstä korkeus ja vähiten korttelirakenteen poikkeavuus ympäristöön nähden.
Korttelirakenteen tiivistäminen tyyliin seinä kiinni katuun ja umpikorttelit (mahdollisuus täydentää kortteli myöhemmin umpikortteliksi) pitäisikin olla lähtökohtana kaikessa täydennysrakentamisessa. Vanhaa tyyliä on helppo mukailla (pintamateriaalit, kattotyyppi jne) ja tällä saadaan helpoiten, tehokkaimmin ja täysin ilman asuntojen määrästä tinkimistä kaunista ja alueelle istuvaa täydennysrakentamista.
Huomionarvoista on myös se, että suljetummalla korttelirakenteella voidaan saavuttaa paitsi enemmän asuntoja (ja siitä seuraavat hyödyt, kuten lähipalvelujen edellytysten paraneminen) myös esim. melun- ja pölyntorjunnallisia hyötyjä ja rauhallisempi piha. Tästä näkökulmasta en pidä esim. Mäkelänkadun täydennysrakentamista kovin onnistuneena (vaikka parempi sekin ehkä kuin ei mitään). Vallila sen sijaan vaikuttaisi olevan tosi jees, kävin juuri eilen katselemassa työmaata. Vaikka liikaa parkkipaikkoja kaupunki sielläkin itseltään vaati.
Samaa mieltä parkkipaikoista. Mahtoiko osa niistä tulla viereisten talojen asukkaiden käyttöön, joiden parkkipaikka talon alta lähti?
Minä epäilen, että suuri osa asukkaista ottaisi mieluummin nykytyylisellä sijoittelulla (suoraan kadun varteen) rakennetun talon, joka näyttää visuaalisesti alueen aikakauden talolta kuin toisin päin.
Eli pistetään ne paukut siihen, että talot näyttävät hyvältä ja tehdään rakennusten asettelu nykymenetelmien mukaan siellä missä mahdollista.
Mielenkiintoisia ajatuksia ja toiveita täydennysrakentamisen suhteen. Tärkeintä täydennysrakentamisessa on kuitenkin mielestäni hankkeen taloudellisuus. Hyvätkin hankkeet jäävät toteuttamatta koska hankkeen rakennuskustannukset ovat liian korkeat alueen myyntihintasoon nähden. Lisäksi usein rakennusoikeutta myyvillä asuntoyhtiöillä on liian suuret odotukset rakennusoikeuden hinnan suhteen.
Mielestäni hankkeet pitäisi viedä eteenpäin yhteistyössä viranomaisten, asuntoyhtiöiden ja potentiaalisten rakennuttajien kanssa. Ilman näkymää taloudellisesta kannattavuudesta hankkeet jäävät toteuttamatta ja yllä esitetyt toiveet täydennysrakentamisesta vain kauniiksi haaveiksi.
Kuten totesin, täydennysrakentaminen on edullisempaa kuin uudisrakentaminen mm. merenlahtiin tai kokonaan uusille alueille. Lisäksi rakentamisen hintaa nostavat useimmiten mm. maanalaiset parkkihallit, joita tiiviiseen kaupunkiin täydennysrakennettaessa ei välttämättä tarvittaisi.
Ihan kivoja, mutta silti hyvin pelkistettyjä alkuperäisiin verrattuna. Suunta on siis oikea, mutta matkaa olisi vielä syytä jatkaa.