Viime viikkojen kuumin poliittinen keskustelunaihe on ollut Palmian yhtiöittäminen. Ainakin oma sosiaalisen median kuplani kiehuu kohta jo äyräitään myöten ja kaikenlaisia väitteitä leijuu ilmassa. Yritän tässä kirjoituksessa avata mahdollisimman selkeästi mistä mielestäni on kyse. Aivan lyhyt tämä kirjoitus ei ole, mutta asiakaan ei ole yksinkertainen ja helppo. Toivottavasti jaksatte loppuun saakka.

1. Lähtökohdat

Kaksi vaikeaa asiaa: kilpailuneutraliteetti ja yhtiöittäminen.

Kuntalaki muuttuu. Taustalla ovat muutokset EU:n kilpailuneutraliteettidirektiivissä. Mitäkukahäh?

Yksinkertaistettuna kilpailuneutraliteetti tarkoittaa sitä että kaikkien toimijoiden pitää olla tasa-arvoisia. Kuvitellaan Jäminkävälikylän markkinat, jossa on neljä rinkelikauppiasta.
rinkelit
Yksi tarjoaa tuoreempia rinkeleitä, toinen pienempiä, kolmas halvempia ja neljäs markkinoi tehokkaasti iRinkeleitä, jotka ovat kalliita, mutta tosi tyylikkäästi muotoiltuja. Markkinat toimivat ja ostajat löytävät itselleen ja kukkarolleen sopivan rinkelin.

Sitten markkinoille tulisi Jäminkävälikylän kunnantalon kuppilan koju. Koska Jäminkävälikylän kunta maksaa kuppilan henkilökunnan palkat eikä Jäminkävälikylä voi mennä konkurssiin, voisi kuppilan koju tarjota paremman laatuisia rinkeleitä kuin muut muita selvästi halvemmalla hinnalla. Markkinat kuihtuisivat kasaan ja jäljelle jäisi vain kunnan kuppilan kioski. Olisiko tämä oikein? Ei.

Siksi meillä on nyt lainsäädäntöä, joka määrittelee miten kuntien tulee toimia markkinoilla. Ja ne osat kuntien liikelaitoksista, jotka toimivat kilpailuilla markkinoilla on yhtiöitettävä.

Toisin kuin usein on annettu ymmärtää, yhtiöittäminen ei koske koko Palmiaa. 57% Palmiasta jatkaisi aivan kuten ennenkin kaupungin liikelaitoksena.

Yhtiöittäminen puolestaan ei tarkoita samaa kuin yksityistäminen. Helsinki tulisi omistamaan myös yhtiömuotoisen Palmian 100%. Palmiaa ei olla yksityistämässä. Helsinki omistaa muitakin osakeyhtiömuotoisia toimijoita, tuoreimpina esimerkkeinä Helsingin Energian ja Sataman.

2. Ideologioiden taisto

Vaikka osa yhtiöittämisestä johtuu lainsäädännön muutoksista, on kysymys myös todella latautunut ideologisesti. Tästä johtuu varmasti iso osa ohihuutamisesta. Ihmiset puhuvat loppujen lopuksi arvoista pöydällä olevan konkreettisen ehdotuksen sijaan. Pähkinänkuoressa tilanne on se että:

Kokoomus haluaisi yhtiöittää koko Palmian ja kilpailuttaa kaikki tukipalvelut.

Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset ja Sosialidemokraatit eivät puolestaan mitään.

Kokoomuksen vaihtoehdon heikkoutta on varmaan turha edes selittää. On ihan selvää että kaupungilla tulee olla oma tukipalveluja tuottava yksikkö. Ihan jo senkin takia että julkinen toimija pakottaa markkinatoimijat reiluun peliin – oikeasta kustannustasosta on aina referenssi.

Populistisen vasemmiston kanta taas on kestämätön monestakin syystä. Ensinnäkään ei Helsinki voi toimia lakien ja direktiivien vastaisesti.

Toisaalta sosialidemokraattien esitys että Helsinki vain vetäytyisi kilpailluilta osin markkinoilta johtaisi suoraan arviolta noin 150 hengen osalta työpaikkojen alasajoon! Helsinki ei irtisano ketään, mutta onko todella kaupungin kokonaisedun mukaista ajaa tilannetta tähän suuntaan? Tai edes työntekijöiden?

Keskustelua tulisi käydä kaupungin kokonaisedusta. Tästä pääsemmekin kohtaan kolme.

3. ”Vihreä vaihtoehto”

Ovatko edellä esittelemäni ääripäät todella ainoa vaihtoehto? Ei. Onko löydettävissä kompromissiä näiden kantojen välillä? On.

Palmia ei ole nyt ensimmäistä kertaa käsittelyssä. Sitä on jo yli puolen vuoden ajan valmisteltu Helsingin kaupunginhallituksen konsernijaostossa. Ja nyt pöydällä oleva esitys poikkeaa merkittävästi siitä mitä kaupungin kokoomusjohto olisi halunnut. Se poikkeaa merkittävästi myös siitä mitä vasemmisto olisi halunnut.

Pöydällä oleva ehdotus on Helsingin vihreiden konsernijaoston jäsenten neuvottelema asiallinen kompromissi näiden intressien välillä.

Tärkein saavutuksemme on se että esityksessä Palmian yhtiöittämistä tutkittiin toiminto kerrallaan.

Palmiassa säilyvät ennallaan ne osat, jotka katsottiin kaupungin ”strategisen edun” kannalta tärkeiksi. Mitäkukahäh, strateginen etu? ”Strategisella edulla” tarkoitetaan sitä että palvelu on niin tärkeä osa kaupungin toiminnan luotettavuutta ja toimivuutta että sen säilyttäminen omana toimintana nähdään tarpeelliseksi.

Näitä ovat:
– ruokahuoltopalvelu (pois lukien henkilöstöruokailu)
– puhelin- ja hyvinvointipalvelut (mm. matkapalvelukeskuksen hoitaminen ja turvapuhelinpalvelut)

Nämä muodostavat noin 57% Palmiasta.

Toisaalta taas yhtiöitetään ne osat, joiden ei katsottu olevan niin kiinteästi kaupungin ydintoimintaa ja joilla on toimivat markkinat. Lisäksi yhtiöitetään ne osat, jotka toimivat pääosin kilpailuilla markkinoilla, joten ne on lakimuutoksen vuoksi pakko joko yhtiöittää tai ajaa alas.

Näitä ovat:
– henkilöstöruokailu (60% kilpailuilla markkinoilla jo nyt)
– kiinteistöpalvelut
– siivous
– turvapalvelutoiminnot

Näissä palveluissa ”strategisen edun” sijaan nähdään kaupungille tärkeimmäksi ”taloudellinen etu”, eli tukipalvelujen kustannustehokas toteutus. Siksi niitä olisi voitava kilpailuttaa myös tulevaisuudessa.

Kuten jo otsikkotasosta voi huomata, on esityksessä todellakin katsottu Palmian toimintoja yksi kerrallaan. Nyt ei olla sokeasti yhtiöittämässä kaikkea mahdollista! Ja kukaan ei voine väittää etteikö siivouspalveluja, turvamiehiä ja kiinteistöhuoltoa voisi hankkia markkinoiltakin. Helsingissä, toisin kuin pienemmillä paikkakunnillla, on toimivat palvelumarkkinat, joilla on aitoa kilpailua.

Kannattaa muistaa että työntekijät siirtyvät nykyisillä sopimuksillaan yhtiömuotoiseen Palmiaan. Nykyisten työntekijöiden palkat ja edut eivät heikkene. TES on voimassa vuoteen 2017, jonka jälkeenkään työnantaja ei voi yksipuolisesti heikentää ehtoja. Esim. Helsingin Bussiliikenne toimi lähes 10 vuotta yhtiöittämisen jälkeen JHL:n sopimuksilla. Ja vasta tänä vuonna siirryttiin AKT:n sopimuksen piiriin – ja tällöin tätä kannattivat erityisesti nuoremmat kuljettajat.

4. Korjattavaa esityksessä on yhä

Onko esitys vielä täydellinen? Ei. Tämän vuoksi teimme jo konsernijaostossa ja tulemme tekemään myös kaupunginhallituksessa muutosesitykset joiden pääasiallinen sisältö on:

1. Kilpailutustavoitteita maltillistetaan. Haluamme että ne eivät olisi sitovia tavoitteita vaan ylärajat, joiden puitteissa hallintokunnat voivat kilpailuttaa sen mitä pitävät tarkoituksenmukaisena.

2. Ruokapalvelukonseptin valmistumisen jälkeen arvioidaan uudelleen, mikä palvelujen kilpailutustaso on konseptin toteutumisen kannalta tarkoituksenmukainen.

3. Ei siirretä virastoista esitettyjä päiväkotien siivoajia ja teknisen työn kalustonhoitajia yhtiöön. Emme näe että liittyisivät Palmian hallintomallin järjestämiseen, emmekä pidä siirtoja perusteltuna.

Valitettavasti vasemmisto ei tukenut ainuttakaan esitystämme konsernijaostossa ja pahasti näyttää siltä että emme saa tukea vasemmistosta myöskään kaupunginhallituksessa. Valitettavaa. Mielestäni me haemme nimenomaan Helsingin kokonaisetua ja parasta mahdollista kompromissia.

5. Rakenteelliset muutosten välttämättömyys

Miksi sitten tällaiseen ylipäätään ryhdytään? Miksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia? Eikö voida jatkaa kuten ennenkin?

Lyhyellä tähtäimellä olemme taantumassa. Helsingin käyttötalous on tiukalla jo nyt, eivätkä lähivuodet näytä ruusuisilta. Lisäksi Helsingissä mm. Helenin tuloutus tulee vähenemään noin 120 miljoonaa euroa vuodessa ja valtionosuuksien leikkaukset toisen mokoman.

Vain veroja korottamalla me emme tästä selviä – korotuspaine on useampia prosenttiyksikköjä ja mieluusti työtäkään ei taantumassa verottaisi enempää kuin on tarpeen.

Pidemmällä tähtäimellä meidän haasteemme on huoltosuhde. Huoltosuhde kuvaa työikäisen väestön suhdetta eläkeikäisiin ja nuoriin. Koko hyvinvointivaltiomme on rakennettu 70-00-lukujen hyvän huoltosuhteen varaan. Seuraavat 15 vuotta se tulee heikkenemään todella nopealla tahdilla.
Pasted_Image_23_09_14_17_56
Tämä tarkoittaa paitsi lisääntyviä terveydenhuoltokustannuksia, myös tulopohjan pienenemistä – meillä on vähemmän työntekijöitä, jotka voivat maksaa veroja ja ylläpitää hyvinvointivaltiota.

On siis selvää että jotain on tehtävä vaikka ”tehostaminen” ei ole kivaa eikä helppoja päätöksiä ole luvassa.

Kiristyvä talous konkretisoituu hallintokunnissa. Otetaan esimerkiksi opetustoimi, jossa säästöt tarkoittavat jo tänäkin vuonna leikkauksia sekä koulunkäyntiavustajien ja opettajien määrään että tuntikehyksestä. Tämä on opetustoimen ydintoimintaa, joka tulisi säilyttää mahdollisimman laadukkaana. Näihin ei pitäisi säästöjen mielestäni kohdistua.

Helsingissä on kouluruokailua ja koulujen siivoamista kilpailutettu jo vuodesta 2005 lähtien. Pähkinänkuoressa tulos on ollut se että laatu on parantunut ja hinta laskenut. Nämä ovat tukipalveluja, joissa meillä on Helsingissä toimivat markkinat.

Kun opetustoimella on rahaa vain rajoitetusti, meidän pitää tehdä valinta: mistä leikataan.

Vaihtoehdot ovat leikataanko koulunkäyntiavustajista, koulurakennuksista ja tuntikehyksistä vai kilpailutetaanko siivousta ja ruokahuoltoa, jolloin tukipalveluiden kustannukset laskevat.

Valinta on kuin syövän ja ruton väliltä, mutta jotain on tehtävä, muuten potilas kuolee.

Sosiaali- ja terveyslautakunta puolestaan on tänä vuonna joutunut jo leikkaamaan miljoonan vammaisten kuljetuspalveluista. Oltaisiinko tämä voitu välttää jos jokin muu toiminto olisi tuotettu tehokkaammin 2,1 miljardin euron sosiaali- ja terveysvirastossa? Ehkä. Todennäköisesti.

Itse näkisin mieluummin tukipalvelut säästön kohteena kuin koulujen ydintoiminnan, opetuksen tai sotevirastossa vammaispalvelut.

Päätökset eivät ole helppoja eikä näitä valintoja kaikissa olosuhteissa tarvitsisi tehdä. Lähivuosina valitettavasti joudutaan todennäköisesti vielä todella paljon ikävämpien päätösten eteen jos näitä päätöksiä ei kyetä tekemään. Esim. sote-viraston menoista on todennäköisesti leikattava kymmeniä miljoonia euroja sotelain astuessa voimaan. Se tarkoittaa todella karuja leikkauksia nykyiseen verrattuna.

Eikä taloudellinen tilanne ole tosiaankaan tästä valoisammaksi muuttumassa, ei lyhyellä eikä edes pidemmällä tähtäimellä. Tästä ei veronkorotuksilla selvitä.

Kyse on siitä hidastammeko hallitusti ja väistämme vai törmäämmekö seinään täyttä vauhtia paniikkijarruttaen.

6. Päätöksenteko

On helppo ottaa yksinkertainen ja periaatteellinen kanta Palmiaan. Sitten kun joudutaan tekemään konkreettisia päätöksiä ja kantamaan niistä vastuuta, tapaus muuttuu monimutkaisemmaksi. Tai ainakin minulle se muuttuu, Vasemmistoliitolle ja demareille selvästikään ei.

En usko että kukaan meistä on lähtenyt mukaan kuntapolitiikkaan päästäkseen leikkaamaan ja lakkauttamaan, saati köyhää kyykyttämään. En minä ainakaan. Minä olen mukana politiikassa pelastaakseni planeettaa ilmastonmuutokselta ja suojellakseni hyvinvointivaltiota. Joskus tarvitaan rajujakin toimenpiteitä että pallo ja hyvinvointivaltio eivät huku. Pitää olla rohkeutta muuttaa rakenteita kun maailma muuttuu.

Uskon vahvasti että tehokkaammin tuotetut tukipalvelut ovat kaikkien helsinkiläisten etu.

Helppoja viikkoja, kuukausia tai vuosia ei ole luvassa. Suosittelen kuntapolitiikkaa harrastukseksi vain masokisteille.