Viime viikot on keskusteltu pitäisikö tartuntatautilain pykälä 58d kumota. Nyt hallitus aikoo sen kaataa, ja toivottavasti palaa tartuntalain uudistukseen ripeällä aikataululla. Maamme ansaitsee paremman ja pandemia-olosuhteisiin paremmin soveltuvan lainsäädännön.

Keskustelun ydin on poliittinen – rokotukset vaikuttavat toimivan ja erilaisten rajoitusten ”yleinen hyväksyttävyys”, joka on varsin liukas käsite, on hupenemassa. Paine tehdä päätöksiä kasvaa. Samalla kuitenkin osa asiantuntijatiedosta yhä painottaa vahvasti rajoituksia. Mitä päättäjän tulisi tehdä? Milloin politiikka voi ohittaa terveyden asiantuntijoiden sanan? Ei koskaan? Jos joskus, niin milloin?Minulle kokonaisuuden haastavuus ja ongelmat kirkastuivat viime keväänä kahden päätöksen myötä. Toisessa poliitikot päättivät ohi asiantuntijoiden ja toisessa pakenivat asiantuntijoiden selän taakse. Kummassakin tehtiin virhe, joka osaltaan vaikuttaa ratkaisevasti nykytilaan.

17.3. Kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä KRAR äänesti kokouksessaan rokotteiden alueellisesta kohdentamisesta.

”KRAR kannatti alueellista epidemiatilanteen ja väestömäärän huomioon ottavaa painotusta; suoritetussa äänestyksessä annetuista 12 äänestä vain yksi vastusti. Perusteiksi alueelliselle painotukselle KRAR totesi, että sen avulla voidaan vähentää enemmän vakavia tautitapauksia ja ylläpitää terveydenhuollon toimintakykyä, eli intervention lääketieteelliset perusteet täyttyvät.”

Asiantuntijat puhuivat: 12-1. Rokotuksia tulisi painottaa alueellisesti. Tuolloin, kuten nytkin, epidemia oli keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja Varsinais-Suomeen (Turkuun).

Mitä hallitus teki?

Ei mitään. Asiantuntijoiden 12-1 kanta ohitettiin yli kuukauden ajan. Vasta toukokuun alussa asetusta muutettiin niin että kohdentaminen mahdollistui. Yli puolitoista kuukautta KRAR:n lausunnon jälkeen. Tässä kohtaa epidemia oli laantunut siten että ensimmäiset kohdennetut rokotusannokset lähetettiin, hupaisaa kyllä, Keski-Pohjanmaalle toukokuun loppupuolella.

Syy vitkutteluun oli ilmiselvän poliittinen. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru on Porista ja toisen päähallituspuolueen, Keskustan, tausta on ilmiselvästi maaseutumyönteinen. Oli poliittisesti mahdotonta tehdä päätös joka olisi vaikuttanut kaupunkiseutuja ja erityisesti Helsinkiä hyödyttävältä. Vaikka ilmiselvää oli jo keväällä että epidemia on suuremmissa kaupungeissa haastavampi torjuttava. Ja vaikka pidemmällä tähtäimellä koko valtakunta olisi hyötynyt. Politiikka ohitti asiantuntijalausunnon.

19.3. Samainen KRAR kokousti jälleen. Tällä kertaa agendalla oli Astra Zenecan rokotteen turvallisuus – uskallettaisiinko rokotusohjelmaa jatkaa, vaikka Astra Zenecan rokotteen oli todettu aiheuttavan veren hyytymiä. Tällöin KRAR päätyi suositukseen:

”KRAR suosittelee, että Suomessa AstraZenecan rokotteen käyttöä suositellaan toistaiseksi vain 65-vuotta täyttäneille, kunnes lisätietoa mahdollisen haittatapahtuman syy-seuraussuhteesta on käytettävissä.”

Näin päätettiin toimia.

KRAR palasi aiheeseen pitkin kevättä: 23.3., 13.4., 20.4.. Lopputulos oli sama, rokotteen riskit ylittävät hyödyt. Hyötylaskelma perustui analyysille, jossa koronan ennustettiin hiipuvan ja taittuvan pois viimeistään juhannuksen tienoilla. Tällä oletuksella riski veritulpista johtuvista haitoista kohosi korkeammaksi kuin rokoteohjelman nopeutumisesta saatava hyöty.

28.4. KRAR teki erityisen merkittävän päätöksen. Se päätti että Suomessa ei oteta käyttöön myöskään Johnson & Johnsonin koronarokotetta. Sen riskit arvioitiin vastaaviksi kuin Astra Zenecalla.

Päätösten vuoksi Suomen rokoteohjelma on kokonaisuutena myöhästynyt varovaisestikin arvioiden kuukaudella, todennäköisesti enemmän. Rokotekattavuutemme olisi jo nyt hallituksen lokakuun tavoitteessa ja voisimme avata yhteiskuntaamme, jos olisimme jatkaneet rokottamista Astra Zenecalla ja erityisesti J&J:lla.

Riskilaskelma sinällään oli pätevää tekoa. Jälkiviisaana on tietysti helppo viisastella delta-variantista ja kuinkas sitten kävikään, mutta mallinnus ei itsessään ollut virheellinen. Siitä vaan puuttui muuttujia, kuten malleista usein.

Mutta ottamatta kantaa delta-varianttiin ja epidemian jatkumiseen, jo keväällä oli selvää että mallinnus ja siten päätös perustui kapeaan analyysiin yhteiskunnasta. Se optimoi mallinnoksen kautta terveydenhuollon kuormitusta ja tätä yksittäistä pandemiaa, mutta ei ottanut millään tapaa huomioon mitään muuta: ravintoloita, kesälomia, yrittäjiä, yhteisöjä, festivaaleja, mielenterveyttä, terveysasemia ja perusterveydenhuolto, tapahtumia – elämää ja yhteiskuntaa.

Eikä se ole oikeastaan KRAR:n ja THL:n rokoteasiantuntijoiden työkään. Heidän tehtävänsä on analysoida tilannetta omasta sektorinäkökulmastaan. Yhteiskunnan kokonaisedun arviointi on poliitikkojen tehtävä. Niitä kuuluisia arvovalintoja. Viime keväänä hallituksemme päätti painottaa vain kapeaa terveydenhoidollista näkökulmaa – vaikka koronarajoitteet tuottivat toisaalla yhteiskunnassa satojen miljoonien eurojen tappiot ja myös merkittäviä terveyshaittoja.

Keskeistä on näiden kahden päätöksen vertailu. Toisessa asiantuntijat ohitettiin on poliittisen edun vuoksi, toisessa asiantuntijanäkemys hyväksyttiin sellaisenaan ilman tarkastelua. Unohdettiin että yhteiskunta on kokonaisuus jossa jonkun tahon pitäisi punnita eri tavoitteiden välillä. Molempien vaikutus Suomen nousuun pandemiasta oli saman suuntainen: se hidastui, ehkä kuukausilla, ehkä viikoilla.

Miksi suomalainen poliittinen järjestelmä päätyi tekemään tällaisen päätöksen? Johtuiko se vain henkilöistä? Oliko STM:ssä poikkeuksellisen vahva ministeri ja jolla poikkeuksellisen vahva näkemys? Oliko pääministeri poikkeuksellisen heikko? Vai oliko muiden  hallituspuolueiden poliittisesti helpompaa ohittaa kokonaisvastuu – jäihän mahdollinen musta pekka toisen käteen? Eli johtuiko se ylipäätään koko järjestelmämme siiloutuneisuudesta ja perusrakenteesta jossa kukaan ei kanna kokonaisvastuuta, ei edes pääministeri?

Mutta tällaista tämä meidän demokratia on. Kokonaisuutena pandemia torjuttiin hyvin, ehkä enemmän tuurilla kuin taidolla, mutta torjuttiin kuitenkin. Ja pian meillä kaikilla on koronarokote. Toivottavasti edes silloin joku katsoo kokonaisuuden perään.