Olen seurannut Helsingin perusterveydenhuollon saavutettavuutta viime vuodet tarkasti. Pidän sitä erittäin keskeisenä luottamuskysymyksenä koko yhteiskuntajärjestelmällemme. Kun tarvitset apua, sitä saat. Jos tätä luottamusta ei ole, se nakertaa pohjan kaikelta: miksi edes maksaa veroja, jos niille ei saa vastinetta?
Kaikissa muissa läntisissä maissa perusterveydenhuollon lääkärille pääsee huomattavasti nopeammin kuin Suomessa. Missään muualla ei myöskään ole näin suurta yksityistä sektoria. Syy ja seuraus.
Helsingissä tämä perustason luottamus on paikoitellen jo pahasti rikki.
Helsinki seurasi pitkään perusterveydenhuollon saavutettavuutta ns. ”T3” -mittarilla, joka käytännössä tarkoitti sitä monenko päivän päästä kolmas vapaana oleva lääkäriaika oli saatavilla. Virallinen tavoite vielä vuonna 2023 oli 14 vuorokautta. Tätä ei saavutettu kuin aniharvalla terveysasemalla. Esimerkiksi Vuosaaressa vuoden 2023 keskiarvo oli 46 vuorokautta, Myllypurossa 52 ja Lauttasaaressa 29. Hyvää kehitysmaatasoa. Ohessa kuva itse tekemästäni koosteesta – Helsinki kun julkaisi lukuja aina vain kolmen kuukauden pätkissä kerrallaan, pidemmästä seurannastahan olisi voinut nähdä trendejä pistetiedon sijaan.
Tiedän varsin hyvin että T3 oli mittarina puutteellinen, mutta nyt pääsemme sote-politiikkaan. T3 oli se mittari jota Helsinki oli päättänyt seurata. Se oli se mittari, johon sitovat toiminnalliset tavoitteet oli sidottu. Ja se oli se mittari, jonka perusteella poliittisten päättäjien olisi pitänyt kyetä tekemään ohjaamaan perusterveydenhuollon kehittämistä. Ja se mittari huusi punaista eikä mitään tapahtunut.
Sote-poliitikko on nimittäin pirullisen tehtävän edessä. Myös Helsingissä rahoituksen päättää tätä nykyä valtio. Ja valtio myös normittaa perustelluista syistä monta asiaa niin että varsinaista liikkumavaraa ei ole. Ja aivan yhtä perustelluista syistä poliitikon tehtävä ei missään tapauksessa ole ryhtyä käsiohjaamaan tai mikromanageeraamaan sote-ammattilaisten työtä terveysasemilla.
Sote-päättäjän tehtävä on ohjata isoa laivaa ”strategisesti” – ja juuri siinä sitten T3:n kaltaisten mittareiden rooli on keskeinen. Sitä pitää saada mitä mitataan.
Ja Helsingin sotepoliitikot epäonnistuivat Helsingin sotelaivan ruorissa surkealla tavalla. Vuodesta toiseen mitään sitovia tavoitteita hoidon saavutettavuuden suhteen ei ole saavutettu ja vuodesta toiseen epäonnistuminen on vain kirjattu tiedoksi ja menty eteenpäin. Tämä on poliittisen vallan ja johtamisen häpeällistä väärinkäyttöä. Strategista valtaa käyttävän poliitikon pitää osata vaatia tuloksia ja muutoksia.
VALOPILKUT
Mutta viime valtuustokaudella saatiin aikaiseksi kuitenkin yksi erinomainen ja hyviä tuloksia saavuttanut muutos: kaksi terveysasemaa ulkoistettiin. Ruoholahdessa toimi (ja toimii) terveysasema Mehiläisen voimin, Kannelmäessä asema toimi ensin Terveystalon pyörittämänä ja sittemmin työtä jatkoi sielläkin Mehiläinen. Asemat ovat siis julkisia Helsingin terveysasemia tarjoten vain julkista terveydenhoitoa – aseman pyörittäjä vaan on yksityinen kaupungin sijaan.
Ja tuloksia tuli.
Ruoholahden asema, jonka Mehiläinen sai perustaa kirjasi jatkuvasti kaupungin parhaan saavutettavuus-luvun. Vuonna 2023 ainoa terveysasema koko kaupungissa jonka T3-keskiarvo alitti sosialidemokraattien lakiin kirjauttaman 14 vuorokauden määräajan, oli Mehiläisen asema. Ainoa. 14 vuorokautta oli lain vaatima minimi.
Viime syksynä tehty terveysasemaulkoistuskokeilun puoliväliraportti olikin selvää tekstiä:
– Terveysasemapalvelun hankinta on ollut menestys, ja kehitystyö voi lisätä tehokkuutta entisestään.
En voi olla muistelematta sitä valtuuston kokousta jossa asiasta päätettiin.
– Palvelutuotannon mallia kannattaa jatkaa ja seuraavaa hankintaa kannattaisi jo alkaa valmistelemaan
Sosialidemokraattien nykyinen pormestariehdokas Eveliina Heinäluoma vastusti ulkoistuspäätöstä ja toivoi että sen sijaan olisi ”kehitetty omaa toimintaa”. Totta hemmetissä omaa toimintaa pitää kehittää, kaikki mittarithan oli ja on punaisella, mutta ”how’s that working for you?” kysyisi Dr. Phil. ”Oman toiminnan kehittämisen” vaatiminen on pelkkää noloa sössötystä jos ei ole valmis tekemään mitään ohjaavia päätöksiä, joilla oman toiminnan kehittämisen tahti myös muuttuu.
Ulkoistuspäätös oli välttämätön että palikat saatiin myös omassa toiminnassa ylipäätään liikkeelle. Nyt ulkoistettujen asemien sopimuksia on jatkettu vielä vuoteen 2027 saakka. Ja hyvä niin.
Mitä tulevalla valtuustokaudella sitten tulee tehdä? Kolme pointtia:
1. 14 vrk on hyvä tavoite
Vaikka laki ei sitä enää vaadikaan, 14 vuorokautta on hyvinvointivaltio-tasoisen perusterveydenhuollon saavutettavuuden minimitaso. Nopea lääkärille pääsy säästää lopulta sekä rahaa että tuskaa.
2. Sote-lautakunnan tulee ottaa oma strateginen ohjauksensa tosissaan.
Jos on sitova toiminnallinen tavoite, sen pitää täyttyä. Jos ei täyty, tulee vaatia ja päättää todellisia muutoksia toimintaan ja toimijoihin. Tarvittaessa johtavaa henkilöstöäkin pitää voida vaihtaa. Toimitusjohtajan tasoista palkkaa nauttivan lääkärijohtajan pitää vastata tuloksista.
3. Ulkoistuksia tulee jatkaa ja laajentaa.
Helsingillä on nyt sekä erinomaisia kokemuksia terveysasemien ulkoistamisesta että oppeja seuraavalle kierrokselle miten homma saadaan toimimaan vielä paremmin.
Tavoitteen tulee olla se että kolmen vuoden kuluttua jokaiselta Helsingin terveysasemalta saa kiireettömän lääkäriajan parin viikon sisään. Jokaiselta.