Helsinki ei selviä ilman joukkoliikennettä. Ja jatkossa, kun meitä asuu täällä yhä enemmän, yhä useamman pitää valita joko joukkoliikenne tai fillari päivittäiseksi liikkumismuodokseen. Valitettavasti HSL:n rakenteessa on valuvika joka uhkaa nostaa hintoja jatkossakin – ja lisäksi HSL:llä ei ole ymmärretty joukkoliikenteen keskeistä asemaa erityisesti Helsingissä.
Pähkinänkuoressa:
- Helsinkiläisten HSL-kuukausilipun hintaa pitää laskea
- Yhden vyöhykkeen lippu kehiin!
- Ns. infrakorvausmalli pitää korjata
Tarkemmin:
1. LIPPUJEN HINNAT HELSINGISSÄ
Viime syksynä Helsinki lausui HSL:n talousarvioon seuraavasti:
”Helsinkiläisten eniten käyttämien lippujen (sisäinen/AB-vyöhyke) hintoja on HSL:n toiminta-aikana nostettu 55–75 %, kun samaan aikaan pidempien matkojen lippujen hinnat ovat nousseet 12–22 % ja yleinen kuluttajaindeksi on kasvanut noin 30 %.”
Tämä pitää paikkansa. Vuonna 2010 ratikkalippu maksoi 1,28€, joka on nykyrahassa noin 1,7€ – puolet lähimaksulla maksettavan kertalipun hinnasta!
Ja sama on ollut nähtävissä ihan viime vuosinakin vyöhykeuudistuksen myötä. Rahanarvokorjattuna helsinkiläisen ”sisäinen” (eli tätä nykyä AB) -lippu maksaa noin 10% enemmän kuin vuonna 2018 ja kertalippu jopa 20% enemmän.
Samanaikaisesti korona muutti liikkumisen tapoja – enää ei työpaikalle mennä joka päivä, ja lisäksi markkinalle on tullut halvempia liikkumisen muotoja: jo kolmen hengen kannattaa ottaa Bolt ovelta ovelle joukkoliikenteen kertalippujen sijaan! Tuntuu siltä että HSL ajattelee meidän helsinkiläisten käyttävän joukkoliikennettä kun vaihtoehtoa ei ole. Se on väärä lähtökohta, meidän täytyy lisätä joukkoliikenteen käyttöä koska se luo hyvää kaupunkia.
Siksi helsinkiläisten HSL-lipun hintaa pitää alentaa. Miten tämä temppu tehdään jos meillä on HSL joka määrää?
Yksinkertaisesti siten että Helsinki ilmoittaa HSL:lle maksavansa kuntakorvausten päälle helsinkiläisten ostamista kuukausilipuista aiempaa korkeamman subventio-osuuden.
Tavoitteen tulisi olla että helsinkiläisten kuukausilippu maksaisi noin 40€ nykyisen 72€:n sijaan.
Helsingin kuntaosuus on tällä hetkellä noin 260 miljoonaa euroa. Tämä nousisi noin 60-80 miljoonaa euroa. Toisaalta voi olla että kk-lipun myynti myös vastaavasti nousisi, jolloin subventiotarve voi olla vähäisempi.
2. VYÖHYKELIPPU JA MUUT KOKEILUT
HSL on nyt kokeillut 10 minuutin lippua. Tämä on hyvä alku erilaisille hinnoittelukokeiluille. Applikaation kautta olisi mahdollista kokeilla paljon radikaalimpiakin lipputyyppejä, kuten esim. ”virtuaalisia portteja”, jossa hinta määräytyisi tarkemmin kuljetun matkan pituuden mukaan.
Yksi tärkeä lisäys olisi kuitenkin joko ratikkalipun, tai jos halutaan selkeyttä, yhden vyöhykkeen lipun tuominen valikoimaan. Erityisesti keskustassa kulkevien ratikoiden osalta nykyinen 3,2 euron kertalippu on älyttömän hintainen – etenkin huomioiden että matkan tuotantokustannus on edullisempi.
3. VALUVIKA
HSL:n perussopimuksen mukaan lipputulojen tulee kattaa puolet HSL:n menoista. Toisen puolen maksavat alueen kunnat.
HSL maksaa kunnille ns. ”infrakorvausta” joukkoliikenteen investointien mukaisesti 5%:n korkotasolla. Eli kun rakennetaan vaikka 300 miljoonan euron ratikkareitti, HSL:n pitää maksaa kunnille korvausta infran käytöstä 15 miljoonaa euroa vuodessa. Ja kun lipputulojen pitää kattaa puolet kustannuksista, tämä johtaa suoraan siihen että lipunhintojen pitää vastaavasti nousta.
Järjestely on älytön eikä siten toimita oikein missään muualla maailmassa.
Joukkoliikenteen kuntataloudellinen kannattavuus kun syntyy monella muulla tapaa: kaupunki voittaa maanarvon nousuna, asutuksen keskittymisenä ja (vaihtoehtoiskustannuksen myötä) pienempänä tarpeena investoida (henkilö)autoliikenteen kasvuun. Ja ylipäätään, on lähes mahdotonta kuvitella edes Helsingin tiiviyden kaupunkia jossa liikkuminen ei perustuisi joukkoliikenteeseen. Vaihtoehdot kun luovat sekä hirvittävää kaupunkia että maksavat vielä enemmän.
Siksi infrakustannukset tulee erottaa kokonaan subventioprosentin laskennasta.