Tein ystäväni Tuomaksen kanssa nipun vaalivideoita. Päätin tällä kertaa keskittyä asiaan ”mielikuvamarkkinoinnin” sijaan – yritin tiivistää sanomiseni aihe kerrallaan mahdollisimman tiukkoihin paketteihin. Pisin video taitaa olla noin 50 sekuntia.
Kameralle puhuminen oli mielenkiintoinen kokemus. Ensinnäkin huomasin että tekstin pitää olla todella mietitty ja treenattu. Ainakaan multa järkevän oloinen kokonaisuus ei synny heittämällä. Kunnioitukseni tv-juontajia kohtaan nousi!
Lisäksi puheen pitäisi olla yhtäaikaisesti sekä elävää että uskottavaa. Ei ollut helppoa sekään. Olen muusikko enkä mikään näyttelijä! Ainakin parin katsontakerran jälkeen jatkuva käsien vispaaminen alkaa vaikuttaa jo hiukan humoristiselta. Pois tieltä risut ja männynkävyt!
Mutta tässäpä näitä olisi. Olkaa hyvät:
Ruuhkamaksut:
Keskustakirjasto!
Ilmaista joukkoliikennettä Helsinkiin?
Mikä sisäisissä vuokrissa mättää?