Suomalaisen klassisen musiikin kovaa ydintä on tietenkin Sibeliuksen tuotanto ja tästä olennainen osa on kuoromusiikkia. Kuorolaulamisella onkin Suomessa pitkä ja komea historia. Ja lisäksi kuorolaulu on erittäin suosittu harraste — kymmenet tuhannet suomalaiset harrastavat laulamista ympäri Suomen erilaisissa ja eri tasoisissa kuoroissa ja lauluyhtyeissä.



Ammattimaisesti toimivien kuorojen kohdalla Suomen musiikkikentässä on kuitenkin ammottava aukko. Sen jätti sinne Radion kamarikuoro, jonka toiminta lakkatutettiin vuonna 2005. Pienempi kuoro kun on helpompi saneerattava kuin sinfis. Onneksi se ei kuollut kokonaan – sen perintöä on jatkanut ammattilaisista koostuva Helsingin kamarikuoro, jonka toiminta täyttää kaikki ammattimaisen ja vakiintuneen toiminnan tunnusmerkit.

Suomessa vakiintunutta teatteri- ja musiikkitoimintaa tuetaan ao. lain mukaisilla valtionosuuksilla. Lain piirissä tällä hetkellä 28 orkesteria, joilla yhteensä 1 037 henkilötyövuotta. Orkesterit ovat moninaisia neljän hengen kansanmusiikkiyhtyeestä sinfoniaorkestereihin ja barokista jatsiin. Ammattikuoro tuntuisi luontevalta lisäykseltä järjestelmän piiriin.

Helsingin kamarikuoro onkin jo useampana vuotena hakenut VOS-järjestelmään. Laihoin tuloksin. Eikä siinä mitään, on ihan normaalia että avustushakemuksia hylätään. Se on avustuksenantajan oikeus. Mielenkiintoista on eväämisen perustelu. 

Opetus- ja kulttuuriministeriö ei perustellut kantaansa sillä että HKK ei täyttäisi ammattimaisen ja laadukkaan tuen kriteereitä, vaan sillä että ”kuoro ei ole orkesteri”. Toistan: “kuoro ei ole orkesteri”.

 Ja orkesterilain alta myönnetään tukea vain orkestereille.

Orkesteri-sanan määrittely ministeriön laki- tai virkamiesten toimesta on selvästikin täysin absurdi. Kyse on ryhmästä ammattimuusikoita, jotka tuottavat musiikkia yhdessä. Instrumentti on vaan lauluääni eikä soitin. Kuoro on orkesteri. Piste. Vai ratkeaisiko ongelma ostamalla kuoron jäsenille kazoot?

Helsingin kamarikuoron kohtaama ongelma ei ole kuitenkaan aivan uniikki. Viime vuosikymmenellä nykysirkuksen kehittyessä kansanhuveista kohti korkeatasoista taidemuotoa, myös sillä oli vaikeuksia päästä tuen piiriin. Eihän sirkus ollut teatteria, jota teatterilailla tuettiin.

Nykysirkuksen osalta asia korjattiin lisäämällä teatteri- ja orkesterilain ensimmäiseen pykälään lause:

”Mitä tässä laissa säädetään teattereista, sovelletaan myös sirkuksiin.”

Helpointa olisikin ratkaista kuorojen ongelma lisäämällä lain ensimmäiseen pykälään lause:

”Mitä tässä laissa säädetään orkestereista, sovelletaan myös kuoroihin.”

Tai sitten ihan vaan tulkitaan kuorot orkestereiksi, joita ne arkijärjen mukaan teatteri- ja orkesterilain tarkoittamassa asiayhteydessä ovatkin. Tämä voisi siis toivottavasti olla muutettavissa ihan vaan kulttuuriministerin ohjauksella että ”kuoro on orkesteri”. Uskon että Taide-yliopiston turhanpäiväisen semantiikan laitokselta olisi saatavissa puoltava lausunto.

Muutoksella ei olisi mitään suoria budjettivaikutuksia. Laki ei pakota ottamaan ketään tuen piiriin, mutta muutos mahdollistaisi kuorojen tukemisen tulevaisuudessa jos valtionosuus-vuosia vapautuu. Tämä vaan pitäisi jonkun ottaa asiakseen hoitaa.

Toisinaan lainsäätäminen on pieniä asioita, toisinaan suuria. Tämä on pieni asia, mutta lopputulos voisi hyvinkin olla iso juttu suomalaiselle kuoromusiikille. Eikö vaan hoidettais tää kuntoon?