Allekirjoitin, kuten kunnon pyöräilykansalaisen kuuluukin, Helsingin polkupyöräilijöiden pyörävaaliteesit. Teesit ovat hyvät: poikkeusjärjestelyt paremmaksi, talvikunnossapito kuntoon, lisää baanoja ja kaupunkipyörät ympärivuotisiksi. Ei vastaansanomista.
Kuva: Martti Tulenheimo / Flickr
Minulla on näiden erinomaisten teesien lisäksi muutamia omiakin!
1. Kaupunki pitää suunnitella kaikille pyöräilijöille.
Väylät ovat kunnossa vasta sitten kun uskallan pyöräillä niitä 6-vuotiaan tyttäreni kanssa tai kun 70-vuotias äitini uskaltaa siellä ajaa. 71% helsinkiläisistä pyöräilee ”ainakin joskus” – toivottavasti jatkossa vieläkin suurempi osa ja useammin. Siihen pitää pyrkiä.
2. Tärkeintä on jatkuvuus.
Yksittäinen pyöräkaistapätkä ei auta, vaan kaupungin on johdonmukaisesti ja nykyistä nopeammin rakennettava koko korkealaatuinen pyöräväyläverkosto, josta päätökset on jo olemassa. Tämä koskee erityisesti kantakaupungin aluetta, jossa on monia todella isoja puutteita. (Ja seuraavalla valtuustokaudella tullaan aivan varmasti tappelemaan voimalla vielä mm. Topeliuksenkadun ja Fredan (Bulevardilta Kamppiin) järjestelyistä.) Ja tästä päästään aasinsillalla myös seuraavaan kohtaan:
3. Määrärahat kuntoon
Pyöräilyinfran rakentamiseen pitää saada tasokorotus. Nyt yksittäinen suurhanke (Rautatieaseman pyörätunneli) saa luvut näyttämään vuodeksi pariksi todellista paremmilta, mutta se on vain yksi pätkä. Tarvitsemme tasokorotuksen jotta esim. Itäbaana saadaan käyntiin.
4. Kivikaduille kehitettävä tyyppiratkaisu
Kantakaupungissa on paljon katuja, jotka on historiallisesteettisistä syistä asfaltin sijaan päällystetty katukivillä. Tämä on ymmärrettävää ja myös kaunista. Samalla kuitenkin se tekee mm. Unioninkadulla fillaroinnista todella ikävää ja sähköpotkulautailusta hirvittävää.
Helsingin tulisi yhteistyössä kaupunginmuseon ja Museoviraston kanssa sopia ympäristöä kunnioittava tyyppiratkaisu näille katuosuuksille. Se voisi olla esim. pitkiä kivilaattoja tai pyöräkaistan kohdalla tasaisempia ja tiheämmin ladottuja kiviä.
5. Pyöräpysäköinti
Pyöräpysäköinti on myös edennyt paljon Helsingissä kuluneiden 10 vuoden aikana. Esim. Triplassa on hulppeat pyöräpysäköintitilat joilla varaudutaan tulevaisuuteen. Tuollaisesta pystyin vain haaveilemaan kun ensimmäisiin kuntavaaleihini 2004 valmistauduin. Mutta työ jatkuu: pyöräpysäköintiä tulee kehittää ja lisätä erityisesti keskusta-alueilla kadunvarsille. Yksi autopaikka on 10 polkupyörää. Tämä on erinomainen tapa kannustaa siirtymään pois autosta.
6. Pihakadut, ylijatketut jalkakäytävät ja nopeusrajoitukset
Helsingin liikenneturvallisuus on parantunut huikeasti tällä vuosituhannella. Erityisesti on parantunut jalankulkijoiden turvallisuus. 2019 Helsingin liikenteessä ei menehtynyt ainuttakaan jalankulkijaa. Upea pitkäjänteisen työn tulos. Mutta työtä riittää vielä.
Keskeisessä asemassa turvallisuuden paranemisessa on ollut autojen nopeusrajoituksien laskeminen kautta kaupungin. Tätä tulee jatkaa.
Samalla tulee jatkaa katuremonttien yhteydessä ylijatkettujen suojateiden rakentamista esim. (Hesari, Mäkitorpantie). Tämä rauhoittaa pienempiä sivukatuja ja pakottaa autoilijan hidastamaan mahdollisessa riskipaikassa.
Lisäksi Helsingin tulisi päättää ja rakentaa lisää pihakatuja. Tämä ei varsinaisesti liity vain pyöräilyyn, vaan yleisemminkin kaupunkiasumisen viihtyisyyteen ja elämänlaatuun. Pihakadulla voi olla kadunvarsipysäköintiä ja ajo pihoille on sallittu, mutta hiljaisempien asuinpainotteisten katujen tilankäytön tärkeysjärjestys muuttuisi vähemmän autokeskeiseksi. Tätäkin tulisi edistää ohjelmallisesti, ei yksittäisinä pätkinä siellä täällä.
Eli
Pyöräilyn olosuhteita tulee tulevalla kaudella parantaa nopeammassa tahdissa. Ja muutokset ovat oikeastaan sellaisia että niistä hyötyvät kaikki kaupungin asukkaat, autoilijatkin.