Olen aina ollut kokeilujen kannattaja. Väliaikaiset muutokset tuovat tärkeää tietoa kaupungista joka voisi olla: ehkäpä liikenne ei muutukaan kaaokseksi, ehkäpä aiemmin pyhällä paraatiaukiolla voisikin olla rakennus, ehkäpä pyöräilijät tai kävelijät ottavat jonkin reitin omakseen.
Mutta kokeiluissa on aina kaksi puolta, etenkin poliittisissa. Mitä sitten tehdään jos kokeilu epäonnistuu? Todetaanko että ei vain yritetty riittävästi, vai tunnustetaanko virhe? Miten kokeiluista opitaan? Opitaanko mitenkään? Uskalletaanko tunnustaa oman ideologisen näkemyksen rajat?
Olin itse (pää)syypää yhteen epäonnistuneeseen kokeiluun kesällä 2013. Opin siitä paljon. Ja toivottavasti myös kaupunki – ja nyt sitten ehkä osataan sekä kokeilla paremmassa paikassa että kokeilla paremmin.
Vaasankatu 2013
Keväällä 2013 sain valtuustossa muutettua Emma Karin ja Laura Rissasen aloitteen Vaasankadun muuttamisesta kävelykaduksi muotoon, jossa Vaasankatua kokeiltaisiin kävelykatuna kesällä 2013. Kesän korvalla sitten kaupunki ryhtyi toimeen.
Lopputulos oli, no, surgasmi. Kadulta saatiin kyllä pysäköidyt autot pois ja sinne syntyi tyhjää tilaa. Pienellä kaupunginjohtajalta saadulla kädenojennuksella saatiin myös pienimuotoinen tilataideteos yhteen risteykseen. Muutama kirpputori järjestettiin, avajaisissa tanssittiin Ricky-Tickin johdolla. Muutoin kävelykatukokeilu oli lähinnä pettymys, henkilökohtaisesti selkeä epäonnistuminen.
Mistä epäonnistuminen johtui ja mitä opin?
Ensimmäinen oppi oli se että pelkkä autojen poistaminen kadulta ei muuta katua kävelykaduksi. Kadulta puuttui toiminnallisuus. Kaupungin Rakennusvirasto, jonka kontolle käytännön toteutus tipahti, toteutti kadun minimaalisella yrityksellä: alku- ja loppupäähän laitettiin vain liikennemerkit ja kulkua vähän kavennettiin betoniporsailla. Ainuttakaan istutusta, penkkiä tai terassia ei kadulle saatu koko kesänä. Katu ei muuttunut pisaraakaan viihtyisämmäksi tai eloisammaksi.
Terassien puute oli erityisen masentavaa, olin olettanut että ravintolakatuna tunnettu Vaasankatu olisi tietenkin muuttunut jossain määrin terassikaduksi. Tuolloin, 2013, syitä terassittomuuteen oli kaksi: kaupungin lupaprosessi oli jäykkä ja hidas, muistelen että terassilupia olisi saanut vasta loppukesälle, ja parin kuukauden kaljanmyynti ei tietenkään mahdollista isoa investointia. Toinen este oli silloinen alkoholilaki: terassilla olisi pitänyt olla erillinen tarjoilupiste tai tarjoilijan kantaa kalja asiakkaalle terassille – jalkakäytävän yli kun ei mukia asiakas itse saanut kantaa tai muutoin kansamme alkoholinkäyttö olisi revennyt täysin liitoksistaan. Ja Vaasankadun hintatasolla toisen anniskelupisteen tai lisähenkilökunnan kannattavuuteen ei päästy.
Ja koska tontilleajon oli oltava mahdollista, kadun ”kevyt” sulkeminen ei lopettanut läpiajoliikennettäkään – etenkään kun sitä ei valvottu. Esim. Helsinginkadun taksiasemalta lähteneet taksit ohittivat Flemarin liikennevalot Vaasankadun kautta, ja oli jopa helpompi ajaa entistä lujempaa kun väylä oli leveämpi ja näkymä siten parempi.
Kävelijät fiksusti puolestaan ymmärsivät että jos autoja kuitenkin kaahaa entiseen malliin, niin kannattaa pysytellä rakennetun jalkakäytävän puolella.
Ja vaikka nyt harmittelenkin kokeilun epäonnistumista, niin kaupungin 2013 loppupuolella tekemän kyselyn mukaan 63% vastaajista piti kokeilua hyvänä. Täysin kamala se siis ei kuitenkaan ollut, vaikka itseäni tämä on harmittanut paljon.
Vaan kuinkas sitten kävikään
Mutta pari kesää sitten istuin Vaasankadulla terassilla pienpanimo-olutta hörppien ja katselin katukuvaa. Katu näyttääkin yllättävän paljon siltä mitä ”kävelykatu” tai ehkä pikemminkin ”pihakatu” voisi näyttää. Autoja kulki harvakseltaan ja terasseja oli lukuisia. Paljon aiempaa parempi tilanne. Mitä oli tapahtunut?
Muutamia vuosia kesän 2013 jälkeen onnistuin valtuustoaloitteen kautta saamaan aikaan ”parkletit”, eli katuvarren pysäköintipaikoille sijoitettavat terassit. Parklettien yhteydessä kaupunki loi yksinkertaisen ohjeistuksen ja lupaprosessin – yrittäjä tiesi mitä tarvitsee ja paljonko terassin perustaminen maksaa. Siksipä niitä onkin noussut jo pari sataa ympäri kaupungin. Byrokratian sujuvoittaminen luo uutta yritystoimintaa. Kukapa olisi arvannut?
Tämän lisäksi alkoholilainsäädäntömme on muuttunut mielekkäämpään suuntaan. Ajatelkaa! Nykyisin asiakas saa itse kantaa oluensa baarin tiskiltä terassille jopa jalkakäytävän yli! Hurjaa!
Tämän lisäksi Helsinginkatu, aivan Helsinginkatu, ei Vaasankatu, remontoitiin. Peruskorjauksen yhteydessä Helsinginkadulta kohti Vaasankatua kääntyvien katujen jalkakäytävät yhtenäistettiin niin, että autoilija joutuu nousemaan kohti Vaasankatua ”jalkakäytävän yli”. Samalla taksiasemakin hiukan siirtyi. Nämä yksinkertaiset muutokset Hesarilla rauhoittivat myös Vaasankatua.
Kaupunkitilassa ja kaupunkikulttuurissa tapahtuneet positiiviset muutokset tässä tapauksessa siis:
- eivät kaikki olleet suoraan kaupungin päätösvallassa (järkevämpi alkoholilaki)
- vaativat kaupungilta paitsi tilan haltuunottoa, myös yksinkertaisen ja selkeän hallinnollisen lupaprosessin (parkletit)
- autoliikenteen ohjaamista muilla keinoin (Hesarin remontti ja taksiaseman siirto)
Kävelykatukokeilun onnistuminen 2013 oli mahdotonta sekä näiden seikkojen, päätöksen aikataulun (liian myöhään keväällä) että kaupungin olemattoman rahallisen satsauksen vuoksi. Veikkaan että jos 2023 (tai 2024) Vaasankatua lähdettäisiin ajamaan pihakaduksi siten että Vaasankadulle laitettaisiin istutuksia, penkkejä, leikkipaikkoja ja kavennettaisiin ajoväylää sekä poistettaisiin pysäköintipaikkoja, olisi lopputulos upea ja elävä.
Tarvitaan useiden asioiden yhtäaikainen toimiminen samaan suuntaan ja riittävän isosti jotta toive voi muuttua todellisuudeksi. Tästä päästään Espoihin.
Ensi kesän Esplanadit
Kuten sanottua, päätös on hyvä. Katsokaa nyt itse tuota tilankäyttöä Etelä-Espalla:
Kaksi kaistaa liikkuville autoille, kaksi kaistaa pysäköidyille autoille. Ja pyöräilijät pääväylällä kapeikossa jalankulkijoiden kanssa. Kappelin takana kulkevalla pyörätiellä syntyy vaaratilanteita lähes joka kerta kun siitä ajaa.
On täysin päivänselvää että pysäköintikaistoista toinen pitää ottaa kokonaan pois, toiselle jättää korkeintaan muutaman lyhytaikaisen paikan liikkeiden noutoa ja logistiikkaa varten. Pitkäaikaisemman pysäköinnin paikka Helsingin ydinkeskustassa on maan alla tai kauempana, ei katuvarressa.
Ajokaistojenkin määrä tuntuu liioitellulta. Erottajan suunnasta tulee kyllä kaksi kaistaa, mutta Uudenmaankadun liikenne on pitkään ollut käytännössä yksikaistaista mm. taloremonttien vuoksi ja Ullanlinnan suunnasta kaistoja tulee vain yksi. Espan henkilöautoliikenne mahtuu kyllä yhdelle kaistalle. Liikennemäärää määrittävät enemmän muut pullonkaulat kuin kaistakapasiteetti.
Sama Pohjois-Espan puolella. Vaikka jalkakäytävät ovatkin leveät, on silti aivan absurdia että koko kadun mitalta on muurillinen pysäköityjä autoja. Eivät ne sitä katua elävöitä ja asiakkaitakin tuovat pyöristysvirheen verran. Keskustan ”asiointimatkojen” yleisin kulkumuoto on julkinen liikenne: noin 73-74% tulee keskustaan julkisilla, autolla saapuvien osuus on noin 11-15 % ja kävellen saapuvien 8-12%. Stockmannin omankin asiakastutkimuksen mukaan asiakkaista vain 27% tulee tavarataloon autollaan – ja heitä varten onneksi tavaratalolla on oma parkkihalli.
Ja se liikenne, kyllä ne autot yhdelle kaistalle tuossa mahtuvat kun mahtuvat presidentinlinnan nurkallakin. Jonottamaan saattaa joutua vähän kauempana, mutta läpäisynopeus on todennäköisesti kokolailla sama kuin ennenkin.
Mutta sitten se tärkeä juttu
Myös Espojen kokeilu voidaan mokata. Isosti. Jos kokeilu toteutetaan yhtä surkeasti kuin viime kesän ”kesäkadut”, jossa Erottajan suunnalla kadulle vaan nosteltiin autokaistojen paikalle puunrunkoja, ei alue tule elävöitymään pätkääkään. Puunrunko auton tilalla elävöittää ihan täsmälleen samalla tavalla kuin se 1500kg metallia, lasia ja muovia.
Esplanadin kokeilujen onnistumisen edellytykset ovatkin siis:
- tilan saaminen käyttöön ja tilankäytön funktionaalisuus!
- laadukas ja näkyvä muutos, ”mikä tahansa muutos” ei vielä riitä
Esimerkiksi, ei riitä että rajataan Etelä-Espalla pyöräkaista maalilla autokaistoista. Ei riitä edes se että rajataan pyöräkaista ajoestein. Koska silloinkin pyöräkaista olisi mukulakivellä, jossa fillarilla ajaminen on ikävää ja laadutonta. Pyöräkaista täytyykin mieluiten vetää väliaikaisella asfaltoinnilla katukiveyksen päälle (matto välissä, asfaltti kuoritaan pois syksyllä) jotta liikennepoliittinen tavoite pyöräliikenteen paremmasta väylästä saavutetaan. Sitä ei voida saavuttaa puolivillaisesti. Kannattaa joko tehdä kunnolla tai ei ollenkaan.
Pohjois-Espalla tilanne sama, mutta koska sillä puolella jalankulkijoiden määrä on suurempi, on vielä keskeisempää että tilamuutokset tehdään fiksusti siten että esim. Strindberg ja muut terassit voivat kaksinkertaistaa parklettiensa pinta-alan ja muutoinkin lisätila joka auto- ja pyöräkaistalta on aidosti käytössä ja luo iloa. Hiekkalaatikoita! Kauniita kukkia! Liukumäki! Esiintymislava! Kämpin Pop-up myymälä! Palju! Sauna! Turisti-info! …mitä tahansa muuta kuin pelkkä autolta otettu paikka joka on tyhjänä koko kesän, koska silloin voi hyvällä syyllä kysyä miksi tila otettiin ylipäätään.
Kunnianhimon tason tulee olla riittävän korkea ja toteutuksen myös. Väliaikaisuus ja kokeilu ei tarkoita sitä että ratkaisu olisi ilmainen tai halpa. Tämä vaatii miljoonaluokan satsauksen. Toivottavasti siihen löytyy rahat talousarviosta. Jos ei löydy, kannattaa hanketta vaikka lykätä.
Toisaalta uskon että tämä ”kokeilu” osoittaa joka tapauksessa erittäin selvästi että liikenne kyllä sopeutuu ja selviää muutoksesta. Ja tästä vedettävä johtopäätös tulee olla se että kokeilun muutokset liikenneinfrastruktuurissa tehdään laadukkaasti pysyviksi. Ne olisi oikeastaan pitänyt tehdä ihan ilman kokeiluakin jos kaupunki on tosissaan strategioihin kirjattujen tavoitteidensa kanssa mm. jalankulun, julkisen liikenteen ja pyöräilyn priorisoinnista.
Toisaalta voihan tätä miettiä niinkin että kun maamme ilmasto-olosuhteet ovat kauniisti muotoiltuna ”vaihtelevat”, niin kävelykeskustaa laajennetaan vuodenaikojen mukaisesti – laadukkaat kesäkadut laajamittaiseksi ja pysyväksi ilmiöksi. Keskeisenä haasteena väliaikaisen ratkaisun tekeminen riittävän laadukkaasti – esim. katupuiden lisääminen ”väliaikaisesti” on hankalaa.
Muutos
Laajemmin Helsingin keskustan ”elävöittäminen” tai pitäminen pois Helsingin Sanomien ajaman ”näivettymisen” tieltä vaatii muutoksia. Nyt on vuosikymmeniä kokeiltu sitä että henkilöautolla pääsee oven eteen lähes kaikkialla. Kannattaisiko kokeilla jotain muuta jos tämä ei enää toimi? Helsingin keskusta on maassamme täysin uniikki ympäristö, joka luotiin aikana ennen henkilöautoa. Nyt kun se joutuu kaupallisena keskustana kilpailemaan joka puolelle rakentamiemme kauppakeskusten ja nettikaupan kanssa, sen pitää löytää ainutlaatuisuutensa uudelleen. Tripla, Iso Omena ja Itis voittavat keskustan aina ja ikuisesti henkilöautosaavutettavuudessa. Mutta keskustalla on jotain muuta. Sydän, historia, elämykset. Sieltä se löytyy.
Kuka haluaisi enää vanhan Keskuskadun takaisin? Näkymä on kuin pahasta unesta.
1900-luvun alussa Espan puistossa oli palmuja. Niitä voisi tulla katsomaan kauempaakin myös 2030-luvulla.
Just näin! Itse perheellisenä ja lapsen kanssa kaupungilla liikkuvana toivon tosiaan, että tilaa ja mielenkiintoisia paikkoja löytyisi myös lapsille! Olisi ihanaa viettää kesäpäivää kaupungilla ja espalla matkalla Kauppatorille voisi piipahtaa kahvilassa, lapsi voisi leikkiä erilaisissa kohteissa ja kaupasta voisi käydä ihastelemassa/ostamassa jonkun pienen muiston. Ah, tässä olisi niin hyvät mahdollisuudet viihtyisään ja uniikkiin tilaan.
Vaarana on jo nyt ,keskustasta tulee vain kiva kesä kaupunki. Muulloin ?
No nyt voisi olla esim. kojuja, joissa erilaisia toimintoja. Lämpimiä parkleteja jne.
En nyt tiedä, miten kaupunkia muina vuodenaikoina haittaa se, että se on kiva kesällä? Tärkeää olisi kai kehittää kaupunkia kivaksi myös muina vuodenaikoina – jos se ei ole jo.
Jos vain voivotellaan, että mitään ei kannata tehdä koska marraskuu, niin eipä asiat sillä kehity.
Kovin jäykkää byrökratia on vieläkinMuistan kun olin 18v Kölnissä keskustassa kesällä 1972 ” vanhassa kaupungissa” illalla pienemmässä ravintolassa, kun as. paikat loppuivat,niin takahuoneesta kannettiin pöydät ja tuolit jalkakäytävälle. Kyseessä oli toki sivukuja. Mutta joku seurue ajeli hitaasti uudella avomersulla ohi. Kävi kateeksi, taitaa käydä vieläkin.
Vaan millä ne uudet ihmiset tulevat sinne?
Aivan, joukkoliikenne pysyy entisellään. Juna jäävät kauas ja palvelevat joko pisteestä a pisteeseen b kulkevia tai nykyisiä hortoilijoita.
Pisara…tuo ihmiset sinne, missä on jotain eikä junavarikolle kylän laidalle.
Eikä edes palvelut lisäänny esim kiinteiden kojujen muodossa.
Juna kauas? Julkiset kyllä kulkevat oikein kivasti. Ja autollakin pääsee kyllä ja parkkiin saa maan alle.
Laitetaanpa tähän disclaimer, jonka Oskala unohti:
Kirjoittaja on ammattilobbari, joka saa palkkansa siitä, että edistää Voi Scootersin bisneksiä Helsingin kaupungissa ja muualla valtakunnassa kaikin mahdollisin tavoin.